Unrecorded | Alba 2023
Leiviskä • Hannikainen • Damström

• Helvi Leiviskä: Viulusonaatti g-molli
• Ann-Elise Hannikainen: Zafra
• Cecilia Damström: Celestial Beings
Linda Suolahti, viulu • Tiina Karakorpi, piano • Mari Viluksela, alttoviulu
Musiikkia esille kirjastossa

Viulisti Linda Suolahden johtama Kokonainen-festivaali on vuodesta 2016 kattanut Hämeenlinnaan ja Janakkalaan monimuotoisia konserttikokonaisuuksia, joissa pääosassa on ollut naisten säveltämä musiikki eri vuosisadoilta aina tähän päivään asti. Festivaali järjestetään tänä vuonna Janakkalassa viimeistä kertaa, mutta Linda Suolahden työ katveeseen jääneen musiikin eteen ei ole millään lailla laantumassa. Viime marraskuussa CD-levynä ja maaliskuussa 2024 striiminä ilmestynyt Suolahden Unrecorded-albumi aloittaa levysarjan, jonka tarkoituksena on tuoda esittämättä jäänyttä suomalaista musiikkia kuultaville.

Linda Suolahti • Kuva: Anna-Maria Viksten

”Monia lahjakkaita taiteilijoita on jäänyt varjoon klassisen musiikin maailmassa sukupuolen, etnisen tai sosioekonomisen taustan vuoksi. On musiikin kehityksen kannalta välttämätöntä tiedostaa, että emme näe ja kuule klassisen musiikin historiaa kokonaisena, jos ääniä sivuutetaan ja syrjitään”, hän kirjoittaa levyn vihkossa.

Työtä naisten säveltämän musiikin esiin kaivamiseksi on tehty viime vuosina paljon eri puolilla suomalaista musiikkielämää, esimerkiksi Susanna Välimäen ja Nuppu Koivisto-Kaasikin laajassa Sävelten tyttäret -tutkimusprojektissa tai Laura Netzelin (1839–1927) musiikin henkiin herättäneessä Savon Soitannollisessa Seurassa. Unohduksiin painunut tai painettu musiikki on tehnyt tietään valtavirtaan: esimerkiksi Helvi Leiviskän (1902–1982) orkesterimusiikki on viimeisen kymmenen vuoden aikana alkanut pikku hiljaa saada ansaitsemaansa paikkaa suomalaisessa musiikissa.

Tärkeää onkin, että sivuutetut äänet alkavat muuttua normaaleiksi sen sijaan, että ne olisivat jännittäviä poikkeuksia, jotka välillä pilkahtavat esiin varjoista vaipuakseen taas pimentoon. Tähän Kokonainen-festivaali onkin pyrkinyt. Suolahden Unrecorded-levy on ennen kaikkea oivallinen kamarimusiikkilevy suomalaista musiikkia. Kansikuvassa paljasjalkainen viulisti kutsuu kuulijaa mukaansa kiviseen maastoon, tekemään sinne polkuja yhdessä: tuntemattomien teosten ei tarvitse olla valikoitujen huvia vaan hieno mahdollisuus löytää jotakin itseä puhuttelevaa.

Helvi Leiviskä: Pianotrio.
Annemarie Åström, viulu • Ulla  Lampela, sello • Tiina Karakorpi, piano. Taltioitu G18-salissa 2019.

Vaikka fyysiset CD-levyt ovat muuttuneet suoranaisiksi reliikeiksi ja legendaarisen helsinkiläisen Digelius-levykaupan tilalle pystytetään donitsikahvilaa, musiikin taltioiminen on nyt tärkeämpää kuin koskaan. Musiikkia kuunnellaan tällä hetkellä ensisijaisesti digitaalisesti, ja valtavirran ulkopuolisen musiikin on elintärkeää olla osa tätä tarjontaa laadukkaasti äänitettynä, mikä formaatti sitten onkin. On kyse sitten renessanssin kokeneesta entisajan säveltäjästä tai tuoreista kantaesityksistä, teokset on tärkeää tuoda saataville ohikiitävien livehetkien ulkopuolella.

Helvi Leiviskä on upeasti noussut esiin yhtenä hienoimmista suomalaisista sinfonikoista, mutta hänen kamarimusiikkisävellyksensä, kuten pianotrio (1924) tai pianokvartetto (1926/1935), ansaitsevat yhtä lailla huomiota. Suolahden ja pianisti Tiina Karakorven tulkinta Leiviskän viulusonaatista (1945) osoittaa, miten monumentaalisten, kosmisten orkesterimuotojen säveltäjä on täysin kotonaan myös kahden instrumentin herkkäviritteisessä kokoonpanossa. Leiviskän musiikille ominainen väkevä henkinen etsintä läpäisee yhtä lailla pianon ja viulun osuudet ja kehkeytyy huippuunsa hitaassa osassa.

Lähes totaaliseen unohdukseen pudonnut Ann-Elise Hannikainen (1946–2012) on eräänlainen puuttuva lenkki 1900-luvun suomalaisten säveltäjänaisten ketjussa. Espanjassa 1970–80-luvuilla säveltäjänä toimineen Hannikaisen toi hienolla tavalla valokeilaan Markus Virtasen säveltämä ooppera vuonna 2015. Unrecorded-levyllä Suolahti ja Karakorpi esittelevät Hannikaisen viulu-piano-teoksen Zafra (1985), jossa leiskuu tämän kirkasvärinen sävelkieli.

Cecilia Damströmin ICE oli Lahden kaupungin European Green Capital 2021 -hankkeen tilaus ja sen kantaesitti Sinfonia Lahti ylikapellimestarinsa Dalia Stasevskan johdolla.

Leiviskän ja Hannikaisen mielikuvitusta kutkuttavat viuluteokset sointuvat Suolahden albumilla hyvin yhteen Cecilia Damströmin viulu-alttoviulu-teoksen Celestial Beings kanssa: kolmiosainen, pelimanniviulismia herkkänä tehokeinona käyttävä sävellys piirtää muotokuvat kolmesta antiikin jumalattaresta, oikukkaasta Afroditesta, kevään herättävästä Persefoneesta ja uljaasta Athenesta. Levyllä Linda Suolahti musisoi Mari Vilukselan kanssa, ja he myös kantaesittivät teoksen Kokonainen-festivaalilla vuonna 2016. Vuosina 2016–21 Damström oli festivaalin residenssisäveltäjä.

Cecilia Damström • Kuva: Ville Juurikkala

Cecilia Damström (s. 1988) on tämän hetken näkyvimpiä suomalaissäveltäjiä, jonka menestys niin koti- kuin ulkomailla on kasvanut vuosi vuodelta. Vuoden 2024 alussa koitti hänen tähänastisen uransa ehkä merkittävin kantaesitys, kun Radion sinfoniaorkesteri esitti 20-minuuttisen teoksen Extinctions. Se on suurenmoinen orkesterifresko elämän synnystä maapallolle. Sävellyksen rakenne seuraa planeettamme geologista aikajanaa näin korostaen ihmisen ajan häviävän lyhyttä osuutta. 

Kaikki Damströmin teoksista ovat eri tavoin tiukasti kiinni tämän hetken polttavissa kysymyksissä, tärkeimpinä ihmisten ja lajien tasa-arvo sekä ihmisen vaikutus maapalloon. Teemat eivät ole päälleliimattuja kantaaottavia tarroja, vaan oleellinen osa sävellystä sen kaikilla tasoilla, sisäisistä rakenteista soiviin tekstuureihin ja niiden herättämiin mielikuviin. Teosto-palkinnon vuonna 2022 voittanut orkesteriteos ICE (2021) kertoo jäästä, sen voimasta ja hauraudesta: orkesteri ilmaisee, miltä jää kuulostaa, miltä se tuntuu ja miten se sulaa. Toivottavasti lähitulevaisuudessa Damströmin viimeaikaisia orkesteriteoksia saataisiin myös albumille. Kamarimusiikkiakin on syntynyt jatkuvasti.

Naiskuoro Lyran kantaesitti vuonna 2019 Damströmin näyttämöllisen teoksen Requiem for Our Earth, jonka aiheena on ilmastokriisi ja siitä käyty keskustelu.

Damströmin mielikuvitus tuntuu suorastaan ehtymättömältä. Vaikka hänen teostensa teemat ovat äärimmäisen vakavia, hän käsittelee niitä monesti kauneuden, ilon ja huumorinkin kautta. Sävelkieli on yksityiskohtaista ja kompleksia, mutta siinä on yltäkylläisesti asioita, joista saa kiinni. Esimerkiksi Celestial Beings -jousiduo etenee suorastaan graafisin viivoin hahmotellen kuulijalle selkeitä, raikkaita tarinoita myyttisistä jumalattarista. Lähestymistavat ovat yllättäviä: esimerkiksi Extinctions herättää pohtimaan luontokatoa, mutta tuhoisien sukupuuttojen sijaan se veistää pökerryttäviä kuvia elämänmuotojen ainutkertaisuudesta: lyömäsoittimet pörisevät kuin alkueläimet tuliperäisillä lähteillä, vaskifanfaarit kaartuvat kuin sauropodien kaulat. 

Vuonna 2022 kantaesitetty Wasteland, joka soi hiljattain myös Tampere Biennale -festivaalilla, on rämäpäinen orkesterisarja vaatejätteestä ja tekstiilikierrätyksestä, hykerryttävä kaatopaikka, jossa musiikilliset lainaukset mätänevät. Orkesteriteos Nixus vuodelta 2020 ei sen sijaan naurata yhtään: se sukeltaa kärsivän mielen sisään ja näyttää hakkaavien eleiden ja toisteisten kieputusten kautta, miltä psyykkiset sairaudet tuntuvat.

Juuri hahmot, muodot ja ääriviivat ovat Damströmin musiikissa keskeisiä, vaikka reheviä sointivärejäkin on yllin kyllin. Hän laittaa sanattoman musiikin näyttämän asioita kokonaisvaltaisilla eleillä. Onko musiikki siis jotenkin alisteista ulkopuolisille sisällöille? 1900-luvun modernistisessa perinteessä on tyypillisesti kammoksuttu niin kutsuttua ulkomusiikillisuutta, ja arvokkaimpana on pidetty puhtaan abstraktia, kaikesta ulkoisesta riippumatonta musiikkia. Tänä päivänä tällaisen itseensä käpertyneen taideteoksen on hyvin vaikea perustella omaa olemassaoloaan. Damström on yksi lukuisista tämän hetken suomalaissäveltäjistä, joille musiikillinen ilmaisu ja laajemmin viestivä merkitys ovat erottamattomia. Sointien, rakenteiden ja tekstuurien avulla elämämme asioita voi tehdä kuultaviksi ja näin viedä ne ihon alle aivan eri tavoin kuin kuvalla ja tekstillä, joihin olemme turtuneet. Musiikki aktivoi mielemme sopukat ja koko kehon ja voi avata sisäisiä lukkoja.

Auli Särkiö-Pitkänen | aesarkio.wordpress.com

Cecilia Damström | kotisivu
Cecilia Damström | Music Finland
Cecilia Damström • Finnish Music Quarterly | On my music and beyond: Creating connections and togetherness through music
Linda Suolahti | kotisivu
Mari Viluksela | kotisivu
Kokonainen-festivaali | kotisivu

Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä

Anna Clynen mielikuvitusmusiikki pohtii muistia • Mythologies [2020]
Arvo Pärt – rauhan säveltäjä • Arvo Pärt: Live [2017]
Clara Iannotta – hälyn kuvanveistäjä • Moult [2021]
Eriikka Maalismaa & Emil Holmström – periodisoitinduo ruotii mättöromantiikkaa • Violin Sonatas, Beach, Strauss [2021]
George Benjamin ja Martin Crimp ovat nykyoopperan täydellinen työpari • Into The Little Hill [2008] • Written On Skin [2013] • Lessons In Love And Violence [2019]
J. S. Bach: Johannes-Passio – räiskyvän dramaattinen kärsimyskertomus
John Eliot Gardiner laittaa klassikot tanssimaan • Monteverdi: Vespro della beata vergine [Archiv/DG 1990]
Kaija Saariaho 70 vuotta – oma kieli pysyy mutta ei jähmety • Works For Cello [2022]

Kajsa Dahlbäck löysi barokin luostareista naisen äänen • Earthly Angels [2018] • La rêveuse [2021]
Kalevi Ahon musiikki on kuin luontoon astumista • Sinfonia 8 & Pergamon [1994] • Concertos For Recorder And Tenor Saxophone & Sonata Concertante For Accordion And Strings [2023]
Lotta Wennäkoski – orkesteritaituri kansainvälisessä nosteessa • Flounce, Sigla, Sedecim [2023]
Minna Leinonen lähestyy vaikeita aiheita älyllä ja aisteilla • 12 Premieres [2023] • Finnish Accordion Concertos [2024]
Outi Tarkiainen – luonnon- ja elämänvoimien säveltäjä • The Earth, Spring’s Daughter | Saivo [2020]
Patricia Kopatchinskaja – viulisti, joka ei ole viulisti
Profeti della Quinta madrigaalien salaisuuksia kaivamassa • Amor, fortuna et morte [2019]
Sebastian Fagerlund saa orkesterin myllertämään myyttisesti • Stonework, Drifts, Transit [2018] • Water Atlas, Nomade [2021]
Sebastian Hilli sekä harhauttaa että tanssittaa • Confluence / Divergence [2020]

💿
Linda Suolahti
Finna.fi

Unrecorded – Leiviskä • Hannikainen • Damström | Alba 2023

💿
Cecilia Damström
Finna.fi

12 Premieres – Contemporary Finnish Piano Music Ville Hautakangas, piano | Alba 2023
Symmetria Pario Creation Pekka Kuusisto, viulu • Joonas Ahonen, piano | Yarlung Records 2023

📱
Unrecorded • 2024
Spotify

Unrecorded • 2023