Pesso on yksityisetsivä surullisen pojan hahmossa – sortumatta alakulossaan kyynisyyteen

sadboi | Sony Music 2024

Musiikkia esille kirjastossa

Pesso: sadboi (Sony Music 2024).

Pidän tietynlaisesta kielellisestä rajoittamattomuudesta, vähän liioitellen sanottuna kielellisestä anarkismista. Toiminnan tavasta, jossa sanat ja niiden merkitykset ymmärretään, mutta pyritään tutkimaan niitä useista erilaisista perspektiiveistä tarkoituksena luoda aina uusia rakennelmia. Pidän myös etsivätarinoista. Muun muassa näistä syistä pidän Pesson (Miika Pesso, s. 1988) maaliskussa 2024 ilmestyneestä sadboi -albumista varsin paljon.

Pesso

Pesso. Kuva: Allday.fi

Määritelmällistä popmusiikkia

Sen, onko musiikki poppia, määrittelee jo itse sanan sisällä yksi ja ainoa asia: onko se suosittua, pyrkiikö se suosioon. Todistetusti vahvoja tapoja suosioon, suuremman kansanjoukon sydämiin pääsemiseen ovat onnistuneet mieli-, kieli- ja kuulokuvat. Sellaiset, joihin mahdollisimman moni voi tasolla tai toisella samaistua. Pesso aloittaa tämän tavoittelun albumimitassa nyt biisillä nimeltä ’Puutarhakatu’.

Jos liikaa odottaa niin, niin voi pettyä / saattaa eksyä / jos (h)aikailee aikaa menetettyä

Puutarhakatu • albumilta sadboi
2024

’Puutarhakatu’ kuulostaa joltain, jota pitkin kuka tahansa meistä on voinut kulkea. Sen varrelle voi kuvailla vastaavan tapahtuman kuin Musta Hanhi -nimisen artistin ’Tämä on elämää’ -biisissä.

Sä tulit vastaan / ihan sattumalta Rauhankadulla / vaihdettiin juttuja / sull on mies ja vauva / kissa ja koira…

Musta Hanhi: Tämä on elämää

(Huomautettakoon tässä kohtaa, että Rauhankatu kulkee Turussa – jossa sekä tässä mainitut artistit että tämän jutun kirjoittaja ovat yhtä aikaa asuneet – samansuuntaisesti ja lähes yhtä pitkänä kuin Puutarhakatu).

Aivan tavallisia asioita – jollaisia ikävä kyllä isolle osalle meistä ovat myös kariutuneet ihmissuhteet, joihin niin Hanhi kuin Pesso suuressa osassa biisejään eri tavoin keskittyvät. Ne tavalliset, suuren yleisön miellettävissä olevat paikat ja tapahtumat, maustettuina hyppysellisellä henkilökohtaisia – tai sellaisiksi uskottavia – kokemuksia. Niistä koostuu se poptekstin resepti, josta tekijät kokkaavat keitoksensa omilla tavoillaan.

Pesso kertoi Klangin haastattelussa, että vaikka sadboi on erolevy, ja sellaisena terapiaa myös tekijälleen, ei tarkoitus ollut sen teksteissä mennä seikkaperäisyyteen.

Päätin etten kerro mitään siitä avioerosta. Tällä levyllä on kyllä kappaleita, jotka käsittelee sitä eroa, mutta enemmän sen aiheuttamia tunteita eikä niinkään sitä kaikkea mitä on tapahtunut.

Kokonaisuus onnistuukin myös tässä mainiosti, eikä alavireisyydestään huolimatta ole lopulta ainakaan synkkä, vaan tekijänsä mukaan “toiveikas ja harras albumi”.

Miksi mainitsin tämän artikkelin alussa pitäväni etsivätarinoista? Siksi, että nimenomaan sellaisista tuntuu tälläkin levyllä olevan kyse. Kun tarinan yksityisetsivä (ehkä vielä kuvaavammin englanniksi private investigator) saa toimeksiannon, on kyseessä usein hyvin yksityiskohtainen, henkilökohtainen tilanne ja tapaus. Yksityisiin asioihin ei kuitenkaan pääse kiinni tutkimatta ensin yleisiä puitteita, tapahtumapaikkoja, asioitten syy- ja seuraussuhteita. Pesson uran viidennen albumin kertojaääni tekee juuri tätä, ja onnistuu useammallakin tavalla.

Kaihoa ja alakuloa ilman kyynisyyttä

On varmasti osuvaakin ajankuvaa, että useampi tätä nykyä menestyvä suomenkielinen artisti hyödyntää varsin kyynistä, ylimieliseksikin tulkittavaa kieltä ja ulosantia. Sellaiselle tuntuu olevan kaikupohjaa, vaikka sen hyvää tekevään voimaan onkin vaikea uskoa. Ei artistin toki hyväntekijä tarvitsekaan olla, saati sitten maailmantilan parantaja. Kuulijan olotilaan moni musiikkiaan julkaiseva kuitenkin toivoo voivansa vaikuttaa. 

Pesso on teksteissä mietteissään, surullinen, muttei juurikaan epäuskoinen. Kyynisyys loistaa sadboin biiseissä poissaolollaan. Tässä mielessä hän ei ole toinen käsi aseella, toinen viskipullon kaulalla jurottavan dekkarin oloinen ollenkaan. Murheessakin, ellei oikeastaan varsinkin siinä, tarvitaan myös huumorin pilkahduksia. Omiin korviini sellaisia kaikuja on tällä levyllä niin sanavalinnoissa kuin tuotannossa.

Yksi levyn vahvimmista biiseistä, ’Vaaleenpunainen tuuli’ alkaa kosketinosuudella, jonka tuotantoäänet kuuluvat tarkoituksellisen selkeästi. Ei välttämättä huumoria, mutta elämän makua ja ikäänkuin asioitten esittämistä sellaisina kuin ne ovat.

Oot ollu mielessä / mä lähetän tän viestin missä…/ tai emmä sanokaan / luulin et oon hyvä odottaja / puhelin kädes koko ajan / oot ollu mielessä / vielki tätä viestiä täss.. / luulin et oon hyvä sanottaja

Edellä mainitussa kohdassa samaistuin ensin tilanteeseen ja epävarmuuteen vahvasti. Myöhemmillä kuuntelukerroilla sama osuus taas korostuu korvissa nimenomaan kielellisenä ilotteluna.

Vaaleenpunainen tuuli • albumilta sadboi
2024

’Miltä maistuu merivesi’ -biisin kielikuvastossa upotaan välillä syvällekin pinnan alle. Kuin muistutuksena siitä että kyseessä on “vain” biisi, kuullaan raidalla taas studioääniä.

Biisin mieleenjäävää pilkettä edustava pätkä “..miks sua aina surettaa / ku näät et jotain tuttua / rakennusta puretaan / oliks teil jotain juttua?” sai tätä tekstiä kirjoitettaessa traagisenkin kaiun. Artikkelin alussa mainitulla Puutarhakadulla, Portsan kaupunginosassa paloi upea puutalo. Kyyniseksi en edes tällä kohtalokkaalla yhteensattumalla tätäkään tekstikohtaa pysty mieltämään.

Pakoon ansoitetulta mieleltä pakottamattomalla kielellä

Levyn parinkymmenen kuuntelukerran jälkeen en usko että ’Koitan / voiko’ -raita kuuluu sen terävimpiin. Siitä huolimatta sillä kiteytyy ajatus, jonka kuulen niin sanotusti rivien välissä läpi albumin.

Koitan / koko ajan ratkoo ongelmaa jota / ei oo olemassa ollenkaan… teen kaikista ongelmii vaik ei ne oliskaan

Koitan / voiko • albumilta sadboi
2024

Kun kyseessä on lohtulevy, ei parempaa nostoa voisi tehdä. Synkkyys ja murhe ovat tarpeellisia, arvokkaita olotiloja, tuntemuksia. Murehtijan on kuitenkin yhtä arvokasta tiettyyn pisteeseen päästyään miettiä, mitkä ongelmat ovat todellisia muuallakin kuin omassa mielessä. Helppo sanoa, tiedän sen varsin hyvin, mutta uskon ajatukseen.

Palaan vielä miettimään, miksi tartuin tähän levyyn; mikä edellämainittujen lisäksi tekee sadboista monia verrokkejaan vetoavamman? Ok, olen usein puolustuskyvytön breakbeattien edessä, ja niitä tässä kuullaan paljon. Lopulta tärkein asia taitaa kuitenkin olla kieli.

Mainitessani alussa kielellisestä anarkiasta, en todellakaan tarkoittanut tapaa jossa sanoilla tai lauseilla tehdään aivan mitä tahansa. Soittolistat ja erilaiset kanavat ovat pullollaan biisejä, jotka vievät sormen skip-napille armotta, kielellisine hölmöyksineen. Perusmerkitykset on ymmärrettävä, ja sen pitää kuulua myös omassa tekemisessä, ennen niin sanottua sooloilua. Pesson tällä levyllä käyttämä kieli on hyvää, ymmärrettävää, mutta pakotonta. Kertoja ei ole vaivaannuttavan kirjakielinen, eikä pakotetun “ajankohtainen” käyttämissään ilmauksissa. Hän ei kuulosta korostetusti sen paremmin aikuiselta kuin lapseltakaan. Tämä kaikki lisättynä sillä vapaudella jonka pohjaosaaminen tuo, ei ole kotimaisessa popmusiikissa vuonna 2024 mitenkään itsestäänselvä paketti.

Niko Toiskallio

Pesso | Facebook
Pesso | Instagram
Pesso | Allday.fi

Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä

Absoluuttinen Nollapiste – popmusiikkia, tavallaan • Olos [2000]
Asa [1] 2000–2011 • Roihuvuoresta Rouhuvuoreen, Rähinästä rentouteen
Asa [2] 2011–2022 • Jatkojen jatkoilta perustekemisen pariin
Beastie Boys – ysärin rajattomuus • Check Your Head [1992]
Draama-Helmi on ääni pään sisällä • Draama-Helmi kuistilla [2022]
Eevil Stöö – kuinka hiisaavasta hiihtopipomiehestä tuli legit • Vuodet 2002–2022
Joose Keskitalo – elämän kauneus kuoleman varjossa • En lähde surussa [2019]
Juhani Saksikäsi – Verbaalisesta lihavuudesta Erilaiseen avaruuteen • Vuodet 1997–2024
Laupias Tolppanen – sisäisiä kaikuja laajalla skaalalla • Riittävän hyvä [2024]
Lauryn Hill – uraa uurtanut oppitunti kaikille osapuolille • Miseducation [1998]

Mariska – raikas uusi kulma • Toisin sanoen [2002]
Rekami • Rekamin foorumit kasvavat salavihkaa – Pianotunnit [2023] esittelee voimahahmon yhä korkeammalla tasolla
Ruusut – inhimillisyyttä ajankuvan alla • Kevätuhri [2020]
Silvana Imam – ulkopuolisten ääni • Naturkraft [2016]
Paleface – sanomaa suomen kielellä • Helsinki–Shangri-La [2010]
Paperi T – ulkopuolisesta kolmekymppisten ääneksi • Vuodet 2010–2021
Pyhimys – reflektointia mielikuvien suojassa • MIKKO [2020]
Sleeping Bag Records • 1980-luvun New Yorkissa hitsattiin historiaa oikeilla kohtaamisilla
The Streets • Mike Skinner luomus on sekä kaunotar että hirviö – eikä mahdu mihinkään • Vuodet 2001–2023
Tulenkantajat – tiimi timmein toi rapin Rolloon • Tulenkantajat [2001]
Yona – pelastus ilon kautta • Uni johon herään [2021]

💿
Pesso
Finna.fi

Kunnes mä tapasin sut | Johanna Kustannus 2018
Miks et sä oo niinku kaikki muut? | Johanna Kustannus 2020
33 | Sony Music Entertainment Finland 2022
sadboi | Sony Music Entertainment Finland 2024

📚
Lue lisää suomiräpistä
Finna.fi

Rappiotaidetta – suomiräpin tekijät Paleface Karri Miettinen, 250 sivua | Like 2011
Kolmetoista kertaa kovempi – räppärin käsikirja  Paleface Karri Miettinen & Esa Salminen, 503 sivua | Like 2019
Hyvä verse – suomiräpin naiset  Heini Strand, 200 sivua | Into 2019
Revi se – ja kokoa maailma uusiks!  Kaisa Happonen & Karri Miettinen & Laura Mendelin & Daniel Špaček, 116 sivua | WSOY 2018
Riimi riimistä – suomalaisen hiphopmusiikin nousu ja uho  Jani Mikkonen, 199 sivua | WSOY 2004 
Sanasta sanaan – suomalaisen räpin historia ja tärkeimmät biisit  Juuso Määttänen & Mikko Aaltonen & Mikko-Pekka Heikkinen & Jussi Lehmusvesi & Arttu Seppänen, 159 sivua | HS-Kirjat 2019

sadboi
1 puutarhakatu
2 vaaleenpunainen tuuli
3 miltä maistuu merivesi?
4 kermavaahtoo
5 (elämä on) lahja
6 koitan / voiko
7 kauan (ihan liian)
8 tennistä feat. Pykäri
9 valkosuklaata feat. Lac Belot

sadboi • 2024
Spotify

sadboi • 2024

Pesso: sadboi (Sony Music 2024).

Musiikkikirjastot.fi logo

Levyhyllyt-juliste 2023. Harri Oksanen & Tuomas Pelttari

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *