Coltrane & Impulse!
Osa 2 • Vuodet 1963–1964

John William Coltrane 1926–1967

Musiikkia esille kirjastossa
• John Coltrane: Osa 1 • Vuodet 1961–1963

John Coltranen persoonaa ja vaiheita kuvaillaan usein tiettyjen kliseiksi muodostuneiden luonnehdintojen kautta. Että hän oli vakavamielinen ja työteliäs, että hän alituisesti etsi uutta. Että hän samanaikaisesti pyyteettömänä ja pakkomielteisen riivattuna ajoi musiikkiaan kohti tuntematonta. Näiden melko kuluneiden ja latteiden kuvailujen suhteen mielenkiintoista on se, että ne tuntuvat pitävän paikkansa. Coltrane aidosti oli äärimmäisen työteliäs ja itsekriittinen. Coltrane ihan oikeasti puski yhtyettään ja sysäsi itseään reunan yli, vaaroista välittämättä, kohti tuntematonta. Tämä on samalla myös improvisoidun musiikin luonne, sen mieli ja merkitys: jos tuota ”työteliästä uuden etsintää” ei harjoita, improvisaatio ei toteudu, mitään ei tapahdu – musiikki kuolee.

Samoin tavoin voi ajatella Eric Dolphyn ajatuksista musiikin luonteesta. Dolphyn tunnetun kuvauksen mukaan musiikkia ei voi enää sen jälkeen tavoittaa, kun se kerran on lakannut soimasta. Se katoaa, häviää, haihtuu kuin savuna ilmaan. Jäljelle ei jää mitään, paitsi musiikin emotionaaliset resonanssit kehoissamme, mielissämme, sydämissämme. Dolphyn ajatus on samanaikaisesti kirjaimellinen, romanttinen, melankolinen ja – totuudellinen.  Kaikki äänen ja musiikin parissa elämänsä viettäneet ymmärtävät Dolphyn sanojen pohjavireen, niiden välittämän taide- ja elämänfilosofisen otteen. Vastaavalla tavalla John Coltrane tosiaan oli etsijä. Andrei Tarkovski kirjassaan Vangittu aika viittaa Pablo Picassoon ja tämän kokeilevaa etsintää kohtaan ilmaisemaan halveksuntaan. Tarkovskin mukaan Picasso oli todennut, kuinka ”minä en etsi – minä löydän”. Onkin selvää, että Picasso ei ollut äänen kanssa tekemisissä – ei varsinkaan improvisoidun musiikin kanssa. Ja samalla se että etsii, ei todellakaan tarkoita sitä, että ei löytäisi.

Alkuvuodesta 1964 julkaistiin John Coltranen LP Live At Birdland. Levy oli äänitetty vuoden 1963 lopulla ja nimestään huolimatta se ei tyystin ollut äänitetty kuululla Birdland-klubilla New Yorkissa: mukana oli myös muutama studioäänitys Rudy van Gelderin tarunhohtoiselta studiolta New Jerseystä. Birdlandissa äänitettiin muun muassa uskomattoman tymäkkä versio Mongo Santamarian sävellyksestä ’Afro Blue’, jonka kolmijakoisen poljennon päällä Coltranen sopraanosaksofoni lentää yhtä kokeilunhaluisesti kuin muutaman vuoden takaisilla Village Vanguard -äänityksillä.

Afro Blue • albumilta Live At Birdland
Konserttiäänitys 1963, julkaistu 1964

Studiosta levylle mukaan tuli introspektiivinen, surumielinen valituslaulu – dirge tai lamento. Sävellys ’Alabama’ syntyi Yhdysvaltojen synkän rasistisen historian erään raaimman väkivallanteon jälkeen. Vuonna 1963 rasistinen terroristijärjestö Ku Klux Klan murhasi pommi-iskussa baptistikirkkoon neljä nuorta tyttöä Birminghamissa, Alabamassa. Coltranen sävelet ilmentävät tämän hirveyden ja koko rasismille rakentuneen yhteiskuntajärjestyksen synnyttämää tuskaa ja surua. ’Alabama’ on yksi Coltranen pysäyttävimpiä hetkiä, myös yksi kauneimpia surun ilmauksia 1900-luvun musiikissa. Valkokankaalla se soi muun muassa Spike Leen vuoden 1992 elokuvassa Malcolm X. Se lienee myös yksi Coltranen tunnetuimmista sävellyksistä ja samalla se on esimerkki saksofonistin resitoivasta, puheenkaltaisesta soittotyylistä: suruviesti ilman sanoja, mutta samalla niin, että viestin ymmärtävät kaikki.

