Dead Again | Steamhammer / SPV Records 2007

Type O Negative • Carnivore
Vuodet 1982–2022
Musiikkia esille kirjastossa

Keski-ikäinen amerikkalainen mies nimeltä Petrus Thomas Ratajczyk menehtyi huhtikuun 14. päivänä 2010. Alustavissa tutkimuksissa hänen kuolemansa arveltiin johtuneen sydämen vajaatoiminnasta. Lopulta 48-vuotiaan lähdön syyksi varmistui divertikuliitin eli paksusuolen umpipussitulehduksen aiheuttama verenmyrkytys.

Sinä päivänä kuoli myös hänen yhtyeensä. Maailman silmissä Mr. Ratajczyk oli Peter Steele, goottihevibändi Type O Negativen pitkä ja vampyyrimainen basisti-laulaja. Rakkauden, kuoleman, kaipuun, yksinäisyyden ja riippuvuuden kaltaisista dramaattisista aiheista lauluja tehneen Type O Negativen viimeiseksi albumiksi jäi vuoden 2007 Dead Again.

Type O Negative: September Sun

Steele perusti Type O Negativen vuonna 1989 thrash metal -bändi Carnivoren raunioille. Hänellä oli valmiina levytyssopimus Roadrunner Recordsin kanssa, ja uudet demot pitivät levy-yhtiön kiinnostuneena Steelen tekemisistä. Type O Negativen ensimmäinen albumi, vuonna 1991 julkaistu Slow, Deep And Hard (1991) oli runsaalla mustalla huumorilla maustettu keitos Black Sabbathin synkeää raskautta ja hardcorepunkin mäiskettä.

Seuraava albumi The Origin Of The Feces (1992) sisälsi kummallisesti ensilevyltä tuttua materiaalia, joka oli lavastettu livenä taltioiduksi. Roadrunnerilla a&r-tehtävissä työskennellyt Monte Conner kertoi Metal Hammerille, että valelivelevy oli itsekriittisen Steelen keino levyttää paremmat versiot Slow, Deep And Hardin kappaleista. 

Type O Negative: Unsuccessfully Coping With The Natural Beauty Of Infidelity

Vaikka Type O Negativen ensimmäiset levyt olivat monessa mielessä raakilemaisia, bändin ominaissoundi oli jo kuultavissa. Se piti vain puhdistaa ja jalostaa.

Kolmannella albumilla linja selkeni niin paljon, että se näkyi jopa kansikuvassa. Siinä missä kahden ensimmäisen levyn kansitaide oli ollut härskiä mutta epäselvää lähikuvaa alapäästä, Bloody Kissesin (1993) kannessa nähtiin kiihkeitä, tunnistettavia kasvoja. Bloody Kisses on yksi Type O Negativen suurista onnistumisista sekä myynnin että musiikin saralla. Sillä levyllä yhtye sekoitti raskaisiin riffeihinsä kevyesti pop- ja psykedeliavaikutteita ja naulasi tyylinsä teesit goottilaisen kirkon oveen sarkastisen huumorin piikeillä. ’Black No. 1’ ja ’Christian Woman’ ovat bändin tunnetuimpien kappaleiden joukossa.

Type O Negative: Black No. 1

Bloody Kisses oli Roadrunner Recordsin ensimmäinen Yhdysvalloissa kultaa myynyt albumi, ja Type O Negativen odotettiin lähtevän laajoille kiertueille. Steele oli kuitenkin haluton ryhtymään täysipäiväiseksi muusikoksi, ja jahkailu johti rumpali Sal Abruscaton eroon. Rumputeknikko Johnny Kelly pestattiin Type O Negativen jäseneksi, ja pian Steele taipui jättämään päivätyönsä ja kiertämään maailmaa. Vuonna 1995 hän sai paljon uusia ihailijoita poseeraamalla Playgirl-lehdessä ilman rihmankiertämää.

