Salaliitto: Melankolia – varmaotteinen indievyöry jatkuu

Melankolia | Plastic Passion 2017

Salaliitto: Melankolia (2017).

Turkulaisen Plastic Passionin työ suomalaisen rockin julkaisijana vain komistuu. Pienkustantajan arvo kasvoi entisestään kun indienelikko Salaliitto sai ulos toisen levynsä helmikuussa 2017. Melankolia on jatkoa bändin debyytille Salaliitto. Ensimmäisen albumin lailla synkkäsävyisen kanteen pakattu Melankolia huokuu tuttua dekkarimaista tunnelmaa.

Mitä Salaliiton takana on? Raitojen mutkattomuus kuvastaa loppuun asti työstettyä sävellystyötä. Ammattitaidon ääressä on hienoa heittäytyä avoimeen musiikkimaisemaan, jossa kautta albumin väräjävä omintakeinen pahaenteisyys sekoittuu optimismiin.

Bändin professionaali ote on tärkeä elementti, mutta vielä tärkeämpää on karisma. Kitaristi-laulaja Ossi Alisaaren läsnäolo vetää puoleensa. Laulajana hän on sekä easy-going että totinen, muttei paasaa eikä vaivaannuta. Paikoin lähes alleviivaavan loppusointuiset riimit istuvat kokonaisuuteen hyvin. Alisaarta uskoo.

Salaliitto: Raine Hynninen (vas.), Mikko Saaristo, Ossi Alisaari ja Timo Kuismanen. Kuva: Sari Markus

Salaliitto: Raine Hynninen (vas.), Mikko Saaristo, Ossi Alisaari ja Timo Kuismanen. Kuva: Sari Markus.

Salaliitto toimii suomalaisen americanatrippailun ytimessä. Tummuuden tilat tulevat esiin aiempaa tuotantoa automaattisemmin. Soundi on aikuisen täyteläinen, vailla vertailutarvetta. Vaikutteet toki ovat olemassa. mutta heijasteet esikuvista palvelevat kuuntelukokemusta. Nelikkoa tuntuu johdattavan aivan erityinen bändi-DNA. Sitä annostellaan meille salavihkaisen maltillisesti.

Raine Hynnisen paksu, väräjävä bassosoundi ohjaa videoraitaa Korpit. Ohjaaja: Markku Laakso

Nimiraita ’Melankolian’ säkeistöissä liikutaan erityisellä jännitteellä. Mustaa uhkuva meno vaihtuu kertosäkeistössä leveisiin sointuihin, joilla jännite purkautuu. Valssi ’Musta risti’ jamittaa kohti särökitaraista väliosaa. Helpontuntuiset osaset ovat yhdessä jotain hämmästyttävää. Kuulaan poppaava ’Harmaa’ aaltoilee polttamisen ja juomisen avulla tylsyyttä vastaan. Kitaristit Timo Kuismanen ja Alisaari taitavat mestarillisen svengin.

Lisää täydellisyyttä seuraa ennen A-puolen loppua. ’Ollaan nuorii’ on mykistävää muisteloa, melko lähellä esimerkiksi Dingon koskettavimpia tekstejä. Lopun istrumentaalikierrossa loihditaan lisäväriä kosketinsoitinten maalailulla.

– Seisotaan pihalla, poltetaan tupakat
ja katsellaan kuinka pommikoneet lentää 
Naapurikaupunkiin, jossa me tavattiin
Kohta sitäkään paikkaa ei oo enää.
Ollaan nuorii 
Meill’ on aikaa
Kun soitto soi ja laulu raikaa.

– Tänä yönä astutaan laivaan
Tänä yönä lähdetään matkalle kauas pohjoiseen.
Tänä yönä astutaan laivaan
Tänä yönä lähdetään matkalle maahan sohjoiseen.

Ollaan nuorii. Ohjaaja: Lauri-Matti Parppei

Popmaisen levypuoliskon jälkeen seuraa mietteliäämpi B-puoli. ’Unennäkijän’ tiivistetty paine tuottaa hypnoottisen driven. Arpeggiot eivät ole mahtua biisikehikkoon. Säkeistöjen välissä ilmaa halkovat makeat voimasoinnut. Tempon hetkellinen puolittaminen vain korostaa tunnelmaa. Hiipivä majesteetillisuus pukee Salaliittoa täydellisesti.

Pinkfloydmaista raukeutta niistelevä ’Säärintamien rajalle’ hidastaa tahtia. Psykedelian verho laskeutuu ylle, ja läpikuultavaan kuosiin on kirjailtu merkintöjä kuten Atom Heart Mother. Rumpali Mikko Saariston elkeet tuntuvat olevan paikoin aivan Nick Masonin tavaramerkistöä. Toiseksi viimeinen raita ’Lamia’ jatkaa 70-lukulaista savun leijuttamista. Kiihkeä väliosa potkii kuin Pelle Miljoona Oy:n klassikko ’Moottoritie on kuuma’. Ehkä ’Lamia’ viittaa myös alkuperäiseen Genesis-riffiin? ’Antipako’ rauhoittaa pistepirkkomaisen vinkeällä otteella. Lähes iskelmänkaltainen klangi valtaa tilan. Pienen tauon jälkeen lopetusbiisi starttaa vielä pitkään neilyoungmaiseen outroon. Kitarat seikkailevat taustalla kiertävän valituksen keskellä. B-puolen keskimmäiset raidat mallintavat hienosti rockpsykedeliaa vuonna 2017.

Jos et ole kokenut kahta Salaliitto-albumia, sinulla on edessä paljon mihin syventyä. Salaliitto yltää vaivatta suomalaisen classic rockin ytimeen – ja maailma olisi paljon parempi paikka jos tällaista musiikkia tehtäisiin enemmän. Melankolia on yksi vuoden 2017 parhaista rocklevyistä. Sen kanssa elämä tuntuu täydemmältä.

Melankolia
Raine Hynninen – bassokitara
Mikko Saaristo – rummut, lyömäsoittimet
Timo Kuismanen – kitara, kosketinsoittimet
Ossi Alisaari – laulu, kitara, lyömäsoittimet
Äänitys: Pekka Alisaari & Timo Kuismanen.

Melankolia julkaistiin ennakkotilaajille 11.2. alkaen. LP ja striimi saavat virallisen julkaisunsa 24.2. Reilua vuotta aiemmin julkaistu debyyttialbumi on saanut hienoa jatkoa.

Tuomas Pelttari

Salaliitto Facebook
SoundCloud
BandCamp
Plastic Passion

Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä

22-Pistepirkko: Lime Green DeLorean [2011] – outo auto ja viimeinen matka
Absoluuttinen Nollapiste: Olos [2000] – popmusiikkia, tavallaan
Aija Puurtinen & Jalavei: Keltaisen talon ullakko [2018] – sanoja sieltä jostakin
Antti Autio: Kaikki talot huojuu [2022] – tanssia onnellisuusmuurin raunioilla
Dave Lindholm: Vanha & uusi romanssi [1979] – muun ohessa syntyi mestariteos
Dingo: Kerjäläisten valtakunta [1985] – porilaiset manian kourissa
Ismo Alanko: Yksin Vanhalla [2017] – ainutlaatuinen hetkien sarja
Juice Leskinen Grand Slam: Pyromaani palaa rikospaikalle [1985] – sanailua ja syvyyttä
Lasten Hautausmaa: IV [2020] – lohtua ja jatkuvuutta
Maj Karma: 101 tapaa olla vapaa [2018] – ristiriitaisia tunteita kriisitilanteissa

Mara Balls: Elävä kivi [2017] – ex-jytämimmin mahtava tulipallo
Marion: This World And Body [1996] – täyteen ladattu debyytti
Neil Young: After The Gold Rush [1970] – elokuvaton soundtrack
Pimeys: Aika tihentyy [2015] – elämänmakuista popmusiikkia
Radiohead: A Moon Shaped Pool [2016] – takaisin epätodellisuuteen
Ratsia: Ratsia [1979] – pirun harvinaista rock’n’rollia
R.E.M.Automatic For The People [1992] – huipulla on hiljaista
Salaliitto: Salaliitto [2015] – huippuluokan debyyttialbumi
Sielun Veljet: Softwood Music – Under Slow Pillars [1989] – unohdettu klassikko
The Replacements: Let It Be [1984] – bändi lunastaa taivaspaikkansa
Tommi Liimatta: Rokokoo Computer [2016] – kasvutarinan kolmas luku
Ursus Factory: ”Pelastajanhommat eivät kiinnosta!”

Salaliitto
Finna.fi

Salaliitto • LP • striimi | Plastic Passion 2015
Melankolia • LP • striimi | Plastic Passion 2017
Puolet • LP • striimi | Soit Se Silti 2019
Portaat • 2LP • striimi | Salalevyt 2023

Lue lisää Salaliitosta
Finna.fi

Artikkelihaku Salaliitto

Melankolia • 2017
Spotify

Melankolia • 2017

Salaliitto: Melankolia (2017).

Musiikkikirjastot.fi logo

Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *