III | Kaiku Entertainment / Lipposen levy ja kasetti 2022
Sorsajengi-yhtyeellä on kappale nimeltä ’Henrik Illikainen on maailman paras pano’. Kyseinen Illikainen on Tiisu-yhtyeen johtohahmo, jonka puoliso laulaa Sorsajengissä. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun Illikaiseen ja hänen bändiinsä kohdistuvat odotukset on nostettu kohtuuttoman korkealle.
Kun Helsingin Sibelius-lukiota käyneiden muusikoiden perustama Tiisu sai levytyssopimuksen vuonna 2014 ja julkaisi sellaisia radioonkin kelvanneita biisejä kuin ’Elämältä turpiin sain’ ja ’Tänään sä musta hullaannut’, suomirockin tulevaisuudesta huolestuneet hihkaisivat helpotuksesta. Viimeinkin uusi bändi, jolla tuntui olevan jotakin tuoretta sanottavaa!
Tiisun debyyttialbumi Elämän koulu (2015) sai peräänsä Tänne ei jää kukaan -pitkäsoiton (2017). Sitten tuli hiljaista. Suomirockin määrätietoisen kehitystyön sijaan bändin jäsenet keskittyivät muihin musiikkiprojekteihinsa ja opintoihinsa.
Kuollaaan me kaikki
Toissa vuonna varmistui, että huhut Tiisun hiipumisesta olivat liioiteltuja. Bändi alkoi tiputella digisinkkuja ja edetä hissukseen kohti kolmannen albumin julkaisua. Tammikuun 2022 puolivälissä julkaistu III on yhtyeen itsensä mukaan enemmän bändilevy kuin edeltäjänsä, vaikka laulaja Illikainen onkin edelleen Tiisun visiomies ja lauluntekijä. III on tehty itsenäisesti ilman ulkopuolista tuottajaa. Bändin mielestä se avaa uuden aukeaman yhtyeen tarinassa.
Aukeaman värit ovat lempeitä ja kirkkaita. Tiisun III ja etenkin sen avausraita ’Olipa kerran’ ovat tunnelmaltaan vähän kuin Monty Pythonin ’Always Look on the Bright Side of Life’ – optimistisia, humoristisia ja realistisia elämän ja olemassaolon tutkielmia. ’18v’ tavoittaa täysi-ikäistymisen ensihuuman ja ’Lapsettaa’ toteaa aikuistumisen käytännössä mahdottomaksi. ’Paperivuorella’ ja ’Valitettavasti valintamme ei osunut sinuun’ pureutuvat itsenäisen elämän käytännön hankaluuksiin eli tematiikkaan, jonka ’On se kyllä vaikeeta’ summaa jo nimessään.
Me olemme me. Ohjaaja: Henrik Illikainen
Rakkaudesta laulamisen voisi (näin kuulujan kannalta) lopettaa kokonaan, eikä Tiisun III saa muuttamaan tätä käsitystä. Onneksi lemmenlurituksia on levyllä vain kaksi. Mutta toisaalta: vaikka vieraiden ihmisten väliset lämpimät tunteet kiinnostavat (kaltaisiani) suorastaan olemattoman vähän, niin jos laulaa elämästä, voiko sittenkään olla laulamatta rakkaudesta? Ehkä ei sen enempää kuin kuolemastakaan.
Levyn tarttuvin ja ärsyttävin kappale löytyy juuri kutuosastolta. ’Me olemme me’-biisin 80-lukulaisesti retroileva nostatushenki ja taivaalliset klassiskuviot tuovat mieleen The Arkin, mikä ei ole ollenkaan huono asia. Toinen rakkauslaulu ’Kaikki tuntuu kaikelta’ on sekin huomattavan juustoinen esitys, mutta vähemmän riemastuttavasti.
On se kyllä vaikeeta
Tiisun kolmannen perusteella elämä vaikuttaa elämisen arvoiselta, eikä kuolemakaan lopulta niin huono homma ole. III on myös tekijänsä paras albumi. Bändi on karsinut ulosannistaan kaikkein rasittavimman taidelukionokkeluuden, ja simppeli mutta mietitty tuotanto palvelee duurivoittoisia ja mieleenpainuvia ajattelevan miehen poplauluja mainiosti.
Kaksi viimeistä kappaletta vain ovat väärässä järjestyksessä. Viimeiseksi sijoitettu, herkkä, pitkä ja hitaasti kasvava ’Hiillos’ on kokonaisuuden hienoin teos, mutta ’Kuollaan me kaikki’ olisi silti osuvampi, ytimekkäämpi ja luonnollisempi päätös tällaiselle levylle.
Ari Väntänen | www.arivantanen.com
Tiisu | Facebook
Tiisu | Instagram
Henrik Illikaisen haastattelu [4/2017] | Musiikki kuuluu kaikille
• Tiisu – jumissa mahdollisuuksien vilinässä – Tiisu teki albumiin elämästä, joka ei etene
Tiisu
Henrik Illikainen – laulu
Petteri Pulkkinen – kitara
Mikko Aaltio – kitara
Antti Vuorenmaa – kosketinsoittimet
Väinö Karjalainen – bassokitara, synabasso, autoharppu
Riku Sonkkanen – rummut, lyömäsoittimet
Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä
CMX – uuden ajan airut • Veljeskunta [1991]
Eppu Normaali – koskettimien syventämiä sanoja ja säveliä • Tie vie [1982]
Hassisen Kone – estottoman rockin riemuvoitto • Täältä tullaan Venäjä [1980]
Iron Maiden – epiikkaa ja elinvoimaa egyptiläisittäin • Powerslave [1984]
Ismo Alanko – ajan hermolla • Jäätyneitä lauluja [1993]
Jukka Nousiainen – kyynisyyden ja toiveikkuuden vuoristoradassa • Ei enää kylmää eikä pimeää [2018]
Karkkiautomaatti – hurmaava, höpsö ja hienostunut • Suudelmilla [1998]
Kuusumun Profeetta – magneettista tajunnanvirtaa • Kukin kaappiaan selässään kantaa [2001]
Lasten Hautausmaa – lohtua ja jatkuvuutta • IV [2020]
Litku Klemetin puoli vuosikymmentä • Horror ’15 [2016] • Päivä päivältä vähemmän [2017] • Juna Kainuuseen [2017] • Taika tapahtuu [2018] • Ding ding dong [2019]Litku Klemetti – arvokasta hölynpölyä • Kukkia muovipussissa [2021]
Luukas Oja – rockia ilman ironiakilpeä • Lähdinkö liian varhain [2022]
Lähiöbotox – arpia ja avohaavoja • Rikkinäinen Suomi [2020]
Pete Malmi – antisankarin tähtihetki • Malmi [1981]
Pekka Nisu • Pekka Nisun Lauhanmaa [2024] on alue, mielentila ja asema
Pimeys – elämänmakuista popmusiikkia • Aika tihentyy [2015]
Ratsia – pirun harvinaista rock’n’rollia • Ratsia [1979]
Sakari Kuosmasen ihanan elämäntyön ääripäät • Sakari Kuosmanen [1985] – Arkipäivän Jeesus [2023]
Sielun Veljet – unohdettu klassikko • Softwood Music – Under Slow Pillars [1989]
Sleepy Sleepers sekoili ja satirisoi • Alma-tädin illuusio [1983]
Pekka Nisu • Pekka Nisun Lauhanmaa [2024] on alue, mielentila ja asema
Tiisu – jumissa mahdollisuuksien vilinässä • Tiisu teki albumin elämästä, joka ei etene
Ursus Factory: ”Pelastajanhommat eivät kiinnnosta!”
Tiisu
Finna.fi
Elämän koulu | Sony Music 2015
Tänne ei jää kukaan | Sony Music 2017
III | Kaiku Entertainment/Lipposen levy ja kasetti 2022
Lue lisää Tiisusta
Finna.fi
Artikkelihaku Tiisu
III • 2022
Spotify
III • 2022
