Dingo: Kerjäläisten valtakunta – porilaiset manian kourissa

Kerjäläisten valtakunta | Kräk! 1985

Dingon hullu vuosi 1985 alkoi Takomo-studiolta. Porirockin suurin bändi äänitti toisen albuminsa Kerjäläisten valtakunnan tammi-helmikuussa Helsingissä ja matkusti sitten näyttävästi Marokkoon ottamaan sen kansikuvat. Matka oli samalla tilanteen nollaamista ja henkistä valmistautumista pyöritykseen, jonka tiedettiin kiihtyvän entisestään.

Kaikki oli tapahtunut kovin nopeasti. Dingo oli julkaissut debyyttialbuminsa huhtikuun 1984 lopussa, ja kun se alle vuotta myöhemmin palasi Pohjois-Afrikasta Suomeen, lentokentällä odotti tuhansia kirkuvia faneja. Kevään 1985 mittaan Dingon suosio räjähti maniaksi, jonka kaltaista ei ole Suomen pop-piireissä nähty. Maaliskuussa 1985 julkaistu Kerjäläisten valtakunta oli vuosien ajan Suomen myydyin albumi. Dingosta tuli jäseniään, musiikkiaan ja fanijoukkojaan suurempi ilmiö.

Dingo: Autiotalo

Miksi juuri Dingo? Suosion syyt jäävät valistuneiden arvausten varaan. Suomi oli 1980-luvun puolivälissä harmaa maa, jonka rocktähdet olivat Juice Leskisen ja Martti Syrjän kaltaisia nukkavieruja, teräväkielisiä hahmoja. Toisaalta Hanoi Rocksin jäsenet olivat värikkäitä ja tyylikkäitä, mutta myös kaukaisilla mailla seikkailevia maailmankansalaisia, joihin suomalaisteinin oli vaikea samaistua. Porirokkarit olivat tolkun staroja noiden kahden ääripään välissä. Dingon jäsenet olivat uusromanttisia tähtiä, jotka pukeutuivat ja meikkasivat itsensä arjen yläpuolelle. Samaan aikaan he kuitenkin olivat tarpeeksi tavallisia. Eivät mitään vieraalla aksentilla puhuvia kohtalokkaita rockstaroja vaan sympaattista länsimurretta porisevia ja suomeksi laulavia idoleja.

Ehkä osansa suosioon oli myös taloudellisella tilanteella. Elettiin 1980-luvun nousukautta, jolloin musiikkialalla oli varaa satsata rockbändien urakehitykseen, ja fanien vanhemmilla riitti rahaa jälkikasvun äänilevyihin, konserttilippuihin ja oheistuotteisiin. Se, mitä Dingolle tapahtui, oli siinä ajassa ihannoitu suuri menestystarina, mutta samaan aikaan bändin haaveelliset, herkät ja eskapistiset rockbiisit olivat sielukasta vastapainoa juppikulttuurin pinnallisuudelle.

Dingo: Kerjäläisten valtakunta

Dingon perään itkevien ihailijoiden takana kyräilivät ne, jotka tuomitsivat yhtyeen tuotteeksi, jolla lypsettiin rahaa pikkutyttöjen vanhemmilta. Mitään erityisen laskelmoitua Dingossa oli kuitenkin vaikea nähdä. Toisin kuin myöhempien aikojen poikabändejä, kukaan ei ollut rakentanut sitä. Bändi oli puskenut itsensä pinnalle perinteistä reittiä treenikämpän, itse tehdyn musiikin ja demoäänitysten kautta. Eikä kukaan 13-vuotiaiden suosiota tavoitellut olisi ikinä levyttänyt irkkufolkhenkistä inceltarinaa ’Hämähäkkimiestä’ – oikea opportunisti olisi täyttänyt kaikki levyt ’Kulkurin ja kaunottaren’ kaltaisilla lemmenlurituksilla. Merimiehenäkin työskennelleen laulaja Neumannin lauluissa oli lujasti romantiikkaa, mutta ei teinien pupurakkautta vaan kaukokaipuuta ja unenomaisia näkyjä usvaisilta nummilta ja valtamerten aavoilta.

