💿 Clint Eastwood & General Saint: Two Bad D.J. • Greensleeves Records 1981
📚 Reggae Inna Dance Hall Style Pekka Vuorinen & Tero Kaski • Black Star 1984
Musiikkia esille kirjastossa

Turun Musiikkikirjasto oli 1980-luvulla mieletön paikka teinille, joka oli päässyt raottamaan rytmimusiikin suunnattoman aarrearkun kantta vastikään löytämänsä hiphop-kulttuurin kautta. Musiikkikirjaston mielettömyys korostui vuosikymmeniä myöhemmin, useiden omien levytysten ja kulttuuriin syventymisen jälkeen edelleen. Asiat, joiden saloihin kirjastossa mainitun vuosikymmenen jälkimmäiselle puoliskolle saavuttaessa pääsi syventymään, avasivat kokonaan uusia tapoja hahmottaa maailmaa.

Reggaen rooli oli tuolloin tutussa piharakennuksessa vielä sijainneella osastolla yllättävänkin mittava. Tutustuin jamaikalaiseen soundiin ja kulttuuriin laajemminkin, lukemattomien kirjastolla, kenties koulutöidenkin kustannuksella vietettyjen tuntien aikana.

Rakkaus reggaen moniin muotoihin on yhä vahva, ja vasta paljon myöhempinä aikoina olen ymmärtänyt, millainen etuoikeus oli päästä tuoreeltaan lehteilemään esimerkiksi Pekka Vuorisen ja Tero Kasken kirjaa Reggae Inna Dance Hall Style. Kaksikko matkasi vuonna 1983 Kingstoniin ottamaan selvää kovassa suosiossa kulkeneen, DJ-vetoisen tyylin saloista. Kirjan esipuhe kertoo aiheen käsittelytavasta: “Emme lähde omilla riittämättömillä sanoillamme analysoimaan asioita, vaan annamme puheenvuorot itse prosessissa toimiville tekijöille”.

Se, että kyseinen opus sisältää muiden muassa Henry “Junjo” Lawesin, Barrington Levyn tai vaikkapa Peter Metron haastatteluja kyseiseltä ajalta, lienee jo sinänsä vahvaa todistusta genreen perehtyneelle. Erityisesti Levyn tuotanto on jäänyt syvälle sydämeeni, ja niinpä tämänkin artikkelin alkuperäinen kohde oli jo vuonna 1979 ilmestymään ehtinyt, kuolematon Englishman -albumi. Tekstiä hahmotellessani huomasin kuitenkin, että verkosto joka ulottuu Turun Musiikkikirjastosta Volcano-soundin Kingstonissa operoimien tanssien kautta suomalaisiin kulttuurivaikuttajiin on niin laaja, että se vaatii useamman erillisen kirjoituksen myös tällä alustalla. Tähän artikkeliin valikoitui lopulta melko lailla toisenlainen levy.

Pahat deejiit

Kun reggaen perinteisempiin saloihin jo syvästi vihkiytyneet suomalaiskronikoitsijat Vuorinen ja Kaski matkasivat tanssihallikulttuurin polttopisteeseen, oli ehtinyt kulua jokunen vuosi Clint Eastwood (Robert Brammer) & General Saint (Winston Hislop) -duon albumin Two Bad D.J. ilmestymisestä.

Sittemmin useamman uudelleenjulkaisun saanut LP aiheutti pieniä räjähdyksiä allekirjoittaneen nuoressa ja kokemattomassa mielessä jo kannellaan. Miten jollain on pokkaa esiintyä noin tunnetun elokuvatähden nimellä? Ja mitä levyn nimi oikein tarkoittaa? Sehän on kieliopillisesti totaalisen pielessä? Jamaikalainen kulttuuri ja musiikki ovat vastaavia seikkoja täynnä, mikä toki oli piakkoin itsellekin aukeneva asia.

“Kaksi pahaa deejiitä” aloittavat levyn efektoidulla, monin tavoin leimallisen minimaalisella ’Can’t Take Another World War’. Rupattelun monotonisuus tuntuu alkuun typerryttävältä. Junjon yhdessä duon kanssa tuottaman levyn tekijätiedoista – joita tuolloin todella tavattiin ja opeteltiin – löytyy tukku jättimäisiä reggaenimiä, Sly Dunbarista ja Robbie Shakespearista alkaen. Rytmiraidat on paketoitu Channel One- ja King Tubby’s -studioilla Kingstonissa, vokaalipuoli taas hiottu Saintin kotikonnuilla Lontoossa. Myös tämä, koko reggaemusiikin kannalta olennainen, maailmanpolitiikan historiaan kytkeytyvä maantieteellis-kulttuurinen yhteys oli teini-minälle vasta aukeamassa.

Clint Eastwood & General Saint: Can’t Take Another World War

Two Bad D.J. ei välttämättä ole edes oman alagenrensä merkittävimpiä levyjä, mutta yksi suuri tienavaaja se ainakin tässä päädyssä oli. Pienimuotoinen läpimurto englantilaisille viihdekanaville oli tietenkin asiaa avittamassa. Levy löytyy omasta kokoelmasta luonnollisesti edelleen, kuten myös Musiikkikirjastosta alun perin löytynyt Nicodemuksen LP Mr. Fabulous (1986), sekä monet verrokit. Muistan elävästi, miten omissa porukoissamme pidimme juuri Nicodemuksen flow’ta monotonisuuden huipentumana, ja kutsuimme sitä unilääkkeeksi. Sujuvaa rullaustahan se on, kun tänä päivänä kuuntelee.

Dancehall reggae made me do it

Yksi “kasaridancehallin” suurista nimistä oli Yellowman, jonka saapuminen Helsinkiin ajoi allekirjoittaneen elämänsä ainoan kerran alaikäisenä baariin. Vanhalla Ylioppilastalolla esiintyi vuonna 1988 Sly & Robbie Taxi Gang, vokalisteinaan Yellowmanin lisäksi Half Pint ja sittemmin isoksi tähdeksi ’Here Comes The Hotstepper’ -hitillään kohonnu Ini Kamoze.

Matkustin pääkaupunkiin bussilla, taskussani pahvinen sairausvakuutuskortti, jonka syntymäaika oli mystisellä tavalla muuttunut hieman todellista aikaisemmaksi. En lappua kuitenkaan koskaan joutunut esittämään, vaan marssin sisään hurjaan kokemukseen ison jonon, olemukseltaan vanhemman oloisten kavereitteni mukana.

The Taxi Connection Tour Sly & Robbie with Ini Kamoze + Half Pint & Yellowman • live 1986

Into kasvatti

Kun aikaa kirjastolla tuli reggaen, ja muunkin musiikkimatkailun merkeissä vietettyä, tuli tutuksi myös hahmo paikan tiskin takana. Muistelen pikkutakkiherran suhtautuneen meihin aavistuksen kireän oloisesti, ikään kuin turhautuneena nurkissa pyöriviin nulikoihin. Varmasti kuulin hänen nimensäkin noina aikoina, mutta Markku Into ei vielä kummoisia itselle merkinnyt.

Paljon, paljon myöhemmin sain kunnian olla yksi haastatelluista Matti Komulaisen ja Pete Leppäsen kirjassa U:n aurinko nousi lännestä – Turun undergroundin historia. Vuonna 2009 ilmestynyttä opusta tehtäessä olin toki jo suhteellisen hyvin perehtynyt sen aiheeseen, mutta yhteys iski lujaa. Inton käsien kautta on kulkenut merkittävä osa oman kulttuurillisen kasvamisen siemenistä. Myöhemmin ehdin yhteisten tuttujen kautta tavata vuonna 2018 edesmenneen taiteilijan muutamaan otteeseen, ja kokea hänestä myös vähemmän kireän puolen – mutta tämä on juuri sitä alussa mainittua massiivista linkittymistä; jätettäköön osa kaikesta toisiin artikkeleihin.

En tiedä, arvostiko Into kaukaisten, kaukaisella tavalla kollegoidensa rupattelua bassolinjojen päälle juurikaan, ainakaan 1980-luvulla – tästä voinemme pyytää raporttia hänet paremmin tunteneilta aikalaisilta. Hänen roolinsa oli kuitenkin ehkä sattumankin kaupalla suuri edellä kuvailluissa uusissa kulttuurisissa maanjäristyksissä omalla kohdallani. Tamperelainen jazz- ja reggaevaikuttaja Juhamatti “Kuhna” Kauppinen julkaisi aliaksellaan Kuhnafar-I levyllisen Into-lyriikkaa Dub One -levyllään vuonna 2018. Runolegenda ei ehtinyt albumia kokonaan valmiina itse kuulemaan.

Kuhnafar-I feat. Markku Into: Päreet & potut Dub

Olen syvästi kiitollinen musiikkikirjastoinstituutiolle, myös reggaeheräämiseni osalta. Noiden, vanhan rakennuksen sisätilojen muisteleminen nostaa päässä soimaan jo mainittujen lisäksi ainakin Sugar Minottin ja Burning Spearin tuotantoa. Ehkä niistä, ja siitä Englishmanista jatkossa!

Niko Toiskallio

Greensleeves Records | Facebook
Greensleeves Records | Instagram

Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä

Asa [1] 2000–2011 • Roihuvuoresta Roihuvuoreen, Rähinästä rentouteen
Asa [2] 2011–2022 • Jatkojen jatkoilta perustekemisen pariin
Beastie Boys – ysärin rajattomuus • Check Your Head [1992]
De La Soul • Long Islandilta Törnävänsaarelle – De La Soulin nousu kolmen jalan korkeudesta täynnä ristiriitoja • 3 Feet High And Rising [1989]
Eevil Stöö – kuinka hiisaavasta hiihtopipomiehestä tuli legit • Vuodet 2002–2022

Mariska – raikas uusi kulma • Toisin sanoen [2002]
Mariska – arvokkuutta ja epätoivoa • Vuodet 2002–2022
N.W.A – mistä gangstarapin synkkä lippulaiva N.W.A oikein oli kotoisin? • Straight Outta Compton [1988]
Silvana Imam – ulkopuolisten ääni • Naturkraft [2016]
Paleface – sanomaa suomen kielellä • Helsinki–Shangri-La [2010]
Paperi T – ulkopuolisesta kolmekymppisten ääneksi • Vuodet 2010–2021
Public Enemy – muutoksen pitelemätön voima • It Takes A Nation Of Millions To Hold Us Back [1988]

💿
Barrington Levy • Clint Eastwood & General Saint • Yellowman
Finna.fi

Englishman Barrington Levy | Greensleeves Records 1979 • CD 2009
Two Bad D.J. Clint Eastwood & General Saint | Greensleeves Records 1981 • CD Greensleeves 2001 & 2009
Mister Yellowman Yellowman | Greensleeves Records 1982 • CD Shanachie 1990 & Greensleeves 2001 & 2009
Stop That Train Clint Eastwood & General Saint | Greensleeves Records 1983 • CD 1986 & 2007
Dub One Kuhnafar-I | LP Playground Music Scandinavia 2018

💿
Boksit ja kokoelmalevyt
Eri esittäjiä
Finna.fi

Dancehall – The Rise of Jamaican Dancehall Culture | 2CD • Soul Jazz Records 2008 & 2017
Dancehall 2 – The Rise of Jamaican Dancehall Culture | 2CD • Soul Jazz Records 2009
DJ Clash – 3 The Hard Way Little Harry / Billy Boyo / Nicodemus | CD • Greensleeves Records 2008
Greensleeves 12″ Rulers – Midnight Rock 1981–’84 Tuottaja Jah Thomas | CD • Greensleeves Records 2008

📚
Lue lisää reggaesta ja Jamaikasta
Finna.fi

Reggae! Jamaikan pop 1959–1997 Heikki Hilamaa & Seppo Varjus, 191 sivua | Like 1997
Natty Congo Bongo – juurijuttuja Jamaikalta Kari Kosmos, 252 sivua | Like 2002

📚
Lue lisää reggaesta • Read more about Jamaican music culture and reggae
Finna.fi

Reggae Inna Dance Hall Style Tero Kaski & Pekka Vuorinen, 96 sivua | Black Star 1984
Volcano Revisited – Kingston Dancehall Scene 1983 Tero Kaski & Pekka Vuorinen, 203 sivua | Eronen 2011
Jamaican Warriors – Reggae, Roots & Culture Stephen Foehr, 239 pages | Sanctuary 2000
Rastafari And Reggae – A Dictionary And Sourcebook Rebekah Michele Mulvaney & bibliography by Carlos I. H. Nelson & illustrations by Barbara Boyle | Greenwood Press 1990
The Rough Guide To Reggae  Steve Barrow & Peter Dalton, 395 pages | Rough Guides 1997 
The Rough Guide To Reggae  Steve Barrow & Peter Dalton, 475 pages | Rough Guides 2001 
The Rough Guide To Reggae – Expanded And Completely Revised 3rd Edition  Steve Barrow & Peter Dalton, 484 pages | Rough Guides 2004

📚
Lue lisää Turun undergroundista
Finna.fi

U:n aurinko nousi lännestä – Turun undergroundin historia Matti Komulainen & Petri Leppänen, 333 sivua | Sammakko 2009

📱
Two Bad D.J.
Spotify

Two Bad D.J. Clint Eastwood & General Saint • 1981