Alabama • albumilta Live At Birdland
Studioäänitys 1963, julkaistu 1964

Samanaikaisesti useaan suuntaan

Vielä pysähdys vuoden 1963 puolella. Vuonna 2018 julkaistiin pitkään kadonneeksi luultuja äänityksiä maaliskuulta 1963. Coltranen nelihenkinen yhtye oli studiossa, illalla oli keikka Birdlandissa, ja heti seuraavana päivänä muusikot palaisivat studiolle äänityksiin laulaja Johnny Hartmanin kanssa. Näiden 6.3.1963 tehtyjen äänitteiden masternauhat kuitenkin tuhottiin myöhemmin levy-yhtiön toimesta tilansäästämissyistä. Onneksemme äänittäjä van Gelder oli tehnyt sessioista saksofonistille omat kopiot kotikuuntelua varten. Nämä nauhat Coltrane oli sitten antanut silloiselle vaimolleen Naimalle säilytystä varten talteen. Vuonna 2005 äänitteet nousivat esille huutokaupan yhteydessä ja meni vielä yli vuosikymmen ennen kuin ne julkaistiin levymuodossa.

Kokonaisuudessaan levy Both Directions At Once: The Lost Album on aivan keskeistä Coltrane-sointia. Kiehtovaa on myös, että levyllä on useita kestoltaan suhteellisen tiiviitä kappaleita – Coltranen mittapuulla, siis. Omien teemojen lisäksi saksofonisti otti mukaan kappaleita, joita oli mahdollisesti kuullut nuoruudessaan: kalifornialaismystikko Eden Ahbezin standardi ’Nature Boy’ sekä Franz Lehárin operettisävelmä ’Vilia’ saavat molemmat uuden asun Coltranen versioimina. Mukana levyllä on muun muassa useampi liki singlemittainen versio ’Impressions’-sävellyksestä, myös harvinaisessa triomuodossa ilman pianoa.

Impressions (Take 4) • albumilta Both Directions At Once: The Lost Album
1963, julkaistu 2018

Levyä kutsutaan otsikkotasolla ”kadonneeksi albumiksi”, mutta oliko kyseessä todella albumiksi kaavailtu kokonaisuus? Tämä on mahdollista, ellei jopa todennäköistä. Levyn saatetekstit kirjoittanut Ashley Kahn huomauttaa, kuinka kappaleiden kestot sekä LP:n puoliskojen pituudet huomioon ottava asettelu viittaavat siihen, että mielessä saattoi tosiaan olla LP:n muodostaminen näiden sessioiden pohjalta. Näin ei kuitenkaan koskaan tapahtunut eivätkä syyt täysin ole tiedossa.

Se taas on tiedossa, että tuottaja Bob Thiele piti huolen siitä, että äänitti Coltranea aina kun oli mahdollista. Vähän ennen kuolemaansa Thiele keskusteli tunnetun blues-, rock- ja jazzjournalisti Robert Palmerin kanssa vuonna 1995. Hän kertoi kuinka Coltranen kohdalla hänen budjettinsa ylittyivät säännönmukaisesti, mutta tärkeintä oli – levy-yhtiön pomojen varoituksista huolimatta – saada talteen niin paljon saksofonistin soittoa kuin mahdollista. Kiitos siis Bob Thielelle hänen kaukonäköisyydestään ja taistelustaan ”taloudellisia realiteetteja” vastaan!

Levyn nimi tulee Wayne Shorterin kautta. Shorter muistelee keskustelua, jossa Coltrane pohti oman musiikkinsa ilmaisullisia mahdollisuuksia ja sen luonnetta: ”Vähän kuin aloittaisi lauseen sen keskeltä ja kulkisi sitten kohti lauseen alkua ja loppua samaan aikaan… samanaikaisesti molempiin suuntiin.” Levyn sisäkansissa on toinenkin lainaus. Siinä Sonny Rollins kuvailee kadonneiksi luultujen äänitteiden löytymisen merkitystä: ”Kuin löytäisi uuden huoneen suuresta pyramidista.”

Usein merkittävien muusikoiden ja yhtyeiden äänitteitä koskevat ”uudet löydökset” eivät oikein kohoa mainoslauseidensa tasolle. Kuulijoille toistuvasti tarjoillaan kehnolaatuisia livetallenteita ja tutuista versioista vain hennosti poikkeavia hylättyjä ottoja. Both Directions At Once taas on yksiselitteisesti merkittävä ja upea dokumentti, jossa Coltranen klassinen kvartetti kiihdyttää molempiin suuntiin kehityskaareensa liki hienoimmassa pisteessä. Ja ehkä suuntia on läsnä jo useampia, ei vain kahta.

Untitled Original 11383 (Take 1) • albumilta Both Directions At Once: The Lost Album
1963, julkaistu 2018

Näistä useamman suunnan seikkailuista ei ulkomaailmassa kuitenkaan oltu 1960-luvun puolivälin lähestyessä tietoisia. Vuonna 1964 päivänvalon näki Live At Birdlandin lisäksi vain yksi LP, joka tosin on sitäkin upeampi. LP Crescent on ehkä vähän vähemmälle huomiolle jäänyt Coltrane-levy, mutta se selittynee sillä, mitä levyn jälkeen oli luvassa. Kaikesta huolimatta nimikappale ’Crescent’, tummanpuhuva valituslaulu ’Lonnie’s Lament’ sekä melankolisen pohdiskeleva ’Wise One’ ovat sävellyksinä aivan Coltranen parhaimmistoa, ja yhtyeen soitto ja sointi saavuttavat näillä levytyksillä aivan omanlaisensa rauhan ja tasapainon. Mikäli saman vuoden joulukuussa Coltrane ei olisi ollut studiossa äänittämässä, voisi aivan hyvin olla, että Crescent-levyä muisteltaisiin modernin jazzin yhtenä huippuna, tekijänsä musiikin ihan kauneimpana ilmentymänä. Itselleni levy on joka tapauksessa ollut aina merkittävä ja läheinen – tummassa otteessaan samanaikaisesti surumielinen ja kirkas.

Lonnie’s Lament • albumilta Crescent
1964

A Love Supreme

John Coltranen Impulse-kautta tarkastelevan kirjoitussarjan toisen osan päättää yksi jazzhistorian ja samalla koko levytetyn musiikinhistorian merkittävimmistä äänitteistä: joulukuussa 1964 levytetty ja heti tammikuussa 1965 julkaistu A Love Supreme. En välttämättä ole ainoa musiikin poluille elämässään etsiytynyt kulkija, jolle A Love Supreme on ollut ensimmäisiä kosketuksia jazziksi kutsuttuun musiikkiin, myös ensimmäisiä kokonaan kuunneltuja jazzlevyjä (lainattuna kahdeksasluokkalaisena Raision kaupunginkirjaston musiikkiosastolta joskus 1990-luvun alkupuolen hämärissä). Levylle tallentui ja tiivistyi Coltranen koko siihenastinen musiikillinen kehitys, elämänfilosofia ja – etsintä.

John Coltrane alkoi vuonna 1964 valmistella laajaa, vapaan sarjamuotoista teosta, johon tulisi kaikkiaan neljä osaa. Mielessä oli teosmainen kokonaisuus, jolle improvisaation vahvan modaalinen ote antaisi lopullisen, vapaasti taipuvan muodon. Voinee ajatella – kuten muiden muassa The Penguin Guide To Jazz Recordings -oppaan kirjoittaneet Richard Cook ja Brian Morton huomauttavat – että teoksen ”sarjamuotoisuus” on melko löyhää eikä se ehkä ole niin sävellyksellis-formalistisesti perusteltua. Mutta tämä ei liene oleellista. Kenties merkittävämpää on, että albumikokonaisuutta nivoo yhteen spirituaalinen tematiikka: kyse todella on kokonaisuudesta, ei vain kokoelmasta kappaleita ja ottoja eri sessioista. Uskonnollisesti tai spirituaalisesti puhallettua henkeä on itse musiikin lisäksi myös levyn ja kappaleiden nimissä, myös levyn kuuluisassa mustavalkoisessa, jälleen hyvin vakavailmeisessä kansikuvassa (jonka oli ottanut Van Gelderin studion parkkipaikalla tuottaja Bob Thiele).

A Love Supreme on otsikkoaan ja osien nimiään myöten henkilökohtainen, tunnustuksellinen, paikoin hurmoksellinen sävellys. Suurin rakkaus, rakkauden ylin muoto. Coltranelle se oli tietysti jumala – ja omistautumistaan jumalalle hän eksplikoi myös levyn kanteen painetussa runossaan. Teosten osien nimet ’Acknowledgment’ (hyväksyminen, tunnustaminen), ’Resolution’ (päättäväisyys, määrätietoisuus), ’Pursuance’ (tavoittelu, etsintä) sekä ’Psalm’ kuvasivat hengellisen etsinnän eri vaiheita, muotoja, tasoja.

Ensimmäisessä osassa ’Acknowledgment’ valoisan alkusoiton jälkeen esiin nousee nelisävelinen bassoriffi. Kuvion viimeinen sävel jää ylös, ilmaan: riffin retorinen ilme muistuttaa kysymystä. Menee tovi ja Coltrane liittyy riffiin mukaan siirrellen sitä eri sävellajeihin. Mukana on pohdintaa, kysymyksen esittämistä, etsintää eri paikoista. Pian Coltrane tekee jotain ennen kuulumatonta: hän alkaa mantramaisesti laulaa sanoja a love sup-reme nelisävelisen bassoriffin mukaisesti. Levyllä hänen äänensä kuullaan moninkertaisesti, päällekkäisäänityksinä.

Part 1 – Acknowledgement • albumilta A Love Supreme
1964, julkaistu 1965

Toinen ja kolmas osa tarjoavat meditatiivisen alun jälkeen tuliperäisempää, iskevämpää soittoa. Toinen osa ’Resolution’ aukeaa tenorisaksofonin laulavaksi teemaksi. Teema ja koko osa on nimensä mukaisesti päättäväinen, sen ote jämäkän määrätietoinen. Teeman laskeva sävelkulku on Coltranen hienoimpia hetkiä soittajana ja säveltäjänä. Uskon että monelle ensikertalaiselle LP avautuu toden teolla iskien juuri tässä vaiheessa. Kolmas osa ’Pursuance’ käynnistyy Elvin Jonesin rumpusoololla, joka kytee odottavaa jännitettä. Lyhyen saksofoniteeman jälkeen jatkaa McCoy Tynerin pianon, Jimmy Garrisonin basson ja Jonesin rumpujen muodostama trio. Coltrane palaa myöhemmin ja kuljettaa levyn pisintä osaa kohti loppuaan yhtyeen pitäessä herkeämättömän nopeatempoisesti iskevää rytmiä yllä. Se on myrskyä tyynen edellä. Osa hiljenee Garrisonin basson yksinpuheluksi, jossa hän palaa ensimmäisen osan riffimäiseen teemaan.

Viimeisen osan ”psalmi” taas on ylistyslaulu Jumalalle: runomuotoinen teksti on kirjoitettu LP:n kanteen ja Coltrane mukailee kirjoittamaansa tekstiä soittamalla sitä tavu kerrallaan. Hän siis ikään kuin resitoi tekstin saksofonillaan – ja tyylillisesti hyvin samoin keinoin kuin Alabama-sävellyksessään. Runossa toistuu kolmitavuinen ilmaus, sanat thank you, God. Tämän kiitoksen Jumalalle Coltrane soittaa kolmisävelisenä päättävänä fraasina. Siinä missä teoksen alkupuolen nelisävelinen A Love Supreme –teema jää kysymyksen lailla ilmaan, tässä lopussa saadaan vastaus ja löydetään sisäistetty rauha.

Part 4 – Psalm • albumilta A Love Supreme
1964, julkaistu 1965

Love Supremes: toiset versiot

LP A Love Supreme äänitettiin Coltranen kvartetin kanssa 9. joulukuuta vuonna 1964 Rudy van Gelderin studiolla New Jerseyssä. Mielenkiintoista on, että jo seuraavana päivänä Coltrane oli uudestaan studiossa. Silloin nauhalle tallentui vaihtoehtoisia versiota sävellyksen ensimmäisestä osasta, mutta suuremmalla kokoonpanolla. Mukana kvartetin lisäksi joulukuun 10. päivä olivat basisti Art Davis sekä saksofonisti Archie Shepp.

Siinä missä A Love Supreme julkaistiin heti vuoden 1965 alussa, jäivät nämä sekstettiversiot julkaisematta. Ne ovat mukana kahden CD:n deluxe-julkaisulla, joka näki päivänvalon vuonna 2002; samoin näitä versioita on julkaisulla A Love Supreme: The Complete Masters. Mielenkiintoista kuitenkin on, että Coltranella oli sävellyksen suhteen jo alun alkaen jonkinlainen ajatus laajennetusta soundista – tai todistettavasti hän tällaista vaihtoehtoa pohti. Vaikka A Love Supreme tallentui ja vakiintui Coltranen klassisen kvartetin eittämättä tunnetuimmaksi ja yhdeksi hienoimmaksi hetkeksi, saksofonistilla oli katse suunnattu jo tulevaan.

Part 1 – Acknowledgement • albumilta A Love Supreme Deluxe Edition
Sekstettiversio 10.12.1964, julkaistu 2002

Levyyn ja sen syntyhistoriaan voi perehtyä myös kirjan muodossa. Ashley Kahnin vuoden 2003 kirja A Love Supreme: The Story Of John Coltrane’s Signature Album (Penguin Books) käännettiin myös suomeksi muutama vuosi sitten Aviadorin kustantamana. Vuonna 2022 kirjan nimellä A Love Supreme – John Coltranen testamentti käänsi nyt viime vuonna edesmennyt musiikkikirjoittaja Petri Silas.

Samoihin aikoihin Kahnin kirjan suomennoksen kanssa vuonna 2021 ilmestyi melko hiljattain löytynyt liveäänitys A Love Supreme – Live In Seattle. Jo mainitulla Deluxe Editionilla taas mukana on konserttiversio Ranskasta kesältä 1965, jota pitkään pidettiin ainoana livetallenteena Coltranen sävellyksestä. Ranskan tallenteen ja Seattlen konsertin välillä on vain muutama kuukausi, mutta niiden välillä on maailmojen ero. (Toki niiden välillä on valtava ero myös äänenlaadullisesti: Seattlen versio on ikävän epätasainen kauttaaltaan, joten se toimii ehkä ennemmin jonkinlaisena
referenssiäänitteenä.) Lokakuussa Seattlessa Coltrane uskalsi kokeilla jotain vielä radikaalimpaa kuin studiossa Art Davisin ja Archie Sheppin kanssa. Nyt lavalla on isompi, soundillisesti yhä laajennetumpi yhtye. Ja mikä tärkeää, mukana on myös saksofonisti Pharoah Sanders – muusikko, jonka läsnäolo vahvan korostuneesti merkitsee siirtymistä John Coltranen Impulse-merkin viimeiselle kolmannekselle. Samalla se merkitsee siirtymistä saksofonistin edelleenkin mielipiteitä jakavalle myöhäiselle kaudelle.

Topias Tiheäsalo

Part 2 – Resolution • albumilta A Love Supreme
9.12. 1964, julkaistu 1965

Part 2 – Resolution • albumilta A Love Supreme Deluxe Edition
Konserttitallenne Ranskasta Antibesin jazzfestivaalilta 26.7.1965

Part 2 – Resolution • albumilta A Love Supreme: Live In Seattle
Konserttitallenne Seattlesta 2.10.1965

John Coltrane | Facebook

💿
John Coltrane
Finna.fi

Giant Steps Atlantic 1960 • 2LP ja 2CD Deluxe Edition Atlantic / Rhino 2020
Africa/Brass Impulse! 1961 • 2CD The Complete Africa/Brass Sessions Impulse! / MCA Records 1995
Live At The Village Vanguard Impulse! 1962 • 4CD The Complete 1961 Village Vanguard Recordings Impulse! / MCA Records 1997
Coltrane Impulse! 1962 • 2CD Deluxe Edition Impulse! / Verve 2002
Impressions Impulse! 1963
Ballads Impulse! 1963 • 2CD Deluxe Edition Impulse! / Verve Music Group 2002
John Coltrane and Johnny Hartman Impulse! 1963
Live At Birdland Impulse! 1964
Coltrane’s Sound Atlantic 1964
Crescent Impulse! 1964
A Love Supreme Impulse! 1965 • 2CD Deluxe Edition Impulse! / Verve Music Group 2002 • 2CD The Complete Masters Impulse! / Verve Music Group 2015
A Love Supreme – Live In Seattle Impulse! / Verve Label Group / UMe 2021

💿
Kokoelmia ja bokseja
John Coltrane
Finna.fi

Legacy 4CD + 64 sivuinen liite | Impulse! / The Verve Music Group 2002
The Classic Quartet – The Complete Impulse! Studio Recordings 8CD + 100-sivuinen kirjaliite | Impulse! / GRP Records Inc 1998
Both Directions At Once: The Lost Album Deluxe Version 2CD • Impulse! / Verve Label Group 2018

💿
Kokoelmia
Eri esittäjiä
Finna.fi

The House That Trane Built – The Story Of Impulse Records • 4CD | Impulse! 2006
First Impulse – The Creed Taylor Collection – 50th Anniversary • 4CD + 80-sivuinen kirjaliite | The Verve Music Group 2011

📚
Lue lisää John Coltranesta
Finna.fi

Kind of Blue – modernin jazzin avain Ashley Kahn & kääntäjä Petri Silas, 273 sivua | Johnny Kniga 2009
Coltrane – erään soundin tarina Ben Ratliff & kääntäjä Arto Häilä, 281 sivua | Like 2011
A Love Supreme – John Coltranen testamentti  Ashley Kahn & kääntäjä Petri Silas, 355 sivua | Aviador 2021 & 2025

📚
Read more about John Coltrane
Finna.fi

Coltrane – A Biography Cuthbert Ormond Simpkins, 287 sivua | Herndon House Publishers 1975
Coltrane – A Biography Cuthbert Ormond Simpkins, 287 sivua | Black Classic 1989
Chasin’ The Trane – The Music And Mystique of John Coltrane J. C. Thomas | Elm Tree Books 1976 • Da Capo Press 1976
John Coltrane Bill Cole, 264 sivua | Schirmer Books 1978
John Coltrane Bill Cole, 272 sivua | Da Capo Press 1993
Ascension – John Coltrane And His Quest Eric Nisenson, 278 sivua | Da Capo Press 1995
John Coltrane – His Life And Music Lewis Porter, 409 sivua | University of Michigan Press 1998
A Love Supreme – The Story Of John Coltrane’s Signature Album Ashley Kahn, 260 sivua | Viking 2002 • Penguin Books 2003

📚
Lue lisää Impulsesta ja John Coltranesta
Finna.fi

The House That Trane Built – The Story Of Impulse Records Ashley Kahn, 338 sivua | Granta Books 2006

📚
Lue lisää jazzlevytyksistä
Finna.fi

The Penguin Guide To Jazz Records Richard Cook & Brian Morton | Penguin 1992–2008, yhdeksän painosta

Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä

ECM Records • 1990-luvun musiikin sulaumia • Jan Garbarek • The Hilliard Ensemble • John Surman • Sidsel Endresen • Trevor Watts • Keith Jarrett • Meredith Monk • Arvo Pärt • Edward Vesala • Krakatau
Juhani Aaltonen on suomijazzin suurmies ja monipuolinen muusikko • Vuodet 1958–2024
Kerkko Koskinen soolona 2002–2025 • Modernia laulelmaan ja mahtipontta jazziin • Rakkaus viiltää [2002] ➡️ Lämpö [2025]
Linda Fredriksson – jazzina soivia luonnonvoimia • Juniper [2021]
Pat Metheny – jazztähden ECM-kausi • Vuodet 1974–1984
Pekka Pohjola 1952–2008 • Massiivisen suuri seikkailu • Pewit [1997]
Stanley Clarke – omaa fuusiota luomassa • Stanley Clarke [1974]

Tasavallan Presidentti / Jukka Hauru & Superkings • Poplastuja Liisankadulta 1973 • Pop Liisa 1 & 2 • Live In Studio [2016]
The Five Corners Quintet tarttui nykyhetkeen menneisyyden kautta • Chasin’ The Jazz Gone By [2005 • 2025]
Unisono Quartet / Taivaantemppeli – Jazzlastuja Liisankadulta 1973 • Jazz Liisa 1 & 2 • Live In Studio [2016]
Utopianisti – raja-aitoja kaatavaa heittäytymistä • Vuodet 2011–2025
Vesa-Matti Loiri 1945–2022 • Hämäriä tuokiokuvia • 4 + 20 [1971]
Wigwam – historiallisen suomalaisbändin debyytti • Hard N’ Horny [1969]
Wigwam / Taivaanvuohi – Poplastuja Liisankadulta 1973 • Pop Liisa 3 & 4 • Live In Studio [2016]

Live At Birdland • 1963
Spotify

Both Directions At Once: The Lost Album – Deluxe Version • 1963 / 2018
Spotify

Crescent • 1964
Spotify

A Love Supreme – The Platinum Collection • 1964 / 2021
Spotify