The Nights Of Iguana • Pin Ups
The Gift • Grapefruit Tree • The Nights Of Iguana EP

Floyd [Tero Sakari Isohanni] 1962–2006

L’amourder, Havana Black, Shadowplay, 22-Pistepirkko, Smack, Stone, Peer Günt, Zero Nine… Suomessa tehtiin kasarilla paljon tasokasta englanninkielistä rockia, joka ei koskaan saavuttanut ansaitsemaansa suosiota ulkomailla. Tähän joukkoon kuului myös helsinkiläinen The Nights Of Iguana.

Laulaja-kitaristi Floyd (Tero Isohanni, 1962–2006) ja basisti Grandma’ Delay (Jari-Pekka Kolanen, s. 1961) ryhtyivät kokoamaan The Nights Of Iguanaa, kun heidän poikkitaiteellinen post-punk-projektinsa Pin-Ups hajosi vuonna 1985. Floyd halusi olla liidilaulajana bändissä, joka soittaisi hänen biisejään, ja biisit olisivat perinteistä rockia verrattuna The Pin-Upsin hörhöilevään materiaaliin. Hän oli kasvanut ihaillen Marc Bolanin ja David Bowien kaltaisia artisteja, ja The Nights Of Iguana lähtisi niille jäljille.

Dry Nancy • albumilta The Gift
1986

Kitaristi löytyi Natsan Zanzibar-klubilta. Veli-Pekka ”Puka” Oinonen (s. 1959) oli soittanut funkkaavaa postpunkrockia Hefty Loadissa sekä kitaroinut Paajasen ja Maukka Perusjätkän yhtyeissä. Rumpali Veli-Sakari ”Sika” Kukkonen (s. 1960) taas oli tullut Helsinkiin soitettuaan kuusamolaisessa Zero Ninessä ja oululaisessa Ramblersissa. Bändi alkoi treenata Helsingin Lepakossa taajaan ja huolella. Ensivaikutelmaan kannatti satsata: kun bändi heitti ensimmäisen keikkansa Tampereella ja toisen Natsalla, sana alkoi kiiriä. Uudessa yhtyeessä soitti kiinnostavia tyyppejä ja sillä oli tyylikkäitä biisejä.

I’m Scared • live 1988

Kahden keikan jälkeen yhtye lakkasi pyörittelemästä sellaisia vaihtoehtoja kuin The Liquids, Roses Are Red ja Red Nights Of Iguana ja otti nimekseen The Nights of Iguanan. On vaikea kuvitella, ettei John Hustonin elokuvalla The Night Of The Iguana (Liskojen yö, 1964) olisi minkäänlaista osuutta asiaan, mutta onhan sekin mahdollista. Ainakin Floyd väitti keksineensä sen William S. Burroughsin romaanista Cities Of The Red Night (1981) eli Punaisen yön kaupungit (2009), jossa seikkailee iguaanoja.

The Nights Of Iguana teki sopimuksen ohjelmatoimisto Rocktopsin kanssa, ja keikkamyyjä Rami Räsänen suositteli Poko Rekordsin Epe Heleniukselle bändin sainaamista. Näin tapahtui. Jimi Sumén tuottajanaan yhtye taltioi Finnvox-studiossa yksitoista kappaletta coolia ja persoonallista kitararockia. Vaikutteita oli laajalti The Velvet Undergroundista The Rolling Stonesiin ja Pink Floydiin, mutta bändi muovasi niistä oman soundinsa. Ensimmäinen albumi The Gift on todella vahva ja tunnelmallinen kokonaisuus.  

Ballad • albumilta The Gift
1986

Epe Helenius kertoo Timo Kanervan kirjoittamassa elämäkerrassaan, että The Giftiä tehtiin niin pitkään ja pieteetillä, että kuusi tuhatta myytyä levyä oli vähän studiokuluihin nähden. Mutta ei se silti huonosti mennyt – Timo Pennasen Vanhat albumilistat -sivuston mukaan syyskuussa 1986 ilmestynyt albumi oli listalla viisitoista viikkoa, parhaimmillaan yhdeksäntenä.

Singleinä julkaistiin Dry Nancy // Sally Flesh, Too Many Words // Goodbye ja I’m Scared // Dorothy Dime. Mikäli seiskatuumaisten metsästys tuottaa haastetta, albumien ulkopuolelle jätetyt ’Sally Flesh’ ja ’Dorothy Dime’ löytyvät kokoelmalta The Story of The Nights of Iguana 1986-90.

Lobster • albumilta The Gift
1986

Grapefruit Tree • toisen albumin nimibiisi
1987

Toinen albumi Grapefruit Tree ilmestyi vuoden päästä The Giftistä, lokakuussa 1987. Se tehtiin samalla reseptillä: Sumén tuotti sen Finnvoxissa. Levyllä oli todella hienoja hetkiä, kuten nimibiisi ’Grapefruit Treen’ rytmi-iloittelu ja vetävä rokki ’Bad Drinker’, jotka julkaistiin myös singleinä. (Ensin mainitun b-puolella oli ’Pretty Little Thing’, jälkimmäisen kääntöpuolella ’Yes’.) Sinkkubiisien vasemmalla kädellä telkkariin tehdyt musiikkivideot ovat hassuja, mutta eipä suomalainen musiikkivideo ollut tuohon aikaan vielä edes syntynyt.

Grapefruit Tree on hyvä levy, mutta ei Iguanan kahdesta albumista parempi. Se piikkasi sijalla viisi ja oli albumilistalla seitsemän viikkoa. Bändi teki kiertueita pitkin maata ja loisti livebändinä, mutta jäi silti vieraaksi suurelle yleisölle. Ehkä se johtui kielestä. Dingonjälkeisen ajan Suomi ymmärsi kyllä visuaalisuuden päälle, mutta englanniksi laulettuun musiikkiin oli vaikeampi samaistua. Ja kenties helsinkiläiset tai ainakin siltä vaikuttavat iguaanat tuntuivat maakunnissa etäisemmiltä kuin vaikkapa veikeästi jorisevat porilaiset.

Bad Drinker • albumilta Grapefruit Tree
1987

The Nights Of Iguana oli alusta saakka ollut kansainvälisen oloinen bändi, mutta ulkomaille lähteminen oli sille aivan yhtä vaikeaa kuin kaikille muillekin aikakauden suomalaisille bändeille. Orastavaa kiinnostusta oli ja biisit soivat siellä sun täällä, ja bändi kutsuttiin jonnekin, minne se ei juuri silloin voinut lähteä – hyvin tyypillinen kasarirockin aikalaistarina.

Bändi hajosi vuonna 1988. Floydin mielestä se johtui musiikillisista erimielisyyksistä: hänen mielestään bändi oli alkanut luomisen sijasta näperrellä. Muu bändi taas mainitsi syyksi, ettei Floyd halunnut enää soittaa keikkoja. Lokakuussa 1988 laulaja-kitaristi julkaisi soolosinglen Boomslang // Creator’s Disease ja lähti Amerikkaan kehittelemään uusia kuvioita. Kaliforniaan asetuttuaan hän päätti kutsua muut Iguanat luokseen testaamaan, voisiko vanha bändi herätä henkiin Amerikassa.

Creator’s Disease • Floydin soolosinglen B-puoli
1988

Delay, Puka ja Sika saapuivat Floydin luo Orange Countyyn, mutta eivät yhtä aikaa eivätkä pysyvästi. Kun levytyssopimusta ei löytynyt ja managerin lupaamia kuukausirahoja ei näkynyt, soittajat eivät voineet roikkua loputtomiin tyhjän päällä. Kun yksi saapui, toinen joutui pian lähtemään, ja sitten lähti se yksikin.

The Nights Of Iguana levytti Hollywoodissa neljän biisin ep:n kokoonpanolla Floyd, Delay, Sika ja suomalaiset kitaristit Erkka ”Eka Wekara” Vepsä ja Sauli Leppänen (Giddyups). Äänitteen rahoitti Poko Rekords – Helenius mainitsee elämäkerrassaan sen maksaneen ”parin albumin verran”. Kesäkuussa 1990 yhtye soitti suomessa viitisentoista keikkaa jälleen eri kokoonpanolla. 

Broken Heel • EP-levyltä The Nights Of Iguana
1990

Loppujen lopuksi Floydinkin oli tunnustettava, että Amerikassa mistään ei tullut mitään. Hän palasi Suomeen 1990-luvun alussa ja perusti bändejä, jotka eivät levyttäneet. Delay soitti Elastic Familyssä ja Puka Lapinlahden Linnuissa. Discogsin perusteella Sika työskenteli erilaisissa levyprojekteissa ainakin 1990-luvun puoliväliin saakka. 

The Nights Of Iguana soitti yhdessä vielä Tavastia-klubin kolmekymppisillä syksyllä 2000. Sen jälkeen se on esiintynyt muutaman kerran Pukan ja Delayn ympärille rakennetulla kokoonpanolla. Klassista miehistöä ei enää yhteen saada, sillä Floyd kuoli vappuna 2006.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

💿
Pin Ups
Finna.fi

A Middle-Aged Housewife Eatin’ An Avocado Even Though She Should Be Cookin’ Chickenlegs For Her Bodybuilder Husband // A Man Who Ate Strawberry Jelly And Became A Vee-Vee • 7″ | Johanna 1983
Boredom Of Life • 12″ EP | Freehands Records 1984
The Boredom Of Life // Octopussy • 7″ | VIP 1985

💿
The Nights Of Iguana
Finna.fi

The Gift Poko Rekords 1986
Grapefruit Tree Poko Rekords 1987
The Nights Of Iguana [Poko-klassikot] • 12″ EP | Poko Rekords 1990
The Nights Of Iguana • 12″ EP | Poko Rekords 1990
The Story Of The Nights Of Iguana • CD | Poko 1990 • 2002 • 2012

📚
Lue lisää The Nights Of Iguanasta ja muista Lepakkoluolassa vaikuttaneista bändeistä
Finna.fi

Bändilaboratorio – tarinoita Lepakkoluolasta  Marco Kosonen, 255 sivua | Like 2022

Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä

Billy Idol – rocktähden laadukas paluu • Kings & Queens Of The Underground [2014]
Classix Nouveaux – futuristisen uusi aalto • Night People [1981]
Dead Can Dance – lokeroimisen sietämätön raskaus • Vuodet 1981–2022
Duran Duran – tie tähtien joukkoon • Rio [1982]
Keba – suomirockin poikaressujen nousu, tuho ja paluu • Vuodet 1982–2024
Musta Paraati – tyylipuhdasta synkistelyä • Peilitalossa [1983 • 2023]
New Model Army – arga män från Yorkshire • År 1980–2024
Pelle Miljoona • Savonlinnasta Berliiniin – raivosta romantiikkaan • Vuodet 1978–1982
Pete Malmi – antisankarin tähtihetki • Malmi [1981]

Ratsia – pirun harvinaista rock’n’rollia • Ratsia [1979]
Sylvain Sylvain – rockia roll-diggareille • Sylvain Sylvain [1979]
The 69 Eyes – pimeä tie • Blessed Be [2000]
The Boys Next Door ja The Birthday Party – Nick Caven esihistoria
The Clash • Combat Rock [1983] • The Clashin genre oli protesti
The Cure – valoa synkkyyden keskeltä • Wish [1992]
The Cure löysi kadonneen maailman • Songs Of A Lost World [2024]
The Sisters Of Mercy – vaikean ihmisen uraauurtava elämäntyö • Vuodet 1980–2024
Two Witches – goottiskenen kuolemattomat
VV – Ville Valon värit • Neon Noir [2023]
Woude • Wouden laulut jäivät pystyyn • Singles 1979–1985 [2024]

The Story of The Nights of Iguana 1986–90 • 1990
Spotify

The Gift • 1986 • Kansi: Floyd ja Sari Poijärvi

Grapefruit Tree • 1987 • Kannen design: Floyd • Kansitaide: Pekka Mannermaa • Layout: Kari Lahtinen