Homeboy Sandman & Jack Splash:
Resonance Frequency | Dirty Looks 2026
Biisit, joihin liitetään termi hiphop ovat kaikkialla. Pitkään ohimeneväksi trendiksi uumoillut tyylit täyttävät yhä edelleen listat, elokuvien soundtrackit, mainokset ja klubien äänentoistot. Toki se äänimaisema, jonka alle iso osa kaikesta menestyssoundista tätä nykyä niputetaan, on melko kaukana jo (ainakin) kuudetta vuosikymmentään elelevän musikkityylin – tai oikeastaan kulttuuri-ilmiön – lähtökohdista. Niin pitää ollakin. Puristien ei kuitenkaan tarvitse jäädä purisemaan luoliinsa, sillä myös alkuperäiset kriteerit täyttävä hiphop voi kaikkea muuta kuin huonosti.
Homeboy Sandman. Kuva: Isaac Sterling / Stones Throw Records
Vaikkapa sellaiset artistit kuin Wiki, Your Old Droog tai Lord Sko keräävät verrattain hyvin maltillisia streamilukuja, mutta tekemisen taso sen kuin nousee. Samaan aikaan kun monet vanhan koulun legendat, melko luonnollisesti, jauhavat omille tyyleilleen uskollisina, mutta usein melko uudistumiskyvyttöminä, tapahtuu toisaalla jatkuvaa tyylillistä haastamista ja innovointia.
I got a need for speed yet I take time
Kuten pidempiaikaiselle tietyn musiikkityylin harrastajalle saattaa usein käydä, lakkasin jossain vaiheessa olemasta kiinnostunut uudesta rapista, vaikka sellaista itsekin tasaiseen tahtiin tuotin. En erityisemmin “vihannut” uudempia tuulia, koin vain etteivät ne olleet itselleni relevantteja enää juuri millään tasolla. Olin jälleen kerran onnellisesti väärässä.
Keskusteluja siitä, miten “asiat ovat pilalla” ja kaikki uusi on huonoa, on mediassa oikein kohdistettuna niin sanotusti kannattavaa ylläpitää. The Simpsons -meemiin viitaten, vanhoja pilville raivoavia miehiä löytyy kyllä aina. Oma näkemykseni on kuitenkin, ettei ns. änkyröinti oikein sovi hiphopin laajempaan pirtaan. Vaikka on yleispätevällä tasolla selvää, että ihmisen on vaikea hyväksyä uusia tuulia, on kyseisen kulttuurin DNA: han punottu ajatus haastamisesta, reittien löytämisestä ja loputtomasta pelistä asioitten suoraan sanomisen, ja verhottujen ilmausten välillä. Kaiken ei tarvitse miellyttää, mutta jokaiselle palalle on paikkansa.
Homeboy Sandman & Jack Splash: Take Time
Homeboy Sandman (Angel Del Villar II, s.1980) on jo itsessään vanhemmalle kaartille “uutta” – onhan hän nuorempi kuin hiphop itsessään, heh. On kuitenkin melko vaikea ajatella, ettei kulttuurin sisäistänyt mieli melko välittömästi tunnistaisi queensiläisen taidokkuutta ja tyylitajua. Hänen suurempi tulemisensa osui aiemmin mainitsemalleni nukahduksen ajanjaksolle, enkä nostanut häntä sen suuremmalle jalustalle edes omimmalla kentällään. En edelleenkään usko, että jaksan koskaan kahlata läpi kaikkia hänen 50 julkaisuaan (Discogsin mukaan), mutta viimeisimmille isoille kokonaisuuksille olen uhrannut aikaa rutkasti. Kyse on osin siitä, kenen kanssa Sandman kulloinkin työskentelee.
Tietämättömyyden siunaus
Tähän väliin itse tarinasta poikkeava, mutta sitä osaltaan selittävä anekdootti.
