Black Sabbath • Vuodet 1968–2025
Black Sabbath • Paranoid • Master Of Reality • Vol. 4 • Sabbath Bloody Sabbath • Sabotage • Technical Ecstasy • Never Say Die! • Heaven And Hell • Mob Rules • Born Again • Seventh Star • The Eternal Idol • Headless Cross • ᛏᛉᚱ • Dehumanizer • Cross Purposes • Forbidden • 13

John Michael ”Ozzy” Osbourne 1948–2025
Ronnie James Dio [Ronald James Padavona] 1942–2010

Musiikkia esille kirjastossa
• Black Sabbath & 13 Black Sabbath | Vertigo 1970 & 2013
• Holy Diver Dio | Vertigo 1983
• The Ultimate Sin Ozzy Osbourne | Epic 1986

Vuonna 1968 perustettu brittiyhtye Black Sabbath toi yhteen raskaat riffit, synkät teemat, pitkät hiukset ja tummanpuhuvan pukeutumistyylin. Tony Iommi, Geezer Butler ja Bill Ward loivat pohjan kokonaiselle heavy metalin estetiikalle ja jatkoivat samaa linjaa viimeiseen keikkaansa 5. heinäkuuta 2025 asti, jossa yhtyeen ensimmäinen laulaja Ozzy Osbourne esiintyi lepakkovaltaistuimessa istuen.

Raskaan rockin pioneereja oli muitakin. Cream, Iron Butterfly, Blue Cheer ja Vanilla Fudge loivat jo 1960-luvun lopulla raskasta rocksoundia, ja Led Zeppelin, Deep Purple sekä Uriah Heep menestyivät. 1970-luvun alussa alkoi nousta esiin lisää Black Sabbathilta vaikutteita saaneita yhtyeitä, kuten Pentagram.

Black Sabbathin tuotantoa 1970–1986. Kollaasi: Marko Niemelä

Samasta maaperästä kasvoi myös vähemmän tunnettuja, mutta omaperäisiä yhtyeitä, kuten heavy psych -bändit T2, Captain Beyond ja High Tide, sekä japanilainen Flower Travelin’ Band. Vaikka nämä bändit eivät saavuttaneet Black Sabbathin ikonista asemaa, ne täydentävät kuvaa varhaisen hard rockin monimuotoisuudesta.

Käsitteen heavy metal syntyhetki lienee ikuisuuskysymys. Steppenwolfin kappaleessa Born To Be Wild (1966) lauletaan “heavy metal thunder”, ja yhdessä vuoden 1969 elokuvan Easy Rider kanssa tämä ilmaisu popularisoi termin musiikkikäytössä koskemaan aikalaisyhtyeitä. Termi oli toki esiintynyt jo aiemmin. William S. Burroughs käytti ilmausta “Heavy metal kid” vuoden 1961 novellissaan The Soft Machine. Toisaalta raskaista metalleista oli puhuttu fysiikan ja kemian yhteyksissä jo pitkään. Ehkä ainekset vain sekoittuivat luonnollisesti oikeaan suhteisiin ja tästä alkemistisesta prosessista syntyi heavy metal -genre.

Ozzyn ensimmäinen aika

Mustiin pukeutunut näköinen nainen tuijottaa kameraa vanhan rakennuksen pihalla. Kirkonkellot soivat ja ukkonen jyrisee. Vertigo-merkin logo alkaa pyöriä psykedeelisesti levylautasella. Black Sabbathin ensimmäinen levy on nimeltään Black Sabbath. Aloitusraitakin on samanniminen. Pääriffi on lyijynraskas. Ensimmäinen sointu on tritonus, jota keskiajalla pidettiin paholaisen sointuna.

Vähemmän tunnettu fakta on, että Black Sabbathin helmikuussa 1970 ilmestyneen debyyttilevyn brittipainoksen seitsemästä raidasta kaksi on lainakappaleita. Black Sabbathin ensimmäinen single ’Evil Woman’ on Crow-yhteen kappale vuodelta 1969. Ike ja Tina Turner julkaisivat kappaleesta oman versionsa nimeltään ’Evil Man’ vuonna 1970. Toinen lainakappale on John Mayall & The Bluesbreakersin rumpalin Aynsley Dunbarin bändin The Aynsley Dunbar Retaliation kappale ’Warning’, joka päättää levyn brittipainoksen.

1960-luvulla levyttäneille yhtyeille tyypillistä on, että monien bändien debyytit sisälsivät lainabiisejä tai koostuivat niistä kokonaan, esimerkkeinä The Yardbirdsin ja The Rolling Stones. Eri mantereille myös otettiin tyypillisesti omat painokset levyistä, koska vinyylien rahtaaminen mantereen poikki oli kallista ja markkinat olivat erilaiset. Tästä syystä jotkin Black Sabbathin painokset eroavat toisistaan. Vahva albumidebyytti loi bändille maineen pelottavana ja vaarallisena rockyhtyeenä, joka ei ollut alkuun kriitikoiden suosiossa, mutta joka sai nuoret hulluuden partaalle. Toisaalta miksi ei olisi saanut? Musiikin yleissävy on edelleen uhkaava ja vaarallinen.

Evil Woman • albumilta Black Sabbath
1970

Syyskuussa 1970 ilmestynyt Paranoid on Black Sabbathin toinen albumi. Se sisältää bändin ensimmäisen ison hitin ’Paranoid’, joka lienee yhtyeen tunnetuin kappale. Paranoid toki sisältää muitakin hittejä, kuten ’Iron Man’ ja ’War Pigs’. Voidaan sanoa, että Paranoid on se Black Sabbathin hittilevy, joka sementöi bändin aseman rock-kaanoniin. Ahdistuneiden sanoitusten voidaan ajatella heijastavan Paranoidin äänitysten aikaan riehunutta Vietnamin sotaa. Rakkauden kesä oli muuttunut synkiksi näkymiksi, jossa lentokoneet pudottivat napalmia siviilien päälle. Levyllä on kuitenkin muitakin sävyjä kuin jyräävää hevirokkia. ’Planet Caravan’ on kaunis ja psykedeelinen uinuva laulu, joka tuo esiin Black Sabbathin herkän puolen.

Legendan mukaan sarjakuvapiirtäjä Juho Juntunen aloitti “Soittakaa Paranoid!” -huutelun rock-keikoilla. Pyyntöä ovat suomalaisista artisteista toteuttaneet ainakin Mikko Alatalo ja Popeda.

Planet Caravan • albumilta Paranoid
1970

1960- ja 1970-luvun bändien luovuudesta ja levymyynnistä kertoo, että albumien julkaisutahti oli tiukka. Black Sabbath ja Paranoid julkaistiin vuonna 1970, aikaa julkaisujen välissä noin seitsemän kuukautta. Tämä on toisaalta tyypillistä aikakauden bändeille. Esimerkiksi shokkibändi Alice Cooperin Love It To Death ja Killer julkaistiin vuonna 1971. Black Sabbathin Master Of Reality (1971) on tasapainoinen albumiklassikko. Kokonaisuutta tasapainottavat instrumentaalit ’Embryo’ ja ’Orchid’, sekä kaunis laulettu ’Solitude’. Master Of Reality muistetaan riffeistään, mutta levy kantaa alusta loppuun hienosti myös sen tarjoamien suvantojen vuoksi. Pienet hengähdystauot luovat kontrastia metallisille riffeille. Black Sabbath laski kielisoittimiensa virettä ja sai Master Of Realityn kuulostamaan yhä raskaammalta. Tämä loi pohjaa lukuisille musiikin genreille, kuten doom metal, grunge ja stoner rock.

Children of the Grave • albumilta Master Of Reality
1971

Neljännen Vol. 4 -levyn aikoihin Black Sabbathilla meni kovaa. Kokaiinia kului ja bändi päätti tuottaa albuminsa itse. Lopputuloksena on psykedeelinen heavy metal -klassikko, joka kieltämättä kuulostaa siltä, että bändi on nauttinut muutakin kuin kansalaisluottamusta. Vol. 4 ei kenties ole yhtä raskas kuin edeltäjänsä, mutta sen tunnelma on vahva ja utuinen. Kokeellinen ja kiinnostava kokonaisuus kantaa ja sen jaksaa kuunnella alusta loppuun uudestaan ja uudestaan.

Snowblind • albumilta Vol. 4
1972

Sabbath Bloody Sabbath jatkaa Vol. 4:n kokeilevuutta, mutta mukaan tuodaan koskettimia ja jollakin tavoin raikkaampaa tunnelmaa. Levy on taitavasti tuotettu ja monipuolinen. Valo ja varjot vuorottelevat tasapainoiseksi, joka tulee esiin esimerkiksi National Acrobat kappaleen hieman The Beatles -tyyppisessä riffissä. Sabbath Bloody Sabbath on todella vahva kokonaisuus, jossa myös syntetisaattoreilla on tärkeä rooli.

A National Acrobat • albumilta Sabbath Bloody Sabbath
1973

Sabbath Bloody Sabbathin jälkeen Black Sabbath palasi raskaampiin tunnelmiin albumilla Sabotage (1975). Bändi kärsi pahoista taloudellisista ongelmista ja levyn teon aikaan yhtye setvi raha-asioitaan raastuvassa. Sabotagesta tuli yhtyeen kallein siihen mennessä. Levyä pidetään yleensä alkuperäiskokoonpanon viimeisenä klassikkona, ja kuusi ensimmäistä Sabbath-albumia ovat tavallaan jatkumo klassikoita. Vaikea sanoa tarvitseeko esimerkiksi autiolla saarella muuta kuin Black Sabbathin kuusi ekaa. Ehkä äänentoiston, aurinkosähköä ja tussatun rantapallon kaveriksi?

Symphony of the Universe • albumilta Sabotage
1975

Vuoden 1976 Technical Ecstasyn aikoihin Black Sabbathin bileet alkoivat olla ohi. Bändin jäsenet kärsivät päihdeongelmista sekä talousvaikeuksista ja tämä heijastui yhtyeen henkilökemioihin. Klassikkolevyjen kausi oli ohi ja tuloksena oli yllättävän monipuolinen Technical Ecstasy. Se ei missään nimessä huono ole, mutta vertailukohtana on kuusi sitä edeltävää albumia. Technical Ecstasy on myös Black Sabbathin kevyimpiä kokonaisuuksia. Yksi esimerkki vaikutteiden kirjosta on rumpali Bill Wardin laulama ’It’s Alright’. Hieman The Beatlesia muistuttavaa upeaa balladia on esittänyt myöhemmin mm. Guns N’ Roses.

It’s Alright • albumilta Technical Ecstasy
1976

Never Say Die! -albumin aikaan Black Sabbathin laulaja Ozzy Osbourne ehti erota ja liittyä takaisin bändiin. Taloudelliset ongelmat kera runsaan päihteiden käytön jatkuivat. Tuloksena oli Technical Ecstasyä suorempi rocklevy, jolla kuultiin jälleen syntetisaattoreita, sekä jazz ja blues sävyjä. Yksi albumin mielenkiintoisimpia kappaleita on tunnelmallinen ’Air Dance’, joka perustuu krautrockahtavaan bassoriffiin ja kosketinkuvioihin. Syksyllä 1978 julkaistu Never Say Die! jäi Ozzy Osbournen viimeiseksi levyksi ennen paluuta bändiin 2010-luvulla.

Air Dance • albumilta Never Say Die!
1978

Kasariheviä Black Sabbathin tyyliin

Punk, disco, new wave ja muut uudet musiikkityylit olivat hallinneet 1970-luvun loppua ja vaikutti siltä, että rockdinosaurusten aika oli ohi. Toisin kuitenkin kävi, sillä heavy metal alkoi nostaa jälleen karvaista päätään 1980-luvun alussa imien vaikutteita punkin vauhdista ja vaarallisuudesta.

Myös Black Sabbath palasi juurilleen tekemään heavy metalia ja yhdistämällä voimansa yhdysvaltalaisen Ronnie James Dion kanssa, joka oli niittänyt mainetta mm. Deep Purplesta tutun Ritchie Blackmoren Rainbow -yhtyeessä. Dion kanssa syntyi heavy metalin klassikkolevy Heaven And Hell (1980), jossa Dion voimakas heavy-laulanta yhdistyy Black Sabbathin raskaisiin riffeihin. Albumin tuotti Martin Birch, joka on vastuussa esimerkiksi Iron Maidenin kasarisoundista.

Heaven And Hell • albumilta Heaven And Hell
1980

Vuonna 1981 ilmestynyt Mob Rules jatkaa pitkälti samaa linjaa kuin Heaven And Hell sillä erotuksella, että rumpaliksi vaihtui amerikkalainen Vinny Appice. Kappaleista ’The Sign of the Southern Cross on eeppinen heavy metal -klassikko. Mob Rules -albumin jälkeen Ronnie James Dio erosi Black Sabbathista ja lähti soolouralle.

Black Sabbath: The Sign of the Southern Cross • albumilta Mob Rules
1981

Dion lähdettyä Black Sabbath jäsenet kitaristi Tony Iommi ja basisti Geezer Butler halusivat perustaa uuden superyhtyeen, jonka laulajaksi tuli Deep Purplessa vaikuttanut Ian Gillan. Albumi Born Again julkaistiin kuitenkin Black Sabbathin nimellä levy-yhtiön sopimuksen vuoksi. Born Againin maine on ristiriitainen. Se myi hyvin, mutta kritiikki ei ollut mairittelevaa. Toisaalta albumin kappaletta ’Zero The Hero’ ovat coveroineet Cannibal Corpse ja Godflesh.

Black Sabbath: Zero the Hero • albumilta Born Again
1983

Vuonna 1986 ilmestyneestä levystä Seventh Star piti tulla kitaristi Tony Iommin sooloalbumi, mutta toisin kävi. Tällä kertaa kanteen painettiin hämmentävästi Black Sabbath featuring Tony Iommi. Albumi sisältää kypsää, hiukan Gary Mooren soolotuotantoa muistuttavaa aikuisrokkia. Ei missään nimessä huonoa sellaista, mutta Black Sabbathin jyräävistä riffeistä ollaan kaukana. Hyviä kappaleita kuitenkin löytyy, kuten mainio powerballadi ’No Stranger To Love’.

Black Sabbath: No Stranger To Love • albumilta Seventh Star
1986

The Eternal Idolilla (1987) Black Sabbath alkoi jälleen löytää omaa tyyliään uuden laulajan Tony Martinin kanssa. Albumin tekoa vaikeuttivat monet ongelmat, mutta The Eternal Idolin myötä saatiin uusi peruskivi jälleen valettua ja päivitys hevimmälle aikakaudelle. The Eternal Idol julkaistiin remasteroituna vuonna 2025 ja muutkin aiemmin heikoista soundeista kärsineet Tony Martinin kauden levyt julkaistiin Anno Domini 1989–1995 boksina remasteroituina vuonna 2024. Nyt on hyvä hetki päästä tähän Black Sabbathin kauteen mukaan ja matkan voi aloittaa kuuntelemalla vaikka ’The Shining’.

Black Sabbathin tuotantoa 1987–1990. Kollaasi: Marko Niemelä

Black Sabbath: The Shining • albumilta The Eternal Idol
1987

Tony Martinin ajan suurin ja kaunein on vuonna 1987 ilmestynyt Headless Cross. Aliarvostettu albumi nousi uuden remasteroinnin myötä arvoon arvaamattomaan ja se ilmestyi myös suoratoistoihin yhdessä muiden Martin-kauden levyjen kanssa. Vahva kokonaisuus nousee samaan sarjaan kuin Ronnie James Dion kanssa tehty Heaven And Hell ja Ozzy Osbournen kanssa tehdyt klassikot. Black Sabbath teki taas sitä minkä osasi parhaiten eli voimakasta ja tummasävyistä heavy metalia voimakasäänisellä laulajalla.

Black Sabbath: Headless Cross • albumilta Headless Cross
1989

Tyylikokeiluja 1990-luvulla

Black Sabbathin Tyr (1990) on hämmentävä albumi siinä mielessä, että tasaisesta laadusta huolimatta se ei tahdo nousta listauksiin 1990-luvun merkittävistä hevilevyistä. Tyr jatkaa Headless Crossin henkistä eeppisen heavy metalin perintöä. Vaikea sanoa, että onko aika jotenkin kullannut musiikkia vai onko kyse uudesta remasteroinnista, mutta albumi on suotta jäänyt liian vähälle huomiolle ja sen uudelleenjulkaisu on ollut perusteltu. Tyr ei varsinaisesti sisällä hittejä, mutta albumikokonaisuutena se toimii hienosti. Kyseessä ei ole konseptialbumi, vaikka useampi biisi viittaakin skandinaaviseen mytologiaan.

Black Sabbath: Anno Mundi • albumilta Tyr
1990

Vuonna 1992 Black Sabbath palasi Mob Rulesin kokoonpanoon kera laulaja Ronnie James Dion. Tuloksena oli tyly ja moderni Dehumanizer. Urbaanit teemat ja nahkatakit vaikuttivat muutenkin kiinnostavan heavy metalin pioneereja, sillä vuonna 1993 Scorpions julkaisi kenties raskaimman levynsä Face The Heat. Accept palasi Udo Dirkschneiderin kanssa tekemään tummanpuhuvaa heavy rockia Objection Overruled -albumilla vuonna 1993. Dio taas jatkoi soolourallaan Dehumanizerin tyyliä tekemällä synkän Strange Highwaysin (1994).

Black Sabbath: TV Crimes • albumilta Dehumanizer
1992

1990-luvun puolessa välissä grunge oli tuottanut päänvaivaa monelle metalliyhtyeelle. Osa bändeistä oli lähtenyt tyylikokeiluihin mukaan ja osa taas yritti pysytellä erossa koko liikkeestä. Black Sabbathilla oli suora suhde kehitykseen, sillä grungebändien raskaus ja groove oli enemmän sukua Led Zeppelinille ja 1970-luvun Black Sabbathille kuin vaikka nopealle thrash metalille. Tämä tekee vuoden 1994 Cross Purposes -albumista erityisen mielenkiintoisen. Esimerkiksi ’Virtual Death’ kuulostaa paikoin Alice In Chainsilta – vai kuulostaako Alice In Chains Black Sabbathilta? Ehkä vaikutteita lainattiin molempiin suuntiin.

Black Sabbath: Virtual Death • albumilta Cross Purposes
1994

Jos Cross Purposesilta löytyy grunge-biisi, niin vuoden 1995 Forbidden-albumin ensimmäinen raita sisältää Ice-T:n räppiä. Tosin tämäkään yhteys ei niin ihmeellinen ole ottaen huomioon, että Ice-T samplasi Black Sabbathia kolmannella levyllään The Iceberg / Freedom of Speech… Just Watch What You Say! vuodelta 1989. Ice-T on toki tehnyt laadukasta heviä Body Countin riveissä, joten niin ne vaikutteet kiertävät. Forbidden on hyötynyt Black Sabbathin remasteroimisesta eniten. Alkuperäisversio on lähes kuuntelukelvoton, mutta uusi remasteri herättää tämänkin levyn uudella tavalla nautittavaksi.

Black Sabbath: Illusion of Power • albumilta Forbidden
1995

Ozzyn paluu ja parit coverit

Vuonna 2013 Black Sabbath teki paluun Ozzy Osbournen kera. Mukana olivat Toni Iommi ja Geezer Butler. Alkuperäiskokoonpanosta puuttui ainoastaan rumpali Bill Ward. Hänet korvasi Brad Wilk. 13 oli paluu Black Sabbathin kunnianpäiviin ja muistuttaa tyylillisesti bändin kolmea ensimmäistä levyä. Viimeinen Sabbath-albumi on vahva ja raskas – ja kuuntelija saa juuri sitä mitä tilaa.

