Helvi Leiviskä
Orchestral Works vol. 1 • Sinfonia brevis • Orkesterisarja nro 2 • Sinfonia nro 2 | BIS 2023
• Sinfonia Lahti, joht. Dalia Stasevska
Pianokonsertto • Sinfonia nro 1 | Hänssler Classic 2023
• Oliver Triendl, piano
• Staatskapelle Weimar, joht. Ari Rasilainen
Sinfonia Lahti on Suomen Sibelius-orkesteri. Kapellimestari Osmo Vänskän peräti 20 vuotta kestäneellä johtajakaudella orkesterin merkittävät Sibelius-levytykset loivat sointikulttuurin, joka keräsi mainetta myös ulkomaisilla kiertueilla. Orkesterin Sibelius-brändiä tukevoitti vuonna 2000 avattu, akustiikaltaan Suomen parhaimmistoon kuuluva Lahden Sibelius-talo sekä siellä samana vuonna aloitettu Sinfonia Lahden Sibelius-festivaali. Vänskä väistyi ylikapellimestarin tehtävästä vuonna 2008.
Helvi Leiviskä vuonna 1972. 📷 Kuvasiskot / Finna
Orkesterin nykyinen ylikapellimestari, nyt viidettä kauttaan Sinfonia Lahden johdossa toimiva Dalia Stasevska on toki jatkanut Sibelius-perinnön vaalimista, mutta myös tietoisesti raivannut tilaa kansallissäveltäjän rinnalle. Helvi Leiviskä (1902–1982) on viime vuosina noussut nopeasti lähes täydestä pimeydestä ansaitsemalleen paikalle suomalaisessa musiikissa, ja Stasevska on ottanut roolin hänen orkesterimusiikkinsa lähettiläänä.
Sähköisen voimaperäisistä tulkinnoistaan tunnettu Stasevska on valikoinut Leiviskän teoksia johtamiinsa konsertteihin, mutta mikä tärkeintä, hän on aloittanut oman orkesterinsa kanssa hankkeen Leiviskän orkesterituotannon levyttämiseksi kokonaisuudessaan, julkaisijana Sinfonia Lahden luottokumppani, arvovaltainen BIS. Ensimmäinen osa ilmestyi loppuvuodesta 2023 ja sai kansainvälistä huomiota. Tällainen levyhanke on omiaan nostamaan aiemmin marginaalissa olleen musiikin pelkästä kuriositeetista elinvoimaiseksi osaksi musiikkikulttuuria.
Leiviskä: Orkesterisarja nro 2, osa I: Kevään tulo (Juha-elokuvaan sävelletystä musiikista, 1937). Sinfonia Lahti, joht. Dalia Stasevska. Ote levytyksestä.
Ei ole merkityksetöntä, että tätä työtä tekee juuri Sibelius-perinnöstään tunnettu orkesteri. Ainolan isäntä on hallinnut suomalaista orkesterimusiikkia ensin heittämällä raskaan varjon seuraavan säveltäjäsukupolven ylle ja sitten kohoamalla kansallismonumentiksi, joka on ylivoimaisesti esitetyin suomalaissäveltäjä. Suomalaista sävellyshistoriaa, etenkin mitä tulee sinfonioihin, luetaan edelleen Sibeliuksen läpi. Helvi Leiviskän murtautuminen esiin on esimerkki siitä, miten suomalaisen musiikin tarina piirtyy esiin rikkaampana.
Tähän on tarvittu monien tahojen työtä ja tarmoa. Leiviskän elinaikana hänen pääteoksensa jäivät kokonaan julkaisematta, mutta vuonna 2021 nuottikustantaja Fennica Gehrman teki kustannussopimuksen säveltäjän perikunnan kanssa ja alkoi yhdessä Savon Soitannollisen Seuran kanssa tuoda tämän musiikkia saataville. Editoitu nuottimateriaali on ollut edellytyksenä viime vuosina tapahtuneelle Leiviskän orkesterimusiikin uudelle nousulle: se käsittää kolme sinfoniaa (vuosilta 1947, 1954 ja 1971), Sinfonia breviksen sekä pianokonserton.
Leiviskä-ilmiö ei ole jäämässä Suomen rajojen sisäpuolelle. Vuonna 2023 ilmestyi Sinfonia Lahden julkaisun lisäksi saksalainen albumi, jolla Ari Rasilaisen johtama Weimarin kaupunginorkesteri ja pianisti Oliver Triendl esittävät Leiviskän pianokonserton ja ensimmäisen sinfonian. Pianokonsertto nousi tietoisuuteen vuonna 2020, kun Radion sinfoniaorkesteri esitti sen itsenäisyyspäivän juhlakonsertissaan solistinaan Mirka Viitala.
Korkeatasoisilla levytyksillä on valtava rooli, kun kaanoniin raivataan uusia polkuja ja merkityksiä. Aiemmin Leiviskän musiikkia oli kuunneltavissa vain Ylen kantanauhoilta, joista vuonna 2012 julkaistiin 1950- ja 70-luvuilla tehtyjä äänityksiä sisältävä levy. Nyt saatavilla olevat tulkinnat osoittavat, että Leiviskä kuuluu osaksi suomalaisen orkesterimusiikin kovaa ydintä, ei pelkäksi alaluvuksi.
Leiviskä: Sinfonia nro 1, osa II: Andante sostenuto. Staatskapelle Weimar, joht. Ari Rasilainen. Ote levytyksestä.
Helvi Leiviskä oli ensimmäinen suomalainen nainen, joka teki ammattimaisen uran säveltäjänä. Koska hän onnistui menestymään erityisen miehisellä elämänalueella, hänet nostettiin suomalaisen naisasialiikkeen sankarihahmoksi. Leiviskän olemus ei ulkoisesti vastaa mielikuvaa lasikaton murtajasta: hän oli vaatimaton ihminen, joka ei pitänyt melua itsestään ja ansaitsi elantonsa pianistina sekä Sibelius-Akatemian kirjastonhoitajana. Isän kuoltua hänestä tuli jo varhain äitinsä ja sisarustensa elättäjä, ja hän pysyi naimattomana.
Isä oli vastustanut ajatusta Helvin säveltäjyydestä, ja identiteetin rakentaminen oli aluksi vaikeaa. Leiviskällä oli kuitenkin äärimmäisen vahva visio siitä, mitä hän halusi tehdä: säveltää sinfonioita. Hänelle tämä miehiseksi kuninkuuslajiksi koettu sävellysmuoto oli musiikin korkein ilmenemismuoto. Se oli linjassa hänen maailmankuvansa kanssa: Leiviskä identifioitui teosofiksi ja kuului suomalaiseen Ruusu-Risti-seuraan.
Leiviskä astui valitsemalleen polulle säveltämällä sinfonian osana Helsingin musiikkiopistossa, nykyisessä Sibelius-Akatemiassa suorittamiaan sävellysopintoja. Tätä varhaista sinfoniaa ei lasketa Leiviskän kolmen varsinaisen sinfonian joukkoon, mutta se oli kuitenkin merkkipaalu paitsi 20-vuotiaalle Leiviskälle myös koko opinahjolle, sillä se oli ensimmäinen siellä sävelletty sinfonia. Aikalaiset hymähtivät, että sen ”tekijäksi osuu nainen”.
Päivätöitä paiskivalta Leiviskältä ei jäänyt kovinkaan paljon aikaa säveltämiseen, mutta sen hän käytti intentiivisesti. Tällaisessa tilanteessa olisi ollut helpompaa säveltää pienimuotoisia teoksia – ja ne nähtiin myös säveltäville naisille sopivampina – mutta Leiviskän kutsumus oli sinfonisuudessa, monumentaalisissa kaarroksissa ja yksilöä suuremmissa emotionaalisissa kehityskuluissa. Hän myös uskoi, että musiikki saattoi olla aito muutosvoima kuohuvassa maailmassa.
Sekä Leiviskän sukupuoli että ruusuristiläisyys olivat omiaan aiheuttamaan vähättelyä aikalaisten keskuudessa. Tosin esoteeriset maailmankuvat ja henkistynyt idealismi olivat tuon ajan taide-elämässä pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Teosofia tarkoitti Leiviskälle henkisen kasvun ja itsen kehityksen painottamista, mikä heijastui sävellysten muotokielessä ja tunnelatauksissa. Monissa teoksissa on aluksi periksiantamatonta, hämyisää etsimistä, sitten jonkinlainen kosminen räjähdys ja lopuksi kirkastuminen.
Leiviskä: Sinfonia brevis. Sinfonia Lahti, joht. Dalia Stasevska. Ote levytyksestä.
Henkisen etsinnän kaarros kiteytyy hyvin Sinfonia Lahden levyltä löytyvässä Sinfonia breviksessä (”lyhyt sinfonia”), jonka Leiviskä sävelsi vuonna 1962 ja muokkasi lopulliseen asuunsa kymmenen vuotta myöhemmin. Avantgardismin hän koki ulkokohtaiseksi ja käytti työkaluinaan oppivuosiensa myöhäisromanttis-ekspressionistista tyylipalettia. Leiviskän tärkein opettaja oli Erkki Melartin, mutta hän opiskeli myös Wienissä, jossa vuosisadan alussa kuohuivat niin myöhäisromantiikan viimeiset aallot kuin uudet virtaukset. Wieniläiset vaikutteet kaikuvat eri tavoin Leiviskän musiikissa, ja myös Melartin oli tyylillisesti suuntautunut saksalaiseen traditioon. Leiviskän sävellyksissä ei ole mitään suomalaiskansallista, vaan ne asettuvat universaaliudessaan osaksi sekä suomalaista että eurooppalaista musiikkia.
Sinfonia Lahden ja Dalia Stasevskan keskittyneissä, voimallisissa tulkinnoissa Leiviskän musiikin sävykirjo pääsee oikeuksiinsa. Hehkeä ja tumma, valo ja varjo palmikoituvat yhteen loputtomana virtaamisena, joka on kuin ihmissielun äänetöntä kurottautumista ja sisäistä kamppailua siirrettynä äänelliseen muotoon. Hurmioitunut ja vakava, älyllinen ja intuitiivinen yhdistyvät erottamattomasti.
Muotokieli perustuu klassisiin rakennuspalikoihin, mutta teokset muotoutuvat vapaasti ja yllättävästi, sisäistä etsintää ja kosmista matkantekoa seuraillen. Esimerkiksi pianokonsertto (1935) ei noudata tyypillistä konserton kaavaa eikä liioin tuhlaa paukkuja ulkoiseen taituruuteen. Keskimmäinen osa on lyyrisen hitaan osan sijaan monivaiheinen puolimatkan etappi, jonka jälkeen päätösosa nousee maailmaasyleilevään, levolliseen täyttymykseen.
Leiviskän musiikki möyryää ja kuplii kuin magma kiven sisässä purkautuakseen huumaaviksi huipentumiksi. Kulminaatiot harvoin päättävät teoksia vaan edustavat pikemminkin murrosta, vastaansanomattomia vulkaanisia käännekohtia, jonka jälkeen musiikki löytää tiensä uudelle, kirkkaammalle tasolle.
Toisessa sinfoniassa kehityskulku on pianokonserttoa ja Sinfonia brevistä moniselitteisempi. Se kiemurtelee jännitteisenä mutta läpikuultavana polkuverkostona ja hivuttautuu viimeisessä osassa kaipaavan hurmiollisesti yhä ylemmäs. Kuumeisen sortumisen tai uhmakkaan voitokkuuden sijaan lopputulemana on pohdiskeleva nöyrtyminen. Leiviskän sisäisyyttä korostavassa, syvyyksiä ja korkeuksia luotaavassa musiikissa on vilpitöntä puhuttelevuutta. Hän ansaitsee tulla kuunnelluksi teostensa inhimillisen voiman takia, ei pelkästään kiinnostavana osana suomalaista musiikkihistoriaa. Samalla on tärkeää tunnustaa hänen ohittamaton paikkansa suomalaisen sinfonisuuden tarinassa. Sen uudet levytykset osoittavat, ja saavat odottamaan jatkoa.
Auli Särkiö-Pitkänen | aesarkio.wordpress.com
Helvi Leiviskä | Fennica Gehrman
Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä
Anna Clynen mielikuvitusmusiikki pohtii muistia • Mythologies [2020]
Arvo Pärt – rauhan säveltäjä • Arvo Pärt: Live [2017]
Cecilia Damström antaa soivan muodon aikamme kysymyksille • Unrecorded [2023]
Clara Iannotta – hälyn kuvanveistäjä • Moult [2021]
Eriikka Maalismaa & Emil Holmström – periodisoitinduo ruotii mättöromantiikkaa • Violin Sonatas, Beach, Strauss [2021]
George Benjamin ja Martin Crimp ovat nykyoopperan täydellinen työpari • Into The Little Hill [2008] • Written On Skin [2013] • Lessons In Love And Violence [2019]
J. S. Bach: Johannes-Passio – räiskyvän dramaattinen kärsimyskertomus
John Eliot Gardiner laittaa klassikot tanssimaan • Monteverdi: Vespro della beata vergine [Archiv / DG 1990]
Kaija Saariaho 70 vuotta – oma kieli pysyy mutta ei jähmety • Works For Cello [2022]Kajsa Dahlbäck löysi barokin luostareista naisen äänen • Earthly Angels [2018] • La rêveuse [2021]
Kalevi Ahon musiikki on kuin luontoon astumista • Sinfonia 8 & Pergamon [1994] • Concertos For Recorder And Tenor Saxophone & Sonata Concertante For Accordion And Strings [2023]
Lotta Wennäkoski – orkesteritaituri kansainvälisessä nosteessa • Flounce, Sigla, Sedecim [2023]
Minna Leinonen lähestyy vaikeita aiheita älyllä ja aisteilla • 12 Premieres [2023] • Finnish Accordion Concertos [2024]
Outi Tarkiainen – luonnon- ja elämänvoimien säveltäjä • The Earth, Spring’s Daughter | Saivo [2020]
Patricia Kopatchinskaja – viulisti, joka ei ole viulisti
Profeti della Quinta madrigaalien salaisuuksia kaivamassa • Amor, fortuna et morte [2019]
Sebastian Fagerlund saa orkesterin myllertämään myyttisesti • Stonework, Drifts, Transit [2018] • Water Atlas, Nomade [2021]
Sebastian Hilli sekä harhauttaa että tanssittaa • Confluence / Divergence [2020]
💿
Helvi Leiviskä
Finna.fi
Piano Concerto Op. 7 & Symphony No. 1 Oliver Triendl • Staatskapelle Weimar • Ari Rasilainen | Hänssler Classic 2023
Orchestral Works Vol. 1 Dalia Stasevska • Lahti Symphony Orchestra | BIS 2023
📚
Lue lisää Helvi Leiviskästä
Finna.fi
”Nouse, ole kirkas” – Helvi Leiviskän elämä ja teokset Eila Tarasti, 619 sivua | Kulttuuriperintöjen akatemia ry 2017
Heistä tuli taiteilijoita – 12 muotokuvaa suomalaisista naistaiteilijoista Vilja-Tuulia Huotarinen, 93 sivua | Werner Söderström Osakeyhtiö 2019
📱🎶
Helvi Leiviskä • Oliver Triendl • Staatskapelle Weimar • Ari Rasilainen
Piano Concerto Op. 7 • Symphony No. 1 • 2023
Spotify
📱🎶
Helvi Leiviskä • Dalia Stasevska • Sinfonia Lahti
Orchestral Works Vol. 1 • 2023
Spotify
Leiviskä • Triendl • Ari Rasilainen • Staatskapelle Weimar
Piano Concerto Op. 7 • Symphony No. 1 • 2023
Leiviskä • Stasevska • Sinfonia Lahti
Orchestral Works Vol. 1 • 2023
