Kopatchinskaja vierailee Helsingin juhlaviikoilla 1.9.
Musiikkia esille kirjastossa
Kun viulisti Patricia Kopatchinskaja esiintyi RSO:n solistina marraskuussa 2021, yleisö saattoi huomata ettei hänellä ollut kenkiä. Kopatchinskajalla on tapana esiintyä paljain jaloin – hän ei halua käyttää kenkiä lavalla.
Nyt häntä voi kuulla Suomessa Helsingin juhlaviikoilla 1. syyskuuta barokkiorkesteri Il Giardino Armonicon kanssa. Tarjolla on pari vuotta sitten levytetty What’s Next Vivaldi -ohjelma, jossa barokkikonsertot sotketaan nykymusiikkiin.
Kopatchinskajan (s. 1977) tavaramerkki, paljasjalkaisuus, kertoo paljon tästä äärimmäisen persoonallisesta tähdestä: ihokontakti musiikkiin, teeskentelemättömyys, kesyttömyys, kapinallisuus. Häntä on kuvailtu villiksi ja luonnonvoimaksi. Kopatchinskaja, tai Patkop, kuten häntä myös kutsutaan, ei halua mukautua pinnallisena ja tylsänä pitämäänsä klassisen musiikin valtavirtaan, jossa hehkeäksi laittautunut virtuoosi tarjoilee kiillotetun esityksen turvallisesta klassikosta. Hän kyntää väsymättä vastavirtaan taistellen yllätyksettömästi vanhaa toistavaa, kaupallista klassisen musiikin establishmentia vastaan. Hän soittaa veitsen terällä, kuin transsissa. Hänen soittonsa ei salli mitään kädenlämpöistä tai rutinoitunutta. Kopatchinskaja yrittää esiintyjyydellään näyttää, että taide on elintärkeää: ruumiillista, äärimmäistä, sieluja yhdistävää.
Patricia Kopatchinskaja on syntyään moldovalainen, mutta muutti muusikkovanhempiensa kanssa Itävaltaan jo lapsena. Hän opiskeli Wienissä ja Bernissä ja asuu nykyään Sveitsissä. Hän on alusta asti tehnyt uraa omalla tavallaan, omistautuen uudelle musiikille, vähemmän tunnetuille säveltäjille ja kamarimusiikille. Kopatchinskaja soittaa tähtikapellimestarien kanssa ja huippuorkesterien edessä, mutta omaperäisyys on säilynyt. Tekemisessä on voimakas vilpittömyyden tuntu, sillä Kopatchinskaja ei ole itsetarkoituksellinen shokeeraaja tai eksentrikko. Hänen visionsa on oikeastaan hirveän yksinkertainen: taide ei saa olla yhdentekevää. Konserttiohjelmissa pyörivät ”kuolemattomat mestariteokset” hän haluaisi säästää pelkiksi mausteiksi, kun esitysten pääpainon tulisi olla uudessa, elävässä musiikissa – tarkoittaa se sitten nykysäveltäjien teoksia tai radikaaleja uudelleentulkintoja vanhasta. Vuonna 2016 Kopatchinskaja kysyi The Guardianissa, miksi klassisen musiikin pitäisi olla kiillotettua, kun maailmakaan ei ole. ”Nykypäivänä on normi toistaa samoja, kuolemattomia kappaleita. Eikö olisi parempi saada hieman hulluutta tämän normaaliuden tilalle?” hän kirjoitti.
Kopatchinskaja venyttää käsitystämme viulunsoitosta. Hänen taiteellinen toimintansa tuntuu viestivän siitä, että taiteen tulee olla muuttuva ja muuntautuva osa maailmaa. Hän vaihtaa sulavasti modernista viulusta barokkisoittimeen asianmukaisine historiallisine soittotapoineen, mutta saattaa tökätä historiallisen jousen ja suolikielisen viulun myös Pjotr Tšaikovskin hittikonserttoon tai tuoda renessanssiohjelmistoa modernin yhtyeen soitettavaksi. Hän liidaa kamariorkestereita ja ideoi näyttämöllisiä konserttikokonaisuuksia. Hän soittaa ”vääränlaista ohjelmistoa” kuten mukaelmia kansanmusiikista tai eri uskontojen ikivanhoista hymneistä. Viulu on hänelle taiteenteon väline, eikä hän anna itsensä rajoittua siihenkään. Kopatchinskaja käyttää esityksissään myös ääntään ja on jo useiden vuosien ajan esittänyt Arnold Schönbergin käänteentekevän Pierrot Lunaire -teoksen (1912) houreista puhelauluosuutta johtaen samalla soitinyhtyettä.
Väläys Kopatchinskajasta eläytymässä kuuhulluksi Pierrot-klovniksi Alpha-levymerkin tuottamassa trailerissa
Death and the Maiden -albumi vuodelta 2016 on tyypillistä Patkopia. Yhteistyössä yhdysvaltalaisen Saint Paul Chamber Orchestran kanssa Kopatchinskaja tuo Schubertin rakastetun Tyttö ja kuolema -jousikvarteton epätavalliseen ympäristöön. Ensemble liukuu pelottomasti kamarilliseen ilmaisuun ja nappaa Schubertin imuun unenomaisia assosiaatioita: Kopatchinskaja hyräilee viulullaan vanhaa bysanttilaista psalmia, ja yhtye eläytyy röyhkeän intiimisti renessanssin supertähden John Dowlandin kyynelehtivään balladiin tai Carlo Gesualdon vääntelehtivään madrigaaliin. Ohjelma toimii hienosti levyllä, kun taas monet Kopatchinsjakan oivaltavat kokonaisuudet saavat levytettyinä haikailemaan liveversion kokemista.
Esimerkiksi Time & Eternity -albumi (2019) on niin täyteen ladattu ja intensiivinen eri aikakausien ja uskontokuntien musiikkeineen ja ikuisuusaiheiden pohdiskeluineen, että levynkuulija voi tuntea olonsa ulkopuoliseksi. On joka tapauksessa tärkeää, että Kopatchinskaja taltioi ohjelmansa, joiden rohkeudelle ei näy loppua. Kopatchinskaja levyttää nykyään Alpha-merkille, joka tunnetaan väkevistä tulkinnoista ja epätavallisista ohjelmistoista.
Tyttö ja kuolema -ohjelmakokonaisuuden traileri kamariorkesteri Camerata Bernin YouTube-kanavalla
Kopatchinskaja nauttii laaja-alaista suosiota, mutta luonnollisesti myös ärsyttää monia. Onkin ihailtavaa, että hänen kapinallinen soittotapansa – huohottava, mutiseva, nykivä, silmänräpäyksestä toiseen täysillä elävä – tuntuu kerrasta toiseen rehelliseltä ja aidolta, ei keinotekoiselta performanssilta. Kuvainraastosta oli kyse vuonna 2016 ilmestyneellä levyllä, jonka Patkop teki niin ikään kauhukakaran maineessa olevan kapellimestaridiiva Teodor Currentzisin ja tämän omintakeisen siperialaisorkesterin MusicAeternan kanssa.
Tšaikovskin puhkisoitettu viulukonsertto on viety mahdollisimman kauas totutusta romanttisesta nostalgiasta käyttämällä suolikielisiä jousisoittimia ja historiallisia puhaltimia. Muhkeasta laulavuudesta tai hellästä tunteikkuudesta ei ole tietoakaan, kun Kopatchinskaja ja MusicAeterna tökkivät, hiplaavat ja mäiskivät konserttoa. Kannessa kapellimestari ja viulisti ovat pukeutuneet venäläisten kylähäiden pääpariksi, sillä Tšaikovskin teoksen parina on Igor Stravinskyn kuorobaletti Les Noces eli Häät. Pikantin albumin kruunaavat solistin ja kapellimestarin ”rakkauskirjeet” levyn tekstilipukkeessa.
Kopatchinskajalla on omat maneerinsa, kuten rytmien jutusteleva soveltaminen tai ohuet, hengästyneet sointiefektit, mutta hänen kiihkeytensä voittaa aina puolelleen. Ehkä vilpittömyyden vaikutelma syntyy siitä, että Kopachinskaja ei esitä ja deklamoi, vaan tuntuu usein soittavan pikemminkin itsekseen, käyvän henkeäsalpaavaa vuoropuhelua soittimensa ja maailman välillä.
Näyte Tšaikovski-Stravinsky -levyltä Sonyn YouTube-kanavalla
Toukokuussa 2022 ilmestyneellä albumillaan Kopatchinskaja esiintyy klassismin ja 1900-luvun musiikin spesialistin Joonas Ahosen kanssa – suomalaispianisti lukeutuukin hänen tämän hetken luottokumppaneihinsa. Ohjelma on jälleen omaperäinen kattaus, jossa heikosti tunnettu amerikkalaisfuturisti George Antheil ja tämän koneromanttinen sonaatti esitellään Antheilille tärkeiden säveltäjien, Beethovenin, John Cagen ja Morton Feldmanin keskellä.
Levyllä on mahdollisuus kuulla kerrassaan hävytöntä Beethovenia, kun Kopatchinskaja ja Ahonen hurjastelevat menemään viulusonaatissa nro 7. Kopatchinskajalla on taito käsitellä säveltäjiä ja näiden teoksia rakkaudella samalla kun hän saattaa viis veisata alkuperäisestä partituurista. Tämä uudelleentulkinta sisältää kuumeista vastakarvaisuutta, soittimen pahoinpitelyä, kiihdytyksiä ja nyrjähdyksiä. Kopatchinskaja rappaa ja roiskuttaa, ja hänen taipumuksensa rosoisuuteen ja häiritsevyyteen tuo mieleen nykytaiteen: eihän taide tässä nykyisessä maailmassamme voi olla miellyttävää?
Auli Särkiö-Pitkänen | aesarkio.wordpress.com
Patricia Kopatchinskaja ja Joonas Ahonen Beethovenin Kreutzer-sonaatin kimpussa vuonna 2020
Patricia Kopatchinskaja | kotisivu
Patricia Kopatchinskaja | Facebook
Patricia Kopatchinskaja | Instagram
Patricia Kopatchinskaja | Twitter
Il Giardino Armonico | kotisivu
Il Giardino Armonico | Facebook
Helsingin juhlaviikot | kotisivu | Helsinki Festival
Helsingin juhlaviikot | Facebook | Helsinki Festival
Alpha Classics | kotisivu
Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä
Anna Clynen mielikuvitusmusiikki pohtii muistia • Mythologies [2020]
Clara Iannotta – hälyn kuvanveistäjä
Eriikka Maalismaa & Emil Holmström: Violin Sonatas • Beach • Strauss – periodisoitinduo ruotii mättöromantiikkaa
J. S. Bach: Johannes-Passio – räiskyvän dramaattinen kärsimyskertomus
John Eliot Gardiner laittaa klassikot tanssimaanKaija Saariaho 70 vuotta – oma kieli pysyy mutta ei jähmety
Kajsa Dahlbäck löysi barokin luostareista naisen äänen
Lotta Wennäkoski – orkesteritaituri kansainvälisessä nosteessa
Minna Leinonen lähestyy vaikeita aiheita älyllä ja aisteilla
Outi Tarkiainen – luonnon- ja elämänvoimien säveltäjä
Profeti della Quinta madrigaalien salaisuuksia kaivamassa
Sebastian Fagerlund saa orkesterin myllertämään myyttisesti
Sebastian Hilli sekä harhauttaa että tanssittaa
Patricia Kopatchinskaja
Finna.fi
2010-luku
Rapsodia Patricia Kopatchinskaja • Emilia Kopatchinskaja • Viktor Kopatchinsky • Martin Giakonovski • Mihaela Ursuleasa | Naïve 2010
Bartók / Eötvös / Ligeti Patricia Kopatchinskaja • Hr Sinfonieorchester/Frankfurt Radio Symphony Orchestra • Ensemble Modern • Péter Eötvös | Naïve 2012
Prokofiev & Stravinsky Patricia Kopatchinskaja • London Philharmonic Orchestra • Vladimir Jurowski | Naïve 2013
Mansurjan: Quasi parlando [ECM New Series] Patricia Kopatchinskaja • Anja Lechner • Amsterdam Sinfonietta | ECM Records 2014
Galina Ustvolskaya [ECM New Series] Patricia Kopatchinskaja • Markus Hinterhauser • Reto Bieri | ECM Records 2014
Kantšeli: Chiaroscuro [ECM New Series] Gidon Kremer • Patricia Kopatchinskaja • Kremerata Baltica | ECM Records 2015
Take Two – Duets from a thousand years of musical history for young people aged from 0 to 100 Patricia Kopatchinskaja | Alpha Classics/Outhere Music France 2015
Death and the Maiden Patricia Kopatchinskaja • The Saint Paul Chamber Orchestra | Alpha Classics 2016
Tšaikovski: Violin Concerto • Stravinsky: Les Noces Patricia Kopatchinskaja • MusicAeterna • Teodor Currentzis | Sony Classical 2016
Deux Patricia Kopatchinskaja • Polina Leschenko | Alpha Classics/Outhere Music France 2018
Schumann: Complete Symphonic Works WDR Sinfonieorchester Köln • Heinz Holliger • Patricia Kopatchinskaja • 6CD | Audite 2018
Time & Eternity Patricia Kopatchinskaja • Camerata Bern | Alpha Classics 2019
2020-luku
What’s Next Vivaldi? Patricia Kopatchinskaja • Il Giardino Armonico • Giovanni Antonini | Alpha Classics 2020
Plaisirs illuminés Patricia Kopatchinskaja • Sol Gabetta • Francisco Coll • Camerata Bern | Alpha Classics/Radio SRF 2 Kultur 2020
Sol & Pat Patricia Kopatchinskaja • Sol Gabetta | Alpha Classics/Outhere Music France 2021
Le monde selon George Antheil Patricia Kopatchinskaja • Joonas Ahonen | Alpha Classics 2022
Lue lisää Patricia Kopatchinskajasta
Finna.fi
Artikkelihaku Patricia Kopatchinskaja
What’s Next Vivaldi?
Spotify