Olin vuoden 2000–2001 taitteessa yhteisellä DJ-keikalla alaansa pitkään ja syvällisesti perehtyneen turkulaiskollegan kanssa. Obskuureihinkin alan tuotoksiin mieltynyt levyharrastaja vaihtoi mielestään mainion, tuoreehkon hiphop-singlen soimaan, ja hämmentyi yleisön riemastuneesta reaktiosta. “Miten noi kaikki tietää tän?” Kyse oli kautta maailman listojen kärkeen raketin lailla nousseesta Outkastin hitistä ’Ms.Jackson’. Laatu oli tullut noteerattua, valtavirran liikkeistä tietämättä.
…ja sitten taas takaisin aiheen liepeille:
Vuodesta 2007 virallisia julkaisuita pukannut Homeboy Sandman on työskennellyt urallaan varsin arvostettujen tahojen kanssa – jo levymerkit Stones Throw ja Mello Music puhuvat omaa kieltään tästä. Nukkumatti ei tule kello kaulassa, eikä monen vertailukohtansa tapaan ole rakentanut itselleen myyttistä hahmoa. Sellaisen turvin hän olisi saattanut nousta tiettyihin tutkiin nykyistä nopeammin, mutta samalla myös kadota niistä. Pitkäjänteinen rakennustyö kantaa hedelmää, viimeistään kesällä 2026 ilmestyneen Resonance Frequency -albumin muodossa.
Olin ilmeisesti vaivihkaa palannut tietyntyyppisen, hieman valtavirran sivussa kulkevan uuden hiphopin pariin alkuvuodesta, sillä algoritmit – nuo hirviöt – suosittelivat taajuutta minulle kuin tyhjästä. En viikottaista uutuustulvaa sivukorvalla kuunnellessa edes huomioinut, kenen tekeleitä korviini pommitettiin, ennen ’TWENTYFOURSEVEN’ -biisin starttia. Jo raidan ensimmäisellä minuutilla kuullaan niin tiedostavaa asennetta, jazzia, elektronisia taajuuksia, kuin myös jo sinänsä useaan kertaan loppuun kaluttua Steve Miller Bandin ’Fly Like An Eaglea’. Intro sinänsä kertoo sekä tekijöitten alansa syvästä ymmärryksestä, että huumorintajusta. Harvinaisehko yhdistelmä, joka sai odottamaan vielä tulossa ollutta albumia suurella innolla.
Homeboy Sandman & Jack Splash: TWENTYFOURSEVEN
Levyn otsikon tekijöistä toinen, Jack Splash, ei ensilukemalta soittanut kummempia kelloja. Oikeastaan sotkin nimen reggae-folkoloren hahmoihin. Kun samaan aikaan nerokkaitten, humorististen, ja ennen kaikkea tyylillä käytettyjen samplejen täyttämä albumi aukeni kokonaan, en malttanut olla tarkistamatta tuottajan taustoja. Ja niitähän riitti!
Splash, oikealta nimeltään Matt Kahane, on operoinut iät ja ajat täysin tietämykseni ulkopuolella useilla aliaksilla ja useissa ryhmissä. Näistä Dena Deadlyn ja DJ Rashidan kanssa muodostettu Plant Life soitti isoja kelloja, samoin kuin tieto Kahanen takavuosikymmenten indie-levymerkki Good Vibe Recordingsin omistajuudesta. Aiemmassa elämässäni levykauppiaana sain silloin tällöin CD-muotoisia promoja jakelijoilta, usein vailla juuri minkäänlaisia saatteita tai muuta infoa. Ehkä niitä läheteltiin pakkausten täytteinä, kun minimaaliset tilaukseni eivät täyttäneet laatikoita. Usein nämä levyt päätyivät niin sanotusti jumittumaan kaupan soittimeen, eli pyörimään päivä- joskus viikkotolkulla uudelleen ja uudelleen. Yksi tällainen tapaus oli Plant Lifen vuonna 2008 julkaistu Time Traveller -albumi. Hulppeat parikymmentä raitaa sisältänyt tuotos soi putiikissa muitten toimien taustalla hyvin pitkään, ja teki myös harvinaisia paluita promolaatikoista soittimeen. Hyvin todennäköisesti se oli välillä myös tarjolla ostettavaksi kokonaisen euron hinnalla.
Plant Life: Time Traveller
Plant Life oli vuosien kuluessa kadonnut muististani, mutta putkahti nimenä esiin kun aloin kaivaa tietoja Kahanen tekemisistä. Meriitit myös mainstream-osastolla ovat melkoiset. Hän on toiminut erilaisissa rooleissa muun muassa sellaisten nimien kuin Kendrick Lamar, Alicia Keys, Cee-Lo Green, Solange ja John Legend kanssa, päätyen näin myös yhdeksi Grammy-gaalojen vakiohahmoista. On omalla tavallaan upeaa, että koko henkilö tuli varsinaiseen tietoisuuteeni vasta Homeboy Sandmanin kautta.
Edellisen kirjoitettuani löysin keskustelun, jossa myös Homeboy Sandman kertoo tavallaan törmänneensä Splashiin samantyyppisen mutkan kautta. (Linkki koko haastatteluun lainausten perässä)
– Aloin löytää biisejä joiden takana hän on, tietämättä kenen tekemiä ne ovat. Minusta tuli tavallaan hänen faninsa ennen kuin koskaan tapasin häntä tai ennen kuin koskaan keskustelimme. Ihmiset ovat lähetelleet minulle biittejä aina, ja joskus ne päätyvät levyille kymmenen vuoden kuluttua siitä kun kuulen niistä ensimmäiset versiot. Jackin kanssa kävi toisin. Vaikka työstämme kaikkea uudelleen ja uudelleen, versio kerrallaan, jo ensimmäinen nippu biittejä jonka hän lähetti minulle, iski heti.
Splash jatkaa samassa haastattelussa siitä, miten prosessi eteni kerroksittain.
– Sandmanin tekstit ovat tavallaan hyvin visuaalisia. Itse olin DJ ennen kuin minusta tuli tuottaja, ja ajattelen biisejä aina sen kautta, miten ihmiset tulevat ottamaan musiikin vastaan. Sandman lähetti minulle tekstejä, jotka nostivat kokonaisuutta niin paljon, että en olisi tuntenut tekeväni työtäni ellen olisi vastannut huutoon. Hän myös kannusti minua kokeilemaan hullujakin juttuja. Ymmärrän, että tämä on joillekin työtä, bisnestä, mutta kyse on kuitenkin kauniista asiasta, jonka on tarkoitus olla jännittävää ja hauskaa.
Quantum Leap Radio – Homeboy Sandman & Jack Splash chat with Digiwaxx
Resonance Frequency on täynnä oivalluksia mahdollisuuksista käyttää paikoin hyvinkin tuttuja elementtejä edelleen tuoreella tavalla. Toimitusta voisi kutsua myös röyhkeäksi, sanan positiivisimmassa merkityksessä. En tätä kirjottaessa tiedä, miten pitkälti sampleja ollaan niin sanotusti clearattu, eli selvitetty lainojen tekijänoikeudellisia kiemuroita. Vaikka Kahane on tätä nykyä ison profiilin tekijä, on tässä kuitenkin kyse aivan muusta kuin hittien metsästyksestä. Osumia sen sijaan tulee. Yksi raivostuttavuuteen saakka päätä vaivaamaan jäänyt, ohikiitävän lyhyt, mutta varsin tuttu elementti sisältyy levyn huippukohtiin kuuluvaan Inner Realm -kappaleeseen. Jaan raivostuttavuutta edelleen, jättämällä nimeämättä tuon lopulta itsestään selvän samplen lähteen.
Homeboy Sandman & Jack Splash: Inner Realm
Valitut tasot
Samplet nousevat esiin levyä kuunnellessa. Tuotannossa ei mahtailla massivisilla rummuilla tai ääniteknisillä asioilla sinänsä. Se on hyvinkin “indien” kuuloista. Myös Inner Realmissa niitä kuullaan laajalla spektrillä, mutta kappaleen kokonaisuus ei suinkaan rakennu pelkästään niille. Sandman vastaa muun äänimaiseman huutoon omilla viilloilaan.
I don’t bring a knife to a gunfight
I don’t bring a gun to a gunfight
I stay at home
I much prefer to spend the day alone
…
By design, you
Looking for anything to pay attention to besides you
That’s how they blind you
That’s how they blind you
So when I find you
Looking for anything to pay attention to besides you
I’ll remind you
Etenkin edellä lainattu kertosäe ohjaa ajattelemaan Homeboy Sandmania niin sanottuna “tiedostavana” räppärinä/artistina. Aikonaan kovin suositun ja leimaavan määritelmän suhteen hän antoi palaa puheenvuoroissa jo toistakymmentä vuotta sitten. Näihin viitataan muun muassa The Guardian -lehden artikkelissa vuodelta 2015.
– Termi “conscious” on hölmö noin sadalla tuhannella tavalla. Ensinnäkin, se merkitsee hereillä, tajuissaan, valveilla olemista. Kun eritellään “tiedostavat” räppärit jotenkin omaksI ryhmäkseen, todetaan samalla että muut hiphopin tekijät ovat jotenkin tajuttomia, vailla ymmärrystä ympäristöstään. Pidän hyvästä hiphopista, en näe sitä samoin kuin monet muut. Jos riimisi ovat taitavia, juttusi on hyvä. Siitä on lopulta aina ollut kyse.
Näitäkin ajatuksia vasten olisi tuntunut jopa kummalliselta, ellei Sandman olisi päätynyt jossakin vaiheessa työskentelemään kiistattoman hiphop-nero Edanin kanssa. Vuonna 2018 ilmestyi seitsemän raidan yhteinen kokonaisuus nimeltä Humble Pi. Koko matkalla kaksikko osoittaa armottomuutta itseään kohtaan, asettamiensa rimojen edessä. Vaikka omintakeinen huumori on kaikessa mukana, yli ei mennä aitojen matalimmista kohdista, eikä millä tahansa tyyleillä.
Homeboys Sandman & Edan: #NeverUseTheInternetAgain
Sandman osaa myös yllättää yhteistyökuvioillaan. Tyypillisen, paikoin hengästyttävän riimitykityksensä vastapainoksi hän räppäsi oikeastaan koko albumin mitalta varsin seesteisesti, kaikkea muuta kuin terävyyden kustannuksella, vuonna 2025 ilmestyneellä upealla Soli Deo Gloria -julkaisulla. Levyn tuotannosta vastaa enemmän omista vokaalisuorituksistaan tunnettu brittiläinen Sonnyjim. Kaksikko toteutti valtaosan kokonaisuudesta etänä, lähetellen demoja ja palasia yli valtameren. Tilkkutäkkimäisyyttä lopputuloksesta ei korviin välity, päinvastoin.
Front View Magazine kiteytti julkaisun mainiosti ennakkoartikkelissaan.
– Enemmän kuin vain kokoelmana biisejä, Soli Deo Gloria toimii heijastuspintana tarkoituksenmukaisuudelle, läsnäololle ja henkilökohtaiselle vapaudelle.
Ain’t no red on my test
My wife sleeps with her head on my chest
Participating as a celebrated guest
Who’s not afraid to make an educated guess
I grab another twig to build another nest
If I ain’t busy cleaning up a mess
I’m going on a quest
It ain’t no major thing to walk the razor’s edge
I won’t be tempted by the pleasures of the flesh (yes)
Wanna bet?
I get finish lines met, not out of breath
Defy clocks on the reg
No ’gram, slow jams
Don’t plan ahead
Homeboy Sandman & Sonnyjim: Most Realest
Valitut kanavat
Tiedon kerääminen Homeboy Sandmanin tekemisistä, muun muassa tätä artikkelia varten, ei ole aivan yhtä yksioikoista kuin monien muiden artistien kohdalla tätä nykyä, hän ei nimittäin esiinny juurikaan niin kutsutussa sosiaalisessa mediassa. Syyt ovat yksinkertaiset ja loogiset, vaikka logiikkaa seuraakin nykyisin kovin harva. Artisti avaa pakettia Quantum Leap Radion haastattelussa.
– En oikein näe yhteyttä tekemisteni ja sosiaalisen median välillä. Teen levyjä, Jack tekee levyjä, ja tiedän toki miten etuoikeutetussa asemassa olemme kaikkien verkostojemme ja yhteistyökumppaneittemme suhteen. Musiikki itsessään on helposti saavutettavissa miltä tahansa kanavalta. Minusta on kyllä aivan mukavaa moikkailla ihmisiä, ja voin kertoa heille vaikka että mitä söin aamiaiseksi. Todellinen kutsumukseni ja lahjani on kuitenkin musiikin ja tekstien tekeminen. Kaikki muu on oikeastaan vain häiriöksi, väylä harhautua. Kutsun sosiaalista mediaa schmediaksi, sillä sehän tekee ihmisistä nimenomaan vähemmän sosiaalisia! Olin mukana schmediassa vuosina 2016–2020, ja tuo periodi oli elämäni huonointa aikaa luovuusmielessä. Tästä on kyse Resonance Frequencyssä. Haluan saada taajuuteni niin vahvaksi täyteen potentiaaliinsa kuin mahdollista. Elän omassa maailmassani, enkä kaipaa jatkuvia keskeytyksiä. Se ei silti tarkoita ettenkö haluaisi “rakentaa” eli olla tekemisissä ihmisten kanssa.
Ja rakentaa Sandman nimeomaan haluaa. Tämä alleviivautuu myös visuaalisesti – kenties vahingossakin – ’TWENTFOURSEVEN’-biisin musiikkivideolla, joka löytyy aivan tämän artikkelin alusta. Hän haluaa myös rakentaa kaikilla mahdollisilla tahoilla. Tähän artikkeliin eivät mahdu (linkkejä lukuunottamatta) esimerkiksi ehdottomasti tutustumisen arvoinen Lice-projekti, tai muut yhteistyöt virtuoottisen Aesop Rockin kanssa. Keep this frequency clear!
Niko Toiskallio
Homeboy Sandman Bandcamp
Homeboy Sandman Stones Throw
💿
Homeboy Sandman
Finna.fi
Nourishment (Second Helpings) Boy Sand Industries 2007
Actual Factual Pterodactyl Boy Sand Industries 2008
The Good Sun | Boy Sand Industries 2010
First Of A Living Breed | Stones Throw Records 2012
Kool Herc: Fertile Crescent | Stones Throw Records 2013
All That I Hold Dear | Stones Throw Records 2013
White Sands | Stones Throw Records 2014
Hallways | Stones Throw Records 2014
Kindness For Weakness | Stones Throw Records 2016
Veins | Stones Throw Records 2017
Humble Pi | Stones Throw Records 2018
Dusty Mello Music Group 2019
Don’t Feed The Monster | Mello Music Group 2020
There In Spirit | Mello Music Group 2022
Anjelitu [Deluxe Edition] | Mello Music Group 2022
Still Champion | Mello Music Group 2022
12 Days of Christmas & Dia de Los Reyes | 2023
Rich | Dirty Looks 2023
I Can’t Sell These Either | 2023
Rich II | Dirty Looks 2024
