The Miseducation Of Lauryn Hill | Ruffhouse / Columbia 1998
Tässä artikkelissa käsiteltävä levy haastaa miettimään usein anteliaalla kädellä kylvettyjä käsitteitä.
Miseducation on ehdoton maamerkki, ja puhe hiphopin, tai jopa (paremman nimityksen puutteessa) “mustan rytmimusiikin” historiasta ilman sen mainitsemista on huolimatonta. On kuitenkin kyseenalaista, onko se klassikko.
Osaan kuvitella edellisen kappaleen herättävän ärtymystä, ja asettavan monet puolustuskannalle. Yritän selittää asiaa artikkelin edetessä, tiedostaen varsin selkeästi etten ole oikeutettu sen suhteen muuhun kuin ulkopuolisen tarkkailijan näkökulmaan. Levy oli kuitenkin aikoinaan myös itselleni niin tärkeä, että pitkän kiertelyn jälkeen tunsin lähes pakkoa kirjoittaa siitä. Kalenteri kertoi, että nyt on sen aika.
Lauryn Hill. Kuva: Anthony Barboza
Hullu vuosi
Loppuvuosi 2023 on ollut hiphopin saralla klassikkolevyjen merkkipäiväilotulitusta. Marraskuun alussa tuli kuluneeksi kolme vuosikymmentä päivästä, jona julkaistiin sekä Wu-Tang Clanin debyyttialbumi Enter The Wu-Tang (36 Chambers), että A Tribe Called Questin Midnight Marauders -järkäle.
Siinä missä Wu edusti uudenlaista anarkismia ja kävi suurin piirtein kaiken kimppuun, naulasi Tribe kolmannella albumillaan jazzsävytteisen, äärimmäisen tyylikkään, hienovaraisen mutta suorasukaisen tyylin askelmerkit haluamaansa paikkaan.
Jo aiemmin, elokuun 25. päivänä, tuli puolestaan kuluneeksi 25 vuotta The Miseducation Of Lauryn Hill -pitkäsoiton ilmestymisestä. Artisti vei levyn julkaisua seuranneen vuoden Grammy-gaalassa kaikkiaan viisi pystiä, mukaanlukien vuoden albumi -kategoriassa jaetun sellaisen. Yksikään naispuolinen artisti ei tätä ennen ollut onnistunut kahmimaan vastaavaa jättipottia yhdellä kertaa.
Neljännesvuosisata sitten elettiin vuotta 1998, joka oli kaiken kaikkiaan mieletön, mitä hiphop-julkaisuihin tulee. Omissa kirjoissa merkittävimpiin kyseisenä vuonna julkaistuihin albumeihin kuuluvat muiden muassa Hieroglyphicsin 3rd Eye Vision, People Under The Stairsin The Next Step, Gang Starrin Moment Of Truth, Big Pun(isher)in Capital Punishment, Jurassic 5:n debyytti, Beastie Boysin Hello Nasty, Outkastin Aquemini, The Coupin Steal This Album…
Pahoittelut pitkästä listasta, jota toisaalta voisi jatkaa moninkertaisesti. Se kuvastaa osaltaan ääni- ja kulttuuriympäristöä, johon Lauryn Hillin sukupolvia järisyttänyt ensimmäinen, ja tähän mennessä ainoa studioalbumi ilmestyi. Hiphop tuntui vielä tässä vaiheessa vaaralliselta nimenomaan levyillä.
Näkökulmia
Kirjoittessani aiemmin, etten ole oikeutettu Miseducationin, tai Ms. Hillin (kuten hän on jo parikymmentä vuotta halunnut itseensä viitattavan) suhteen ylipäänsä muuhun kuin ulkopuolisen tarkkailijan näkökulmaan, tarkoitin luonnollisesti kahta, yhteiskuntia ja koko maailmaa määrittävää seikkaa; ihonväriä ja sukupuolta. On aivan sama, miten suuresti levyyn ja artistiin viime vuosituhannen loppumetreillä rakastuin – tuntemusta ei voi millään tavoin verrata mustan (amerikkalais)naisen tai tytön vastaavaan. Kulttuurin sanotaan kuitenkin yhdistävän, joten tässäpä kirjoitan.
Artikkelin lopussa on listattuna aiheeseen liittyvää, kirjastoilta saatavaa materiaalia. Nostan jo tässä vaiheessa esiin jamaikalais-amerikkalaisen toimittaja/kirjailija Joan Morganin teoksen She Begat This – 20 Years Of The Miseducation Of Lauryn Hill. (Pienikokoisen, mutta sisällöltään painavan opuksen esiin kaivamisesta iso kiitos Turun Kaupunginkirjaston uutterille työntekijöille – omin voimin en sitä olisi löytänyt).
Morgan, ja useat muut henkilöt joiden kanssa hän kirjan sivuilla käy keskusteluja, tarjoavat sitä näkökulmaa, johon itse en pysty. Suosittelen todella lämpimästi tutustumaan 150-sivuiseen niteeseen myös tässä artikkelissa esitettyjä ajatuslainoja syvemmältä.
Kuten sekä Morgan että muut lähteet muistuttavat, Lauryn Hillin maamerkki ei pudonnut paikoilleen kirkkaalta taivaalta. Vuonna 1975 syntyneen tähden loisto oli peräisin yhdeltä kantiltaan yhteiskunnallisessa tiedostavuudessa.
Siinä missä useat varakkaammista taustoista ponnistaneet (hiphop-)artistit aikoinaan, miksei nykyisinkin, pyrkivät esiintymään todellista alaluokkaisempina, ne tekijät jotka todella olivat lähtöisin köyhistä oloista, esiintyivät ja esiintyvät usein puolestaan kalliita tuotemerkkejä käyttäen, ikäänkuin niiden kautta ylös kiiveten. Nämä hiphop-kulttuurin(kin) peruslähtökohtiin liittyvät asetelmat eivät tuntuneet koskevan Hilliä, joka oli varsin avoin keskiluokkaisuudestaan.
Soolouraa edelsi tietenkin vuosina 1992–1997 varsinaisesti toimineen The Fugees -yhtyeen supersuosio. ’Killing Me Softlyn’, ’Ready Or Notin’, ja ’Fu-Gee-Lan’ kaltaisia hittejä sisältänyt The Score -albumi ilmestyi vuonna 1996, ja nosti Hillin yhdessä Wyclef Jeanin ja Pras Michelin kanssa koko maailman tietoisuuteen. Jo vuonna 1993 (alun perin vain promokasettina) julkaistu debyytti Blunted On Reality esitteli hiphop-yleisölle kulttuuria kokonaan uudella tavalla lähestyneen ryhmän. Oli alusta alkaen selvää, että vaikka Wyclef esiintyi niin sanotusti orkesterinjohtajana, oli Lauryn se todellinen tähti.
Fugees: Vocab • albumilta Blunted On Reality
1993/1994
Teininä teatterioppitunneilla käynyt newarkilaisneiti esiintyi jo ennen musiikkiuraansa muun muassa yli viisi vuosikymmentä amerikkalaistelevisioissa pyörineessä As The World Turns -saippuaoopperasarjassa. Vielä tätäkin isompi läpimurto nähtiin, kun Hill esitti Rita Louise Watson -nimistä hahmoa Whoopi Goldberg -komediassa Sister Act 2, vuonna 1993. Muistan varsin hyvin vuokraneeni leffan uudelleen lumouduttuani muutamia vuosia myöhemmin Hillin hahmosta Fugeesissa.
Tanya Blount & Lauryn Hill: His Eye Is On The Sparrow • elokuvasta Sister Act 2
Mollivoittoinen itsetietoisuus
Jos yksi sakara Hillin tähdestä oli tiedostavuus, oli sydänsuruinen hahmo sen ulokkeista vähintään yhtä mahtava.
Ilmestymisviikollaan 422 000 kopion mynnillään ennätyksiä rikkonutta Miseducation-albumia promottiin ennakkoon muun muassa myyntiin saatetuilla singleillä ’Doo-Wop (That Thing)’, ’Ex-Factor’ ja ’Everything Is Everything’.
Siinä missä ’Doo-Wopin’ käsitetään toimineen vastalauseena naisten ja hiphopin (väliselle) julkisuuskuvalle ja myrkylliselle maskuliinisuudelle kulttuurin sisällä, oli ’Ex-Factor’ jo otsikostaan saakka varsin puhdasta särkyneen sydämen ääntä. ’Everything’ oli osin filosofiaa, osin puhdasta MC-uhoa – Lauryn todella oli räppärinä kovalla tasolla.
I philosophy
Possibly speak tongues
Beat drum, Abyssinian, street Baptist
Rap this in fine linen, from the beginning
My practice extending across the atlas
I begat this
Flipping in the ghetto on a dirty mattress
You can’t match this rapper slash actress
More powerful than two Cleopatras
Bomb graffiti on the tomb of Nefertiti
MCs ain’t ready to take it to the Serengeti
My rhymes is heavy like the mind of sister Betty (Betty Shabazz)
L-Boogie spars with stars and constellations
Then came down for a little conversation
Adjacent to the king, fear no human being
Roll with cherubims to Nassau Coliseum
Now hear this mixture, where Hip Hop meets scripture
Develop a negative into a positive picture
Lauryn Hill: Everything Is Everything • albumilta The Miseducation Of Lauryn Hill
1998
Luultavasti varsin monen mielessä Hillistä puhuttaessa päässä alkaa soida jokin edellämainitun sinkkukolmikon biiseistä. Omissa korvissani napsuvat ensin todella uhmakkaat ja tunnistettava rummut, sitten sanat:
It’s funny how money change a situation
Miscommunication leads to complication
My emancipation don’t fit your equation
I was on the humble, you on every station
Albumin nimenhuuto-skitin jälkeen käynnistyvä ensimmäinen varsinainen biisi, yli viisiminuuttinen ’Lost Ones’ on silkkaa tykitystä. ’L-Boogie’ ottaa omansa pois riimitulituksella suorittaen katarttisen ryöpyn, jonka katsotaan kohdistuvan kariutuneeseen suhteeseen Wyclefin kanssa. Parin yhdessäoloa pyrittiin Fugees-aikana jossain määrin piilottelemaan, mutta etenkin ‘Clef on kertoillut asioista sittemmin varsin löysin leuoin. Hill puolestaan oli jo ehtinyt lyödä hynttyyt yhteen Bob Marleyn ja Janet Huntin jälkeläisen, Rohan Marleyn kanssa. Vuoteen 2009 saakka jossain määrin jatkunut yhteiselo oli jo Miseducation-projektin alkuvaiheessa saattanut alulle parin ensimmäisen lapsen, Zionin, jolle omistettu biisi levyllä on ymmärrettävästi etenkin monelle aikansa nuorelle äidille varsin merkittävä. Tästäkin aiheesta kehotan lukemaan lisää aiemmin mainitusta Joan Morganin opuksesta.
’Lost Ones’ on omana itsenään niin vahva esitys, että allekirjoittaneelta meni pitkä aika sen seikan konkreettiseen rekisteröintiin, että biisi hyödyntää vahvasti Sister Nancyn dancehall-klassikkoa ’Bam Bam’ (1982). Jamaikalais-matriarkan jättihitin käyttäminen oli sinänsä täysosuma sekin, ja viesti tyylillään siitä, miten vahvasti Hillin suuntaviitat osoittivat karibialle. Hänen uuttera kulttuuriperinteiden opiskelunsa saa kiitosta laajalti, ja sen seurauksena Miseducationilla kuullaan lainoja niin The Doorsilta, Jose Felicianolta, kuin Wu Tang-Clanilta ja David Axelrodilta. ’Forgive Them Father’ -biisi on tulkinta Bob Marleyn ’Concrete Junglesta’, ja sillä kuullaan niin Julian Marleyn kuin Earl Chinna Smithin kitarointia, samoin kuin Shelley Thunderin vokaaleita ja Dean Fraserin fonia.
Lauryn Hill: Lost Ones • albumilta The Miseducation Of Lauryn Hill
1998
Afrikkalaisamerikkalaiseen tyyliin, sukupuolirooleihin ja hiphop-kulttuuriin keskittynyt kirjailija ja aktivisti Michaela Angela Davis hehkuttaa Hillin syventymistä kulttuureihin She Begat This -kirjassa kunnolla.
Lauryn loi kulttuuria ja opiskeli sitä. Hän sukelsi syvälle jamaikalaiseen kulttuuriin, samoin kuin 1970-luvun mustaan estetiikkaan. Hän sukelsi R&B:n ja Soulin historiaan. Hän auttoi määrittelemään koko hiphop-kulttuurin uudelleen. Hänen jäljittelemisensä oli mahdotonta, koska hänen pohjansa oli niin vahva. Häntä ei voinut koskaan identifioida trendikkääksi, vaan hän määritteli asioita. Hän oli remixaaja… hän oli hiphop. Hän rokkasi bileet ja antoi ajattelemisen aihetta. Hän oli poliittinen, hän oli seksikäs. Lauryn Hill oli fucking love song.
Jumalallinen asema liikaa
Haltioituneen yleisön, ja ehkä ennen muuta aikansa vaikuttajien, toimittajien, kirjailijoiden ja aktivistien hurja suitsutus oli hyvinkin mahdollisesti se syy, jonka vuoksi Miseducation ei vielä tähänkään päivään mennessä ole saanut jatkoa. Artisti, jota kuullaan mukana levyn rakkauden ekstaattisuuteen keskittyvällä ’Nothing Even Matters’ -biisillä, koki pitkälti saman kohtalon.
D’Angelosta tehtiin neo-soulin kuningasta jo debyyttilevy Brown Sugarin (1995) aikoihin, eikä vuonna 2000 ilmestynyt Voodoo todellakaan kääntänyt tätä kelkkaa. D’Angeloa verrattiin aivan tosissaan Marvin Gayeen, siinä missä Hilliä Nina Simoneen. Hän tosin on julkaissut varsinaisen albumin myös ylistetyn Voodoon jälkeen – kuitenkin vasta vuonna 2014 (D’Angelo And The Vanguard: The Black Messiah).
Lauryn Hill feat. D’Angelo: Nothing Even Matters • albumilta The Miseducation Of Lauryn Hill
1998
Lauryn oli Miseducationin räjäyttäessä pankin 23-vuotias, ja saanut vastikään ensimmäisen lapsensa. Levyn introlla hän loistaa poissaolollaan koululuokan nimenhuudosta. Kohtuuttomien paineiden alla hän katosi pian myös julkisuudesta. Hän kertoi ajanjaksosta myöhemmin Essence-lehdelle.
Kahden tai kolmen vuoden ajan pidättäydyin kaikesta sosiaalisesta kanssakäymisestä. Käännyin vahvasti sisäänpäin, sillä minun oli kohdattava pelkoni, voitettava demonini ja alemmuudentunteeni. Olin hyvin epävarma ja peloissani siitä, miten olin nuori, lahjakas ja musta tässä läntisessä kulttuurissa.
Vuonna 2001 odotukset olivat jälleen mielettömät, kun tähti palasi parrasvaloihin, esittämään uutta materiaalia MTV Unplugged -livesarjassa. Seuraavana vuonna tupla-cd:nä julkaistu MTV Unplugged No. 2.0 sai huomattavasti debyyttiä ristiriitaisemman vastaanoton. Moni media uskoi materiaalin pitävän sisällään syvyyksiä, joita ei vain vielä ymmärretty. New Musical Express -lehden arviossa oltiin osin myös suorasukaisilla linjoilla.
MTV Unplugged No. 2.0 on hajanaista, paikoin uuvuttavaa kuunneltavaa. Sillä on kuitenkin riittävästi nerokkuutta varjostamaan näitä raakoja luonnoksia, ja antamaan uskoa siihen ettei kaikkea vielä ole menetetty.
Lauryn Hill: Mystery Of Iniquity • livealbumilta MTV Unlugged No. 2.0
2002
Hill on useiden yksityiselämänsä solmujen selvittelyn lisäksi palaillut keikkalavoille tasaisin väliajoin. Yleisöpalaute on ollut osin musertavaa, tähden myöhästeltyä esiintymisajoistaan tuntikausia, ja esitettyä hittejään lähes tunnistamattomina versioina. Edelleen toki moni on haltioissaan. Itse olen päässyt todistamaan yhtä Fugees-paluukeikkaa, ja yhtä Hillin myöhäisempää sooloesiintymistä. Kumpikaan ei räjäyttänyt tajuntaa toivotulla tavalla, mutten vetoja nyt täysin kammottaviksikaan kokenut.
Kaikki on kaikkea – ja siitä on syytä olla kiitollinen
Jokainen jonkinmoisen matkan elämää taittanut, ja ikinä ketään ihannoinut tietää, miksi kiintyminen on vaarallista.
Lauryn Hill kiintyi jo nuorena ajatukseen siitä, miten haluaa avoimesti jakaa itsestään syviä tuntoja. Se tuotti hänelle toisaalta valtavaa suosiota, toisaalta tarpeen vetäytyä, sulkeutua täysin.
Me jotka kiivaasti odotimme, jopa vaadimme Hilliä toistamaan teoksen saimme sekä pettyä, että ison oppitunnin.
Hiphop ei enää koskaan ole nuorta ja uutta, kuten ei juuri mikään kokemuspiirissämme. Uusintoja ei ole.
Lauryn ei enää koskaan ole parikymppinen ja täynnä ikäkauteen kuuluvaa energiaa ja ajatuksia, valmiina avaamaan omat vahvuutensa, heikkoutensa, esittelemään haavojaan ja hauistaan. Vuonna 1998 hän sitä vielä oli, ja tuon aikakauden tuotoksista seurauksineen tuoreeltaan nauttimaan päässeiden on syytä olla kokemastaan hyvin onnellisia. On kertakaikkiaan mahtavaa, ettei Hill ilmaantunut virallisen opinahjonsa nimenhuutoon.
Lauryn Hilliä ei olisi ilman Nina Simonea, Aretha Franklinia tai Bob Marleya. Beyoncéa tai Cardi B:tä ei olisi ilman Lauryn Hilliä. Ehkei myöskään Rihannaa tai Kendrick Lamaria. Vaikka The Miseducation ei omissa korvissani enää kuulosta kovin validilta, niin Everything is everything – ehkä se klassikkostatus on kuitenkin ansaittu.
Niko Toiskallio
Ms. Lauryn Hill | Facebook
Ms. Lauryn Hill | Instagram
Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä
Amy Winehouse oli siunattu ja kirottu • Frank [2003] • Back To Black [2006]
Asa [1] 2000–2011 • Roihuvuoresta Rouhuvuoreen, Rähinästä rentouteen
Asa [2] 2011–2022 • Jatkojen jatkoilta perustekemisen pariin
Beastie Boys – ysärin rajattomuus • Check Your Head [1992]
Billie Eilish rakennettiin lujalle pohjalle • Vuodet 2015–2024
Billie Holiday – esillä koko elämä • Lady Sings The Blues [1956]
Common & Pete Rock – tosikoulun alumnit esittävät sarjan kysymyksiä, joihin vastattiin jo vuosikymmeniä sitten • The Auditorium Vol. 1 [2024]
De La Soul • Long Islandilta Törnävänsaarelle – De La Soulin nousu kolmen jalan korkeudesta täynnä ristiriitoja • 3 Feet High And Rising [1989]
Draama-Helmi on ääni pään sisällä • Draama-Helmi kuistilla [2022]
Eevil Stöö – kuinka hiisaavasta hiihtopipomiehestä tuli legit • Vuodet 2002–2022
Jane’s Addiction – toisinajattelijoiden taidemanifesti • Ritual De Lo Habitual [1990]
Juhani Saksikäsi – Verbaalisesta lihavuudesta Erilaiseen avaruuteen • Vuodet 1997–2024
Kojo – revanssi Englannissa • Time Won’t Wait [1983]Lähiöbotox – arpia ja avohaavoja • Rikkinäinen Suomi [2020]
Mariska – raikas uusi kulma • Toisin sanoen [2002]
Mercedes Bentso – arpia ja avohaavoja • Ei koskaan enää [2017]
Nas • Illmatic-klassikkoa seurannut vuoristorata kääntyi taas • Nas-taikavoimat vahvasti elossa • Vuodet 1991–2023
N.W.A – mistä gangstarapin synkkä lippulaiva N.W.A oikein oli kotoisin? • Straight Outta Compton [1988]
Paleface – sanomaa suomen kielellä • Helsinki–Shangri-La [2010]
Paperi T – ulkopuolisesta kolmekymppisten ääneksi • Vuodet 2010–2021
Pesso on yksityisetsivä surullisen pojan hahmossa – sortumatta alakulossaan kyynisyyteen • sadboi [2024]
Public Enemy – muutoksen pitelemätön voima • It Takes A Nation Of Millions To Hold Us Back [1988]
Pyhimys – reflektointia mielikuvien suojassa • MIKKO [2020]
Sade – sensuellia viileyttä • Diamond Life [1984] … Soldier Of Love [2010]
Silvana Imam – ulkopuolisten ääni • Naturkraft [2016]
Sleeping Bag Records • 1980-luvun New Yorkissa hitsattiin historiaa oikeilla kohtaamisilla
The Prodigy – millennium-jännitteen voima • The Fat Of The Land [1997]
The Streets • Mike Skinner luomus on sekä kaunotar että hirviö – eikä mahdu mihinkään • Vuodet 2001–2023
Tulenkantajat – tiimi timmein toi rapin Rolloon • Tulenkantajat [2001]
Lauryn Hill
Finna.fi
The Miseducation Of Lauryn Hill | Ruffhouse / Columbia 1998
MTV Unlugged no 2.0 | Sony Music Entertainment 2002
Nuottialbumit
Lauryn Hill
Finna.fi
The Miseducation Of Lauryn Hill
Fugees
Finna.fi
Blunted On Reality | Ruffhouse / Columbia 1994
The Score | Ruffhouse / Columbia / Sony Music Entertainment 1996
Greatest Hits • CD • 2CD | Columbia / Sony Music Entertainment 2003
Wyclef Jean
Finna.fi
Wyclef Jean Presents The Carnival | Ruff House Records / Columbia / Sony Music Entertainment 1997
The Eclectic –2 Sides II A Book | Columbia / Sony Music Entertainment 2000
Masquerade | Columbia / Sony Music Entertainment 2002
Greatest Hits | Sony Urban Music / Sony Music Entertainment 2003
The Preacher’s Son | Clef Records 2003
Welcome To Haiti Creole 101 | Sak Pase Records 2004
The Carnival Vol. II – Memoirs Of An Immigrant | Columbia / Manoukian Music / Sony BMG Music Entertainment 2007
From The Hut, To The Projects, To The Mansion | Carnival House Records 2009
Carnival III – The Fall And Rise Of A Refugee | Heads Music / Sony Music / Legacy Recordings 2017
Pras Michel
Finna.fi
Ghetto Supastar | Ruffhouse 1998
Win Lose Or Draw | Universal Music Group 2005
D’Angelo
Finna.fi
Brown Sugar | EMI 1995 • 2CD Deluxe Edition Capitol Records 2017
Voodoo | Virgin 2000
Black Messiah D’Angelo And The Vanguard | RCA 2014
VHS • DVD
Fugees • Lauryn Hill
Finna.fi
The Score – Bootleg Versions Ohjaaja Marc Smerling, 66 min. | Sony Music 1996
MTV Unlugged no. 2.0 105 min. | Sony Music Entertainment 2010
Lue lisää Lauryn Hillistä • Read more about Lauryn Hill
Finna.fi
She Begat This – 20 Years Of The Miseducation Of Lauryn Hill Joan Morgan, 155 pages | 37 Ink/Atria 2018 • Atria 2022
Fugees – The Unofficial Book Chris Roberts, 66 pages | Virgin 1997
When Chickenheads Come Home To Roost – A Hip-Hop Feminist Breaks It Down Joan Morgan, 240 pages | Simon & Schuster 1999 • Simon & Schuster Paperbacks 2017
God Save The Queens – The Essential History of Women In Hip-Hop Kathy Iandoli, 337 pages | 2019
The Miseducation Of Lauryn Hill • 1998
Spotify
Fugees Translator Crew: Blunted On Reality • 1994
Fugees: The Score • 1996
Lauryn Hill: The Miseducation Of Lauryn Hill • 1998
Lauryn Hill: MTV Unlugged no 2.0 • 2002
