The Runaways | Mercury 1976
Musiikkia esille kirjastossa
• I Love Rock ’n Roll Joan Jett & The Blackhearts | Boardwalk 1981
The Runawaysista puhutaan hyvää ja pahaa samaan sävyyn kuin Sex Pistolsista. Molempien sanotaan olleen laskelmoivien managerien luomuksia ja kulttuurisesti erittäin merkittäviä rockbändejä. Sekä hyvät että pahat kielet ovat oikeassa.
Yksi The Runawaysin tarinan päähenkilöistä on amerikkalainen svengali Kim Fowley, jonka valveutuneimmat suomalaiset saattavat muistaa Wigwam-yhtyeen toisen albumin Tombstone Valentinen (1970) tuottajana. Konseptiajattelu oli yksi Fowleyn vahvuuksista, ja 1970-luvun puolivälissä hän keksi ryhtyä kehittelemään rockbändiä, jonka kaikki jäsenet olisivat teini-ikäisiä tyttöjä. Nuorille naisille, jotka soittaisivat samalla asenteella kuin The Rolling Stones ja New York Dolls, oli Fowleyn mielestä selkeä tilaus.
Cherry Bomb • debyyttialbumilta The Runaways
1976
Viisikymmentä vuotta noiden aikojen jälkeen voi olla vaikea hahmottaa, miten vallankumouksellinen Fowleyn idea oli. Tuohon aikaan sukupuoliroolit olivat selkeät: tytöt eivät soittaneet uhmakasta ja seksikästä rockia vaan kirkuivat lavan edustalla uhmakasta ja seksikästä rockia soittaville pojille. Rumpujen ja sähkökitaroiden kaltaisia instrumentteja ei pidetty tytöille sopivina. Romanttisia rakkauslauluja riitti, mutta kukaan ei kirjoittanut lyriikkaa siitä, miten nuoret naiset ja teinitytöt elämän oikeasti kokivat. Vaikka Fowley tiesi hyvin, mikä kaikki nuorissa naisissa saattoi yleisöä kiinnostaa, hänen konseptissaan oli kaupallisen puolen lisäksi vahva feministinen ulottuvuus.
Jotain The Runawaysin tilauksesta kertoi sekin, että Fowley löysi rakennelmaansa soittajia yllättävänkin nopeasti. Ensin hän tutustui tuskallisen ujoon 16-vuotiaaseen Suzi Quatro -fanaatikkoon, jonka haaveena oli soittaa kitaraa bändissä, joka esittäisi hänen rockbiisejään. Maailma tuli tuntemaan tuon kitaristin nimellä Joan Jett. Komppikitaristin soittokaveriksi yhytettiin Sandy West, joka oli nuoresta iästään huolimatta todella pätevä rockrumpali. Kun mukaan saatiin vielä basisti-laulajatar Micki Steele, trio pääsi soittamaan pienimuotoisia treenikeikkoja.
American Nights • debyyttialbumilta The Runaways
1976
Fowley keksi bändille nimen The Runaways, koska sellaisina soittajat tahtoivat näyttäytyä ja sellaisina Fowley halusi heidät näyttää: ahdistavien normien ja sukupuoliroolien puristuksesta karanneina rokkareina, kapinallisina teineinä, jotka tekivät musiikkia kapinallisille teineille. Bändi kasvoi soolokitaristilla, kun The Runawaysiin liittyi Long Beachilla varttunut hevidiggari nimeltä Lita Ford.
Steele ei tullut toimeen Fowleyn tai bändin jäsenten kanssa eikä pysynyt mukana pitkään. Hänen laulajanpestinsä peri Cherie Currie (ja Steele menestyi aikanaan The Banglesissa). Basistin paikka oli koko The Runawaysin uran ajan tuulinen. Ensimmäinen pidempään mukana pysytellyt bassonsoittaja oli Jackie Fox. Myöhempinä vuosina The Runawaysissa bassottelivat Vicki Blue ja Laurie McAllister.
The Runaways sai levytyssopimuksen Mercury/Polygramilta todella nopeasti. Bändin kaupallinen potentiaali vaikutti ilmeiseltä, koska vastaavaa ei ollut aiemmin nähty. Bändin nimetön ensialbumi tuli kauppoihin toukokuussa 1976 eli alle vuoden sen jälkeen, kun Joan Jett ja Sandy West olivat ensi kertaa kokeilleet soittaa yhdessä. Levy oli äänitetty pari kuukautta aiemmin Fidelity Recorders -studiossa Los Angelesin Studio Cityssä ja Hollywoodin Criterionissa.
Dead End Justice • debyyttialbumilta The Runaways
1976
Fowley kutsui itseään levyn kansissa paitsi tuottajaksi myös ohjaajaksi, ikään kuin The Runaways olisi ollut hänen luomansa näytelmä tai elokuva. Paikoitellen ohjaajan otteet olivat hyvin konkreettisia: Jackie Fox oli ollut bändissä ja soittanut bassoa vasta niin vähän aikaa, että Fowley ei luottanut hänen kykyihinsä vaan pestasi Blondien Nigel Harrisonin basistin stuntmaniksi. Siinäkään ei ollut mitään poikkeuksellista.
Kaikista rockin aitousvaatimuksista huolimatta Fowleyn ajatus bändistä jonkinlaisena näytelmänä oli varsin realistinen. Rockmuusikot ovat usein dramatisoituja ja romantisoituja versioita itsestään, vakavaraisten keskiluokkaisten perheiden jälkikasvua, joille isit ja äidit ostavat kitaroita, joiden kanssa he voivat sitten poseerata kohtalokkaina kuin mitkäkin katujen kasvatit. The Runaways ei ollut poikkeus tähän sääntöön, mutta ainakin se teki aitoa rockia aidoista tunteista.
You Drive Me Wild • debyyttialbumilta The Runaways
1976
The Runawaysin debyytti käynnistyy bändin tunnetuimmalla kappaleella, josta tuli heidän kaltaistensa muotteja rikkovien nuorten naisten tunnussävel. Nimeltään monimerkityksellinen ’Cherry Bomb’ on klassikko, jota ovat sittemmin versioineet monet Miley Cyrusista L7:iin. Albumi päättyy eeppiseen ’Dead End Justiceen’, näytelmälliseen teokseen, jossa Jettin ja Currien esittämät hahmot karkaavat nuorisovankilasta – väkevää teinidraamaa teineiltä teineille.
Niiden välillä kuullaan simppeliä rockia, jossa käänteentekevää on lähinnä se, ketkä sitä esittävät. Versio The Velvet Undergroundin ’Rock’n’Rollista’ sopii hänelle ja bändille täydellisesti, ja The Rolling Stonesin ’Under My Thumbista’ varioitu riffi uudistaa kappaletta komeasti. Currien laulama Mark Anthonyn ja Kim Fowleyn biisi ’American Nights’ olisi voinut toimia loistavasti singlenä.
Suurimman vaikutuksen The Runawaysin albumilla tekee Joan Jett. Hän on kirjoittanut suuren osan levyn materiaalista (’You Drive Me Wild’ on ensimmäinen hänen kirjoittamansa biisi) ja laulaa levyn kymmenestä biisistä melkein puolet. Biisintekotaito, punkisti cool lauluääni ja vetäytyvä karisma, joista Jett myöhemmin opittiin tuntemaan, ovat jo läsnä.
Rock’n’Roll • debyyttialbumilta The Runaways
1976
Kaikkien osapuolten suurista odotuksista huolimatta The Runawaysin ensimmäinen albumi ei ollut suuri menestys. Se sai kriitikoilta hyvän vastaanoton, mutta pääsi nipin napin Billboardin Top 200 -listalle. Sen sijaan levyn vaikutus kuulijoihin oli vähintäänkin merkittävä. Jos The Velvet Undergroundin debyyttiä sanotaan albumiksi, jonka jokainen kuulija perusti oman bändin, voi vain arvailla, montako nuorta naista The Runaways inspiroi soittamaan. Maailma ei muuttunut oikeudenmukaisemmaksi, mutta rokkareiden yläpuolelta lasikatto räsähti rikki.
The Runaways teki 1970-luvun lopulla neljä studioalbumia ja livelevyn ja keikkaili Yhdysvaltojen lisäksi Euroopassa ja Japanissa. Kiihkeä ura liippasi usein aivan liian läheltä musiikkialan pimeää ja pahaa puolta ja toisinaan myös sukelsi sinne. Yksityiskohtiin voi tutustua lukemalla Evelyn McDonnellin kirjan Queens of Noise: The Real Story of the Runaways (2013) sekä katsomalla dokumentin Edgeplay: A Film About The Runaways (2004) sekä fiktioelokuvan The Runaways (2010).
Ari Väntänen | www.arivantanen.com
The Runaways | Instagram
Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä
AC/DC: Power Up [2020] – virta on kytketty
Amyl And The Sniffers: Comfort To Me [2021] – Pyhän yksinkertaisuuden kirkossa
Alice Cooper: School’s Out [1972] – rajaton, ajaton seikkailu
Billy Idol: Kings & Queens Of The Underground [2014] – rocktähden laadukas paluu
Blondie • Parallel Lines [1978] oli Blondien läpimurto
Dave Evans – rakkaudesta lajiin • Vuodet 1974–2023
Foo Fighters: But Here We Are [2023] – soitto on surusta tehty
Green Day on voimissaan • Saviors [2024]
Havana Black: Indian Warrior [1988 • 1989] – huonon onnen soturit
Iggy Pop: Lust For Life [1977] – tanssia muurin harjalla
Jack White: Fear Of The Dawn [2022] – Villin Jackin suklaalevy
Joan Jett & The Blackhearts: I Love Rock ’n Roll [1981] – kapinallisen läpimurto
Kiss: Music from ”The Elder” [1981] – maskimiehet eksyksissä
Kiss: Lick It Up [1983] – kadonneen kitaristin kunniajuoksu
Levyt, jotka Alice unohti • Special Forces [1981] • Zipper Catches Skin [1982] • DaDa [1983]
MC5 oli vastakulttuurin vihainen ääni • Kick Out The Jams [1969]
Melrose • Melrosen rockissa on rollia • Melrose [1986]
Metallica: The $5.98 E.P. Garage Days Re-Revisited [1987] – elonmerkkejä autotallista
Michael Monroe: One Man Gang [2019] – jengi soittaa sydämestäMisfits: Walk Among Us [1982] – kauhupunkin klassikko
Motörhead: Clean Your Clock [2016] – lopunajan dokumentti
Mötley Crüe ja Mayhem • Kaaos törkytehtaassa – Mayhemin ja Mötley Crüen kohutut saagat
Pete Shelley 1955–2018 • Lepää rauhassa, Pete Shelley – Buzzcocksista ikuisuuteen
Pretenders tunteiden vuoristoradassa • Relentless [2023]
Queens Of The Stone Age: In Times New Roman… [2023] – Josh Homme päätyönsä parissa
Ramones: Rocket To Russia [1977] – rockia ulkopuolisilta ulkopuolisille
Richard Hell & The Voidoids: Blank Generation [1977] – kaukana kliseisyydestä
Sami Yaffa: The Innermost Journey To Your Outermost Mind [2021] – basisti läpäisee pasianssin
Slash featuring Myles Kennedy & The Conspirators: 4 [2022] – rock’n’roll-synergiaa
Sweatmaster: Sharp Cut [2002] – ei mikään kopteriklooni
Talking Heads: 77 [1977] – tanssi kuin kukaan ei katselisi
The Hives: The Death Of Randy Fitzsimmons [2023] – Randy ja pojat vahvasti elossa
Thin Lizzy: Thunder And Lightning [1983] – joutsenlaulu vailla vertaa
Wilko Johnson jäi historiaan • 1947–2022
Zodiac Mindwarp and The Love Reaction – rockia ja rockparodiaa • Tattooed Beat Messiah [1988] • Hoodlum Thunder [1991]
💿
The Runaways
Finna.fi
[Cherie Currie • Lita Ford • Joan Jett • Sandy West • Jackie Fox]
The Runaways | Mercury 1976
Queens Of Noise | Mercury 1977
[Joan Jett • Lita Ford • Sandy West • Vicki Blue]
Waitin’ For The Night | Mercury 1977
[Joan Jett • Lita Ford • Sandy West]
And Now… The Runaways | Mercury / Cherry Red 1978
💿
Kokoelmalevyjä
The Runaways • Joan Jett & The Blackhearts
Finna.fi
The Best Of The Runaways The Runaways • LP | Mercury 1982 • CD Mercury 1987
The Mercury Albums Anthology The Runaways • 2CD | The Island Def Jam Music Group 2010
Flashback | Blackheart Records 1993 • Blackheart Records / Sony Music Media 1996
Great Hits | Blackheart Records / Sony Music Media 1996
Fit To Be Tied – Great Hits By Joan Jett And The Blackhearts | Blackheart Records / Mercury 1997
Greatest Hits • 2CD | Blackheart Records Group 2010
Bad Reputation – Music From The Original Motion Picture • soundtrack | Legacy / Blackheart Records Group 2018
Greatest Hits | Legacy / Blackheart Records Group 2019
🎥🎶
The Runaways -elokuva
Finna.fi
The Runaways Ohjaaja Floria Sigismondi, 104 min. | FS Film 2010
🎥🎶
The Runaways -dokumentti
YouTube
Edgeplay – A Film About The Runaways Ohjaaja Victory Tischler-Blue, 108 min. | Sacred Dogs Entertainment 2004
💿
Joan Jett & The Blackhearts
Finna.fi
Joan Jett | Blackheart Records / Ariola 1980 • julkaistiin uudelleen nimellä Bad Reputation | The Boardwalk Entertainment Co 1981
I Love Rock ’n Roll | The Boardwalk Entertainment Co 1981
Album | Epic / Blackheart Records 1983
Glorious Results Of A Misspent Youth | MCA Records 1984 • Sony Music Entertainment (Germany) 1996
Good Music | Blackheart Records / Polygram International 1986
Up Your Alley | Blackheart Records / Polydor 1988
The Hit List | Chrysalis 1990
Notorious | Epic 1991 • Blackheart Records / Sony Music Media 1996
Pure And Simple | Warner Bros. Records / Blackheart Records 1994 • Friday Music 2008
Naked | Blackheart Records/Victor 2004
Sinner | Blackheart Records 2006
The Runaways – Music From And Inspired By The Motion Picture | Atlantic Recording Corporation 2010
Unvarnished | Blackheart Records Group 2013
Acoustics | Blackheart Records Group 2022
Changeup – Acoustic | Blackheart Records Group 2022
Mindsets • EP | Blackheart Records Group / Sony Music Entertainment 2023
💿
Lita Ford
Finna.fi
Out For Blood | Mercury 1983
Dancin’ On The Edge | Mercury 1984
Lita | RCA / BMG 1988
Stiletto | BMG 1990
Dangerous Curves | BMG 1991
Black | ZYX 1994
Greatest Hits Live! | Steamhammer 2000
Wicked Wonderland | JLRG Entertainment / Ear Music 2009
Living Like A Runaway | Steamhammer / SPV 2012
Time Capsule | Steamhammer / SPV 2016
📚
Lue lisää The Runawaysista • Read more about The Runaways
Finna.fi
Queens Of Noise – The Real Story Of The Runaways Evelyn McDonnell
Joan Jett Joan Jett & Todd Oldham & esipuhe Kathleen Hanna, 256 sivua | AMMO Books 2010
Neon Angel – A Memoir Of A Runaway Cherie Currie & Tony O’Neill & esipuhe Joan Jett, 362 sivua | It Books 2011
Living Like A Runaway – A Memoir Lita Ford, 262 sivua | Dey Street Books 2016
Rock She Wrote – Women Write About Rock, Pop, And Rap Edited by Evelyn McDonnell & Ann Powers, 477 pages | Plexus 1995
The Runaways • 1976
Spotify
The Runaways • 1976
Queens Of Noise • 1977
