The Undead | Deepland Records 2021
Two Witches on kotimaisen goottirockin pioneeri, genressään kiitetty ja kiistelty yhtye, joka on toteuttanut laulaja Jyrki Witchin visioita vuodesta 1987 lähtien. Nyt tuo gothic-kulttuurin monitoimimies, kirjailija ja Lumous-festivaalin isä on luotsannut bändinsä levyttämään uuden albumin, jossa on myös jotakin vanhaa.
Two Witches. Kuva: Tomi Vitikainen
Jyrki Witch, yhtyeesi Two Witchesin uusi albumi The Undead ilmestyy kesäkuun lopulla. Millä mielellä päästät sen käsistäsi maailmalle?
– Oikein hyvällä mielellä. Ollaan saatu viimeistellä levyä kaikessa rauhassa ja onnistuimme saamaan vielä mieluiset vierailijat mukaan värittämään lopputulosta. Tässä kohtaa kuuluu tietysti sanoa tämän olevan paras levymme. Oli se sitä tai ei, tärkeintä kuitenkin on, että me ollaan itse tyytyväisiä. Koko bändi.
The Last Day
Olet vaikuttanut kotimaisessa ja kansainvälisessäkin goottimusaskenessä 80-luvulta lähtien. Seuraatko alakulttuuria edelleen, ja millaisessa tilassa se tällä hetkellä on?
– Seuraan toki, hyvin aktiivisesti. Omien bändien lisäksi pyöritin parin kaverin kanssa kahdenkymmenen vuoden ajan Suomen ainoaa goottikulttuurin kesäfestivaalia, nelipäiväistä Lumous Gothic Festivalia (2001–2020). Ulkomaisten esiintyjien buukkaus oli minun vastuullani, joten tuli kuunneltua melkoisen määrät uusia levyjä ja nähtyä kymmeniä keikkoja joka vuosi. Tykkään myös käydä alan tapahtumissa ja ulkomaisilla festivaaleilla.
– Alakulttuuri on alakulttuuria ja viime vuosina on oltu ehkä aiempaa enemmän marginaalissa, mutta kyllä aina tasaisesti ilmestyy uusia kiinnostavia bändejä, kuten myös lehtiä, levy-yhtiöitä, klubeja ja keikkoja. Pienimuotoista mutta antoisaa toimintaa.
Jyrki Witch. Kuva: Dilan Bal
The Undead on Two Witchesin yhdeksäs pitkäsoitto. Mitä voit kertoa levystä?
– Tällä kertaa palattiin tietoisesti 90-luvun kuvastoon. Kirjoitin ensimmäistä kertaa pariin vuosikymmeneen muutaman vampyyritarinankin ja kansiin haettiin samaa fiilistä kuin alkupään levyillämme. Toki aikakausi on eri ja soundit ovat tätä päivää ja me osataan ehkä itsekin tehdä joitain asioita paremmin kuin 90-luvulla.
– Saimme mukaan kiinnostavia vierailijoita, nimekkäimpinä brittiläiset Vlad Janicek (Nosferatun alkuperäinen basisti ja biisintekijä) ja Inkubus Sukkubus -orkesteri, sekä Latinalaisen Amerikan goottiskenen kuuma nimi Ariel Maniki Costa Ricasta. Kaikki antoivat uusia näkökulmia biiseihin.
Irresistible
Two Witches on ollut koossa pian 35 vuotta. Mitä bändi merkitsee sinulle?
– Two Witches on kulkenut rinnalla koko aikuisikäni. Olen laittanut siihen kiinni niin paljon aikaa, rahaa, energiaa ja suhteita, etten enää osaisi ilmankaan olla. Enkä toki haluaisikaan. Vaimoni soittaa myös samassa bändissä, joten tämä on tällainen yhteinen juttu. Molemmat sparraavat toisiaan ja ymmärtävät, miksi bändi vie aikaa.
– Olen ihan tavallisesta duunariperheestä, eikä nuoruudessani liiemmin matkusteltu muutenkaan, joten vasta tämän bändin myötä minulle aukesi mahdollisuus kierrellä maailmaa. Uusiin paikkoihin, kulttuureihin ja ihmisiin tutustuminen ja uusissa paikoissa esiintyminen on ollut ehkä kaikkien tärkein motivaattori jatkaa bändiä vuodesta toiseen.
Synkät sävyt ja post-punk-soundit ovat olleet välillä hyvinkin suosittuja musiikissa, mutta Two Witches on pysynyt kulttibändinä. Mistä se johtuu, ja miten kuvailisit suosiotanne?
– Helpoin vastaus tietysti on, ettei me olla tarpeeksi hyviä suurempaan suosioon. Mutta ehkä muitakin syitä löytyy, kun kaivautuu syvemmälle.
– Jo aika varhaisessa vaiheessa yhtyeen uraa suosio löytyi paremmin Suomen ulkopuolelta kuin kotimaan areenoilta, joten me suunnattiin promootion painopiste vihreämmille niityille. 90-luvun alusta tähän päivään olemme keikkailleet enemmän ulkomailla kuin kotimaassa ja levyttäneet oman skenemme kulttilafkoille Brasiliasta Venäjälle, Meksikosta Englantiin ja Jenkeistä Saksaan.
– Kun lisäksi kotimaisten rokkifestarien portit ovat pysyneet meiltä suljettuina eikä meillä ole ollut isojen levy-yhtiöiden mediasuhteita apunamme, ei kai ole mikään ihme, ettei meille ole osunut massasuosiota Suomessa. Kaiken lisäksi me ollaan aina tehty musiikkia mustan huumorin keinoin kieli poskessa olematta kuitenkaan huumoribändi. Se on ollut monille hankala yhtälö hyväksyä.
– Mutta ei voi valittaa. Me ollaan kuitenkin päästy kiertämään ympäri maailmaa, soitettu satoja keikkoja liki 30 eri maassa ja neljällä eri mantereella sekä saatu levyttää useille kulttilafkoille, joten olemme varmaan juuri sellaisessa suosiossa jonka ansaitsemme.
Inner Circle Outsider
Millaisena näet Two Witchesin tähänastisen matkan ja toisaalta tulevaisuuden?
– Matka on vaatinut paljon ja välillä kuluttanutkin, mutta kyllä se voittopuolisesti on ollut erittäin antoisa reissu. On asioita, jotka olisin mieluusti jättänyt kokematta, mutta se on se lantin kääntöpuoli. Ehkä onnistumisista ei olisi osannut nauttia yhtä paljon, jos koko matka olisi ollut yhtä auringonpaistetta ja ruusuilla tanssimista.
– Vielä on monta maata käymättä ja vähintään yhtä monta seikkailua kokematta, joten toivottavasti saadaan jatkaa uraa vielä pitkään. Ainahan sitä tietysti toivoo, että tulevaisuus olisi menneisyyttä auvoisampi, mutta kyllä meillä tavoite on katsoa koko reissu maaliin saakka. Vielä ei onneksi maaliviiva edes häämötä.
Olet julkaissut viime aikoina myös kirjoja – sinulta on ilmestynyt romaani Unien valtiatar sekä sanoituskokoelma Inner Circle Outsider. Mistä tämä aluevaltaus sai alkunsa?
– Kirjat ja tarinat ovat aina olleet todella merkittävä osa elämääni. Luen koko ajan, usein montaa kirjaa samaan aikaan, riippuen miten pitkä aika milloinkin on keskittyä lukemiseen. Bussimatkoilla luen jotain kevyempää, omassa rauhassa sitten syvällisempää tarinaa.
– Olin aina pitänyt kirjailijoita arvossa ja halusin kokeilla, pystyisinkö itse saamaan jotain aikaan. Ensimmäinen kirjani oli fiktiivinen vampyyriromaani. Lähestyin raakileen kanssa kustantajaa, ja vaikka ensimmäinen versio palautui bumerangina, sain palautteesta intoa parannella tarinaa. Toisella yrittämällä sain kustannussopimuksen enkä koskaan edes tarjonnut tarinaa muille kustantamoille. Kyse oli siis itsensä haastamisesta, mutta on myönnettävä, että prosessin edistyessä kirjoittamisesta kyllä nauttikin.
– Fanit ovat kyselleet minulta lyriikkakoostetta, joten sellaisen julkaisu oli mielessä jo pidempään. Meillä ei ole läheskään aina ollut sanoja levytysten mukana ja toisaalta olen kirjoittanut lyriikkaa muillekin artisteille, joten nyt oli hyvä hetki laittaa omasta mielestä edustavimmat näytteet yksiin kansiin.
Cats Eyes
Onko suunnitelmissasi kirjoittaa lisää?
– Kyllä se kiinnostaa, kunhan päivätöiltä ja bändijutuilta heltiäisi aikaa.
Millaisen kirjan Two Witchesin vaiheista saisi?
– Ainakin yhtyeen vaiheista saisi todella pitkän kirjan. Yli kolmekymmentä vuotta kiertämistä kengännauhabudjetilla ympäri maailmaa on tuonut mukanaan valtavan määrän tarinoita. Se olisi kertomus jääräpäisesti omilla ehdoillaan kulkevasta ryhmästä, jonka toimille voi välillä nauraa vedet silmissä, ja joskus pitkästä ilosta on seurannut itku. Välillä me ollaan oltu tosielämän Spinal Tap, mutta sekin on parempi kuin jäädä miettimään miksei koskaan edes yrittänyt tehdä mitään. Oman bändini historiaa tuskin kuitenkaan itse kirjoittaisin, ettei menisi liikaa omakehun puolelle. Avustamaan lähtisin kyllä mielelläni, mikäli joku moiseen urakkaan tarttuisi.
Kiitos haastattelusta. Voisitko suositella lopuksi vaikkapa kolmea äänilevyä, kolmea elokuvaa ja kolmea kirjaa ihmiselle, joka haluaa tutustua edustamaasi estetiikkaan ja alakulttuuriin?
Jyrki Witch suosittelee musiikkia, elokuvaa ja kirjallisuutta
Levyt
Finna.fi
Dead Can Dance: Within The Realm of a Dying Sun | 4AD 1987
Bauhaus: In The Flat Field | 4AD 1980
The Mission: Gods Own Medicine | Mercury 1986
Elokuvat
Finna.fi
The Hunger Ohjaaja Tony Scott, 1983
The Vampire Lovers Ohjaaja Roy Ward Baker, 1970
Vuoden synkin juhla / The Gloomiest Celebration Of The Year Ohjaaja Mikko Martikainen, 2008. Dokumentti suomalaisesta goottikulttuurista.
Kirjat
Finna.fi
Musta yö – tummat lasit Nancy A. Collins & kääntäjä Ulla Selkälä, 263 sivua | WSOY 1994
Goth Chic – johdatus pimeän puolen estetiikaan Gavid Baddeley & kääntäjä Ike Vil | Like 2005 & 2006
Worldwide Gothic – A Chronicle of a Tribe Natasha Scharf, 144 pages | Independent Music Press 2011
Ari Väntänen | www.arivantanen.com
Two Witches | Facebook
Lumous Gothic Festival | Facebook
Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä
Dead Can Dance – lokeroimisen sietämätön raskaus • Vuodet 1981–2022
Marianne Faithfull: Broken English [1979] – uuden ajanlaskun alku
Marion: This World And Body [1996] – täyteen ladatty debyytti
Musta Paraati: Peilitalossa [1983] – tyylipuhdasta synkistelyä
Myrkur ei asetu aloilleen • Spine [2023]
New Order: Movement [1981] – vaiston varassa eteenpäin
Nick Cave & The Bad Seeds – pimeä tie kohti valoa • Skeleton Tree [2016]
The 69 Eyesin pimeä tie • Blessed Be [2000]The Boys Next Door ja The Birthday Party – Nick Caven esihistoria • Vuodet 1979–1983
The Cure – valoa synkkyyden keskeltä • Wish [1992]
The Cure löysi kadonneen maailman • Songs Of A Lost World [2024]
The Sisters Of Mercy – vaikean ihmisen uraauurtava elämäntyö • Vuodet 1980–2024
The The – politiikkaa ja henkilökohtaisuuksia • Mind Bomb [1989]
Type O Negative – goottihevin kuninkaalliset • Vuodet 1982–2022
VV – Ville Valon värit • Neon Noir [2023]
Two Witches
Finna.fi
1990-luku
Agony of the Undead Vampire part 2 | Darklands Records 1992
The Vampire’s Kiss | Cleopatra 1993
Phaeriemagick | Talitha Records 1993
Bites | Talitha Records 1995
Bites and Kisses | Cleopatra 1996
Eternal Passion | Nightbreed Recordings 1999
2000–2009
Wenches, Wytches and Vampyres – The Very Best Of Two Witches 1987–1999 | Cleopatra 2000
2010-luku
Goodevil | Darklands Records/Dark December Records 2014
2020-luku
The Undead | Deepland Records 2021
Lue lisää J. Witchiä
Finna.fi
Unien valtiatar, 177 sivua | Kuoriaiskirjat 2019
Inner Circle Outsider – The Lyrics of J. Witch | Darklands 2021
The Undead
Spotify