Black Sabbath: God is Dead? • albumilta 13
2013

Black Sabbathia on coveroitu todella paljon. Versioista on tehty jopa kokonaisia levyjä, kuten vuosina 1994 ja 2000 ilmestyneet Navity In Black -albumit. Niillä esimerkiksi Sepultura, Megadeth, Type O Negative ja Faith No More esittävät tunnetuimpia Sabbath-biisejä. On kuitenkin olemassa myös kevyempiä versioita, kuten esimerkiksi The Cardigansin mainio ’Sabbath Bloody Sabbath’. Black Sabbath on tietenkin myös vaikuttanut metallin äärimmäisimpiin tyylilajeihin, josta esimerkkinä death metal -bändi Cannibal Corpsen versio Zero the Herosta. Sitä on esittänyt myös Godflesh.

Cardigans: Sabbath Bloody Sabbath

Cannibal Corpse: Zero The Hero

Joskus Black Sabbathin ympärille on muodostettu kokonaisia bändejä. Superkokoonpanossa Sapattivuosi ovat olleet mukana mm. Hannu Paloniemi, Janne Halmkrona ja Marco Hietala. Sapattivuoden versioinnit ovat pieteetillä tehtyjä kitaraefektejä ja rumpufillejä myöten, mutta bändi erottuu muista Black Sabbath -coverbändeistä suomeksi tehtyjen sanoitusten ansiosta. 

Albumeilla Sapattivuosi (2003) ja Vol. 2 (2005) laulaja-sanoittaja Hannu Paloniemi on imenyt vaikutteita varhaisesta kotimaisesta heavy metalista. Paloniemen laulutyyli muistuttaa 1970-luvulla vaikuttaneesta yhtyeestä Hardrock Sallinen, toisaalta 1980-luvulla Moottorilinnut-levyn julkaisseen Kimmo Kuusniemi Bandin mieslaulajia Kirkaa ja Jukka Ritaria.

Sapattivuosi herättää Black Sabbathin kappaleet eloon kuin ne olisi tehty 1970-luvulla kunnianhimoisen torniolaisen kellaribändin toimesta. Sanoituksiin on tuotu aikalaisuskottavuutta, ja esimerkiksi ’Sweet Leaf’ on kääntynyt suomalaisittain ’Kännin piikkiin’. Bändin kaksi ensimmäistä Paloniemen laulamaa levyä keskittyivät Ozzy Osbournen aikakauden tuotantoon. Kolmas levy Ihmisen merkki keskittyy Ronnie James Dion aikaiseen materiaaliin, jota tulkitsee Nightwishistä ja Tarotista tuttu Marco Hietala.

Sapattivuosi: Pelon lait • Sapattivuoden kolmannelta albumilta Ihmisen merkki
2009

Black Sabbath on tietenkin vaikuttanut bändeihin ympäri maailmaa. Joskus versioinnin ja oman kappaleen rajaa on vähän vaikea erottaa, kuten tulee esiin thaimaalaisen Soreng Santin kappaleessa Kuen Kuen Lueng Lueng.

Atte Häkkinen

Soreng Santi: Kuen Kuen Lueng Lueng

Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä

Alice In Chains – sumusta selviytyneet • Rainier Fog [2018]
Black Sabbath – alun loppu ja lopun alku • Black Sabbath & 13 [1970 • 2013]
Deep Purple – loppu ei tullutkaan • Whoosh! [2020]
Def Leppard • Pyromania [1983] muutti hevirockin aseman
Def Leppard – hard rockin valovoimaa • Hysteria [1987]
Deftones • White Pony [2000] – rajattomuudessaan rohkea teos
Dio • Suuri ääni itsenäistyy • Holy Diver [1983]
Faith No More – sääntöjä ei ole • The Real Thing [1989] • Angel Dust [1992]
Iron Maiden – epiikkaa ja elinvoimaa egyptiläisittäin • Powerslave [1984]
Joan Jett & The Blackhearts – kapinallisen läpimurto • I Love Rock’n’Roll [1981]
King Diamond – rytinää riivatussa talossa • ”Them” [1988]

Kiss-sooloalbumit – naamioleikkien lopun alku • Ace Frehley • Paul Stanley • Peter Criss • Gene Simmons [1978]
Led Zeppelin IV [1971] sinetöi menestysbändin klassikkoaseman
Metallica – kun uusi musta oli uusi musta • Metallica [1991]
Motörhead – lopunajan dokumentti • Clean Your Clock [2016]
Mötley Crüe ja Mayhem 🎥📚 Mayhemin ja Mötley Crüen kohutut saagat • Kaaos Törkytehtaassa • The Dirt • Lords Of Chaos
Ozzy Osbourne 1948–2025 • Omituinen ajankuva • The Ultimate Sin [1986]
Queens Of The Stone Age – Josh Homme päätyönsä parissa • In Times New Roman… [2023]
Slayer – teesi, antiteesi ja synteesi • Reign In Blood [1986] • South Of Heaven [1988] • Seasons In The Abyss [1990]
Smack – avain kulttisuosioon • On You [1984]
Tarot pitää riman korkealla • Vuodet 1982–2024
Zero Nine – suomihevin huipulla • Intrigue [1986]

💿
Black Sabbath
Finna.fi

[Ozzy Osbourne • Tony Iommi • Geezer Butler • Bill Ward]

Black Sabbath | Vertigo 1970
Paranoid | Vertigo 1970
Master Of Reality | Vertigo 1971
Vol. 4 | Vertigo 1972
Sabbath Bloody Sabbath | Vertigo 1973
Sabotage | Vertigo 1975
Technical Ecstasy | Vertigo 1976
Never Say Die! | Vertigo 1978

[Ronnie James Dio • Bill Ward • Geezer Butler • Tony Iommi]

Heaven And Hell | Vertigo 1980

[Ronnie James Dio • Vinny Appice • Geezer Butler • Tony Iommi]

Mob Rules | Vertigo 1981

[Ian Gillan • Bill Ward • Geezer Butler • Tony Iommi + Geoff Nicholls]

Born Again | Vertigo 1983

[Glenn Hughes • Eric Singer • Dave Spitz • Tony Iommi • Geoff Nicholls]

Seventh Star | Vertigo 1986

[Tony Martin • Eric Singer • Bob Daisley • Tony Iommi • Geoff Nicholls • Ray Gillen]

The Eternal Idol | Vertigo 1987

[Tony Martin • Cozy Powell • Laurence Cottle • Tony Iommi • Geoff Nicholls + Brian May]

Headless Cross | I.R.S. Records 1989

[Tony Martin • Cozy Powell • Neil Murray • Tony Iommi • Geoff Nicholls]

Tyr [ᛏᛉᚱ] | I.R.S. Records 1990

[Ronnie James Dio • Vinny Appice • Geezer Butler • Tony Iommi + Geoff Nicholls]

Dehumanizer | I.R.S. Records 1992

[Tony Martin • Bobby Rondinelli • Geezer Butler • Tony Iommi + Geoff Nicholls]

Cross Purposes | I.R.S. Records 1994

[Tony Martin • Cozy Powell • Neil Murray • Tony Iommi • Geoff Nicholls + Ice-T]

Forbidden | I.R.S. Records 1995

[Ozzy Osbourne • Tony Iommi • Geezer Butler • Brad Wilk]

13 | Vertigo 2013

💿
Ozzy Osbourne
Finna.fi

Blizzard Of Ozz | Jet 1980
Diary Of A Madman | Jet 1981
Bark At The Moon | Epic 1983
The Ultimate Sin | Epic 1986
No Rest For The Wicked | Epic 1988

No More Tears | Epic 1991
Ozzmosis | Epic 1995

Down To Earth | Epic 2001
Under Cover | Epic 2005
Black Rain | Epic 2007

Scream | Epic 2010

Ordinary Man | Epic 2020
Patient Number 9 | Sony Music 2022

💿
Heaven & Hell
Finna.fi

[Ronnie James Dio • Tony Iommi • Geezer Butler • Vinny Appice + Mike Exeter]

The Devil You Know | Roadrunner Records 2009

💿
Dio
Finna.fi

Holy Diver | Vertigo / Mercury 1983 • CD Collector’s Edition Remastered & Reloaded 2005 • 2CD Deluxe Edition 2012
The Last In Line | Vertigo / Mercury 1984 • 2CD Deluxe Edition 2012
Sacred Heart | Vertigo / Phonogram 1985 • 2CD Deluxe Edition 2012
Dream Evil | Vertigo / PolyGram International 1987 • 2CD Deluxe Edition 2012

