Tabula Rasa | Love Records 1975
Ekkedien tanssi | Love Records 1976

Heikki Silvennoinen 1954–2024
Tabula Rasa • Vuodet 1972–1977
Musiikkia esille kirjastossa

Ei liene liioittelua sanoa, että joulukuun 18. päivänä viime vuonna menehtyi koko Suomen kansan tuntema taiteilija. Suurelle yleisölle Heikki Silvennoinen (1954–2024) oli ensisijaisesti suomalaisen TV-komiikan legendoja vuonna 1991 startanneen Kummelin ansiosta, kun taas miehen musiikilliset ansiot tunnetaan paljon vaihtelevammin. Tämä juttu keskittyy hänen pitkän ja monipuolisen muusikonuransa ensimmäiseen vaiheeseen progressiiviseen rockin parissa. Vuonna 1972 Kangasalla perustettiin Cream-henkinen trio, jossa kitaraa soitti Silvennoinen, bassoa Tapio Suominen ja rumpuja Asko Pakkanen. Ja kyllä, yhtyeen nimi oli Tabula Rasa.

Tommi Saarela: Heikki Silvennoinen – nousut ja laskut (Tammi 2024) •
Kannen suunnittelija: Markko Taina • Kannen valokuva: Markus Paajala

Tommi Saarelan kirjoittama elämäkerta Heikki Silvennoinen – nousut ja laskut (2024) kertoo artistin omalla äänellä, kuinka hän sai äidiltään ensimmäisen sähkökitaransa 14-vuotiaana. Hieman aiemmin, opetellessaan vielä epätoivoisesti saamaan siedettäviä sointuja halki sahaamastaan Landolasta, hän oli vaikuttunut Creamin ja ennen kaikkea kitaristi Eric Claptonin taituroinnista TV:ssä. Pian löytyivät myös Jimi Hendrix ja muut bluesista ammentavat kitaristit. Kaveriporukasta alkunsa saaneen ja mahtipontisesti latinankielisen ’tyhjä taulu’ -idiomin mukaan nimetyn Tabula Rasan oli alun perin tarkoitus olla vain kyseisten esikuvien ”tyylistä musaa esittävä coverbändi, mutta se lähti käsistä. Aloimme väsätä covereiden rinnalle omia, mutkikkaampia biisejä.” Lopullisen yllykkeen progeen suuntautumiselle oli antanut Jethro Tull. ”Viimeistään siinä vaiheessa todettiin, että trioomme tarvittaisiin huilisti.”

Nyt maalaan elämää • albumilta Tabula Rasa
1975

Ennen huilistin tai laulusolistinkaan löytymistä triolle ehti tapahtua paljon. Keväällä 1972 Tabula Rasa osallistui Nuorison valtakunnalliseen taidetapahtumaan ja voitti Kangasalan yhteiskoululla paikallisille bändeille järjestetyn kisan. Osallistujien joukossa oli monia soittajia, jotka myöhemmin ansioituivat mm. Juice Leskisen ja Mikko Alatalon yhtyeissä. Loppukilpailussa Helsingissä Tabula Rasa soitti ”vain yhden biisin, joka oli tosin sitäkin pidempi ja jossa oli helvetin monta osaa, joilla ei ollut paljonkaan tekemistä keskenään”. Sillä irtosi hopeasija, mutta häviö seinäjokelaiselle Super-Suikkikselle tuntui karvaalta ja oli omiaan lisäämään uhmakasta näyttämisen halua.

Vuoden 1974 alkupuolella yhtyeeseen houkuteltu Jarmo Sormunen hyppäsi huilistin rooliin kylmiltään vain parin viikon harjoittelulla. Pian hänet korvasikin vähän kokeneempi huilisti Pekka Lehtonen erotakseen bändistä jo kolmen kuukauden päästä, jolloin soittotaitoaan petrannut Sormunen palasi riveihin. Tanssilavakeikoilla kvartetti sai alkajaisiksi soittaa omaa progeaan, josta yleisö ei Silvennoisen mukaan tajunnut mitään. ”Seuraavilla seteillä vastakaiku parani, kun aloimme soittaa Chuck Berryä ja Beatlesiä, ja minä niitä yritin jotenkuten lauleskella.” Aulavan lavalla he kuulivat tanssiorkesterin vierailevan solistin vetävän Deep Purplen ’Child In Timen’ niin vakuuttavasti, että pyysivät tätä liittymään bändiin. Ylivieskalainen, tilapäisesti myös Finnforestin keikkakokoonpanossa laulanut Jukka Leppilampi oli onnekkaasti juuri muuttamassa Tampereelle, joten lopultakin Tabula Rasa kasvoi täyteen mittaansa.

Tabula Rasa lavalla vuonna 1975.
Kuva: Kari Rainer • Kansalliskirjasto / Finna.fi

Yhtye oli päässyt Wigwamin lämppäriksi ensimmäisen kerran jo triona syksyllä 1973, ja kahden seuraavan vuoden aikana sama kuvio auttoi progetulokasta kasvattamaan mainettaan. Heikki Silvennoisen kehittymistä kitaristina oli ensin ajanut eteenpäin Jukka Tolonen, mutta tämän virtuoottisuuttakin enemmän hän alkoi ihailla Rekku Rechardtin melodisempaa tyyliä. Brittivahvisteisiin genretovereihinsa nähden Tabula Rasan valttina oli suomenkielisyys. Sanoittajaksi ryhtyi soolouransa edellisvuonna käynnistänyt Mikko Alatalo. Love Records otti yhtyeen huomaansa ja lähetti nuoret muusikot Tukholman Marcus Music -studiolle äänittämään esikoisalbumia Tabula Rasa (1975). Tuottaja Måns Groundstroemin lisäksi mukana oli myös Jim Pembroke soittamassa levyn piano-osuudet.

Tuho, oikeasti Gryf • albumilta Tabula Rasa
1975

Muita manserokkareita sosiaalisesti valveutuneempi Alatalo puolusti vasemmistohenkisissä lyriikoissaan pehmeitä arvoja, mutta useat kriitikot parjasivat albumin tekstejä naiiveiksi. Hieno esimerkki mystisestä syvämietteisyydestä on ’Gryf’ vahvoine kielikuvineen. Kappaleen nimi on sekä CD-julkaisulla että youtubessa mennyt epähuomiossa ristiin rajummin rokkaavan ’Tuhon’ kanssa. Mielestäni Tabula Rasa -albumi onnistuu parhaiten juuri herkissä sävellyksissä — erityisesti Leppilammen laulusuoritusten osalta. Päätösraita ’Prinssi’ on pysäyttävän kaunis balladi. Todellinen progekohokohta on kuitenkin huikeaa huilu- ja kitarasooloilua sisältävä ’Vuorellaistuja’, jonka sanat ovat poikkeuksellisesti naantalilaisrunoilija Tapio Keskitalon kynästä.

Vuorellaistuja • albumilta Tabula Rasa
1975

Jo ennen levyn ehtimistä kauppoihin Tabula Rasan kokoonpano oli vaihtunut. Jarmo Sormunen kyllästyi sähköiseen rockmusiikkiin ja lähti maaseudulle harjoittamaan biodynaamista viljelyä. Uuden huilistin sijaan yhtyeeseen otettiin kosketinsoittajaksi näyttelijä Veikko Sinisalon poika Jarno Sinisalo, klassisen koulutuksen saanut pianisti. Kun rumpali Asko Pakkanen erosi Tabulasta lähtiessään suorittamaan siviilipalvelusta, tilalle saatiin Jukka-Petteri Aronen Juice Leskisen hajottamasta Coitus Intistä. ”Tuskin Juke olisi ammattimuusikkona muuten tullut”, Silvennoinen muistelee, ”mutta olimme tuossa vaiheessa lähdössä tekemään keikkaa Mikko Alatalon taustayhtyeenä, joten taloudelliset näkymät olivat lupaavat”.

