Nits – omaperäistä taidepoppia Hollannista • 1974–2024

Nits • Vuodet 1974–2024
Musiikkia esille kirjastossa

Vanha fraasi ”popin tarkimmin vartioitu salaisuus” on pätenyt Nitsiin ainakin Yhdysvaltain ja Britannian suurilla musiikkimarkkinoilla. Epäkaupallisuuteen asti omia polkuja kulkeneen, Manner-Euroopassa arvostetun ja myös Suomessa useaan kertaan vierailleen yhtyeen 50-vuotisjuhlakiertue yltää syyskuun 16. päivä Tampereen Tavara-asemalle ja 18. päivä Helsingin Savoy-teatteriin.

Nits-tuotantoa vuosikymmenten varrelta. Kuva: Tuomas Pelttari

Nits-tuotantoa vuosikymmenten varrelta. Kollaasi: Tuomas Pelttari

Levynkansissa luki The Nits aina vuoteen 1988 asti, mutta mukavuussyistä käytän tässä pelkkää Nitsiä. Yhtye sai alkunsa Amsterdamissa vuonna 1974, kun rockbändissä soittaneet Henk Hofstede ja Michiel Peters päättivät suunnata selkeämmin poppiin. Basistiksi löytyi Hosfteden taideopiskelijatoveri Alex Roelofs ja rumpaliksi Rob Kloet. Vajavaisten soittotaitojen johdosta ryhmä vältti progressiivisen rockin lajityyppiä ja otti esikuvikseen The Beatlesin ja The Kinksin kaltaiset 1960-luvun legendat.

Kähmäisissä ullakkotiloissa treenannut nelikko pääsi sopivien kontaktien ansiosta viimein äänittämään häpeilemättömän Beatles-vaikutteisen ensisinglen ’Yes Or No’ (1976) sekä esikoisalbumin The Nits (1978). Musiikkilehti OOR teki tulokasta tunnetuksi kotimaassaan sisällyttämällä ’Tutti Ragazzin’ uuden aallon kokoelmalleen. Kappale levytettiin uudelleen myös seuraavalle levylle Tent (1979), jolloin Nits oli päässyt CBS:n talliin.

Nits: Tutti Ragazzi • debyyttialbumilta The Nits
1978

Tentillä Nits alkoi kuulostaa modernimmalta ja paikoin hyvinkin kokeelliselta. Vertailukohteiksi nousivat uuden aallon nimet kuten XTC, Devo ja Talking Heads. Tuotannossa yhtyettä auttoi progeyhtye Supersisteriä luotsannut ja Golden Earringissäkin hetken vaikuttanut kosketinsoittaja Robert Jan Stips, josta myöhemmin tuli virallinen Nits-jäsen.

New Flat (1980) on soundeiltaan riisutumpi ja perkussiivisempi, kosketinpitoinen Work (1981) puolestaan laajentaa kuulokuvaa avantgarde-taidemusiikin vivahteisiin. Tarttuva ’Red Tape’ sai listasuosiota, mutta paremmin Nitsin monitahoista yllätyksellisyyttä demonstroi ’Tables And Chairs’.

Tables And Chairs • albumilta Work
1981

Roelofs jätti yhtyeen Workin jälkeen. Viidennellä albumilla Omsk (1983) Stips kuului jo kokoonpanoon. Vaikka hänen osuutensa säveltäjänä oli toistaiseksi vähäinen, Nitsin soinnille ominaiseen laveuteen ja eleganssiin hänellä oli huomattava vaikutus. Omsk on paikoin surrealistiseksi heittäytyvässä leikkisyydessään ehdottomasti Nitsin merkkipaaluja. Laulajana John Lennoniin ja Elvis Costelloon verrattu Henk Hofstede tuntui samalla kasvavan laulunkirjoittajana uudelle tasolle. Levyn perinteisessä mielessä vahvin kappale lienee latinovaikutteinen ’Nescio’, mutta tässä minimalistishenkinen ’Jardin d’Hiver’ esimerkkinä Nitsin tavasta hyödyntää erilaisia akustisia soittimia. Maininnan ansaitsevat myös soolourillaan menestyneet taustalaulajat Mathilde Santing ja Fay Lovsky.

Jardin d’Hiver • albumilta Omsk
1983

The Nits: Adieu, Sweet Bahnhof (CBS 1984).

Hofsteden tavoin etupäässä kitaraa soittanut perustajajäsen Michiel Peters jätti oman persoonallisen jälkensä erityisesti Omskiin sekä hänelle viimeiseksi jääneeseen Nits-albumiin Adieu Sweet Bahnhof (1984). Jälkimmäisen levyn surumielinen ’The Infant King’ päätyi myös Petersin ainoalle sooloalbumille Infant King (1988).

The Infant King • albumilta Adieu, Sweet Bahnhof
1984

Petersin lähdön jälkeen Nits oli Hofsteden, Stipsin ja Kloetin luova trio vahvistuksenaan naispuolinen basisti ja taustalaulaja Joke Geraets. Mielestäni osa Nitsin viehätystä onkin lähes aina ollut jonkinlainen feminiinisyyden tuntu ilmaisussa. Puhutaan vaikka herkkyydestä ja rock-kukkoilun totaalisesta poissaolosta.

Verrattain syntikkapainotteinen kahdeksas albumi Henk (1986), jonka CD-painoksissa on mukana neljä kuudesta kappaleesta vuoden 1983 tasokkaalta Kilo-EP:ltä, sisältää sittemmin livebravuureiksi muodostuneita lauluja kuten ’Bike In Head’, ’Port Of Amsterdam’ ja hyväntuulinen ’Cabins’, mutta sämpläyksineen se ei ole kaikilta osin vanhentunut järin tyylikkäästi. Kolme vinyyliä tai kaksi CD:tä käsittävä livejulkaisu Urk (1989) sen sijaan tuntuu edelleen ylivertaiselta läpileikkaukselta Nitsin siihenastisesta tuotannosta.

Cabins • live 1988

The Nits: In The Dutch Mountains (CBS 1987).

Mukaansatempaavan nimikkohittinsä myötä yhtyeen suurimmaksi menestykseksi kohosi In The Dutch Mountains (1987). Livenä studiossa äänitettynä se on pinnalta katsoen sopivan pelkistetty mutta hengeltään mitä moniulotteisin albumi, jossa painottuu vahva laulunkirjoittaminen ja hiottu yhtyesoundi. Moniin kappaleisiin Henk Hofstede sai inspiraation lapsuusmuistoistaan, oli kyse sitten luulosta, että Amsterdamin ulkopuolella on vuoria, pojan epäonnisesta yrityksestä päästä mukaan jalkapalloseuraan (’J.O.S. Days’) tai taskukirjoja ahmineesta sedästä (’Pelican And Penguin’). Kiireettömän maalaileva ’Two Skaters’ toimii taianomaisesti liveversiona.

Two Skaters • live 1988

Amsterdamissa, Utrechtissa ja Moskovassa 1988–89 taltioitu Urk oli ensikosketukseni Nitsiin ja se on yhä rakkaimpia livealbumeitani kautta aikain. Kahdenkymmenenyhdeksän kappaleen setti luonnollisesti suosii tuolloin viimeisimpiä levyjä hienostuneeseen pienoisalbumiin Hat (1988) saakka, mutta koukkaukset varhaisempaan tuotantoon tuovat vinkeän lisämausteensa täyteläiseen kokonaisuuteen. Urk on upea todistus Nitsistä loistavana livebändinä, joka saa haastavammankin materiaalin puhkeamaan lavalla täyteen loistoonsa onnistuen samalla luomaan lämpimän kontaktin yleisöön.

Uuden vuosikymmenen avausteos Giant Normal Dwarf (1990) ei ollut kaupallinen menestys, mutta monille faneille se edustaa yhtyeen parhaimmistoa. Hofstedesta oli tullut tyttölapsen isä, mikä osaltaan vei hänen sävelkynäänsä sadunomaisiin sfääreihin. Joissakin kappaleissa on tarkoituksellisen naiivi tunnelma (’Sugar River’, ’Apple Orchard’), toiset ovat syvämietteisempiä kuten moodybluesmaisen hämyinen ’The Night-Owl’ tai salamyhkäinen päätösraita ’The Infinite Shoeblack’. Yhä vivahteikkaammasta soundimaailmasta antakoon maistiaisen levyn hellyttävä nimikappale.

Giant Normal Dwarf • albumilta Giant Normal Dwarf
1990

Kahdella seuraavalla albumilla Robert Jan Stipsin panos nousee suvereenisti Nitsin pääasiallisen laulunkirjoittajan Hofsteden rinnalle, tai ylikin. Ting (1992) rakentuu soinniltaan Philip Glass -henkisen minimalistisesti pianon ja lyömäsoitinten ympärille. Sveitsiläisen kuvanveistäjän Arthur Schneiterin luomat maljat sanovat saatesanojen mukaan ”ting”, kun niitä lyö mailalla. Kansitaidettaan myöten elegantti levy on Nitsiä herkimmillään, joskin viidentoista kappaleen joukkoon mahtuu myös puoliturhia kevennyksiä. Stipsin aistikkaan pianotyöskentelyn johdosta kohokohdiksi nousee sellaisia lauluhelmiä kuin ’Fire In My Head’, ’Christine’s World’ tai melankolisen viipyilevä ’St. Louis Avenue’.

St. Louis Avenue • albumilta Ting
1992

Saman vuoden Hjuvi – A Rhapsody In Time on sinfoniaorkesterin kanssa toteutettu teos. Stips tuntuu panevan peliin kaiken osaamisensa orkesterille kirjoittamisesta; vaikutteita kuulee niin Bartókilta, Rahmanoffilta kuin Gershwiniltä. Värikylläistä kokonaisuutta jäsentää mukavasti myös muutama laulu, joista kaksi alun perin Ting-albumilta.

Urkin ohella erittäin hyvä sisäänheittäjä Nitsin tuotantoon on kokoelma Nest (1995). In The Dutch Mountains -hittilevyn nimikappale antakoon samalla näytteen yhtyeen mainiosta videotaiteesta.

In The Dutch Mountains • albumilta In The Dutch Mountains ja kokoelmalevyltä Nest
1987 / 1995

Tunnustan oman Nits-suhteeni käyvän valikoivammaksi myöhemmän tuotannon osalta. Esimerkiksi Robert Jan Stipsin väliaikaisen eron aikainen, todellakin suomenkielisesti nimetty Alankomaat (1998) maistuu melko lattealta kuten muutama tämän vuosituhannenkin albumi. Ajoittain yhtyeen uudempi musiikki kuulostaa kaikessa kokeilevuudessaan liian sisäänpäin kääntyneeltä nysväämiseltä. Annan vahvimman suositukseni levyille Wool (2000), Les Nuits (2005) sekä Angst (2017), jonka avautumista edesauttoi Tampere-talossa kokemani keikka – edellisestä Nits-konsertistani olikin vierähtänyt jo neljännesvuosisata. Angstin raidalla ’Along A German River’ on krautrockmaisia sävyjä.

Along A German River • albumilta Angst
2017

Nits: Tree House Fire (Werf Records / Music On Vinyl / Music On CD 2024).

Miltä Henk Hofsteden, Robert Jan Stipsin ja Rob Kloetin triona pysynyt Nits kuulostaa tänään? Tuoreella minialbumillaan Tree House Fire (2024) yhtye käsittelee kahden vuoden takaista tragediaa: heidän kotistudionsa Amsterdamissa tuhoutui maan tasalle tulipalossa. Levyn sävy ei kuitenkaan ole synkkä, vaan hillityn melodisissa lauluissa on lähes Leonard Cohenin mieleen tuovaa seesteisyyttä. Kaikesta päätellen tulevat Suomen-keikat eivät tuota pettymystä tämän pitkäikäisen yhtyeen ystäville.

Matti Pajuniemi

The Tree • EP-levyltä Tree House Fire
2024

Nits | kotisivu
Nits | Facebook

Nit50 Suomessa 2024

16.9. Tampere • Tavara-asema
18.9. Helsinki • Savoy

NITS haastattelussa tiistaina 17.9. klo 13 Tampereen pääkirjasto Metson musiikkiosastolla

Muusikot Robert Jan Stips (koskettimet, laulu) ja Rob Kloet (rummut, lyömäsoittimet, laulu) kertovat Metson musiikkiosastolla yhtyeen pitkästä urasta ja sen uusimmasta albumista Tree House Fire. Haastattelijana kirjastopalvelupäällikkö Taina Sahlander. Haastattelu on englanniksi. Vapaa pääsy.

Tapahtuma striimataan Metso STUDIOn toimesta ja sitä voi seurata myös etänä Tampereen kaupunginkirjaston YouTube-kanavalla.
Vieraana Nits – haastattelu | Facebook.

Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä

Al Stewart: Year Of The Cat [1976] – tarinankerrontaa huipputuotannolla
Anki 1945–2007 • Monipuolinen luonnonlapsi
Billy Joel – pianomiehen pitkä tie tähdeksi • The Stranger [1977]
Bob Dylan: Highway 61 Revisited [1965] – tie folkin tuolle puolen
Bob Dylan: Self Portrait [1970] – täydellisen keskeneräinen omakuva
Brian Wilson: That Lucky Old Sun [2008] – popneron paluu elämään
Bruce Springsteen: The Rising [2002] – ihmisen uskosta huomiseen
Buffalo Springfield: Buffalo Springfield Again [1967] • Psykedeelisen folk rockin runsaudensarvi
David Bowie: ★ Blackstar [2016] – jazzia ja rockia moderneimmilaan
Elton John – pianistin tie ihmemaahan • Goodbye Yellow Brick Road [1973]
Jim Pembroke teki historiaa Suomessa • If The Rain Comes [2014]
John Lennon: Imagine [1971] – tunnustuksia ja idealismia
Joose Keskitalo: En lähde surussa [2019] – elämän kauneus kuoleman varjossa
Kaseva – suomenkielinen aikuispop kestää aikaa • Vuodet 1974–2024

Leonard Cohen: You Want It Darker [2016] – liekki palaa pimeässä
Leonard Cohen: Thanks For The Dance [2019] – lempeä epilogi
Lloyd Cole And The Commotions: Rattlesnakes [1984] – debyyttialbumin herkkyys teki vaikutuksen
Neil Young: After The Gold Rush [1970] – elokuvaton soundtrack
Nick Drake – lauluja suljettujen ovien takaa • Five Leaves Left [1969] • Bryter Layter [1970] • Pink Moon [1972]
Paul Simon: Graceland [1986] – silta yli synkän virran
Pekka Streng – kohti unen maata • Magneettimiehen kuolema [1970] • Kesämaa [1972] • Unen maa [2009]
Pihasoittajat – folklaulelman helmi • Vuodet 1965–1978
Robert Plant: Carry Fire [2017] – näin luodaan vanhasta uutta
Paul McCartney: Tug Of War [1982] – popmusiikin käsityön mestaruutta
Sparks: Kimono My House [1974] – glam rockin outo valo
Talking Heads: 77 [1977] – tanssi kuin kukaan ei katselisi
Tero-Petri & Korvaamattomat: Olet aina mukana [2021] – ihmissuhdelauluja kauniilla käsialalla
The Electric Light Orchestra: I / No Answer [1971] – timantinkirkas debyytti
Wings: Venus And Mars [1975] – popmusiikkia rakkaudesta

💿
Nits
Finna.fi

1970-luku

The Nits | Scramble 1978
Tent | CBS 1979

Nits-tuotantoa vuosilta 1979–1983: Tent, New Flat, Work ja Omsk. Kollaasi: Tuomas Pelttari

1980-luku

1990-luku

Giant Normal Dwarf • LP • CD | CBS 1990
Ting • LP • CD • MD | 1992
Hjuvi – A Rhapsody In Time Nits • The Netherlands Radio Symphony Orchestra • Jan Stulen | Columbia / Sony Music 1992
dA dA dA • CD • MD | 1994 • 2LP Music On Vinyl 2019
Dankzij de Dijken Frits [Freek de Jonge & Nits] • CD | Columbia / Sony Music 1995
Alankomaat | Columbia / Sony Music 1998

2000–2009

Wool • CD | Pias Recordings 2000
1974 • CD • CD+DVD | Werf Records / Rockadillo Records / Atmosphériques 2003
Les Nuits • CD | Werf Records / Sony BMG Music 2005
Doing The Dishes • CD | Werf Records / Sony BMG Music 2008
Strawberry Wood | Werf Records / Sony BMG Music 2009

2010-luku

Malpensa • CD | Werf Records 2012
The King Of Mont Ventoux – Original Motion Picture Soundtrack • minialbumi | 2013
Nits6 • EP • 10″ | Sony Music / Music On Vinyl 2014
Hotel Europa – Live Recordings 1990–2014 • 2LP • 2CD | Werf Records / Sony Music 2019
Angst • LP • CD | Werf Records 2017
Knot • LP • CD | Werf Records 2019

Nits-trilogia Angst / Knot / Neon ilmestyi vuosina 2017–2021. Kuva: Tuomas Pelttari

2020-luku

Neon • LP • CD | Werf Records 2021
Tree House Fire • 10″ • CD | Werf Records / Music On Vinyl / Music On CD 2024

🎥🎶
Nits
Finna.fi

Urk, 60 min. • VHS | CBS 1990

💿
Boksit ja kokoelmalevyt
Nits
Finna.fi

Nest | Columbia / Sony Music 1995
Nest Quest Vest • 2CD+VHS | Columbia / Sony Music 1995
Hits • 3CD | Sony Music Media 2000
Soap Bubble Box – 35 Years Nits • 10CD + tekstiliite | Columbia / Sony Music 2009
Nits? • 3CD+DVD + 52-sivuinen liitevihko | Sony Music Entertainment 2014