Lock Up The Wolves | Vertigo / Phonogram / Reprise Records 1990
Strange Highways | Vertigo / Phonogram / Reprise Records 1993
Angry Machines | CBH Records / Steamhammer 1996

Magica | Spitfire Records 2000
Killing The Dragon | Spitfire Records 2002
Master Of The Moon | Steamhammer 2004
The Ronnie James Dio Story – Mightier Than The Sword • Elf • Roger Clover & Friends • Rainbow • Black Sabbath • Dio • Heaven & Hell • 2CD | Universal Music Catalogue 2011

📚
Lue lisää Black Sabbathista
Finna.fi

Sabbath Bloody Sabbath  Joel McIver & kääntäjä K. Männistö, 423 sivua | Like 2007 & 2010

📚
Lue lisää Ronnie James Diosta ja Black Sabbathista
Finna.fi

Rainbow In The Dark – omaelämäkerta Mick Wall & Wendy Dio & kääntäjä Sirpa Parviainen, 366 sivua | Bazar 2022

📚
Lue lisää Ozzy Osbournesta ja Black Sabbathista
Finna.fi

Viimeinen voitelu Ozzy Osbourne & Chris Ayres & kääntäjä Jarkko Jokelainen, 351 sivua | Like 2025
Ozzy  Sue Crawford & kääntäjä Reija Tanninen, 222 sivua | Johnny Kniga 2003
Minä, Ozzy  Ozzy Osbourne & Chris Ayres & kääntäjä Ilkka Salmenpohja, 414 sivua | Like 2014
Täysillä – omaelämäkerta  Sharon Osbourne & Penelope Dening & kääntäjä Maria Lyytinen, 384 sivua | Ajatus 2006

I Am Ozzy  Ozzy Osbourne & Chris Ayres, 368 sivua | Sphere 2009
Mina olen Ozzy  Ozzy Osbourne & Chris Ayres & tõlkinud Hels Hinrikson, 344 sivua | Kunst 2016
Ozzi – vsjo, Tsto mne udalos vspommit – avtobiografija bes tsenzury – Оззи : всё, что мне удалось вспомнить : автобиография без цензуры  Ozzy Osbourne & Chris Ayres & kääntäjä Крис Аирс, 415 sivua | Bombora 2018
Ozzy – Unauthorized  Sue Crawford, 224 sivua | Michael O’Mara 2002

📚
Läs mera om Ozzy Osbourne och Black Sabbath
Finna.fi

Jag är Ozzy  Ozzy Osbourne & Chris Ayres & översättare Linnéa Olsson, 368 sidor | Norstedts 2011

📚
Lue lisää Toni Iommista ja Black Sabbathista
Finna.fi

Iron Man – muistelmat  Tony Iommi & T.J. Lammers & kääntäjä Jussi Niemi, 441 sivua | Like 2012
Iron Man – My Journey Through Heaven And Hell With Black Sabbath  Tony Iommi & T.J. Lammers, 383 sivua | Simon & Shuster 2011 & 2012

📚
Lue lisää Black Sabbathista • Read more about Black Sabbath
Finna.fi

Sabbath Bloody Sabbath  Joel McIver, 405 pages | Omnibus Press 2006 & 2014
Extreme – My Autobiography  Sharon Osbourne & Penelope Dening, 372 pages | Time Warner 2005
Black Sabbath  Steven Rosen & Ozzy Osbourne, 205 pages | Sanctuary 2001
Black Sabbath  Steven Rosen & Ozzy Osbourne, 279 pages | Sanctuary 2002
Wheels Of Confusion – The Story Of Black Sabbath  Steven Rosen & foreword by Bill Ward, 184 pages | Castle Communications 1996
Paranoid – Black Days With Sabbath & Other Horror Stories  Mick Wall, 222 pages | Mainstream Publishing 1999

Paranoid • 1970
Spotify

Sabotage • 1975
Spotify

Heaven And Hell • 1980
Spotify

Born Again • 1983
Spotify

The Eternal Idol • 1987
Spotify

ᛏᛉᚱ • 1990
Spotify

Black Sabbath • 1970