Type O Negative: Christian Woman

Neljäs albumi October Rust (1996) oli ja ei ollut Johnny Kellyn Type O -debyytti. Hän oli sen tekemisen aikaan yhtyeen jäsen, mutta yhtyeen albumeilla alettiin käyttää ohjelmoituja rumpuja. Jotkut arvelivat sen johtuneen Steelen halusta päättää kaikesta viimeistä rummuniskua myöten. Toiset uskoivat, että konerumpujen monotonisuus sopi musiikin tunnelmaan. October Rust oli joka tapauksessa askel ylöspäin: Type O Negative löysi itsensä useilta eurooppalaisilta albumilistoilta kymmenen tai kahdenkymmenen kärjestä ja Yhdysvalloissa Billboardin listan sijalta 42. Levyn biiseistä jäivät elämään varsinkin humoristinen ’My Girlfriend’s Girlfriend’ ja ’Love You To Death’. 

Type O Negative: My Girlfriend’s Girlfriend

World Coming Downilla (1999) Steele sukelsi syviin vesiin. Kahden edellisen levyn seksillä ladattujen teemojen tilalle nousi surua ja ongelmia. Type O Negativen biisintekijää inspiroivat perhepiirissä sattuneet kuolemantapaukset (’Everyone I Love Is Dead’, ’Everything Dies’), päihderiippuvuus (’White Slavery’) ja mielenterveysongelmat (’Who Will Save the Sane?’). Kriitikot ottivat levyn arvostaen vastaan ja World Coming Down myi hyvin, mutta yhtye ei juuri soittanut sen tuomiopäivän tunnelmissa tehtyä materiaalia keikoilla. Steelen mukaan se muistutti liian kipeästi vaikeista ajoista.  

Type O Negative: Everything Dies

Life Is Killing Me (2003) oli World Coming Downia pirteämpi, jos tuota sanaa sopii tässä yhteydessä käyttää. Vaikka aiheet eivät edelleenkään olleet hilpeitä (Steele kirjoitti taas henkilökohtaisista ongelmistaan ja läheisten, tällä kertaa vanhempiensa menettämisestä), biisit olivat ytimekkäämpiä. Life Is Killing Me oli Type O Negativen viimeinen albumi Roadrunner Recordsille. Bändi ei ollut tyytyväinen siihen, miten levy-yhtiö julkaisuun satsasi, ja lähti etsimään uutta sopimusta.

Type O Negative: I Don’t Wanna Be Me

Type O Negativen viimeiseksi jäänyt, seitsemäs albumi Dead Again julkaistiin maaliskuussa 2007 SPV Recordsin kautta. Sen ei ollut määrä jäädä bändin joutsenlauluksi, mutta tavallaan on hyvä, että juuri se joutui siihen asemaan. Seitsemäs albumi esitteli yhtyeen soiton ja Steelen lauluntekemisen parhaita puolia. Mukana oli nimikappaleen ja ’Halloween In Heavenin’ kaltaisia tiukkoja neljän minuutin rockbiisejä, mutta myös pitkiä ja eeppisiä teoksia ’The Profit of Doomin’ ja ’These Three Thingsin’ tapaan. Niitä soitti kokonainen bändi, johon kuuluivat basisti-laulaja Steelen ja rumpali Kellyn lisäksi alusta asti mukana olleet kitaristi Kenny Hickey ja kosketinsoittaja Josh Silver. Ryhmä oli myös pitkästä aikaa sovittanut ja kirjoittanut kappaleita yhdessä.

Dead Againin jälkeen Steelen asiat kääntyivät parempaan päin. Ennen albumin tekemistä hän oli joutunut kuukaudeksi vankilaan pahoinpitelystä ja päihteiden käyttö oli ehtinyt vaurioittaa hänen sisäelimiään, mutta hän näytti saaneen elämäntyylinsä hallintaan. Kohtalo kuitenkin määräsi toisin. Kuollessaan Steele oli ollut raittiina jo kahdeksan kuukautta ja suunnitteli uuden musiikin levyttämistä. Uuden tulemisen lähtökohdat olisivat olleet hyvät. Suomi oli ainoa Euroopan maa, jossa Dead Again nousi listalla korkealle (viidenneksi), mutta Yhdysvalloissa se oli top 30 -albumi. 

Type O Negative: Dead Again

Myöhempinä vuosina Dead Again on ollut vaikeasti saatavilla erinäisten sopimussotkujen vuoksi. Tänä syksynä Nuclear Blast julkaisi sen 15-vuotisjuhlapainoksen. Viimeinen levy jätti hyvän muiston karismaattisesta ja ristiriitaisesta miehestä ja hänen bändistään. Kaikesta, mitä oli ja mitä olisi voinut olla. 

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Type O Negative | kotisivu
Type O Negative | Facebook
Type O Negative | Instagram

Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä

Alexi Laiho 1979–2020 • Bodomista ikuisuuteen
Alice In Chains: Rainier Fog – sumusta selviytyneet
Amorphis: Queen Of Time – metallin muodonmuuttaja
Black Sabbath: Black Sabbath & 13 – alun loppu ja lopun alku
Blind Channel: Lifestyles Of The Sick & Dangerous – kurkistus suosion kääntöpuolelle
Children Of Bodom: Hexed – ajan karkaisema tappoterä
HIM: Deep Shadows And Brilliant Highlights – poplevy huippujen varjosta
Iron Maiden: Powerslave – epiikkaa ja elinvoimaa egyptiläisittäin
King Diamond: ”Them” – rytinää riivatussa talossa
Metallica: The $5.98 E.P. • Garage Days Re-Revisited [1987] – elonmerkkejä autotallista
Musta Paraati: Peilitalossa – tyylipuhdasta synkistelyä
Myrkur ei asetu aloilleen • Spine [2023]

New Order: Movement – vaiston varassa eteenpäin
Nick Cave & The Bad Seeds: Skeleton Tree – pimeä tie kohti valoa
Nightwish: Human. :||: Nature. – maailmojen välissä
Pearl Jam: Ten – grungen elävä klassikko
Sentenced – suunta kohta viimeistä rajaa • Down [1996]
Sentencedin sanaton suru • Instrumentaalinen Sentenced 1989–2005
Smack – avain kulttisuosioon • On You [1984]
Stam1na: Viimeinen Atlantis – maailma valomerkin jälkeen
Stone: Free – hyvästit vallankumoukselle
The 69 Eyesin pimeä tie • Blessed Be [2000]
The Cure – valoa synkkyyden keskeltä • Wish [1992]
The Cure löysi kadonneen maailman • Songs Of A Lost World [2024]
The Doors – vallankumouksen lähtölaukaus • The Doors [1967]
The Sisters Of Mercy – vaikean ihmisen uraauurtava elämäntyö • Vuodet 1980–2024
The The: Mind Bomb – politiikkaa ja henkilökohtaisuuksia
Two Witches – goottiskenen kuolemattomat

Carnivore
Finna.fi

Carnivore | Roadrunner Records 1985
Retaliation | Roadrunner Records 1987

Type O Negative
Finna.fi

Slow Deep And Hard | Roadrunner Records 1991
The Origin Of The Feces | Roadrunner Records 1992
Bloody Kisses | Roadrunner Records 1993
October Rust | Roadrunner Records 1996
World Coming Down | Roadrunner Records 1999
Life Is Killing Me | Roadrunner Records 2003
Dead Again | Steamhammer 2007

Kokoelmalevyt
Type O Negative
Finna.fi

Least Worst Of | Roadrunner Records 2000
The Complete Roadrunner Collection 1991–2003 • 6CD | Roadrunner 2013

Nuotit
Type O Negative
Finna.fi

Bloody Kisses, 92 sivua | Cherry Lane 1995
October Rust, 96 sivua | Cherry Lane/Hal Leonard 1997

Lue lisää Peter Steelestä ja Type O Negativesta
Finna.fi

Peter Steele Jeff Wagner & kääntäjä Miki Leivo, 350 sivua | Like 2016

Read more about Peter Steele and Type O Negative
Finna.fi

Soul On Fire – The Life And Music Of Peter Steele Jeff Wagner, 305 pages | FYI Press 2014

Dead Again • 2007
Spotify

Slow, Deep And Hard • 1991

The Origin Of The Feces • 1992

Bloody Kisses • 1993

October Rust • 1996

World Coming Down • 1999

Life Is Killing Me • 2003

Dead Again • 2007