Eyes Of Oblivion | Nuclear Blast 2022
Overdriver | Nuclear Blast 2025

The Hellacopters • Vuodet 1994–2025
Musiikkia esille kirjastossa

”Määrittele kuolema”. Tuo ehdotus tulee mieleen, kun lukee ties kuinka monennen nettijutun siitä, onko rockmusiikki kuollut. Sitä kysytään noin kerran kuussa Kissin Gene Simmonsilta, joka vastaa, että kuollut on, koska musiikkibisnes on taantunut sellaiseksi, että suuria rockbändejä ei voi enää syntyä. Kaipa se on liiketoiminnan ja menestyksen vinkkelistä aivan perusteltu näkemys. 

Äskettäin rockin kuolemasta kysyttiin toiselta vanhalta hevirokkarilta, Twisted Sisterin Jay Jay Frenchiltä. Hän lähestyi asiaa toisesta kulmasta ja totesi, että rockille on vain käynyt niin kuin vaikkapa jazzille, klassiselle ja diskolle – sitä tehdään ja kuunnellaan, mutta se ei enää laajassa mittakaavassa kuvasta tai edusta sitä, mitä tämän ajan nuori ihminen on. 

Eyes Of Oblivion • albumilta Eyes Of Oblivion • Ohjaajat: Amir Chamdin & Emil Klinta & Johan Forsberg & Joel Enqvist
2022

Jos sellaista tahtoo kutsua kuolemaksi, niin siitä vain. Toisaalta voisi olla parempi jättää tällaisten ”ennen oli paremmin” -henkisten asioiden pohdiskelu ja itsestäänselvyyksien toistelu muille. Sen sijaan – jos siltä tuntuu – voi vaikka laittaa soimaan jonkin toimivan uuden rocklevyn. Esimerkiksi paluun tehnyt The Hellacopters on tehnyt viime vuosina pari sellaista. Eivät Eyes Of Oblivion (2022) ja Overdriver (2025) bändin kärkituotantoa haasta, mutta rock kuulostaa niillä elävältä.

The Hellacoptersin ensialbumi, 26 tunnin kiihkeässä sessiossa äänitetty Supershitty To The Max! (1996) oli lähtölaukaus ilmiölle ja skenelle, jota alettiin kutsua nimellä Scandinavian Action Rock. Pohjoismaissa perustettiin 1990-luvun lopulla ja 2000-luvulla paljon bändejä, joiden keikoilla ei tarvinnut kysellä rockin elävyyden perään. The Hellacopters oli niiden kuninkuusluokassa.

Reap A Hurricane • albumilta Eyes Of Oblivion • Ohjaaja: Amir Chamdin
2022

Bändi muuttui muutamassa vuodessa paljon. Jotkut vannovat The Hellacoptersin kahden ensimmäisen räkäisen ja raivokkaan punkalbumin nimeen, toiset – kuten minä – taas uskovat High Visibilityn (2000) ja By The Grace Of Godin (2002) ylivoimaan, koska niillä laulaja kitaristi Nicke Andersonin lauluntekijänlahjat ja melodiavaisto pääsivät todella oikeuksiinsa. Vanha Detroitin protopunk ja 1970-lukulainen rock Kissin tapaan kohtasivat ruotsalaisyhtyeessä todella maukkaalla tavalla.

Vuonna 2008 The Hellacopters päätti uransa hienosti nimettyyn Head Offiin. Yhteen se palasi kahdeksan vuotta myöhemmin juhlistaakseen ensialbuminsa tasavuosia. Seurasi valikoituja keikkoja, kunnes lopulta kuultiin uutinen uudesta materiaalista: albumi nimeltä Eyes Of Oblivion julkaistaisiin huhtikuun 2022 alussa. Bändissä olisivat mukana Nicke Anderssonin lisäksi kahdella ensimmäisellä ’Copters-levyllä kitaroinut Dregen, alusta asti rumpuja soittanut Robert Eriksson ja kakkoslevy Payin’ The Duesilla (1998) bändiin liittynyt kosketinsoittaja Anders Lindström sekä uusi basisti Dolf De Borst.

So Sorry I Could Die • albumilta Eyes Of Oblivion • Ohjaaja: Amir Chamdin
2022

Vuonna 1994 käynnistetty The Hellacopters perustettiin CD-levyjen valtakaudella toisenlaisen estetiikan ja soundin ääneksi. Bändin vaihtoehtoinen vanhan liiton näkemys ei ole muuttunut eikä varsinkaan modernisoitunut maailman mukana: Eyes Of Oblivion sisältää lämmintä ja tunkkaista analogirockia, jonka kuunteleminen muuten kuin vinyylilevyltä tuntuu ellei järjen- niin ainakin tunteenvastaiselta. 

’Reap A Hurricane’, ’Beguiled’ ja ’Eyes Of Oblivion’ todistavat, että Nicke Andersson osaa edelleen kirjoittaa ässätason rokkibiisejä. Itse asiassa mikä tahansa Eyes Of Oblivionin kappale kävisi näytteeksi siitä, millaista tunnetta ja energiaa hyvän rockin on tarkoitus välittää duurissa tai mollissa. ’Positively Not Knowingin’ draivi kertoo The Hellacoptersin olevan edelleen kuuma livebändi. Robert ”Strings” Dahlqvistin melodista soittoa on ikävä, mutta tuota vuonna 2017 menehtynyttä kitaristia emme enää saa takaisin.

Leave A Mark • albumilta Overdrive
2025

Viimeisin albumi Overdriver on vähän niin kuin Rock&Roll Is Dead (2005) eli aivan hyvä mutta ei ikimuistoinen, ei niitä levyjä, joista The Hellacopters tullaan muistamaan. Yksikään sen biiseistä tuskin asettuu pysyväksi osaksi keikkoja. ’Wrong Face On’, ’Faraway Looks’ ja kumppanit ovat hyviä ralleja, mutta albumi jättää kaipaamaan tähtihetkeä, omaa ’Reap A Hurricaneaan’… No, ’Token Apologies’ saattaa kyllä olla sellainen.

Jotakin kontekstissaan uuttakin on mukana. ’Do You Feel Normal?’ leikittelee jännillä sävellajivaihdoksilla ja kisailee ’(I Don’t Wanna Be) Just A Memoryn’ kanssa levyn sävelletyimpien vintage-popmelodioiden palkinnosta. Ilahduttavinta on bändin toimivuus. Yksittäisistä instrumenteista tärkeimpiin kuuluu Anders Lindsrömin tamburiini, joka luo ’Coptersin svengiä enemmän kuin moni ymmärtää. Jos ymmärtäisi, kaikessa rockissa olisi paljon enemmän rollia.

Aivan, The Hellacoptersilla on tosiaan sellainenkin albumi kuin Rock&Roll Is Dead. Onkohan se nyt sitten sitä ironiaa?

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

The Hellacopters | Facebook
The Hellacopters | Instagram

Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä

Amyl And The Sniffers – Pyhän yksinkertaisuuden kirkossa • Comfort To Me [2021]
Bad Religion – vastarannankiisket ja digitaalikello • Against The Grain [1990]
Cyndi Lauper – epätavallinen ura • She’s So Unusual [1983]
Dinosaur Jr. – taika on tallella • Sweep It Into Space [2021]
Green Day on voimissaan • Saviors [2024]
Havana Black – huonon onnen soturit • Indian Warrior [1988 • 1989]
Hole – kun irvistys kietoutuu hymyyn • Celebrity Skin [1998]
Iggy Pop – tanssia muurin harjalla • Lust For Life [1977]
Joan Jett & The Blackhearts – kapinallisen läpimurto • I Love Rock’n’Roll [1981]
Kiss-sooloalbumit – naamioleikkien lopun alku • Ace Frehley • Paul Stanley • Peter Criss • Gene Simmons [1978]
Kiss – maskimiehet eksyksissä • Music from ”The Elder” [1981]
Kiss – kadonneen kitaristin kunniajuoksu • Lick It Up [1983]
Kiss-miesten Rashomon 📚 Gene Simmonsin, Paul Stanleyn, Peter Crissin ja Ace Frehleyn neljä näkökulmaa
L7 kävi 1990-luvun edellä • Vuodet 1985–2024

MC5 oli vastakulttuurin vihainen ääni • Kick Out The Jams [1969]
Melrose • Melrosen rockissa on rollia • Melrose [1986]
Michael Monroe – jengi soittaa sydämestä • One Man Gang [2019]
Misfits – kauhupunkin klassikko • Walk Among Us [1982]
Pretenders tunteiden vuoristoradassa • Relentless [2023]
Ramones – rockia ulkopuolisilta ulkopuolisille • Rocket To Russia [1977]
Richard Hell & The Voidoids – kaukana kliseisyydestä • Blank Generation [1977]
Strängen – aito loppuun asti • Rock på Svenska [2018]
Suzi Quatro – tie glamtähdestä klassikkorokkariksi • Vuodet 1964–2024
Sweatmaster – ei mikään kopteriklooni • Sharp Cut [2002]
The Clash – The Clashin genre oli protesti • Combat Rock [1982]
The Hives – Randy ja pojat vahvasti elossa • The Death Of Randy Fitzsimmons [2023]
The Replacements – bändi lunastaa taivaspaikkansa • Let It Be [1984]
The Runaways löi lasikaton rikki kitaralla • The Runaways [1976]
Turbonegro – denim-demonien riemastuttava paluu • Scandinavian Leather [2003]

💿
The Hellacopters
Finna.fi

Supershitty To The Max! | White Jazz Records 1996
Payin’ The Dues | White Jazz Records 1997
Grande Rock | White Jazz Records 1999
High Visibility | Polar / Universal Music 2000
By The Grace Of God | Polar / Universal Music 2002
Rock & Roll Is Dead | Psychout Records / Universal Music 2005
Head Off | Wild Kingdom / Psychout Records / Backstage Alliance 2008
Eyes Of Oblivion | Nuclear Blast 2022
Overdriver | Nuclear Blast 2025

💿
Kokoelmalevyjä
The Hellacopters
Finna.fi

Cream Of The Crap! Collected Non-album Works • Volume 1 | Universal Music 2002
Cream Of The Crap! Collected Non-album Works • Volume 2 | Psychout Records / Universal Music 2004
Air Raid Serenades | Psychout Records / Universal Music 2006

📚
Lue lisää Dregenistä ja The Hellacoptersista • Läs mera om Dregen och The Hellacopters
Finna.fi

Dregen – självbiografin Dregen & Tore S. Börjesson, 330 sidor | Norstedts 2013
Minä, Dregen Dregen & Tore S. Börjesson & kääntäjä Sirje Niitepõld, 373 sivua | Like 2014
Artikkelihaku The Hellacopters

Eyes Of Oblivion • 2022
Spotify

Overdriver • 2025
Spotify

Supershitty To The Max! • 1996

High Visibility • 2000

Head Off • 2008

Eyes Of Oblivion • 2022

Overdriver • 2025