Debyytin tavoin Tukholmassa äänitetylle kakkosalbumille Ekkedien tanssi (1976) saatiin tuottajiksi Tapio Korjus ja Jukka Gustavson — taas uusi Wigwam-kytkös Tabula Rasan historiaan! Alatalo teki jälleen sanoitukset valmiisiin sävellyksiin, tosin gospelvivahteisiin kappaleisiin ’Uskollinen’ ja ’Omantunnon rukous’ Jukka Leppilammen alkuperäistekstien pohjalta. Sekä Leppilampi että basisti Tapio Suominen olivat kokeneet uskonnollisen herätyksen, mikä pian osoittautui yhdeksi syyksi bändin hiipumiselle. Soundiensa puolesta upeakantinen Ekkedien tanssi oli ehdottomasti askel raikkaampaan suuntaan, mutta biisimateriaaliltaan se jää debyyttiä löysemmäksi ja epätasaisemmaksi.

Aamukasteen laiva • albumilta Ekkedien tanssi
1976

Albumin käynnistävä, hiukan Camel-henkinen nimikkoinstrumentaali on klassista Tabula Rasaa, samoin kuin lähes-instrumentaaliksi pelkistetty ’Aamukasteen laiva’. Gustavsonin ehdotuksesta tekstistä säilytettiin ainoastaan kertosäkeen rivi ”halki ulapan ja taivaan löydät pojan ihmisvainaan” otsikon sanaparin lisäksi, ja helmeilevä lopputulos toimii täydellisesti. Silvennoisen ja Sinisalon yhdessä säveltämän ’Lasihelmipelin’ sanoituksiin Alataloa innoitti Hermann Hessen samanniminen aateromaani. Levyn uusintapainoksella hän sanoo Tabula Rasan musiikin olevan ”lasihelmipeliä, nuorukaisten henkistä kasvua taiteen alttarilla”. Lauluäänen käsittely hieman syö komean kappaleen tenhoa.

Lasihelmipeli • albumilta Ekkedien tanssi
1976

Rouhea päätösraita ’Säästä mun pää’ tilittää Alatalon mukaan ”turhautumista 70-luvun aatteiden ja ’oikean taiteen’ vartijoihin”, kun taas ’Kehto’ on ”laulu rakastelusta, jolla köyhyys hetkeksi unohtuu”.  Leppoisasti keinuva ’Kehto’ sekä bändin jäsenten perheellistymistä heijasteleva ’Babyla Rasa’ ovat albumikokonaisuuden tavoin selkeästi lähempänä poppia kuin progea, mutta soinnillista hienostuneisuutta voisi verrata jopa Steely Daniin.

Babyla Rasa • albumilta Ekkedien tanssi
1976

Myös Ekkedien tanssin ilmestyessä levytyskokoonpano oli jo hajonnut. Gospeliin siirtyneen Jukka Leppilammen ensimmäinen soololevy Katso (1979) on yhteistyö Tabula Rasan ex-huilisti Jarmo Sormusen kanssa. Yhtye jatkoi Mikko Alatalon taustavoimissa. Heikki Silvennoinen koki laulajan kakkosalbumin Hasardi (1976) käytännössä melkeinpä Tabula Rasan kolmanneksi levyksi. Sekin äänitettiin Marcus Music -studiossa, tällä kertaa Otto Donnerin antaessa lakonisia ohjeitaan tuottajan kopista. Tässä näytteeksi ’Meri, jota seilaan’ Alatalon albumin varsin tabularasamaisesta soundimaailmasta progen jälkimaininkien ja singer-songwriter -perinteen välimaastossa.

Meri, jota seilaan • Mikko Alatalon albumilta Hasardi
1976

Suomen musiikillinen ilmasto oli kääntynyt jyrkästi progevastaiseksi, mutta Heikki Silvennoinen oli säveltäjänä jo muutenkin etääntymässä genrestä. Kun Eric Clapton toi reggaen valtavirtaan Bob Marley -coverillaan ’I Shot The Sheriff’, Silvennoinen teki yhtyeelleen reggaevaikutteisen sinkkubiisin. Uudeksi laulajaksi kiinnitetty Jukka Salmela sai odottaa viime hetkiin saakka, että Juice Leskisen teksti tuli puhelinlankoja pitkin perille studioon. ’Rakastatko vielä kun on ilta’ on Tabula Rasan tunnetuin laulu, jota säveltäjä itsekin tuntui kovasti arvostavan: ”On ironista, että ryhmämme paras biisi julkaistiin niin myöhään. Kun siitä tuli hitti, ei ollut enää bändiä, joka olisi sitä soittanut.” Singlen B-puolella on Alatalon sanoittama balladi ’Yksin’.

Rakastatko vielä kun on ilta • Tabula Rasan viimeisen singlen A-puoli
1977

Muistelmateoksessa ei valitettavasti viitata 10. marraskuuta 1976 pidettyyn Liisankadun studiokeikkaan, jonka Svart Records julkaisi vuonna 2018 Pop Liisa -sarjassaan. Reggaehenkisen Donna-yhtyeen kanssa jaetulla keikalla Tabula Rasa esitti ’Ekkedien tanssin’ sekä yllättäen englanninkielisen, Jukka Salmelan laulaman progesävellyksen ’Windy’. Tiettävästi se ei edes ollut ainoa uusi sävellys kyseiseltä loppukaudelta.

Windy • Live at Liisankatu Studios, Helsinki
1976

Tabula Rasa lopetti toimintansa kesällä 1977 Alatalon kiertueen tullessa päätökseen. Yhteistyö jatkui Silvennoisen, Jarno Sinisalon ja Juke Arosen liittyessä Alatalon Coitus Inc. -kokoonpanoon, jolta ilmestyi albumi Viimeinen lehmipoika (1978). Samoilta ajoilta on manserockin kenties erikoisin ryhmittymä Välikausitakki, johon kuuluivat Tabula-muusikkojen ja Alatalon ohella Juice Leskinen, Harri Rinne ja Veltto Virtanen. Parodisella albumilla Välikausitakki (1978) Silvennoinen pääsi rumpujenkin taakse. Noissa vallattomissa sessioissa oli jo iduillaan taiteilijan koominen puoli.

Tabula Rasaa ei koskaan koottu uudelleen, mutta sen musiikista on silti päästy nauttimaan myös livenä: vuonna 2017 koottiin pirkanmaalaisista, mm. Utopianistissa sekä Pink Floyd -tribuuttiyhtyeessä P.U.L.S.E. vaikuttaneista ammattimuusikoista tribuuttiyhtye nimeltä Lasihelmipeli. Suppeaksi jääneestä levytystuotannostaan huolimatta – tai oikeastaan osittain juuri sen ansiosta – Tabula Rasa on lunastanut aseman yhtenä suomalaisen progen rakastetuimmista klassikoista.

Matti Pajuniemi

Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä

Buffalo Springfield • Psykedeelisen folk rockin runsaudensarvi • Buffalo Springfield Again [1967]
Camel [1] 1971–1978 • Bluesjuurista sinfoniseen progeen
Camel [2] 1979–2019 • Melodisen progen konkari
Erja Lyytinen – uuden aikakauden taitteessa • Another World [2019]
Finnforest – instrumentaaliprogen ja fuusion klassikko • Vuodet 1973–1980
Frank Zappa näyttämömusiikin kimpussa – I Was A Teen-Age Malt Shop • 200 Motels • Hunchentoot • Joe’s Garage • Thing-Fish
Frank Robson 1946–2024 • Paljon muutakin kuin progebändin laulaja
Jethro Tull päätti huippukautensa folkloren lumoissa • Vuodet 1967–1979
Jim Pembroke teki historiaa Suomessa • If The Rain Comes [2014]
Juhani Aaltonen on suomijazzin suurmies ja monipuolinen muusikko • Vuodet 1958–2024
Jukka Tolonen Ramblin’ Jazz Band / KOM Quartet – Jazzlastuja Liisankadulta 1973 ja 1975 • Jazz Liisa 3 & 4 • Live In Studio [2016]
Kaseva – suomenkielinen aikuispop kestää aikaa Vuodet 1974–2024
Led Zeppelin IV [1971] sinetöi menestysbändin klassikkoaseman

Maria Ylipää & Emma Salokoski – raja-aitoja rikkovaa laulelmaa • Kauniita piikkejä [2024]
Pekka Pohjola – massiivisen suuri seikkailu • Pewit [1997]
Pekka Streng – kohti unen maata • Magneettimiehen kuolema [1970] • Kesämaa [1972] • Unen maa [2009]
Royals – rockia taidolla ja tinkimättömyydellä • Vuodet 1975–1978
Stanley Clarke – omaa fuusiota luomassa • Stanley Clarke [1974]
The Doors – vallankumouksen lähtölaukaus • The Doors [1967]
The Electric Light Orchestra – timantinkirkas debyytti • The Electric Light Orchestra / No Answer [1971]
The Jimi Hendrix Experience – tanssimusiikkia vapaudenjanoisille • Are You Experienced [1967]
Traffic – eklektisen rockin pioneeri • Vuodet 1967–2004
Unisono Quartet / Taivaantemppeli – Jazzlastuja Liisankadulta 1973 • Jazz Liisa 1 & 2 • Live In Studio [2016]
Utopianisti – raja-aitoja kaatavaa heittäytymistä • Vuodet 2011–2025
Vesa-Matti Loiri – hämäriä tuokiokuvia • 4 + 20 [1971]
Viima – taitoa, herkkyyttä, mielikuvia • Väistyy mielen yö [2024]
Wigwam – historiallisen suomalaisbändin debyytti • Hard N’ Horny [1969]
Wigwam / Taivaanvuohi – Poplastuja Liisankadulta 1973 • Pop Liisa 3 & 4 • Live In Studio [2016]

💿
Tabula Rasa
Finna.fi

Tabula Rasa | Love Records 1975 • LP-uusintapainos Svart Records 2014
Ekkedien tanssi | Love Records 1976 • LP-uusintapainos Svart Records 2014
Donna / Tabula Rasa 1976 – Pop Liisa 17 • LP | Svart Records 2018
Petri & Pettersson Brass / Magyar 1973 • Donna Tabula Rasa 1976 – Pop Liisa 17 / 18 • CD | Svart Records 2018

💿
Heikki Silvennoinen
Finna.fi

Mature And Cool | Warner Music Finland / WEA 1992
Bobcat | WEA Records Finland 1997
Sweet Surrender | Warner Music Finland 1999
Blues Blue Sky | Pirkka-Hämeen Apina & Gorilla 2000
Miehet kaatuu | A&G 2003
Peace Of Mind | Apina & Gorilla 2010
Live 2016 Erja Lyytinen & Heikki Silvennoinen | Tuohi Records / Bluesland 2016
Kaiho | Emsalö Music Oy 2023

📚
Lue lisää Heikki Silvennoisesta ja Tabula Rasasta
Finna.fi

Heikki Silvennoinen – nousut ja laskut Tommi Saarela, 400 sivua | Tammi 2024

📚
Lue lisää progesta
Finna.fi

Progressiivisen rockin sydän Tuukka Hämäläinen, 309 sivua | Aviador 2022
Aamunkoiton portit – progressiivinen rock 1967–1979  Matti Pajuniemi, 384 sivua | Suomen musiikkikirjastoyhdistys 2013 • Uusi painos 2017
Prog Finlandia Matti Pajuniemi, 336 sivua | Matti Pajuniemi 2016
Unisatama – progressiivinen rock 1980–2020 Matti Pajuniemi, 464 sivua | Matti Pajuniemi 2021

📚
Read more about progressive rock
Finna.fi

Tomorrow Never Knows – Rock And Psychedelics In The 1960s Nick Bromell, 225 pages | University Of Chicago Press 2000
Scented Gardens Of The Mind – A Guide To The Golden Era Of Progressive Rock (1968–1980) In More Than 20 European Countries  Dag Erik Asbjörnsen, 548 pages | Borderline 2000
Mountains Come Out Of The Sky – The Illustrated History Of Prog Rock  Will Romano, 246 pages | Backbeat Books 2010
The Strawberry Bricks Guide To Progressive Rock  Charles Snider, 362 pages | Strawberry Bricks 2007
The Space Between The Notes – Rock And The Counter-Culture  Sheila Whiteley, 118 pages | Routledge 2002
Beyond And Before – Progressive Rock Since The 1960s  Paul Hegarty, 318 pages | Continuum 2011
Citizens Of Hope And Glory – The Story Of Progressive Rock  Stephen Lambe, 224 pages | Amberley 2011

Tabula Rasa • 1975
Spotify

Ekkedien tanssi • 1976
Spotify

Tabula Rasa • 1975 • Kannen logo: Kimmo Torkkeli

Ekkedien tanssi • 1976 • Kansitaide: Pirjo Sundqvist-Silver