Laupias Tolppanen: Riittävän hyvä – sisäisiä kaikuja laajalla skaalalla

Riittävän hyvä | Suhina Records 2024

Musiikkia esille kirjastossa

Laupias Tolppanen: Riittävän hyvä (Suhina Records 2024).

On mielettömän arvokasta kuulla toiselta ihmiseltä riittävänsä itse sellaisena kuin on. “Sinä riität” on samaan aikaan myös toteamus, jonka esittäminen sitä oikeasti tarkoittamatta, tai sen suuntaaminen summittaisesti esimerkiksi kuvitelluille yleisöille on äärimmäisen korni. Laupias Tolppasen esittämänä se ei sitä ole. Riittävän hyvä on levy, jonka biisit kiusaavat mieltä monin tavoin.

Laupias Tolppanen

Valamiehistö miettii

Kuullessani kyseisen artistin tai hänen levynsä nimen, en ole varma haluanko tehdä kaksikon kanssa tuttavuutta lainkaan. Päätän kuitenkin, kuten sattumanvaraisesti ja ajoittain uusien julkaisujen eteen sattuessa pyrin tekemään, antaa näille mahdollisuuden. Aina ei osu, enkä edelleenkään ole varma osuuko tälläkään kertaa. Sen kuitenkin tiedän, että ennen näiden rivien käynnistämistä pyöritetyt kuusi-seitsemän kierrosta tätä albumia puolustavat paikkaansa – sen verran ajattelemisen aihetta yhdeksän raidan paketti antaa.

Albumin julkaissut Suhina Records painottaa sitä, miten vaikeaa Laupias Tolppasen tekemisiä on lokeroida. Entisenä levykauppiaana allekirjoitan tämän; levy olisi kuulunut niihin tapauksiin joiden toivoo “myyvän loppuun” jo viimeksi tulleiden laarista. Tässä tapauksessa kyse ei ole fyysisestä äänitteestä, joten lokeroinnin tarvetta ei alun alkaenkaan ole. Myöskään kotimaisessa musiikkimediassa (korkeammat voimat suojelkoot sen viimeisiä linnakkeita) ei genrejakoja varsinaisesti tunneta. Tulee mieleen vain muutamia tahoja, jotka eivät esimerkiksi tästä julkaisusta voisi musiikkityylillisistä syistä raportoida. Sillä lauletaan, puhutaan ja räpätään, sen sointi on paikoin alleviivatun elektroninen, paikoin paljon orgaanisempi.

Ristiriidat kiehtovat

Avausraita ’Turvävöis’ käynnistyy lupaavasti, akustisen kitaran heleällä näppäilyllä. Ensimmäisinä sanoina kuullaan “kedon kaunein kukka”… ja olen kuulijana valmis luovuttamaan heti kättelyssä. Rivi kuitenkin jatkuu: “sua kerran haavoitti”. Olen jälleen kiinnostunut. Tämän tyyppinen vuoristorata kuvaa edessä olevaa kokonaisuutta, mielenkiinto ei herpaannu.

Biisi heittää silmille koko skaalan. Se on osin puhuttu, osin räpätty, ja lauluosuuksissa kuullaan kaikuja niin valtavirtapopista, kuin kenties myös artistin karjalaisista juurista. Tekstin kauneimmat osat sekä hivelevät että raatelevat sielua, kun sen toisen ääripään palat taas tuntuvat yhdentekevämmän päädyn suomiräpiltä. Onneksi ensin mainittuja on reippaasti enemmän. Tulee joka tapauksessa heti alkuun selväksi, että materiaalin on sekä tarkoitus koskettaa, että kertoa artistin tulleen itse oikean elämän koskettamaksi.

Vanhanaikaisen rap-koulukunnan edustajana olen jo jonkin aikaa aktiivisesti pyrkinyt eroon aitouden ajatuksesta. Odotan räppäreiltä, miksen laulajiltakin, totta kai edelleen sitä mystistä uskottavuutta, mutta pyrin olemaan miettimättä, onko kaikki kerrottu oikeasti itse koettua, tai onko kertojalla todellista pohjaa puhua valitsemallaan tavalla. Riittää, ettei kuulosta läpeensä falskilta. Tolppas-levyn ensimmäisten minuuttien jälkeen sisäinen jury alkaa kallistua uskomaan, muttei vielä ole täysin yksimielinen. 

Kuudennen minuutin ratkaisuosuma

’Vaellan’ on sijoitettu levyn toiseksi kappaleeksi. Se on sen, ja paljon laajemmankin otannan paras biisi. Jury tulee koputtelemaan aition ovia tuomion julistamista varten jo ensimmäisen, upeasti lauletun, surumielisen sisällökkään säkeistön jälkeen. Huolimatta hyvin modernin rumpukonenapsutuksen ja varsin perinteikkäiden laulumelodioiden onnistuneesta harmoniasta, on syytä odottaa vielä hetki. Tapahtuuko loppusuoralla vielä herpaantuminen? Ei tapahdu. Ratkaisu julkaisun suhteen tapahtuu sen kuudennella minuutilla. Kyllä; tämä on paljon tähän saakka saamaansa suuremman huomion arvoinen tekele.

Laupias Tolppanen: Vaellan • albumilta Riittävän hyvä
2024

Kolme levyn raidoista sisältää rap-tyylisiä vierailuita, ja nämä biisit edustavat sellaista kamaa, jota ainakin allekirjoittaneen korville on raiutettu jo riittävästi. Missään nimessä ’Kaks tuntii’ feat. Letkeäleijona, ’En oo siellä’ feat. Misokisti ja ’Ennen oli paremmin’ feat. Massali eivät ole huonoja vetoja, päin vastoin. Jokainen niistä pitää sisällään osia, jotka lyövät tyylilliset kanssakilpailijansa laudalta mennen tullen. (Tiedostan muuten toki, miten huonosti urheilu- ja kilvoitteluvertaukset sopivat tämän levyn kuvailuun; juuri siksi en niistä aiokaan luopua). ’En oo siellä’ on tarinana itse asiassa kertojiensa positioista johtuen todella piristävää vaihtelua. Biisi toimii myös hyvänä esimerkkinä siitä, miten ammoisina aikoina vihattu autotune ei oikein käytettynä todellakaan ole huono väline. Totta puhuen tulin edes ajatelleeksi sen läsnäoloa soundissa vasta usemman kuuntelukerran jälkeen. Paljon teknisiä asioita aiemmin osui sisältö – oikea järjestys kenties?

Mä toivon vielä, et joku lämmittäis

Laupias Tolppanen feat. Misokisti: En oo siellä • albumilta Riittävän hyvä
2024

Hyvä yri?

Väliotsikon lausahdus kuullaan usein junioriurheilun parissa, kaveria kannustavana lyhenteenä viestistä “hyvä yritys”.

Annan itseni ymmärtää, että tämän albumin otsikon on tarkoitus viitata samaan kuin ’Sä riität’ -biisin. On silti vaikea välttyä ajatukselta siitä, miten usemman tuotanto- sovitus- ja miksauskierroksen jälkeen työryhmä on todennut kokonaisuuden olevan riittävän hyvä. Huono huumori on tämän tekstin kirjoittajalle tuttua, monin paikoin mieluistakin, mutta tässä yhteydessä toivoisin edellä esittämääni arviota vääräksi. Riittävän hyvä on valtaosaltaan paljon enemmän kuin riittävän hyvä.

Entäpä se kriittinen “nimibiisi”?

Vaikka kaikki ympärilläs
haluis kiertää ympäriinsä
sun ei tarvii sietää niitä
sä riität, sä riität

Kyseessä on yksi albumin perinteisemmän pään rap-vedoista, ainakin biisin alun osalta. Toimitus on kuitenkin aidosti funkkia, Tolppanen ei lado riimejä koneellisesti vaan tunteella. Ennen minuutin täyttymistä alan miettiä The Pharcydea, yhtä kaikkien aikojen hiphop-suosikeistani.

Jokin painaa aina ajatuksii pimeempään
siks oon alkanu niitä nimeemään
jotta tiiän mille antaa tilaa
ja mille en mitään

Tästä ei tule suosikkibiisiäni, mutta se sisältää osia joita parempia en ole aikoihin tällaisissa yhteyksissä kuullut. Tämä pätee niin tekstisisältöihin, kuin etenkin esittämisen taitotasoon. Biisi ei ole myöskään tämän kokonaisuuden paras, mutta oiva valinta sen kiteyttämiseen.

Sä riität • albumilta Riittävän hyvä
2024

Lokerointi

Samaisessa levyn tiedotteessa jossa kerrotaan, ettei Tolppasen toimitusta oikein voi lokeroida, mainitaan muiden muassa folk, japanilaistyylinen hiphop, räp ja indie-elektropop. Kaikkiin näistä en osaa enkä halua ottaa kantaa. Tietämättä suurempia tekijän tai tekijöitten ikäluokasta, kuulen tässä kuitenkin ennakkoluulottomuutta, joka jonkinasteisessa hiphop-viitekehyksessä kasvaneille on ominaista (korvaa halutessasi edellisen lauseen “hiphop” vaikkapa sanalla “punk”). Esimerkiksi jo folk-sanan mainitseminen tässä yhteydessä nostaa taatusti ryppyotsien tuuheita kulmakarvoja. Se tapa jolla mainittu tyyli on – ja ehdottomasti on – tässä läsnä, on kuitenkin mutkaton ja kiristelemätön. Asiat tehdään niistä aineksista jotka käsillä ovat, kyselemättä auktoriteeteilta, miettimättä mitä mieltä kukakin ulkopuolinen mistäkin on. Tässä mielessä tiedostan varsin hyvin myös oman tutkailuni yhdentekevyyden, samoin kuin toisaalta jokaisen noston merkityksen julkaisuviidakossa.

Ei ole kunnianhimottomuutta jättää kumartelematta toteemeille. Sitä eivät myöskään ole ne pari biisiä, jotka omaan korvaani kuulostavat suurempia yleisöjä tavoittelemaan tehdyiltä. Haurauden ja sisäisen tutkiskelun kautta tavoiteltu itseluottamus kuuluu myös rohkeudessa ehdottaa omaa tekemistään suuremmille areenoille. 

Muutamassa levyn kohdassa olen erottavinani viittauksia menneiden vuosikymmenten suomalaiseen pop-lyriikkaan. Ne saattavat hyvinkin olla sattumaa; kieli taipuu niin kuin kieli taipuu. On kiinnostavaa miettiä, onko Tolppanen joko kuunnellut suosittua kotimaista musiikkia todella tarkkaan, vaiko ylipäätään ollenkaan. 

Yksi rinnastus tekee mieli kotimaiseen tuotantoon tehdä. Muistinvaraisesti Riittävän hyvä toi mieleen 12 vuotta sitä aiemmin ilmestyneen, Soul Valpion Metsän keskellä -levyn. Kaivoin tätä loppukaneettia kirjoittaessani vanhan suosikin esiin, ja jouduin toteamaan muistin muokanneen asioita omalla tavallaan. Eivät nämä samalta kuulosta, mutta sama henki niissä kulkee.

Suhina Records | Soundcloud
Suhina Records | Instagram

Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä

Absoluuttinen Nollapiste: Olos [2000] – popmusiikkia, tavallaan
Asa [1] 2000–2011 • Roihuvuoresta Rouhuvuoreen, Rähinästä rentouteen
Asa [2] 2011–2022 • Jatkojen jatkoilta perustekemisen pariin
Draama-Helmi on ääni pään sisällä – Draama-Helmi kuistilla [2022]
Eevil Stöö – kuinka hiisaavasta hiihtopipomiehestä tuli legit • Vuodet 2002–2022
Ibe – koulunpenkiltä Spotifyn valtiaaksi • Iben kuningastie 2020-luvun suomiräpiin määrittäjänä • Vuodet 2017–2024
Joose Keskitalo: En lähde surussa [2019] – elämän kauneus kuoleman varjossa
Juhani Saksikäsi – Verbaalisesta lihavuudesta Erilaiseen avaruuteen • Vuodet 1997–2024
M.ALiminaalitila [2024] on loisteliaalla tavalla tavoittamattomissa

Mariska: Toisin sanoen [2002] – raikas uusi kulma
Mercedes Bentso: Ei koskaan enää [2017] – arpia ja avohaavoja
Silvana Imam: Naturkraft [2016] – ulkopuolisten ääni
Paleface: Helsinki–Shangri-La [2010] – sanomaa suomen kielellä
Paperi T – ulkopuolisesta kolmekymppisten ääneksi • Vuodet 2010–2021
Pesso on yksityisetsivä surullisen pojan hahmossa – sortumatta alakulossaan kyynisyyteen • sadboi [2024]
Pyhimys: Mikko [2020] – reflektointia mielikuvien suojassa
Rekami: Pianotunnit [2023] • Rekamin foorumit kasvavat salavihkaa – Pianotunnit esittelee voimahahmon yhä korkeammalla tasolla
Trickyn Maxinquaye [1995] syntyi vaiston varassa
Tulenkantajat: Tulenkantajat [2001] – tiimi timmein toi rapin Rolloon

💿
Laupias Tolppanen
Finna.fi

Riittävän hyvä | Suhina Records 2024

📚
Lue lisää suomiräpistä
Finna.fi

Rappiotaidetta – suomiräpin tekijät Paleface Karri Miettinen, 250 sivua | Like 2011
Kolmetoista kertaa kovempi – räppärin käsikirja  Paleface Karri Miettinen & Esa Salminen, 503 sivua | Like 2019
Hyvä verse – suomiräpin naiset  Heini Strand, 200 sivua | Into 2019
Revi se – ja kokoa maailma uusiks!  Kaisa Happonen & Karri Miettinen & Laura Mendelin & Daniel Špaček, 116 sivua | WSOY 2018
Riimi riimistä – suomalaisen hiphopmusiikin nousu ja uho  Jani Mikkonen, 199 sivua | WSOY 2004 
Sanasta sanaan – suomalaisen räpin historia ja tärkeimmät biisit  Juuso Määttänen & Mikko Aaltonen & Mikko-Pekka Heikkinen & Jussi Lehmusvesi & Arttu Seppänen, 159 sivua | HS-Kirjat 2019

Riittävän hyvä
Suhina Records • 2024

1 Turvavöis
2 Vaellan
3 Vähä niinku mun
4 Kaks tuntii feat. Letkeäleijona
5 En oo siellä feat. Misokisti
6 Sä riität
7 Lauhkeemmaks
8 Ennen oli paremmin feat. Massali
9 Matkalla huomiseen

Riittävän hyvä • 2024
Spotify

Riittävän hyvä • 2024

Laupias Tolppanen: Riittävän hyvä (Suhina Records 2024).

Musiikkikirjastot.fi logo

Levyhyllyt-juliste 2023. Harri Oksanen & Tuomas Pelttari

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *