Harry Forster Chapin 1942–1981
Heads & Tales • Sniper And Other Love Songs • Short Stories • Verities & Balderdash
Pian on kulunut 45 vuotta siitä, kun yhdysvaltalaisen laulaja-lauluntekijän Harry Chapinin (1942–1981) maallinen taival päättyi liikenneonnettomuudessa. Chapin oli ajamassa jälleen yhteen hyväntekeväisyyskonserttiin, kun takaa kaahannut rekka osui hänen autoonsa Long Islandin valtatiellä. Tinkimättömänä vähäosaisten puolustajana tunnettu taiteilija ehti elinaikanaan julkaista yhdeksän studiolevyä ja kaksi livetuplaa. Lähempään tarkasteluun otan neljä ensimmäistä albumia, joilta epäilemättä löytyvät kaikkein ikimuistoisimmat kappaleet täynnä tarinankerronnan tenhoa. Soolouran lennokkaasti käynnistänyt hittisinkku ’Taxi’ saa elokuvamaisuudessaan kuulijan todella eläytymään päähenkilönsä tuntemuksiin.
Taxi • albumilta Heads & Tales
1972
Newyorkilaisen Harry Chapinin perhetaustassa korostui mammonan tavoittelun sijaan sivistys ja luovuus. Hänen isänsä Jim Chapin oli arvostettu jazzrumpali, ja pikkuveljet Tom ja Steve Chapin lauloivat kirkon poikakuorossa. Harry Chapin työskenteli 1960-luvun jälkipuolella TV- ja elokuvatuotannon parissa, mutta jo ennen lopullista omistautumistaan musiikille hän oli veljineen osallistunut folkbuumiin ja kirjoittanut omiakin lauluja The Chapin Brothersin albumille Chapin Music! (1966). Vuonna 1971 kaksi eri tahoa kilpailivat nousevasta lauluntekijästä. Kisan voitti Elektra Recordsin perustaja Jac Holzman harvinaislaatuisen rahakkaalla sopimuksella taiteellisine vapauksineen.
Chapin-boksi Story Of A Life ilmestyi vuonna 1999.
Holzmanin tuottama esikoisalbumi Heads & Tales (1972) oli pitkälti ’Taxin’ ansiosta suuri myyntimenestys. Akustista kitaraa soittavan Chapinin rinnalla musisoivat basisti ja kirkasääninen taustalaulaja John Wallace, rumpali Russ Kunkel, sähkökitaristi Ron Palmer sekä Steve-veli koskettimissa ja nokkahuilussa. Fred Kewleyn vivahteikkaat sovitukset hyödyntävät tyylikkäästi myös Tim Scottin selloa.
Chapin on kenties laulutaidoiltaan keskinkertaisempi kuin vaikkapa James Taylor ja monet muut aikakauden laulaja-lauluntekijät, mutta levy palkitsee keskittyneen kuuntelun. Päätösraidalta ’Same Sad Singer’ välittyy haikea rakkauden kaipuu.
Same Sad Singer • albumilta Heads & Tales
1972
Saman vuoden aikana ilmestyi myös kakkosalbumi Sniper And Other Love Songs (1972) samalla työryhmällä. Fred Kewley otti nyt tuottajan roolin ja Steve Chapin vastasi koskettimien lisäksi jousisovituksista, jotka pääsevät kauniisti esille esimerkiksi ’Winter Songissa’. Myyntiluvuissa levy jäi kauas debyytistä, mutta on oikeastaan sitä vahvempi kokonaisuus. Harry Chapin on laajentanut ilmaisuaan sekä säveltäjänä että laulajana, ja joissakin kappaleissa on aiempaa enemmän rockin särmää. Alaikäisen vahinkoraskaudesta kertovassa ’Woman Childissa’ on jopa bluesrockmaista rouheutta. Kymmenminuuttinen ’Sniper’ on sävellyksistä dynaamisin — ja aiheensa kipeydessä taatusti kouraisevin pohjautuessaan tositapaukseen: vuonna 1966 Texasin Austinissa sotaveteraani ammuskeli ihmisiä yliopiston kellotornista. Chapin ei niinkään keskity kauhun hetkiin vaan taustoittaa tragediaa yhteisöllisillä ja yksilöpsykologisilla havainnoilla.
Sniper • albumilta Sniper And Other Love Songs
1972
Sunday Morning Sunshine • albumilta Sniper And Other Love Songs
1972
Rennompaa puolta edustaa singlenä kohtuullisesti pärjännyt, lieviä countrysävyjä hyödyntävä avauskappale ’Sunday Morning Sunshine’. ’Circle’ muodostui tarttuvine kertosäkeineen Harry Chapinin keikkabravuuriksi ja nousi vielä isommaksi hitiksi lontoolaisen The New Seekersin esittämänä. Tiettävästi Chapinin oma suosikki laulujensa joukossa oli ’Sniperin’ tavoin vähän eeppisempiin mittoihin yltävä ’A Better Place To Be’, baarissa ginin äärellä kerrottu tarina kahdesta yksinäisestä ihmisestä.
A Better Place To Be • albumilta Sniper And Other Love Songs
1972
Kolmannen albumin Short Stories (1973) nimi sekä kirjan päällyspaperia imitoiva takakansi ovat kuin silmänisku artistiin yhdistetylle tarinallisuudelle. Monet aikalaiskriitikot suhtautuivat Chapiniin hivenen väheksyvästi, minkä on arveltu osittain johtuneen hänen hyväosaisesta taustastaan. Esiintyvän taiteilijan itsereflektiota on varsin harmittomassa muodossa kappaleella ’Song Man’, joka on yksinkertainen rakkauslaulu koko ajan rinnalla seisseelle puolisolle. Mieleen voi tulla muuan ’Your Song’, kun sanoituksessakin mainitaan Elton John ja tämän sanoittaja Bernie Taupin. Levyn kosketinosuudet soittaa sen tuottaja Paul Leka.
Song Man • albumilta Short Stories
1973
Paikoin Short Stories maistuu ylituotetulta paisutellessaan sovituksia esimerkiksi naiskuoroilla, mutta se sisältää joitakin huippuhetkiä ehjän henkilömuotokuvan piirtävien laulujen sarjassa. Miljoonamyyntiin albumin kiskoi perässään menestyssingle ’W.O.L.D.’, jonka itsesäälissä rypevään hahmoon Chapin olin saanut inspiraation kuullessaan bostonilaisen dj:n soittavan entiselle vaimolleen suorassa lähetyksessä. Hittihän siitä ansaitusti tuli, vaikka laulua taajaan soittaneet tiskijukat tuskin halusivatkaan nähdä siinä itseään.
W.O.L.D. • albumilta Short Stories
1973
Levyn parhaimmistoa ovat myös kaksi sinkkuina julkaisematonta kappaletta. Lempeä balladi ’Mail Order Annie’ on vilpittömän oloinen kuvaus kirjallisesti alkaneesta liitosta, kun taas ’Mr. Tanner’ yltää novellistisessa juonen kaaressaan suorastaan ’Taxin’ sykähdyttävyyteen. Laulamista lähinnä omaksi ilokseen harrastava pesulan hoitaja hakeutuu ystäviensä kannustamana laajemmille estradeille. Tarinan loppukoukun paljastamisen sijaan kehotan eläytymään herra Tannerin elämään laulun kuuntelemalla. Basisti John Wallace loistaa nimiroolissa.
Mr. Tanner • albumilta Short Stories
1973
Paul Lekan tuottamasta nelosalbumista Verities & Balderdash (1974) tuli Chapinin koko uran menestyksekkäin; kotimaassaan se hankittiin noin kahteen ja puoleen miljoonaan kotiin. Vastaavasti levyn avaava ’Cat’s In The Cradle’ on ylivoimaisesti hänen suurin hittinsä, joka on sittemmin tunnettu laajalti myös yhdysvaltalaisen hard rock -yhtye Ugly Kid Joen versiona vuodelta 1992. Mukaansatempaavan laulun minäkertoja on kiireinen isä, jolta ei koskaan liikene aikaa pojalleen. Kun hän myöhemmin eläkeläisenä haluaa nähdä jälkikasvuaan, hän tajuaa pojasta tulleen täsmälleen samanlainen. Idea oli lähtöisin Chapinin Sandra-vaimon entisen miehen ja tämän isän nihkeästä suhteesta, mutta lauluntekijä tunnisti käytösmallin myös itsessään.
Cats in the Cradle • albumilta Verities & Balderdash
1974
Toinen sinkkulohkaisu ’I Wanna Learn A Love Song’ kertoo siitä, miten Chapin tutustui vaimoonsa kitaratuntien merkeissä. Albumin koominen päätösraita ’Six String Orchestra’ puolestaan kertoo menestyshaaveissaan sinnikkäästä mutta taitamattomasta muusikonalusta. Yleisön hälinä taustalla luo vaikutelmaa konkreettisesta amatööriesiintymisestä, aivan kuin myös Hectorin ’Monofilharmoonikko’-coverissa vuodelta 1977. Puhtaan musiikillisin kriteerein mitattuna oma suosikkini hittialbumilla on vahvatunnelmainen rakkaustarina ’Shooting Star’.
Shooting Star • albumilta Verities & Balderdash
1974
Voittoisan Verities & Balderdashin jälkeen Harry Chapin kirjoitti Broadway-musikaalin The Night That Made America Famous. Nimensä musikaali muotoili viimeisimmän albumin kappaleesta ’What Made America Famous?’, mutta sisälsi sekä uusia lauluja että poimintoja aiemmiltakin levyiltä. Chapin veljineen oli tietysti mukana produktiossa, jota esitettiin 47 kertaa parin kuukauden aikana ja joka sai kaksi Tony-ehdokkuutta. Viidennestä ja keskinkertaisena pidetystä studioalbumista Portrait Gallery (1975) alkaen tuotannossa on kieltämättä alkupäätä vähemmän klassikkoainesta. 1970-luvun jälkipuoliskolla Chapin oli yhä aktiivisempi keikkailija ja väsymättömästi nälänhätää vastaan taistellut hyväntekijä, mutta myös ripeä levy vuodessa -julkaisutahti jatkui elämän loppuun asti.
Yhdeksäs albumi Sequel (1980) palasi nimikappaleessaan ’Taxin’ Harryn ja Suen tarinaan ja menestyi paremmin kuin sitä edeltäneet levyt. Postuumisti julkaistiin vielä studioalbumi The Last Protest Singer (1988). Harry Chapinin kahdesta livetuplasta ensimmäinen on osuvasti nimetty Greatest Stories Live (1976). Rakastetun esiintyjän hulvattomasta huumorintajusta ja välittömästä suhteesta yleisöönsä antaa näytteen pitkäksi venyvä versio Verities-levyn tosipohjaisesta laulusta ’30,000 Pounds Of Bananas’.
Matti Pajuniemi
30,000 Pounds of Bananas • livealbumilta Greatest Stories Live
1976
💿
Harry Chapin
Finna.fi
Heads & Tales Elektra 1972
Sniper And Other Love Stories Elektra 1972
Short Stories Elektra 1973
Verities & Balderdash Elektra 1974
Portrait Gallery Elektra 1975
Greatest Stories Live Elektra 1976
On The Road To Kingdom Come Elektra 1976
Dance Band On The Titanic Elektra 1977
Living Room Suite Elektra 1978
Legends Of The Lost And Found: New Greatest Stories Live | Elektra 1979
Sequel Boardwalk 1980
The Last Protest Singer | Dunhill Compact Classics 1988
📚
Lue lisää Harry Chapinistä • Read more about Harry Chapin
Finna.fi
”Hello, Honey, It’s Me” • The Story Of Harry Chapin Ira Kantor, 213 sivua | Omakustanne 2020
Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä
Al Stewart – tarinankerrontaa huipputuotannolla • Year Of The Cat [1976]
Billy Joel – pianomiehen pitkä tie tähdeksi • The Stranger [1977]
Bob Dylan – täydellisen keskeneräinen omakuva • Self Portrait [1970]
Brian Wilson 1942–2025 • Popneron paluu elämään • That Lucky Old Sun [2008]
Buffalo Springfield – psykedeelisen folk rockin runsaudensarvi • Buffalo Springfield Again [1967]
David Bowie 1947–2016 • Lähtölaskenta tähtiin • Space Oddity [1969 • 1972]
Eagles – unelman ja painajaisen rajalla • Hotel California [1976]
Electric Light Orchestra – timantinkirkas debyytti • The Electric Light Orchestra / No Answer [1971]
Elton John – pianistin tie ihmemaahan • Goodbye Yellow Brick Road [1973]
Jim Pembroke 1946–2021 • Jim Pembroke teki historiaa Suomessa • If The Rain Comes [2014]
John Lennon 1940–1980 • Tunnustuksia ja idealismia • Imagine [1971]
Judee Sill 1944–1979 • Klassikko vasta kuoltuaan • Judee Sill [1971] • Heart Food [1973]Leonard Cohen 1934–2016 • Liekki palaa pimeässä • You Want It Darker [2016]
Marianne Faithfull 1946–2025 • Uuden ajanlaskun alku • Broken English [1979]
Neil Young – elokuvaton soundtrack • After The Gold Rush [1970]
Nick Drake 1948–1974 • Lauluja suljettujen ovien takaa • Five Leaves Left [1969] • Bryter Layter [1970] • Pink Moon [1972]
Pekka Streng 1948–1975 • Kohti unen maata • Magneettimiehen kuolema [1970] • Kesämaa [1972] • Unen maa [2009]
R.E.M. – huipulla on hiljaista • Automatic For The People [1992]
Suzanne Vega [1] Vuodet 1985–1992 • metropolin uusi tähti
Suzanne Vega [2] Vuodet 1996–2022 • lauluja ja tarinoita New Yorkista ja elämästä
Tom Petty 1950–2017 • Suuren lauluntekijän muistolle • Tom Petty And The Heartbreakers: Damn The Torpedoes [1979]
Tracy Chapman – altavastaajien ääni • Tracy Chapman [1988]
Wings – Paul McCartneyn popmusiikkia rakkaudesta • Venus And Mars [1975]
Heads & Tales • 1972
Spotify
Verities & Balderdash • 1974
Spotify
Greatest Stories Live • 1976
Spotify
Sniper And Other Love Songs • 1972
Short Stories • 1973
Verities & Balderdash • 1974
Greatest Stories Live • 1976