Mutta koska Dingo vetosi vahvimmin nuoriin naisiin, se sai ”tyttöjen bändin” maineen ja sitä pidettiin äijämäisiä juomalauluja soittavia bändejä vähempiarvoisena, kuten patriarkaalisissa yhteiskunnissa tapana on. (Tästä seurasi muun muassa se, että kun sain Kerjäläisten valtakunta -kasetin joululahjaksi 11-vuotiaana, minun oli tykättävä siitä salaa. Se oli traagista, mutta mitä vaihtoehtoja oli pikkupojalla, jonka täytyi ajatella mainettaan? Ei olisi auttanut selittää, että laukkakompilla ratsastava ’Valkoiset tiikerit’ kävi kasarihevistä ja ’Rio ohoi’ rokkasi kuin merimies, tai että ’Nahkatakkinen tyttö’ oli kiinni karussa todellisuudessa ja ’Valomerkki’ aikuisten maailmassa – enkä olisi osannutkaan.)

Dingo: Rio ohoi

Dingon ensimmäisen inkarnaation liekki paloi loppuun nopeasti. Tehtyään vuoden 1986 tummasävyisen ja sisäänpäinkääntyneen Pyhä klaani -albumin ja sen jälkeiset keikat bändi ilmoitti lopettavansa toimintansa. Jotakin Dingon asemasta kertoo, että hajoamisuutista puitiin television pääuutislähetyksissä ja ajankohtaisohjelmissa asti.

Sittemmin Dingo on tehnyt monta paluuta ja albumia ja toiminut eri kokoonpanoilla, ja yhtye on aktiivinen vielä tänäkin päivänä. Siltikin Dingo tuntuu olevan oikeasti olemassa vain tietyssä ajassa ja maailmassa, vuosien 1983–1986 Suomessa. Biisit ovat asia erikseen. Neumann kirjoitti monta suomalaisen rockin klassikkoa.

Dingosta ja Neumannista on saatavilla kirjallisuutta, mutta definitiivinen, moniääninen Dingo-biografia on vielä kirjoittamatta. Siitä ja kattavasta porirockhistoriikista on liikkunut huhuja, joiden soisi käyvän toteen. Ovathan ne sentään suomirockin suuria ilmiöitä.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Kerjäläisten valtakunta
1 Valkoiset tiikerit
2 Rio ohoi
3 Tuulen viemää
4 Nahkatakkinen tyttö
5 Autiotalo
6 Kerjäläisten valtakunta
7 Kirjoitan
8 Kulkuri ja kaunotar
9 Valomerkki
10 Hämähäkkimies

Neumann – laulu
Keijo Q – rummut
Pepe Laaksonen – bassokitara
Jonttu Virta – kitara
Pete Nuotio – kosketinsoittimet
Tuottaja: Pave Maijanen

Dingo | kotisivu
Dingo ja Neumann | Facebook
Dingo ja Neumann | Instagram

Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä

Anssi Kela: Aukio [2009] – rohkeutta aallonpohjalla
Blind Channel: Lifestyles Of The Sick & Dangerous [2022] – kurkistus suosion kääntöpuolelle
Dave Lindholm: Vanha & uusi romanssi [1979] – muun ohessa syntyi mestariteos
Don Huonot – taidelukiosta Tokyomaniin • Vuodet 1990–2019
Eppu Normaali: Tie vie [1982] – koskettimien syventämiä sanoja ja säveliä
Hassisen Kone: Täältä tullaan Venäjä [1980] – estottoman rockin riemuvoitto
Hearthill: Graveyard Party Blues [1990] – hurmos ja sykkivä sydän
Hector: Nostalgia [1972] – romantiikkaa tekniikan sukupolvelle
Ismo Alanko: Yksin Vanhalla [2017] – ainutlaatuinen hetkien sarja
J. Karjalainen: Lännen-Jukka – amerikansuomalaisia lauluja [2006] – uutta vanhaa musiikkia
Juice Leskinen Grand Slam: Pyromaani palaa rikospaikalle [1985] – sanailua ja syvyyttä
Kojo: Time Won’t Wait [1983] – revanssi Englannissa
Kolmas Nainen [1] 1982–1991 • Lakeuksilta Helsinkiin
Kolmas Nainen [2] 1992–2022 • Laman kourista linjakkaaseen melankoliaan
Leevi And The Leavings: Hopeahääpäivä [2003] – tutunkuuloinen joutsenlaulu
Litku Klemetti: Kukkia muovipussissa [2021] – arvokasta hölynpölyä

Maarit: Maarit [1973] – vahvan äänen vahva avaus
Markus Krunegårdin suomalainen puoli • Mämmilärock [2007]Nokia & Ericsson [2023]
Miljoonasade [1] 1986–1992 • innovaation ja populismin rajapinnalla
Miljoonasade [2] 1993–2023 • Suomirockin huipulta faniyhteisön suosikiksi
Mistakes: Pidä huolta [1981] – kaksikielinen suuntaviitta
Muska: Muska [1973] – rocknainen edellä aikaansa
Neljä Ruusua [1] 1982–1993 • Sukupolvensa suurimmat – Neljän Ruusun varhaisemmat vaiheet
Neljä Ruusua [2] 1994–2023 • Aallonharjalta pohjamutiin ja instituutioksi… ja takaisin… ja takaisin
Nylon Beat: Valehtelija [1999] – popyhtyeen kasvun paikka
Sakari Kuosmasen ihanan elämäntyön ääripäät • Sakari Kuosmanen [1985]Arkipäivän Jeesus [2023]
Sir Elwoodin hiljaiset värit [1] 1988–1998 • Keskiolutjazzista keski-ikäiseen kiukkuun
Sir Elwoodin hiljaiset värit [2] 1999–2023 • Rujoa runoutta Linjoilta Lohjalle
Sleepy Sleepers sekoili ja satirisoi Alma-tädin illuusiolla [1983]
Tehosekoitin: Freak Out [1999] – monen tempun poni
Vilma Alina: True Crime [2021] – parisuhteen viimeisellä rannalla
Wilma päivitti suomenkielistä rockia • Claudius [1993]
– porirockin alkuräjähdys • Varietee [1983]

Dingo
Finna.fi

1980-luku

Nimeni on Dingo | Kräk! 1984
Kerjäläisten valtakunta | Kräk! 1985
Pyhä klaani | Kräk! 1986

1990-luku

Via Finlandia | Fazer Musiikki 1994

2000–2009

Purppuraa | Edel Records 2005
Humisevan harjun paluu | Edel Records 2008

Boksit ja kokoelmalevyt
Dingo • Neumann
Finna.fi

1990-luku

Tuhkimotarina • LP • kasetti • CD | Fazer Finnlevy/F Music 1993
Sinä & Minä • CD • kasetti | Fazer Finnlevy/F Music 1993
Parhaat • Musiikin mestareita • 2CD | Fazer Records 1993
Autiotalo • 20 suosikkia • CD | Fazer Records/Warner Music Finland 1997
Naiselleni • 20 suosikkia Neumann • CD | Fazer Records/Warner Music Finland 1998

2000–2009

Sound Pack Collection • 2CD+DVD | WEA 2003
Dingomania • 2CD | Warner Music Finland 2004
30 suosikkia • Tähtisarja • 2CD | Warner Music Finland 2006
Kunnian päivät 1983–1986 • 4CD + DVD, sisältää 32-sivuisen kirjasen | Warner Music Finland 2006
30 suosikkia • Tähtisarja Neumann • 2CD | WEA 2007

2010-luku

Greatest Hits – 60th Anniversary Neumann • 2CD | Warner Music Finland 2019
Autiotalon aarteet – Kaikki parhaat • CD • 2LP | Warner Music Finland 2017 • tuplakasetti | Lipposen levy ja kasetti 2020

Neumann
Finna.fi

Mennään hiljaa markkinoille//Lapsikuoro: Mennään hiljaa markkinoille, 7″ -single | Kräk! 1985
Albion | Bang Trax 1986
Kotiinpaluu | Bang Trax 1989
Tähti ja meripoika | Parlophone 1992
Oma Waterloo | Suomen Musiikki 2013

Neumann, Jussi, Pepe & Jippo
Finna.fi

S.E.X | Bang Trax 1987

Pepe Laaksonen
Finna.fi

Veli Kuu  | Bang Trax 1988

📺🎶
Vain elämää 1
[Neumann • Erin • Kaija Koo • Katri Helena • Jari Sillanpää • Jonne Aaron • Cheek]
Finna.fi

Vain elämää – kausi 1 • CD | Warner Music Finland 2012
Vain elämää – kausi 1 jatkuu • CD | Warner Music Finland 2012

📚
Lue lisää Dingosta
Finna.fi

Kunnian kentät Kari Levola, 192 sivua | Artmix 1985
Minun Dingoni Emmi Martin, 123 sivua | Otava 1986
Kaikki huutaa Dingoo  Maria Schulgin & Johnny-Kai Forssell & Pentti Kostamo, 50 sivua | Gummerus 1985
Dingolle rakkaudella Mika Virta & Suvi Niemi, 96 sivua | Mesomusiikki 1985

📚
Lue lisää Neumannista ja Dingosta
Finna.fi

Neumann – Dingo-kipparin lokikirja Salla Nazarenko, 205 sivua | Into 2017
Tähti ja meripoika – omaelämäkerta  Neumann | Otava 1992

📚
Lue lisää porilaisesta rockista
Finna.fi

Vastavirtaan – Näkökulmia porilaiseen vaihtoehtorockiin 1970–1980-luvuilla Juri Nummelin, 107 sivua | Kustantamo Helmivyö 2024

Kerjäläisten valtakunta • 1985
Spotify

Kerjäläisten valtakunta • 1985

Dingo: Kerjäläisten valtakunta (Kräk! 1985).

Musiikkikirjastot.fi logo

Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

4 vastausta artikkeliin ”Dingo: Kerjäläisten valtakunta – porilaiset manian kourissa

  1. Hieno kirjoitus. itsekin kaipaisin Dingosta aika ajoin puhuttua kirjaa sekä elokuvaa, mutta ehkä sellaiset tulevat sitten vasta kun artisti on jo haudassa. Noistakin aikaisemmista dvd julkaisuista olisi mukavaa saada uusinta julkaisuja. Vaan eipä niitäkään ole kuulunut.

  2. Dingo hämmentää monia, hyvässä ja pahassa, tietty suurin osa diggaa, se on selviö, riippuu tosion kysytkö kyssärin nyt vaiko 80-luvulla, se riippuu, Dingosta voi sannoo sen, että vähän on&offia on tullut kokonaiskuvassa, alku oli huippu, sitten alamäki alkoi jo 93 albumilla, huomaa sen, pieni ruoste niin soittopuoli kuin sävellykset, mitä tulee Neumannin lyriikoihin (niitä kritisoitu paljon),mut kyl ne ihan yleispäteviä on, löytyy pointtejakin, ei mestaruuseliittiluokassa kuitenkaan sanoittajana, säveltäjänä yltää kyllä sinne parhaimmillaan, esim Kunnian kentät oli aikoinaan semmone teos jota ei voi kuin ihailla tai Apinatarhaan se bassokuvio, tämä albumi täynnä vahvaa materiaa, esim Hämähäkkimies, irlantilaistyylinen huilubiisi, Tuulen viemää joka aliarvostettu isolinjainen ja kunnianhimoinen poprokkibiisi samoin kuin nimibiisi. Valomerkki-biisissä kuulee kertosäkeessä pienen svengin puutteen, liikayritys hiven, ei liikaa tosin.

  3. Kiitos kattavasta kuvauksesta ja asiantuntevista kommenteista!
    Yle Areenassa on nyt draama Dingosta. Se ei ole vielä kirja, mutta sukeltaa bändin historiaan.

  4. Dingon ohella Neumann vaikuttanut myös soolona ja MAC-yhtyeestä kaikki alakoi. Vaikutti myös S.E.X-nimisessä yhtyeessä jonka musataivakl päättyi tosi lyhyeen. Dingoon nähden S.E.X-yhtye soitti rankempaa poprokkia & glamrockia. Ei ole tietoa onko Neumannilla kirjoja. Pitäs googlettaa. Hänellä voi olla hyviäkin ajatuksia vaikkei häntä tunneta varsinaisesti suurena ajattelijana. Aika ajoin hän keksi joitakin hyviä sanoituksia kuten esim. Kunnian kentät tai vaikkapa Pistoolisankari.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *