Anthrax: Sound Of White Noise – thrash-titaani tavoitteli tähtiä

Sound Of White Noise | Elektra 1993

Anthrax: Sound Of White Noise (1993).

Muutos on usein riski, ja suosion kannalta se on sitä aina. Musiikin maailmassa voi käydä niin, että bändin vanhat fanit eivät pidä bändin uudistumisesta eikä uusia kuulijoita löydy. Ja siltikin jyrkkä käännös on usein ainoa keino estää kuvainnollista kulkuneuvoa kääntymästä katolleen.

Kitaristi Scott Ian kertoo kirjassaan Minä ja Anthrax havainneensa jo Persistence Of Time -albumin (1990) äänityksissä, ettei laulaja Joey Belladonnan ääni sopinut Anthraxin uusiin biiseihin. Sanoitusten aiheet olivat muuttuneet entistä vakavammiksi, eikä klassisen kokoonpanon kirkasääninen vokalisti saanut niitä kuulostamaan tarpeeksi vakuuttavilta.

Anthrax: Potters Field

Samalla kyse oli uuden soundin etsimisestä. Speed/thrash metal -aalto, jonka harjalla Anthrax oli matkannut maineeseen, oli jättänyt metallikulttuuriin pysyvän jäljen, mutta sen aika jäi lopulta aika lyhyeksi. Metalli alkoi painua takaisin undergroundiin ja jakautua uusiksi alakulttuureiksi. Valtavirran täytti se, mikä siihen saakka oli ollut vaihtoehtoista.

Thrashin suurista bändeistä Slayer oli pitäytynyt lestissään, mutta Metallica ja Megadeth olivat nousseet uudelle menestyksen tasolle vuonna 1991 ilmestyneillä, edellisiä helpommin lähestyttävillä albumeillaan. Myös Anthrax yritti ylöspäin. Varsinaisesta opportunismista ei silti ollut kyse. Levy-yhtiö Elektra oli ilmoittanut haluavansa tehdä sopimuksen Anthraxin kanssa, ja bändi oli saamassa siitä neljän miljoonan dollarin ennakon. Laulajan vaihtaminen olisi voinut torpata koko tuottoisan diilin, mutta Belladonna sai silti lähteä.

Uudenlaista ilmaisua hahmotellut Anthrax pyysi laulajakseen Armored Saintissa vaikuttanutta John Bushia, jota Metallicakin oli aikoinaan harkinnut vokalistikseen. Ensin ajatukseen vastahakoisesti suhtautunut Bush innostui kuultuaan uuden ’Only’-kappaleen demon.

Anthrax: Only

Dave Jerdenin (mm. Jane’s Addiction, Alice In Chains) tuottaman Sound Of White Noisen sävelsi enimmäkseen rumpali Charlie Benante, vaikka kappaleet merkittiinkin koko bändin nimiin. Levy oli edeltäjiään tummanpuhuvampi ja rouheampi ja paikoin vaihtoehtoisempi, mutta ero entiseen ei lopulta ollut niin suuri kuin päällisin puolin vaikutti. Siinä missä levyn singlebiisit ’Only’, ’Hy Pro Glo’, ’Room For One More’ ja ’Black Lodge’ olivat enemmän tai vähemmän uudenlaista Anthraxia, esimerkiksi ’Potter’s Field’, ’Burst’ ja ’1000 Points Of Hate’ olisivat hyvin voineet olla Joey Belladonnan kaudelta.

Vastoin todennäköisyyksiä Sound Of White Noise oli Anthraxille ällistyttävä onnistuminen, tai siltä se aluksi vaikutti. Levy myi ilmestymisviikollaan Yhdysvalloissa yli 100 000 kappaletta, mikä oli tuplaten enemmän kuin Anthraxin edellisten levyjen kohdalla. Albumilistalla se nousi seitsemänneksi, ja Anthrax sai kultalevyn kuudessa viikossa.

Anthrax: Hy Pro Glo

Lupaava alku hyytyi nopeasti. Elettiin grungen ja alternative rockin kultavuotta 1993, eikä uusi rocksukupolvi tarvinnut Anthraxia oikein mihinkään. Se kuunteli mieluummin uusia bändejä kuin vanhaa bändiä, joka yritti uudistua. Ja kun ’Black Lodgesta’ ei tullut levy-yhtiön toivomaa isoa hittiä, se kääntyi pois ja alkoi satsata resurssejaan muihin, Anthraxia potentiaalisempina pitämiinsä bändeihin.

Scott Ianin kirjoihin Sound Of White Noise jäi lunastamatta jääneeksi suureksi lupaukseksi, jonka menestys tyssäsi singlejen ajoitukseen. ”Jos olisimme julkaisseet ’Room For One Moren’ aiemmin, Sound Of White Noise olisi tehnyt meille saman kuin Countdown To Extinction teki Megadethille”, Ian vakuuttaa kirjassaan. ”Jos olisimme kuunnelleet sydäntämme, olisimme myyneet miljoonia.”

Sound Of White Noise jäi kitaristi Dan Spitzin viimeiseksi Anthrax-levyksi: hän muutti Sveitsiin opiskellakseen toiseen tarkkuutta vaativaan ammattiin, kellosepäksi. John Bush lauloi Anthraxissa yli kymmenen vuotta, The Greater Of Two Evils -levyyn asti, ja jatkoi sitten vanhassa bändissään Armored Saintissa.

Anthrax on palannut klassiseen kokoonpanoonsa (ilman Dan Spitziä), ja tehnyt 2010-luvulla kaksi albumia. Kaksikymmentäviisi vuotta julkaisunsa jälkeen Sound Of White Noise ei kuulosta Anthraxin harha-askeleelta vaan sen 1990-luvun tuotannon huipulta.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Sound Of White Noise
John Bush – laulu
Dan Spitz – kitara, taustalaulu
Scott Ian – kitara, taustalaulu
Frank Bello – bassokitara, taustalaulu
Charlie Benante – rummut
Tuottajat: Anthrax & Dave Jerden

Anthrax | kotisivu
Anthrax | Facebook

Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä

Alice Cooper: School’s Out [1972] – rajaton, ajaton seikkailu
Belzebubs: Pantheon Of The Nightside Gods [2019] – vapauden ja vastuun kiirastulessa
Black Sabbath: Black Sabbath & 13 [1970 2013] – alun loppu ja lopun alku
Dave Evans – rakkaudesta lajiin • Vuodet 1974–2023
Faith No More – sääntöjä ei ole • The Real Thing [1989]Angel Dust [1992]
Iron Maiden: Powerslave [1984] – epiikkaa ja elinvoimaa egyptiläisittäin
King Diamond: ”Them” [1988] – rytinää riivatussa talossa
Kiss: Music from ”The Elder” [1981] – maskimiehet eksyksissä
Kiss: Lick It Up [1983] – kadonneen kitaristin kunniajuoksu
Kiss-miesten Rashomon – Gene Simmonsin, Paul Stanleyn, Peter Crissin ja Ace Frehleyn elämäkertojen neljä näkökulmaa

Alice Cooper • Levyt, jotka Alice unohtiSpecial Forces [1981]Zipper Catches Skin [1982]DaDa [1983]
Lähiöbotox: Rikkinäinen Suomi [2020] – arpia ja avohaavoja
Metallica: The $5.98 E.P. Garage Days Re-Revisited [1987] – elonmerkkejä autotallista
Metallica: Metallica • Black Album [1991] – kun uusi musta oli uusi musta
Michael Monroe: One Man Gang [2019] – jengi soittaa sydämestä
Misfits: Walk Among Us [1982] – kauhupunkin klassikko
Motörhead: Clean Your Clock [2016] – lopunajan dokumentti
Mötley Crüe ja Mayhem Kaaos törkytehtaassa – Mayhemin ja Mötley Crüen kohutut saagat
Ozzy Osbourne: The Ultimate Sin [1986] – omituinen ajankuva
Pantera: Vulgar Display Of Power [1992] – puhdistavaa väkivaltaa
Red Hot Chili Peppersin myrskyisä 1990-luku • Blood Sugar Sex Magic [1991]One Hot Minute [1995]Californication [1999]
The Black Crowes: Warpaint [2008] – sukellus syvään päähän
Thin Lizzy: Thunder And Lightning [1983] – joutsenlaulu vailla vertaa

Anthrax
Finna.fi

1980-luku

Fistful Of Metal | Megaforce / Music For Nations / Roadrunner 1984
Spreading The Disease | Megaforce / Island 1985
Among The Living | Megaforce / Island 1987
State Of Euphoria | Megaforce / Island 1988

1990-luku

Persistence Of Time | Megaforce / Island 1990
Sound Of White Noise | Elektra Records 1993
Stomp 442 | Elektra Records 1995
Volume 8: The Threat Is Real | Ignition Records 1998

2000–2009

We’ve Come For You All | Nuclear Blast / Sanctuary Records 2003
The Greater Of Two Evils | Nuclear Blast / Sanctuary Records 2004

2010-luku

Worship Music | Megaforce / Nuclear Blast 2011
For All Kings | Megaforce / Nuclear Blast 2016

Anthrax
Livealbumit
Finna.fi

Live – The Island Years | Island Records 1994
Music Of Mass Destruction – Live From Chicago • CD+DVD | Nuclear Blast 2004
Alive 2 • CD+DVD | Nuclear Blast 2006
Caught In A Mosh – BBC Live In Concert | Universal 2007
The Big 4 – Live From Sofia, Bulgaria Anthrax • Megadeth • Metallica • Slayer • 5CD+2DVD | Universal Music 2010
Chile On Hell • 2CD+DVD • 2CD+Bluray | Nuclear Blast 2014
Kings Among Scotland • 2CD • 2DVD | Nuclear Blast 2018
XL – MCMLXXXI-MMXXI • 2CD+Bluray | Nuclear Blast 2022

Lue lisää Anthraxista
Finna.fi

Minä ja Anthrax  Ian Scott & Jon Weiderhorn & kääntäjä Miki Leivo, 361 sivua | Like 2015

Sound Of White Noise • 1993
Spotify

Sound Of White Noise • 1993

Anthrax: Sound Of White Noise (Elektra 1993).

Musiikkikirjastot.fi logo

Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *