Bloodmoon • 1 | Epitaph/Deathwish 2021

Musiikkia esille kirjastossa

Kymmenes albumi ei yleensä tee vaikutusta muulla kuin tekijänsä urautumisen syvyydellä. Bloodmoon • 1 on miellyttävä poikkeus sääntöön, sillä kolmekymppisensä jo viettänyt Converge luo sillä itsensä uudelleen.

Laulaja Jacob Bannon ja kitaristi Kurt Ballou perustivat Convergen Massachusettsin Salemissa vuonna 1990. Nykyiseen kokoonpanoonsa tuo metalcoren pioneeri ja myöhempien aikojen hardcoren voimaryhmä pääsi neljännen ja tunnetuimman albuminsa Jane Doen (2001) äänitysten aikaan, kun basisti Nate Newton ja rumpali Ben Koller liittyivät joukkoon. Sittemmin Converge on julkaissut parin vuoden välein tasokkaita levyjä, joista yhdestäkään ei ole keuhkottu yhtä paljon kuin Jane Doesta.

Bloodmoon • 1 muuttaa asian. Converge esiintyy sillä laajennetussa kokoonpanossa, johon kuuluvat doomfolkin kuningatar Chelsea Wolfe, hänen bändikaverinsa Ben Chisholm sekä Cave-Inin Stephen Brodsky, joka aikoinaan piipahti Convergenkin riveissä. Uudenlainen soundi syntyi vuonna 2016, kun ryhmä esitti muutamalla keikalla uusia sovituksia Convergen vanhoista kappaleista.

Blood Moon. Ohjaaja: Emily Birds.

Raamatussa verikuu loistaa lopunaikojen merkkinä, astrologiassa itsetutkiskelun ja -ymmärryksen valoa. Convergen musiikissa on molempia. Bloodmoon • 1 on kaoottisimmillaan apokalyptinen, mutta siinä on muitakin sävyjä, salaperäisyyttä, herkkyyttä, julmuutta, kauneutta ja lohduttomuutta. Se on niin kaukana eskapistisesta viihteestä tai popmusiikista kuin rocklevyksi luokiteltava äänite voi olla. Sitä on yhtä mahdotonta käyttää taustamusiikkina kuin juoksuhiekkaa jalkatreeniin. Sen sijaan Bloodmoon • 1 saattaa kertoa jotakin kuuntelijastaan, jos sitä soittaa pimeässä hyvillä kuulokkeilla.

Raa’asta ulosannista tunnettu Bannon yllättää laulamalla hienosti myös puhtaasti. Myös Wolfe löytää äänestään niin uusia sävyjä, että välillä häntä ei tahdo edes tunnistaa. ”Uuden Convergen” rakentaminen vanhalle perustalle oli erinomainen idea, sillä Balloun, Newtonin ja Kollerin yhteispeli toimii kahdenkymmenen vuoden kokemuksella. Stephen Brodskyn Cave-In ei ole mikään ikimuistoinen vaihtoehtorockbändi, mutta Convergen levyllä hänen vaikutteensa tuntuvat innovatiivisilta. Voi tietysti kysyä, voiko näin erilaista yhtyettä enää kutsua vanhalla nimellään, mutta yleisön tunteman nimen käyttämisessä on toki tietynlaista järkeä.

Coil.

Bloodmoon • 1 on hyvin vaihteleva kokonaisuus sekä biisien välillä että sisällä. Moni kappale, erityisesti levyn avaava nimiraita, ovat jo itsessään eeppisiä teoksia. ’Viscera Of Men’ sekoittaa raivokkaan hardcoren ja tuomiopäivän hypnoosihymnin, ’Lord Of Liarsin’ raakaa progemeteli käy melkeinpä sietämättömäksi, ’Flower Moon’ voisi olla Alice In Chainsin Jerry Cantrellin ja Black Sabbathin Tony Iommin yhteistyötä, ’Tongues Playing Deadissa’ raaka huutolaulu ja tyylikkäät stemmat sopivat yhteen hämmentävän hyvin, ja ’Scorpion’s Stingin’ yönpimeä bluesvalssi muistuttaa PJ Harveyn To Bring You My Loven kiihottuneen kaihoisia tunnelmia… Ja siltikin kaikki tuo tuntuu kuuluvan samalle albumille.

Massachusettsin metelimestarit ovat saaneet idean, joka voi viedä taiteellisessa mielessä hyvinkin pitkälle. Onko Bloodmoon • 2:n (mahdollisesti) levyttävä Converge enää sama kokoonpano, vai onko sillä mukana muita ulkojäseniä? Odotan kiinnostuneena. Joka tapauksessa Bloodmoon • 1 tullaan muistamaan merkittävänä Converge-levynä.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Converge | kotisivu
Converge | Facebook
Converge | Instagram

Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä

Captain Beefheart And His Magic Band: Safe As Milk – suuri taiteilija esittäytyy
Mark Lanegan: Whiskey For The Holy Ghost – Seattlen surujuhlan soundtrack
New Order: Movement – vaiston varassa eteenpäin
Nick Cave & The Bad Seeds: Skeleton Tree – pimeä tie kohti valoa

Nine Inch Nails: Pretty Hate Machine – loikka lähitulevaisuuteen
Oranssi Pazuzu: Mestarin kynsi – alitajunnan oudot luonnonlait
Soundgarden: Badmotorfinger – visio kirkastuu
The Cure: Wish – valoa synkkyyden keskeltä
The The: Mind Bomb – politiikkaa ja henkilökohtaisuuksia
Tuomari Nurmio: Luuta ja nahkaa – koruton mestariteos
Type O Negative – goottihevin kuninkaalliset

Converge
Finna.fi

1990-luku

Halo In A Haystack | Earthmaker Records 1994
Caring And Killing – 1991 Through 1994 • kokoelma | Lost & Found 1995
Petitioning The Empty Sky | Ferret Music/Equal Vision Records 1996
When Forever Comes Crashing | Equal Vision Records 1998
The Poacher Diaries Agoraphobic Nosebleed & Converge | Relapse 1999

2000–2009

Deeper The Wound | Deathwish 2001
Jane Doe | Equal Vision 2001
Unloved And Weeded Out • kokoelma | Deathwish 2003
You Fail Me | Epitaph 2004
No Heroes | Epitaph 2006
Axe To Fall | Epitaph 2009

2010-luku

All We Love We Leave Behind | Epitaph 2012
Thousands Of Miles Between Us • live • 2LP • 3Bluray | Deathwish 2015
The Dusk In Us | Deathwish/Epitaph 2017

2020-luku

Bloodmoon • 1 | Epitaph/Deathwish 2021