Outi Tarkiainen
The Earth, Spring’s Daughter • Saivo
Virpi Räisänen • Jukka Perko • Lapin kamariorkesteri • John Storgårds | Ondine 2020
Musiikkia esille kirjastossa

Kantaesitys legendaarisella BBC Proms -festivaalilla. Sopimus arvostetun musiikkikustantamo Wilhelm Hansenin kanssa. Saksassa kantaesitetty esikoisooppera tuoreeltaan Savonlinnan Oopperajuhlille. Kaudella 2022–23 Radion sinfoniaorkesterin teemasäveltäjänä.

Outi Tarkiaiselle (s. 1985) on alkanut kasautua niin paljon meriittejä, että hänestä on nopeasti tullut yksi kansainvälisesti eniten huomiota saaneista tämän hetken suomalaissäveltäjistä. Hän onkin mitä sopivin persoona suomalaisen uuden musiikin tähdeksi: eurooppalaisissa suurkaupungeissa opiskellut mutta Pohjois-Suomessa kasvanut ja Kainuussa järven rannalla asuva säveltäjä, kolmen lapsen äiti ja loistokas orkesterinkäsittelijä.

Tarkiaiselle läheinen pohjoinen luonto on aistittavissa hänen musiikkinsa elementaarisissa virroissa, hehkuvissa värimaailmoissa ja tilantunteessa, mutta siinä ei ole mitään eksotisoivaa tai yksiselitteisesti kuvailevaa. Tarkiainen ottaa orkesterin avulla haltuunsa yksilöä suurempia asioita luonnonvoimista lapsen syntymään, ylisukupolvisuuteen ja ilmastonmuutokseen.

A Room of One’s Own

Outi Tarkiainen saavutti ison merkkipaalun tänä keväänä, kun saksalainen Hagenin ooppera kantaesitti hänen ensimmäisen oopperansa. Kyseessä on oopperatulkinta Virginia Woolfin esseestä A Room of One’s Own, joka on kirjallisuushistoriallinen merkkiteos ja feminismin klassikkoteksti. Kyseessä on oopperaessee: Tarkiaisen musiikki ei kuvasta tapahtumia ja tunteita vaan argumentteja ja kokemuksia leveänä virtana, joka nousee ryskyväksi huipennuksessa. Siinä Woolf vertaa, että 1920-luvulla naissäveltäjän asema on vielä naiskirjailijoitakin ankarampi ja vertautuu siihen, että nainen olisi Shakespearen aikana pyrkinyt näyttämölle. 1920-luvulta on tultu toki valtavan pitkä matka, mutta vasta aivan viime vuosina säveltäjyydessä on alettu saavuttaa selkeämpää tasa-arvoa. A Room of One’s Own -ooppera saa ensi kesänä Suomen ensiesityksensä Savonlinnan Oopperajuhlilla.

Tarkiaisen A Room of One’s Own -ooppera esitettiin Saksassa Puccinin Suor Angelica -oopperan kanssa samoissa lavasteissa

Ihmisääni ja orkesteri ovat Tarkiaisen omimmat instrumentit. Hänen mystinen ja kokonaisvaltainen orkesterikielensä herättää vastakaikua esimerkiksi Britanniassa, jossa on vanhastaan myös suuri Sibeliuksen musiikin fanikunta. Vuonna 2020 Ondine-yhtiö julkaisi levyllä kaksi Tarkiaisen varhaisempaa avainteosta, tulkitsijoina Lapin kamariorkesteri ja kapellimestari John Stordgårds, jotka ovat Tarkiaisen läheisiä yhteistyökumppaneita. Levy oli ehdolla Klassinen Emma -palkinnon saajaksi. Solisteina esiintyvät mezzosopraano Virpi Räisänen ja saksofonisti Jukka Perko, ja kansitaide on saamelaisen kuvataiteilijan Outi Pieskin käsialaa.

Saivo

Jukka Perkolle omistettu sopraanosaksofonikonsertto Saivo (2016) on saanut nimensä ja aiheensa saamelaisen muinaisuskon ajatuksesta järvenpohjan alla sijaitsevasta tuonpuoleisesta maailmasta. Jazzilmaisu on soolosaksofonista varsin kaukana, vaikka Tarkiaisen tausta onkin jazzissa – häneltä on myös ilmestynyt kaksi jazzlevyä ruotsalaisen Norrbotten Big Bandin kanssa, Into The Woodland Silence (2013) sekä eri aikojen naistaiteilijoista kertova Unpainted Portraits (2018).

Tarkiaisen musiikin rihmastoissa jazzjuuret kietoutuvat lähes huomaamattomasti taidemusiikin perinteisiin. Saivo sopraanosaksofoni kuulostaa lähestulkoon klarinetilta – teoksen alku tuo mieleen Kaijan Saariahon klarinettikonserton. Tarkiainen onkin nimennyt Saariahon yhdeksi opiskeluaikojensa esikuvista. Saivo lähtee kuitenkin nopeasti saariahomaisuuksista omille teilleen. Konsertto on myyttinen matka alas toiseen maailmaan, jonne kuljetaan aisteja venyttävien heijastusten ja peilikuvien kautta. Orkesterivärit ja saksofonin soinnit liukuvat kiinni toisiinsa. Villi luonto on läsnä pettävän liukkaina rytmeinä, vyöryvinä sointimassoina ja lyömäsoitinten äänilohkareina.

Saksofonikonsertto Saivo (2016–2017)

Maa, kevään tytär

Saamelainen maailmankuva on myös Ondinen levyllä kuultavan laulusarjan taustalla. Lähes 45-minuuttinen Eanan, giđa nieida (Maa, kevään tytär, 2014–2015) sitoo yhteen laakean sukupolvien ketjun pohjoisessa kokemusmaailmassa. Tekstit ulottuvat kolttasaamelaisia koskevista vanhoista asiakirjoista saamenkieliseen nykyrunouteen. Saamelaisen ajattelun ja luontosuhteen syklisyys on kirjoitettu sisään teoksen rakenteeseen. Virpi Räisänen on laulajana kuin luonnonvoima ja sopii erinomaisesti laulusarjan tulkiksi. Maa, kevään tytär oli Euroopan kolmen pohjoisimman ammattiorkesterin, Lapin Kamariorkesterin, ruotsalaisen Norrbottens Kammarorkesterin sekä norjalaisen Arctic Philharmonic Orchestran yhteistilaus.

”Olen kotoisin Lapista, ja totta kai se kuuluu musiikissani. Kyse on silti lähinnä mielenmaisemista: musiikissani on paljon avaraa tilaa ja hitaita siirtymiä”, Tarkiainen sanoi keväällä 2022 Rondo-lehdelle. ”Tarvitsen työssäni luonnon hiljaisuutta, ja minua kiehtovat myös pohjoisen polariteetit kuten kaamos ja yötön yö, valon eri sävyt, auringon viipyily horisontissa. Mitään Lappi-eksotiikkaa, joikujen lainailua ja sellaista en harrasta.”

The Earth, Springs Daughter (2014–2015)

Yön auringon variaatiot • Jään lauluja

Maa, kevään tytär -teoksen ydinteemat, naiseus ja luonto, ovat sittemmin olleet Tarkiaisen teosten punaisena lankana yhä kosmisemmissa mittasuhteissa. Naarasäiti (2018) on eräänlaista jatkoa aiemmalle laulusarjalle: siinäkin käsitellään saamelaisen nykyrunouden avulla äidiksi tulemista. Laulusarjan solistina on baritoni, kantaesityksessä lauloi Aarne Pelkonen. Vuonna 2019 valmistuneet orkesteriteokset Yön auringon variaatiot ja Jään lauluja muodostavat teosparin, jossa pohjoisen luonnon ilmiöt rinnastuvat synnytykseen ja alkavan elämän ihmeeseen.

”Poikani syntyi sinä yönä, kun kesän viimeinen lämmin päivä avautui syysaamun usvaan. Yön auringon variaatiot kuvaa myös naisen kehon avautumista uuteen elämään, kahden sisäkkäisen kehon eroamista toisistaan syntymässä ja eheytymistä takaisin omaksi itsekseen yhdessä talveen sulkeutuvan valon kanssa”, säveltäjä kuvailee verkkosivuillaan. BBC Philharmonic kantaesitti orkesteriteoksen BBC Proms -festivaalilla. Yön auringon variaatiot oli menestys, ja sille on tähän mennessä kertynyt jo yli 20 esitystä Suomessa ja maailmalla.

Jään lauluja -teoksessa jää kaikessa moninaisuudessaan antaa ilmaisun synnytyksen jälkeisille tuntemuksille. Tätä teosta Tarkiainen kuvailee muun muassa näin: ”Jään ikiaikaisessa liikkeessä on oma laulunsa: hitaasti vyöryvä, vääjäämätön ja kaiken alleen peittävä. Jää helisee, ryskyy ja vaikertaa naristen, kun alati lämpenevä ilmastomme murtaa vanhat luonnonlait ja jään kohtalona on väistyä.”

Songs of the Ice • University of Michigan Symphony Orcherstra, kapellimestari Kenneth Kiesler

The Ring of Fire And Love • Milky Ways

The Ring of Fire And Love (2020) on saanut aiheensa Tyynellä valtamerellä sijaitsevasta vulkaanisesta vyöhykkeestä sekä synnyttäjän kokemuksista, uunituore englannintorvikonsertto Milky Ways (2022) puolestaan linnunradasta ja äidinmaidosta. Konsertto saa kantaesityksensä maaliskuussa 2023 Radion sinfoniaorkesterin tulkitsemana. Keväällä 2023 RSO esittää yhteensä neljä teosta Tarkiaiselta, joka on yksi orkesterin tämän kauden profiilisäveltäjistä.

Tarkiaisen sävelkielen ominaiset piirteet, väreilevät, väkevät orkesterimassat ja orgaaninen laulavuus tuntuvat löytäneen omimman ympäristönsä naisen ruumiillisuuden ja luonnonvoimien kuvaamisesta. Säveltäjälle teokset eivät ole feminististiä kannanottoja vaan ensisijaisesti taiteellista ilmaisua tärkeistä aiheista. Synnytystä tai imetystä ei kuitenkaan ole aiemmin käsitelty konserttimusiikissa juuri lainkaan. Tarkiaisen teokset haastavat perusrepertuaariin tottunutta kuulijaa: miksi ihmeessä sellaiset inhimilliset peruskokemukset kuin lapsen syntymä eivät ansaitsisi suuria taideteoksia siinä missä sota tai rakkaus?

”Koen säveltäjän yhteiskunnallisen roolin eräänlaisena nykyajan shamaanina, näkijänä, joka asettuu vähän yhteiskunnan ulkopuolelle, poimii olennaisina pitämiään asioita ja tarjoaa ihmisille mahdollisuuden pysähtyä niiden äärelle ja päästä lähemmäksi toisiaan ja itseään”, Tarkiainen pohti Rondo-lehden haastattelussa.

Auli Särkiö-Pitkänen | aesarkio.wordpress.com

Outi Tarkiainen | kotisivu
Outi Tarkiainen | Facebook

Ondine | kotisivu

Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä

Anna Clynen mielikuvitusmusiikki pohtii muistia • Mythologies [2020]
Clara Iannotta – hälyn kuvanveistäjä
Eriikka Maalismaa & Emil Holmström: Violin Sonatas • Beach • Strauss – periodisoitinduo ruotii mättöromantiikkaa
J. S. Bach: Johannes-Passio – räiskyvän dramaattinen kärsimyskertomus
John Eliot Gardiner laittaa klassikot tanssimaan
Kaija Saariaho 70 vuotta – oma kieli pysyy mutta ei jähmety

Kajsa Dahlbäck löysi barokin luostareista naisen äänen
Lotta Wennäkoski – orkesteritaituri kansainvälisessä nosteessa
Maria Ylipää & Emma Salokoski: Kauniita piikkejä [2024] – raja-aitoja rikkovaa laulelmaa
Minna Leinonen lähestyy vaikeita aiheita älyllä ja aisteilla
Patricia Kopatchinskaja – viulisti, joka ei ole viulisti
Profeti della Quinta madrigaalien salaisuuksia kaivamassa
Sebastian Fagerlund saa orkesterin myllertämään myyttisesti
Sebastian Hilli sekä harhauttaa että tanssittaa

Outi Tarkianen
Finna.fi

Into The Woodland Silence | Fredriksson Music 2013
Beyond Poems – Chamber Music of Outi Tarkiainen | Alba 2017
Unpainted Portraits | Prophone Records 2018
The Earth, Spring’s Daughter • Saivo | Ondine 2020
Midnight Sun Variations | Ondine 2024

Lue lisää Outi Tarkiaisesta
Rondo • Finna.fi • RSO

Pohjoisen ääni kantaa Harri Kuusisaari | Rondo Classic • 5/2022
Artikkelihaku Outi Tarkiainen
Outi Tarkiainen – pohjoisten äänimaisemien maalari Satu Kahila | Radion Sinfoniaorkesteri • 1/2023

The Earth, Spring’s Daughter • Saivo
Spotify

Outi Tarkiainen: The Earth, Spring’s Daughter • Saivo Virpi Räisänen • Jukka Perko • Lapland Chamber Orchestra • John Storgårds | Ondine 2020