Jethro Tull päätti huippukautensa folkloren lumoissa • 1967–1979

Jethro Tull • Vuodet 1967–1979
This Was • Stand Up • Benefit • Aqualung • Thick As A Brick • A Passion Play • War Child • Minstrel In The Gallery • Too Old To Rock ’n’ Roll: Too Young To Die! • Songs From The Wood • Heavy Horses • Stormwatch
Musiikkia esille kirjastossa

Maailman menestyneimpiin ja pitkäikäisimpiin yhtyeisiin lukeutuvaa Jethro Tullia on mahdoton tunkea täsmällisesti rajattuun lokeroon. Usein käytetty termi folk-proge jää viime kädessä puolitiehen, sillä vuonna 1967 bluesin parissa aloittaneen ryhmän kokonaistuotannosta löytyy aineksia lähes kaikista mahdollisista lajityypeistä taidemusiikkia ja jazzia myöten.

Heti enteellisesti nimetyn debyyttilevyn This Was (1968) jälkeen kitaristi ja toinen lauluntekijä Mick Abrahams lähti perustamaan oman bluesrockyhtyeensä Blodwyn Pig, jolloin skotlantilaissyntyinen huilisti-laulaja Ian Anderson (s. 1947) nousi Tullin kiistattomaksi ja innovatiiviseksi johtajaksi. Leijonanosa Tull-tuotannosta on Andersonin yksinään säveltämää. Kakkosalbumin Stand Up (1969) puupiirroskanteen ikuistuneeseen kokoonpanoon kuuluivat hänen lisäkseen basisti Glenn Cornick, rumpali Clive Bunker sekä uusi kitaristi Martin Barre, josta tuli yhtyeen kiinteä osa aina vuoteen 2015 saakka. Stand Upin epäilemättä tunnetuin raita on Johann Sebastian Bachin sävelmää huiluvetoisesti versioiva ’Bourée’. Rahahuolista kertova ’We Used To Know’ antaa Barrelle tilaa revitellä.

We Used To Know • albumilta Stand Up
1969

Jethro Tull: Aqualung (Island / Chrysalis 1971).

Jos tummasävyinen Benefit (1970) oli erinomaisuudestaan huolimatta jonkinasteinen välityö, neljäs albumi Aqualung (1971) käynnisti Jethro Tullin nousun huipulle ja on sittemmin vakiintunut yhdeksi rockin ikonisista klassikoista. Virallisena jäsenenä aloittanut kosketinsoittaja John Evan oli jo ollut mukana yhtyeen varhaishistoriassa. Liian railakkaiden elämäntapojen takia erotetun Glenn Cornickin tilalle basistiksi tuli Jeffrey Hammond, joka soittaa myös nokkahuilua satukuvaston kanssa flirttailevalla ’Mother Goosella’.

Mother Goose • albumilta Aqualung
1971

Jethro Tull: Thick As A Brick (Chrysalis 1972).

Yhteiskunta- ja uskontokriittisiä lauluja sisältänyt Aqualung koettiin konseptialbumina, mutta Ian Anderson oli eri mieltä: ”Minä teille konseptialbumin näytän!” Thick As A Brick (1972) on Tullin progeilmaisun kunnianhimoinen lakipiste koostuessaan yhtenäisestä, huikean dynaamisesti polveilevasta sävelteoksesta parodisine taustatarinoineen. Koko progressiivisen rockin kaanonin arvostetuimpiin levyihin kuuluva mestariteos oli sekä kaupallinen että kriittinen menestys, jollaista oli käytännössä mahdotonta tehdä uudelleen. Tässä näyte albumin kakkospuolelta.

Legends And Believe In The Day • albumilta Thick As A Brick
1972

Jethro Tull: A Passion Play (Chrysalis 1973).

Niin ikään yhtenäinen, joskin irrallisen eläinsatukerronnan halkoma A Passion Play (1973) jakaa mielipiteitä jyrkästi vielä tänäkin päivänä. Edeltäjäänsä vaikeammin lähestyttävä teos ja sen esittäminen kylmiltään sitä vielä tuntemattomalle liveyleisölle johti yhtyeen välirikkoon Britannian musiikkilehdistön kanssa. Andersonin seuraava suuruudenhullu suunnitelma kuolemanjälkeistä elämää käsittelevästä elokuvaproduktiosta ei toteutunut.

Jethro Tull: War Child (Chrysalis 1974).

Lopulta lähinnä erillisistä lauluista koostunut War Child (1974) on toinen vähemmän innostava rasti 1970-luvun tuotannossa, kun taas veropakolaisina Monte Carlossa äänitetty kahdeksas albumi Minstrel In The Gallery (1975) on vakiintunut fanisuosikiksi. Aqualungilla nupullaan olleet raskaamman rockin elementit, eeppinen proge (’Baker Street Muse’) sekä paikoin keskiaikaa henkivät folk-piirteet muodostavat yhdessä jäntevän ja rikassointisen kokonaisuuden. Useille aiemmillekin Tull-levyille orkestraatioita kirjoittanut David Palmer (vuonna 1998 tehdyn sukupuolenkorjauksen jälkeen Dee Palmer) vastasi romanttisen ’Requiemin’ jousisovituksesta.

Requiem • albumilta Minstrel In The Gallery
1975

Jethro Tull: Too Old To Rock 'n' Roll: Too Young To Die! (Chrysalis 1976). Kansitaide: David Gibbons / Michael Farrell

Jeffrey Hammond jätti yhtyeen joulukuussa 1975 omistautuakseen ensirakkaudelleen kuvataiteelle, jolloin basistin paikan otti Carmen-yhtyeessä vaikuttanut John Glascock. Hänet esitellyt Too Old To Rock ’n’ Roll: Too Young To Die! (1976), konseptialbumi ikääntyvästä rokkarista, on musiikilliselta anniltaan epätasainen. Palmerin vihdoin saatua täysjäsenyyden toisena kosketinsoittajana koossa oli yksi Jethro Tullin hienoimmista kokoonpanoista. Andersonin, Barren, Evanin, Palmerin, Glascockin sekä jo syksystä 1971 alkaen rumpalina palvelleen Barrie Barlow’n muodostama sekstetti levytti vuosikymmenen lopulla kolme vahvaa albumia, jotka on jälkikäteen haluttu nähdä trilogiana.

Songs From The Wood • albumilta Songs From The Wood
1977

Esimakua antoi joulumarkkinoille tehdyn EP:n Ring Out Solstice Bells (1976) riemukas nimikappale. Levyhyllyihin on tulossa myös katsaus Jethro Tullin joulunajan albumiin vuodelta 2003! Vuonna 1976 Ian Anderson oli muuttanut maaseudulle, missä hän inspiroitui metsistä ja kansantarinoista lueskellessaan tuttavaltaan saamaa kirjaa nimeltä Folklore, Myths And Legends Of Britain.

Jethro Tull: Songs From The Wood (Chrysalis 1977).

Kannessaan Andersonin uuden maalaisisäntä-lookin esitellyt albumi Songs From The Wood (1977) käynnistyy nimiraidan valloittavilla vokaaliharmonioilla ja kekseliäällä rytmiikalla. Andersonin sanoituksissa on usein ollut painavaa sanottavaa yhteiskunnasta, mutta nyt kuuntelija sai heittäytyä tarujen taikamaailmaan. ’Jack-In-The-Greenillä’ Anderson soittaa itse kaikki instrumentit.

Jack-in-the-Green • albumilta Songs From The Wood
1977

Tätä 1970-luvun lopun ajanjaksoa näkee melko harhaanjohtavasti kutsuttavan Jethro Tullin folk rock -vaiheeksi. Britteinsaarten varsinainenkin folk rock oli toki Andersonille tuttu genre, olihan hän jopa tuottanut Steeleye Spanin albumin Now We Are Six (1974). Nämä Tull-albumit ovat kuitenkin ehtaa progea, joissa folk-elementit ilmenevät aihepiirien lisäksi musiikillisina mausteina, yhtyeelle ominaiseen tapaan. Hard rockia ei tällä kertaa juuri ole. Songsin progressiivisuus on vahvimmillaan sen pisimmillä kappaleilla ’Velvet Green’ ja ’Pibroch (Cap In Hand)’. Levyn kaikki säveltäjäkrediitit ominut Ian Anderson ainoastaan kiittää saatesanoissa David Palmeria ja Martin Barrea lisämateriaalista, vaikka heidän panoksensa lopputulokseen on paikoin huomattava.

Pibroch (Cap In Hand) • albumilta Songs From The Wood
1977

Jethro Tull: Heavy Horses (Chrysalis 1978).

Songs From The Woodin seuraaja Heavy Horses (1978) jatkaa samassa tyylilajissa, mutta itselleni se jää edeltäjäänsä epätasaisemmaksi sävelmateriaalin osalta. Metsäisten kansantarinoiden sijaan nyt pysytellään enemmän maatilan rustiikeissa tunnelmissa hiirineen, koiperhosineen ja muine eläimineen. ’Rover’ kertoo Andersonin koirasta. Työhevosia ylistävä, yhdeksänminuuttisena dynaamisesti rullaava nimikappale on albumin kiistaton kohokohta, ja miksei saman tien yksi Tullin komeimmista progekappaleista kautta aikain.

Heavy Horses • albumilta Heavy Horses
1978

Noina vuosina musiikkimaailmassa puhalsivat uudet tuulet ja punk oli päivän sana. Siihen nähden Jethro Tull onnistui progeyhtyeeksi harvinaisen hyvin pitämään kiinni omasta erityisyydestään ja myös säilyttämään suosiotaan. Kysyntä keikkalavoilla oli levymyyntiäkin voimakkaampi, eikä joutoaikaa liiemmin jäänyt kiertueiden ja studiosessioiden väliin. Yhtyeen ensimmäinen livealbumi Bursting Out (1978) oli perinteisesti tupla ja sisälsi lukuisia lauluja uusimmilta levyiltä. Akustisen kitaran dominoima ’One Brown Mouse’ on Heavy Horsesilta.

One Brown Mouse • livealbumilta Bursting Out
1978

Jethro Tull: Stormwatch (Chrysalis 1979). Kansitaide: David Jackson

Tullin kohdalla jo kolme studioalbumia samalla kokoonpanolla on melko harvinaista, joten varmasti senkin johdosta Stormwatch (1979) on yleisesti koettu trilogian päätösosaksi. Ian Anderson ei allekirjoita ajatusta vaan pitää ainoastaan edellisiä albumeita kiinteänä teosparina ja Stormwatchia aivan toisen henkisenä — niin kuin se kieltämättä onkin. Anderson oli useilla albumin lauluilla merellisissä tunnelmissa ja otti myös kantaa ekologisiin kysymyksiin (’North Sea Oil’). Kiehtovan ’Dun Ringillin’ innoittajana on rautakautinen linnoitus skotlantilaisella Skye-saarella, missä Anderson oli aloittanut sivutoimisen lohenviljelyn.

Dun Ringill • albumilta Stormwatch
1979

Samaisella saarella sijaitseva hautausmaa sai Andersonin kirjoittamaan ’Old Ghosts’ -laulun, jonka sinfoniseen progeen huilu, piano ja akustinen kitara tuovat raikkaita folkpiirteitä. Palmerin orkestrointitaidot pääsevät oikeuksiinsa mm. hivenen sentimentaalisella ’Home’-balladilla sekä tähtikuvion mukaan nimetyllä ’Orionilla’.

Orion • albumilta Stormwatch
1979

Anderson oli alkuvuonna 1979 osallistunut skotlantilaiseen balettiproduktioon Palmerin ja Barren kanssa. Myös Yes-vokalisti Jon Anderson oli hankkeessa mukana. Kyseistä The Water’s Edge -balettia esitettiin Skotlannin ulkopuolella vain lontoolaisena pianoesityksenä eikä sen musiikkia ole julkaistu erikseen. Stormwatchille siitä kuitenkin päätyi kaunis ’Elegy’-instrumentaali, jonka Palmer oli säveltänyt välittömästi isänsä kuoleman jälkeen. Se tarjoaa hienon lopetuksen tälle mielestäni aivan liian aliarvostetulle albumille. Oma pitkäaikainen Tull-suosikkini on oopperasäveltäjä Richard Wagnerinkin hyödyntämään aavelaivalegendaan perustuva ’Flying Dutchman’.

Flying Dutchman • albumilta Stormwatch
1979

Stormwatchin tekoa synkensi basisti John Glascockin heikentyvä terveydentila. Ennen poisvetäytymistään hän ehti soittaa vain kolmella kappaleella Andersonin hoidellessa loput basso-osuudet. Uutinen Glascockin menehtymisestä tavoitti yhtyeen kesken Yhdysvaltain-kiertueen lokakuussa 1979. Uuden vuosikymmenen myötä Jethro Tullin saagassa kääntyi puhdas sivu, mihin valitettavasti kuului kokoonpanon hajottaminen. Pois jäivät niin Palmer, John Evan kuin Barrie Barlow. Seuraavaa albumia A (1980) työstettiinkin alun perin Ian Andersonin sooloteoksena, mutta levy-yhtiö päätti toisin.

Lopullista pistettä monia eri inkarnaatioita kokeneelle Jethro Tullille ei ole vieläkään lyöty. Studioalbumeita on ilmestynyt pitkälti kolmatta kymmentä, mutta yhtyeen todellinen kulta-aika on helppo ajoittaa 1970-luvulle, jonne myös toinen toistaan runsaammat uudelleenjulkaisuboksit ovat painottuneet.

Matti Pajuniemi

Jethro Tull | kotisivu
Jethro Tull | Facebook
Jethro Tull | Instagram

Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä

Annie Haslam – brittiprogen satakieli • Annie In Wonderland [1977]
Camel [1] 1971–1978 • Bluesjuurista sinfoniseen progeen
Camel [2] 1979–2019 • Melodisen progen konkari
David Sylvian – sielukas vokalisti soolouran alussa • Brilliant Trees [1984]
Frank Zappa – multi-instrumentalisti
Frank Zappa näyttämömusiikin kimpussa – I Was A Teen-Age Malt Shop • 200 Motels • Hunchentoot • Joe’s Garage • Thing-Fish
Genesis – englantilaisen progen suurteos • Selling England By The Pound [1973]
Gentle Giant – svengaavan progen ytimessä • Octopus [1972]
Horslips – unohdettu helmi Irlannista • Vuodet 1970–2024
Jakszyk, Fripp and Collins – King Crimson geeneissä? • A Scarcity Of Miracles [2011]
King Crimson – genreä määritellyt debyytti • In The Court Of The Crimson King [1969]
Led Zeppelin IV [1971] sinetöi menestysbändin klassikkoaseman
Magma ja menolippu Kobaïalle • Vuodet 1970–1985

Mike Oldfield – taiderockin ainutlaatuinen menestystarina • Tubular Bells [1973 • 2024]
Peter Gabriel [1] 1977–1985 • Progeyhtyeen keulakuvasta omavaraiseksi sooloartistiksi
Peter Gabriel [2] 1986–2023 • Taiderockin vanhempi valtiomies
Pink Floyd – avain maailmanmenestykseen • The Dark Side Of The Moon [1973]
Rush – kuilun reunalta kontrolliin • 2112 [1976]
Rush – viileän relasti proge • A Farewell To Kings [1977]
Steve Hackett – monipuolinen säveltäjä ja Genesiksen progeperinnön vaalija • Vuodet 1971–2023
Talking Heads – tanssi kuin kukaan ei katselisi • Talking Heads: 77 [1977]
The Electric Light Orchestra – timantinkirkas debyytti • I / No Answer [1971]
Traffic – eklektisen rockin pioneeri • Vuodet 1967–2004
Viima – taitoa, herkkyyttä, mielikuvia • Väistyy mielen yö [2024]
Yes – yhtyeen ensimmäinen klassikko • The Yes Album [1971]
Yes – progen herkkää ylivoimaa • Fragile [1971]

💿
Jethro Tull
Finna.fi

This Was | Island 1968
Stand Up | Island 1969

1970-luku

1980-luku

1990-luku

2020-luku

The Zealot Gene | InsideOut 2022
RökFlöte | InsideOut 2023

💿
Bokseja ja kokoelmalevyjä
Jethro Tull
Finna.fi

M.U. – The Best Of Jethro Tull | Chrysalis 1976
Repeat – The Best Of Jethro Tull Vol II | Chrysalis 1977
Original Masters | Chrysalis 1985

📚
Lue lisää Jethro Tullista
Finna.fi

Huilua yhdellä jalalla – Jethro Tullin tie Tenho Immonen, 288 sivua | Aviador 2021

📚
Lue lisää Jethro Tullista • Read more about Jethro Tull
Finna.fi

The Ballad Of Jethro Tull Mark Blake, 216 pages | Rocket 88 2019
Minstrels In The Gallery – A History of Jethro Tull David Rees, 218 pages | Firefly 1998
Jethro Tull Chronicles 1967–79 Laura Shenton, 240 pages | Wymer Publishing 2022
Jethro Tull 25th – Complete Lyrics Ian Anderson & edited by Karl Schramm & Gerard J. Burns, 291 pages | International Music Publications 1993
Jethro Tull – 25th Anniversary 1968–1993 Thomas Craig & Roy Aldridge & introduction Ian Anderson, 44 pages | Chrysalis Records 1993

📚
Lue lisää progesta
Finna.fi

Progressiivisen rockin sydän Tuukka Hämäläinen, 309 sivua | Aviador 2022
Aamunkoiton portit – progressiivinen rock 1967–1979 Matti Pajuniemi, 384 sivua | Suomen musiikkikirjastoyhdistys 2013 • Uusi painos 2017
Prog Finlandia Matti Pajuniemi, 336 sivua | Matti Pajuniemi 2016
Unisatama – progressiivinen rock 1980–2020 Matti Pajuniemi, 464 sivua | Matti Pajuniemi 2021