Nor Can These Be Sold (At Least By Me) | 2024
Soli Deo Glora Homeboy Sandman & Sonnyjim | 2025
Tears Of Joy Homeboy Sandman & GUIDANCE | 2025
These Titles Are Getting Pretty Silly AKA Can’t Sell 4 | 2025
Miami Lice: Season Four Lice & Aesop Rock & Homeboy Sandman | Rhymesayers Entertainment 2026
Resonance Frequency Homeboy Sandman & Jack Splash | Dirty Looks 2026
💿
Plantlife
Finna.fi
The Return of Jack Splash Counterflow Recordings / Plantlife 2004
Time Traveller Easy League Entertainment 2008
🎥🎵
Dokumentti ja kokoelmalevy Stones Throw Recordsista
DVD • Bluray
Finna.fi
DVD + CD
Our Vinyl Weighs A Ton – This Is Stones Throw Records Ohjaaja Jeff Broadway, 93 min + CD, 76 min. | Stone Throw Records 2014
Bluray + CD
Our Vinyl Weighs A Ton – This Is Stones Throw Records Ohjaaja Jeff Broadway, 93 min + CD, 76 min. | Stone Throw Records 2014
📚
Lue lisää hiphopsukupolvesta • Läs mera om hiphop-generationen • Read more about the hip-hop generation
Finna.fi
Can’t Stop, Won’t Stop – hiphopsukupolven historia Jeff Chang & kääntäjä Laura Haavisto, 527 • Like 2008
Can’t Stop, Won’t Stop – hiphop-generationens historia Jeff Chang & översättare Carina Ernst & Tony Ernst, 589 sidor • Reverb 2006
Can’t Stop, Won’t Stop – A History Of The Hip-Hop Generation Jeff Chang & introduction by DJ Kool Herc, 546 pages • Picador 2005 • Ebury Press 2007
📚
Lue lisää hiphopista • Read more about hip-hop
Finna.fi
Bring The Noise – 20 Years Of Writing About Hip Rock And Hip-Hop Simon Reynolds, 428 pages | Faber And Faber 2007
Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä
Common & Pete Rock – tosikoulun alumnit esittävät sarjan kysymyksiä, joihin vastattiin jo vuosikymmeniä sitten • The Auditorium Vol. 1 [2024]
De La Soul • Long Islandilta Törnävänsaarelle – De La Soulin nousu kolmen jalan korkeudesta täynnä ristiriitoja • 3 Feet High And Rising [1989]
Draama-Helmi on ääni pään sisällä • Draama-Helmi kuistilla [2022]
Eevil Stöö – kuinka hiisaavasta hiihtopipomiehestä tuli legit • Pinkkibikinihinkkichiksi [2002] ➡️ Puolikas tiili [2022]
Guru – savunsininen jazz rap -sekoitus • Guru’s Jazzmatazz Vol. 1 [1993]Little Simz • Little Simz loistaa moniäänisen brittirytmin kruununjalokivenä – väliteoksellaankin • Drop 7 [2024]
Nas – klassikkoa seurannut vuoristorata kääntyi taas • Nas-taikavoimat vahvasti elossa Illmatic [1994] ➡️ Magic 2 [2023]
Rekami • Rekamin foorumit kasvavat salavihkaa – Pianotunnit [2023] esittelee voimahahmon yhä korkeammalla tasolla
Sleeping Bag Records • 1980-luvun New Yorkissa hitsattiin historiaa oikeilla kohtaamisilla
The Streets • Mike Skinner luomus on sekä kaunotar että hirviö – eikä mahdu mihinkään • Original Pirate Material [2002] ➡️ The Darker The Shadow The Brighter The Light [2023]
Tulenkantajat – tiimi timmein toi rapin Rolloon • Tulenkantajat [2001]
Veins Homeboy Sandman • 2017
Soli Deo Gloria Homeboy Sandman & Sonnyjim • 2025
Resonance Frequency Homeboy Sandman & Jack Flash • 2026
