The Moody Blues
Osa 1 • Vuodet 1964–1969
The Magnificent Moodies • Days Of Future Passed • In Search Of The Lost Chord • On The Threshold Of A Dream • To Our Children’s Children’s Children

Musiikkia esille kirjastossa

Useiden pitkäaikaisten yhtyeiden urasta erottuu erityinen huippukausi, jona syntyivät kaikkein merkittävimmät klassikkolevytykset. Brittiläinen The Moody Blues oli rockin taiteellistumisen aallonharjalla julkaistessaan sinfoniaorkesterin kera äänitetyn konseptialbuminsa Days Of Future Passed (1967). Muutamaa vuotta myöhemmin suosion uuvuttama kvintetti kadotti intensiivisimmän luomisvireensä, joten painokkaasti nimetty Seventh Sojourn (1972) on muodostunut selkeäksi päätepisteeksi yhtyeen klassiselle kaudelle. Jo pelkästään noiden vuosien seitsemässä albumissa riittää niin paljon pureksittavaa, että on syytä jakaa artikkeli kahtia vuosikymmenen vaihtumisen kohdalta.

Birminghamissa 1964 perustetun The Moody Bluesin alkuperäiskokoonpano suuntautui amerikkalaiseen rhythm & bluesiin ja sai listaykköshitin heti kakkossinkkunsa covertulkinnasta ’Go Now!’ (1964), mutta vääjäämättä suosio kääntyi laskuun. Esikoisalbumi The Magnificent Moodies (1965) sisältää neljä laulaja-kitaristi Denny Lainen ja kosketinsoittaja-laulaja Mike Pinderin (1941–2024) yhdessä kirjoittamaa, Merseybeat-henkistä originaalikappaletta jenkkimateriaalin seassa. Ryhmän kolmas päävokalisti Ray Thomas (1941–2018) kuului jo The Moody Bluesia edeltäneen, 1950-luvun lopulla aloittaneen rock’n’roll -bändin El Riot & The Rebels perustajajäseniin, samoin kuin basisti John Lodge (s. 1943), joka loppuvuonna 1966 collegeopinnoista palattuaan korvasi Moodyjen alkuperäisbasisti Clint Warwickin. Noihin aikoihin myös Denny Laine jätti yhtyeen, ja hänen tilalleen löytyi Eric Burdonin suosittelema Justin Hayward (s. 1946). Rumpali Graeme Edge (1941–2021) oli mukana alusta alkaen. Klassinen kokoonpano oli nyt koossa, mutta tyylimuutos ei tapahtunut yhdessä yössä.

Love And Beauty

Hayward ja Lodge tulivat pian näyttämään kyntensä lauluntekijöinä. Ratkaisevampaa roolia uudistumisessa näytteli kuitenkin mellotroni, sittemmin progressiivisen rockin genreen lujasti liitetty kallis härveli, jonka koskettimista sai kuuluville esiäänitettyjä soundeja huilun ja viulun kaltaisista orkesterisoittimista. Mellotroneja valmistavassa yhtiössä työskennellyt Mike Pinder sai hankituksi käytetyn yksilön huokeaan hintaan. Syyskuussa 1967 singlenä julkaistu, psykedeelisesti sävyttynyt Pinder-sävellys ’Love And Beauty’ oli Moodyjen ensimmäinen mellotronia hyödyntänyt kappale.

Levy-yhtiö Deccan käynnistämällä Deram-levymerkillä oli tarve löytää innovatiivista uutta popmusiikkia esittelemään stereofonisen äänentoiston kehitysaskelia. Deccan johtoportaassa ideoitiin rockversiota tšekkisäveltäjä Antonín Dvorákin yhdeksännestä sinfoniasta, mihin tehtävään The Moody Blues suostui sillä ehdolla, että saisi työskennellä itsenäisesti tuottaja Tony Clarken kanssa. Sekä Clarke että orkesteriosuuksista vastannut Peter Knight lämpenivät nopeasti yhtyeen suunnitelmalle omiin lauluihin pohjautuvasta konseptialbumista Dvorák-versioinnin sijaan.

The Morning: Another Morning • albumilta Days Of Future Passed
1967

Days Of Future Passed piirtää kuvan tavallisesta päivästä tavallisen miehen elämässä käynnistyen aamunkoitosta ja päätyen yöhön. Haywardin säveltämä ’Nights In White Satin’ on tätä nykyä suorastaan puhki soitettu. Alkupuolella raikkaiden (ja ehkä joidenkin mielestä vähän imelienkin) orkesterijaksojen välissä kuullaan Pinderin melankolinen ’Dawn Is A Feeling’ sekä lasten leikkejä lempeästi havainnoiva ’Another Morning’ Ray Thomasilta. Keskipäivän lounastaukoa kuvaa John Lodgen rokkipala ’Peak Hour’, ja vinyylin kääntöpuolella siirrytään Haywardin komean ’Tuesday Afternoonin’ jälkeen hämärtyviin tunnelmiin. Iltajakson ytimessä ovat Pinderin ’The Sunset’ ja Thomasin ’Twilight Time’. Vaikka rockbändin ja sinfoniaorkesterin osuudet äänitettiinkin erikseen, levykokonaisuus on luontevan johdonmukainen. Jo aikalaisarvosteluissa pioneerityöksi ymmärretyn Days Of Future Passedin aura hohtaa yhä kirkkaampana.

Evening • albumilta Days Of Future Passed
1967

Seuraavilla levyillään The Moody Blues ei enää tarvinnut sinfoniaorkesterin tukea, kun se hioi ja rikastutti soundiaan kuudenneksi Moodyksi kutsutun Clarken sekä äänittäjä Derek Varnalsin kanssa. In Search Of The Lost Chord (1968) oli Justin Haywardin mukaan albumi, jolla he löysivät todellisen olemuksensa. Sen teemaksi muotoutui tutkimusmatkailu niin maailmaan kuin ihmismieleen, mitä kaksijakoisuutta kuvastavat Ray Thomasin sävellykset, leikkisä ’Dr. Livingstone, I Presume?’ ja LSD-guru Timothy Learyä käsittelevä ’Legend Of A Mind’. Jälkimmäinen on yhtyeen progressiivisimpia kappaleita.

Legend Of A Mind • albumilta In Search Of A Lost Chord
1968

Pyörteistä trippailua reunustaa John Lodgen kansantarumainen ’House of Four Doors’ ovennarahduksineen. Mike Pinderin intialaisittain innoittunutta ’Om’-päätösraitaa edeltävä ’The Word’ on yksi monista runonlausuntakappaleista, joita rumpali Graeme Edge toi klassisen kauden albumeille, joskin lausumiskunnia suotiin usein Pinderin syvälle äänelle. Psykedeelishenkisen levyn musiikista huokuu kokeilunhaluista luomisen riemua, mutta emotionaalista tarttumapintaa tarjoavat ennen kaikkea Justin Haywardin kauniin melodiset laulut ’Voices In The Sky’ ja ’The Actor’, joilla myös Ray Thomasin soittama huilu pääsee esille.

The Actor • albumilta In Search Of A Lost Chord
1968

Kaupallisestikin menestyneestä Lost Chordista alkoi tiivis yhteistyö kansitaiteilija Phil Traversin kanssa; yhtye halusi äänilevyjen merkitsevän kokonaisvaltaista taiteellista pakettia avattavine kansineen kaikkineen. Ryhmän luovuus pulppusi niin vuolaasti, että 1960-luvun viimeisenä vuotena ilmestyi kaksikin teosta. On The Threshold Of A Dream (1969) on konseptiltaan keskimääräistä löyhempi. Mike Pinderin ajatus ihmiskunnan saapumisesta uudenlaisen tietoisuuden kynnykselle sai viisikon pallottelemaan erilaisia nimiehdotuksia. Listaykköseksi kivunnut levy on mielestäni seitsikon epätasaisin. Ainakaan John Lodgen sävelkynä ei ollut terävimmillään, sillä ’Send Me No Wine’ ja ’To Share Our Love’ ovat melko yhdentekeviä pikku lauluja. A-puolen helmiä ovat Thomasin haikea ’Dear Diary’ sekä Haywardin vauhdikas ’Lovely To See You’.

Lovely To See You • albumilta On The Threshold Of A Dream
1969

Kääntöpuoli on kauttaaltaan onnistuneempi. Dynaaminen ’Never Comes The Day’ sekä Ray Thomasin kanssa kirjoitettu ’Are You Sitting Comfortably?’ kuningas Arthurin tarukuvastoineen ovat Justin Haywardin taattua laulutuotantoa. Mike Pinderin syvähenkisyys sai siihen mennessä uljaimman ilmiasunsa päätössarjassa ’Have You Heard (Part 1) / The Voyage / Have You Heard (Part 2)’, jonka instrumentaalivälike kurottaa kosmisiin sfääreihin.

Have You Heard • albumilta On The Threshold Of A Dream
1969

Taiteellisessa tinkimättömyydessään yhtye turhautui Deccan kanssa käytyyn kädenvääntöön ulkomusiikillisista seikoista, joten The Beatlesin esimerkkiä seuraten se perusti oman levymerkkinsä Thresholdin. Sen ensimmäinen julkaisu oli miehitettyjen kuulentojen inspiroima To Our Children’s Children’s Children (1969). Jos olisi pakko valita vain yksi suosikki seitsemästä klassikkoalbumista, taitaisin päätyä tähän. Vaihteeksi Mike Pinder ei ollut säveltäjänä parhaimmillaan, mutta muiden jäsenten kirjoittamista lauluista usea yltää heidän vahvimpiinsa. Graeme Edgen ’Higher And Higher’ on voimallisen rokkaava avausraita. Koska NASA:lta saadut rakettiäänitehosteet eivät vakuuttaneet yhtyettä, se teki sellaisen itse.

Higher And Higher • albumilta To Our Children’s Children’s Children
1969

Eternity Road • albumilta To Our Children’s Children’s Children
1969

Ray Thomasin sävellyksistä ’Floating’ vie rennolle avaruuskävelylle ja ’Eternity Road’ tenhoaa mietiskelevällä tunnelmallaan. A-puolen kappalepari ’Eyes Of A Child’ on hienoa John Lodgea, mutta syvämietteisellä ja upeasti sovitetulla ’Candle Of Lifella’ hän ylitti itsensä. The Moody Bluesin suurimpia vahvuuksia oli se, että bändissä vaikutti monta lauluntekijää ja laulajaa. Perinteisestä tavasta toimia omien laulujensa solistina osattiin myös poiketa, kuten tässä pääosin Haywardin laulamassa tapauksessa — onhan hänellä kiistatta parempi lauluääni kuin Lodgella.

Candle Of Life • albumilta To Our Children’s Children’s Children
1969

Haywardin omia sävellyksiä ovat akustinen ’I Never Thought I’d Live To Be A Hundred’ (myöhempänä levyllä ’…Million’), väkevä ’Gypsy’ sekä albumin herkästi päättävä ’Watching And Waiting’, josta yhtye turhaan toivoi ’Nights In White Satinin’ veroista hittiä. Single ei listoilla juhlinut, mutta albumi jatkoi Moodyjen menestyksen kasvattamista. Etenkin Yhdysvalloissa levy pärjäsi edeltäjiään paremmin, mitä osaltaan tukivat laajat kiertueet rapakon takana. Pankaa merkille balladin kauniit mellotronisoinnut! The Moody Bluesin klassinen kausi jatkui 1970-luvulle, mistä lisää tuonnempana Levyhyllyissä.

Matti Pajuniemi

Watching And Waiting • albumilta To Our Children’s Children’s Children
1969

The Moody Blues | kotisivu
The Moody Blues | Facebook

Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä

Al Stewart – tarinankerrontaa huipputuotannolla • Year Of The Cat [1976]
Annie Haslam – brittiprogen satakieli • Annie In Wonderland [1977]
Camel [1] 1971–1978 • Bluesjuurista sinfoniseen progeen
Camel [2] 1979–2019 • Melodisen progen konkari
David Gilmour – veteraanin uusi luomisvire • Luck And Strange [2024]
Elton John – pianistin tie ihmemaahan • Goodbye Yellow Brick Road [1973]
Genesis – englantilaisen progen suurteos • Selling England By The Pound [1973]
Gentle Giant – svengaavan progen ytimessä • Octopus [1972]
Horslips – unohdettu helmi Irlannista • Vuodet 1970–2024
Jethro Tull päätti huippukautensa folkloren lumoissa • Vuodet 1967–1979
John Lennon 1940–1980 • Tunnustuksia ja idealismia • Imagine [1971]
King Crimson – genreä määritellyt debyytti • In The Court Of The Crimson King [1969]

Manuel Göttsching 1952–2022 • Kosmisen kitaramusiikin legenda
Marillion – pelosta pelon voittamiseen • FEAR – Fuck Everyone And Run [2016]
Mike Oldfield – taiderockin ainutlaatuinen menestystarina • Tubular Bells [1973 • 2024]
Pat Metheny – jazztähden ECM-kausi • Vuodet 1974–1984
Pink Floyd – avain maailmanmenestykseen • The Dark Side Of The Moon [1973]
Rush – viileän relasti proge • A Farewell To Kings [1977]
Steve Hackett – monipuolinen säveltäjä ja Genesiksen progeperinnön vaalija • Vuodet 1971–2023
Tabula Rasa – melodisen suomiprogen klassikko • Tabula Rasa [1975] • Ekkedien tanssi [1976]
The Electric Light Orchestra – timantinkirkas debyytti • The Electric Light Orchestra / No Answer [1971]
Viima – taitoa, herkkyyttä, mielikuvia • Väistyy mielen yö [2024]
Wings – Paul McCartneyn popmusiikkia rakkaudesta • Venus And Mars [1975]
Yes – progen herkkää ylivoimaa • Fragile [1971]

💿
The Moody Blues
Finna.fi

The Magnificent Moodies | Decca 1965
Days Of Future Passed | Deram 1967
In Search Of The Lost Chord | Deram 1968
On The Threshold Of A Dream | Deram 1969
To Our Children’s Children’s Children | Threshold 1969

A Question Of Balance | Threshold 1970
Every Good Boy Deserves Favour | Threshold 1971
Seventh Sojourn | Threshold 1972
Octave | Decca / London 1978

Long Distance Voyager | Threshold 1981
The Present | Threshold 1983
The Other Side Of Life | Polydor 1986
Sur la mer | Polydor 1988

Keys Of The Kingdom | Polydor / Threshold 1991
A Night At Red Rocks with The Colorado Symphony Orchestra • live | Polydor 1993
Strange Times | Universal 1999

Hall Of Fame • live | Ark 21 2000
December | Universal 2003
Lovely To See You: Live • live | Image 2005

💿
Boksit ja kokoelmat
The Moody Blues
Finna.fi

This Is The Moody Blues | Threshold 1974
Caught Live + 5 | Decca / London 1977
Voices In The Sky – The Best Of The Moody Blues | Decca 1984 • Threshold 1985
Greatest Hits | Polydor / Threshold 1989
Time Traveller • 4CD | Polydor / PolyGram 1994
The Best Of The Moody Blues | Deram / Polydor 1996
Anthology | Polydor 1998
Gold • 2CD | Polydor / Universal 2005
Collected • 3CD | Universal 2007
Timeless Flight • 2CD | Universal 2013
Timeless Flight • 4CD | Universal 2013

📚
Lue lisää progesta
Finna.fi

Progressiivisen rockin sydän Tuukka Hämäläinen, 309 sivua | Aviador 2022
Aamunkoiton portit – progressiivinen rock 1967–1979  Matti Pajuniemi, 384 sivua | Suomen musiikkikirjastoyhdistys 2013 • Uusi painos 2017
Prog Finlandia Matti Pajuniemi, 336 sivua | Matti Pajuniemi 2016
Unisatama – progressiivinen rock 1980–2020 Matti Pajuniemi, 464 sivua | Matti Pajuniemi 2021

Days Of Future Passed • 1967
Spotify

On The Threshold Of A Dream • 1969
Spotify

To Our Children’s Children’s Children • 1969
Spotify