Clara Iannotta
MOULT • paw-marks in wet cement (ii) • Troglodyte Angels Clank By • dead wasps in the jam-jar (ii)
Kölnin radio-orkesteri • L’Instant Donné • Klangforum Wien • Münchenin kamariorkesteri | Kairos 2021
Musiikkia esille kirjastossa

Hälyt eli vailla sävelkorkeutta olevat, epäsäännöllisesti värähtelevät äänet muodostavat ison luvun uuden musiikin historiassa. Hälyäänet ovat kyseenalaistaneet kauneusihanteita ja määritelleet uudelleen musiikin olemusta. Hälyt ovat mullistaneet käsitykset siitä, mitä perinteisillä soittimilla voi tehdä tai mitä esineitä ja tekniikoita voi käyttää säveltämiseen. Voiko mikä tahansa ääni muuttua musiikiksi? Monelle nykysäveltäjälle on itsestään selvää, että kyllä voi.

Italialainen, Saksassa vaikuttava Clara Iannotta (s. 1983) säveltää hälyillä. Uudenlaisten äänten luominen edellyttää väsymätöntä luovuutta säveltäjältä ja kärsivällisyyttä esiintyjiltä: jotta Iannottan teoksissaan löytämät soinnit pääsevät esiin, soittimet täytyy ensin esivalmistella eli preparoida esimerkiksi muovipaloilla, paperiliittimillä tai foliolla. Harpun ja pianon säveltäjä saattaa ladata esimerkiksi superpalloilla, laseilla ja sinitarralla. Muusikot soittavat usein varsinaisten instrumenttiensa lisäksi pillejä ja räikkiä.

Kaiken tämän avulla muusikkojoukko manaa ilmoille äänimaisemia, jotka vievät toisiin todellisuuksiin. Kuuntelija voi kokea olevansa merenpohjan pimeydessä, syvällä maan alla tai hajoamistilassa olevan ruumiin sisällä. Ruosteisen metalliset, karheat ja vaimennetut soinnit tuovat mieleen suurtuhon raunioittaman maailman tai hylätyt rakennukset, joissa vallalla ovat hajottajaeläimet. Iannottan esine- ja apuvälinearsenaalien synnyttämä rahiseva sointimaailma lähestyy hyönteisiä, niveljalkaisia, alkueliöitä.

Clara Iannotta: Eclipse Plumage / ensemble mosaik

Iannottan sävellyksiä on julkaistu tähän mennessä kolmella profiilialbumilla, joista uusin ilmestyi 2021 maineikkaan uuden musiikin levy-yhtiö Kairoksen kustantamana. Albumin nimikkoteos MOULT on saanut inspiraationsa hämähäkistä luomassa kuortaan (’moult’ merkitsee suomeksi nahanluontia).

Häkellyttävällä tavalla aikaa ja muutosta käsittelevä orkesteriteos kuvaa nahanluontia, joka on sekä elintärkeä että vaarallinen prosessi. Säveltäjä kirjoittaa: ”Nahkaa luodessaan hyönteiset lakkaavat hengittämästä. Vastaluotu kuori on pehmeä ja haavoittuvainen, mutta se antaa eläimelle tilaa kasvaa.” Ilman riskialtista nahanluontia monet eläimet eivät voisi kasvaa kooltaan. On helppo laajentaa mielikuva inhimilliseen ja taiteelliseen kehittymiseen.

Hämähäkki ei teoksessa ole kuitenkaan pelkkä vertauskuva, vaan itsessään merkittävä. Iannottan teosotsikoiden eläimet (tällä levyllä myös esimerkiksi ”luolissa asuvat enkelit”) sekä hänen hälymaailmansa materiaalisuus saavat etsimään kontaktia todellisuuteen tavalla, jota ihmisyys ei yksin määritä.

Clara Iannotta: MOULT / Kölnin radio-orkesteri, joht. Michael Wendeberg

Vuosina 2018–19 sävelletty MOULT vie kirjaimellisesti hämähäkin nahkoihin. Yksityiskohtaisesti veistetty äänivyöry räväyttää eteemme häilähdyksen todellisuudesta sellaisena kuin se mahdollisesti voisi hämähäkille näyttäytyä. Onko nahanluomisen tapahtuma teoksessa äärimmilleen hidastettu vai kenties nopeutettu meille helpommin jäsentyväksi? Toisten eliöiden aikakäsitys on erilainen. Emme voi tietää, miten muut lajit aistivat ja tuntevat, emmekä voi hahmottaa niiden olemista oman olemisemme käsitteiden kautta. Kuitenkin kaikki elolliset ovat pohjimmiltaan samanlaisia.

Iannottaa kiehtonut hämähäkin uudistuminen on toiminut myös säveltämisen mallina. Hän kuvailee käsitelleensä orkesteria ”eläimenä, joka voi luoda nahkansa ja erkaantua menneisyyksistä, jotka silti vainoavat sitä.” Vanha kuori on tarkkapiirtoinen valos eläimestä, elävän näköinen mutta hauras kuin silkkipaperi.

MOULT-teoksesta voi kuulla uuden version maaliskuun alussa Musica nova Helsinki -nykymusiikkifestivaalilla, jonka teemasäveltäjä Iannotta tänä vuonna on. Hänen musiikkiaan kuullaan yhteensä viidessä konsertissa mm. Klangforum Wienin, Radion sinfoniaorkesterin ja Avanti!:n esittämänä.

Tilallisuus on Iannottalle keskeinen elementti, ja hänen tuotantoonsa kuuluu myös audiovisuaalisia installaatioita. MOULT-albumin päätösraitana on vuonna 2016 syntynyt jousiorkesteriteos dead wasps in the jam-jar (ii), jossa paljaat sähköiset siniäänet halkovat seittimäistä tilaa. Musiikki herättää jälleen mielikuvia hyönteisistä, toki myös siksi, että otsikossakin mainitaan ampiaisten kuolleet, käpristyneet ruumiit. MOULTia lukuunottamatta tämän levyn teosten otsikot ovat peräisin Iannottan suosikkirunoilijan, irlantilaisen Dorothy Molloyn (1942–2004) tuotannosta. Sävellysten suhde runoihin on kuitenkin epäsuora. Otsikoiden luomat mielikuvat ovat kuin aukkoja, joista kuulija voi sukeltaa teoksen hämyiseen syvyyteen.

Clara Iannotta: dead wasps in the jam-jar (ii), versio jousikvartetille ja elektroniikalle / mdi ensemble

Hälyjen kouriintuntuvuus vertautuu hajuihin, joilla on voima aktivoida muistoja aivojen pohjalta. Pianolle ja ensemblelle sävelletty ja vuonna 2016 kantaesitetty paw-marks in wet cement (ii) ammentaa märkään sementtiin painuneista tassuista: pianokonserttomainen kamariteos on täynnä jälkiä ja merkkejä. Se laskostuu tiloiksi, joista purkautuu outoja hetkiä kuin rikkoutuneita muistoja. Pianon kilkutus tuo mieleen ajan kulun. Tällaista vääjäämätöntä sykettä on musiikissa käytetty jo kauan ajallisuuden kuvaamiseen, ja vastaavaa tikutusta kuuluu myös MOULT-teoksessa.

Paw-marks in wet cement -teoksen piano on lastattu muun muassa magneeteilla, haarukalla, siimalla ja folioon käärityllä vibraattorilla. Iannottan teosten esitykset näyttävät usein vinksahtaneelta leikkaussalilta, jossa muusikot operoivat muunneltuja instrumenttejaan. Performanssin ulottuvuus ei Iannottalle silti ole tärkeä: merkitykset syntyvät, kun kuulija sulkee silmänsä. Hänen musiikkinsa pääseekin hyvin oikeuksiinsa levyltä kuunneltuna. Sävellykset kutsuvat upottautumaan ja harhailemaan. Suurelle yhtyeelle sävelletty Troglodyte Angels Clank By (2015) on kuin hämyinen luolasto tai hylätty talo, jossa erikokoiset kammiot seuraavat toisiaan.

Iannotta veistää sointipaakkuja kuin huokoista materiaalia. Hänen teoksissaan on jyrkkiä pudotuksia paksusta tekstuurista ohueen, kihiseviä äänipaljouksia ja pölisevinä leijailevia hälyjen pilviä, joiden läpi näkee jonnekin syvälle. Säveltäjä on tutkimusmatkailija, joka kovertaa tietään hälymassojen halki. Usein Iannotta puhkaisee lankamaisen, ohuen äänen ja avaa kuilumaisen näkymän: jotakin, jota ei ole osannut kuvitella ja joka samalla kertaa pelottaa ja ihastuttaa.

Auli Särkiö-Pitkänen | aesarkio.wordpress.com

Clara Iannotta | kotisivu
Kairos Music | kotisivu
Kairos Music | Facebook
Musica Nova Helsinki | kotisivu
Musica Nova Helsinki | Facebook

Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä

Anna Clynen mielikuvitusmusiikki pohtii muistia • Mythologies [2020]
Eriikka Maalismaa & Emil Holmström: Violin Sonatas • Beach • Strauss – periodisoitinduo ruotii mättöromantiikkaa
John Eliot Gardiner laittaa klassikot tanssimaan
J. S. Bach: Johannes-Passio – räiskyvän dramaattinen kärsimyskertomus
Kaija Saariaho 70 vuotta – oma kieli pysyy mutta ei jähmety

Kajsa Dahlbäck löysi barokin luostareista naisen äänen
Lotta Wennäkoski – orkesteritaituri kansainvälisessä nosteessa
Minna Leinonen lähestyy vaikeita aiheita älyllä ja aisteilla
Outi Tarkiainen – luonnon- ja elämänvoimien säveltäjä
Patricia Kopatchinskaja – viulisti, joka ei ole viulisti
Profeti della Quinta madrigaalien salaisuuksia kaivamassa
Sebastian Fagerlund saa orkesterin myllertämään myyttisesti
Sebastian Hilli sekä harhauttaa että tanssittaa

Clara Iannotta
Finna.fi

A Failed Entertainment | Edition Z 2016
Earthing | Wergo 2020
Moult | Kairos 2021

MOULT
Spotify