Kiihtyneessä mielentilassa | Stupido Records 2020
Haastattelussa kitaristi Olli Kauniskangas

Turun alkuperäisen punkskenen kulmakivi Vihan Muna ei taipunut massamuodin mukaiseksi edes 1970-luvun lopulla. ”Me soitetaan ihan mitä me halutaan”, Olli Kauniskankaan ja Hoss Siivosen bändi vakuutti jo varhaistuotannossaan, ja niin se totisesti tekee edelleen. Ei sitä vieläkään osaa kutsua oikein muuksi kuin vaihtoehtoyhtyeeksi, roisin turkulaisen underground-perinteen jatkajaksi.

Vihan Muna

Kiihtyneessä mielentilassa on vuosikymmenten horroksesta heränneen rosoisen taidepunkyhtyeen ensimmäinen albumi. Biisintekijät katsovat maailmaa satiirikon silmin, ja rock on rumaa ja rämisee. Pitkän linjan toisinajattelijoiden maailmankuva, poliittiset mielipiteet tai taidekäsitys eivät ole muuntuneet saati hioutuneet ajan saatossa. Tällä aikansa kuvaksi luonnehditulla levyllä ei ole paljoakaan tekemistä viihteen tai popmusiikin kanssa. Se ei ole aina miellyttävää kuunneltavaa, mutta omaehtoista kylläkin.

LP Kiihtyneessä mielentilassa julkaistaan 20. marraskuuta 2020.

Bang bang bang! Uuuh!

Olli Kauniskangas, Vihan Muna oli pitkään vain mystinen nimi turkurockin menneisyydestä. Mikä teidät sai palauttamaan sen takaisin aktiivikuvioihin?
– Meitä haastateltiin bändin tiimoilta Toisen soinnun etsijät -kirjaan, joka ilmestyi 2017. Alun perin meidän piti laittaa kokoonpano pystyyn pelkästään kirjan julkaisukeikkaa varten. Kun homma toimi hyvin ja musiikki kuulosti hyvältä, bändi muuttuikin äkkiä pysyväksi. Sen myötä syntyi ajatus uusista julkaisuista.

Vihan Muna on edelleen underground- ja punkbändi niin kuin 1970-luvun lopullakin. Mitä eroa on sellaisen yhtyeen pyörittämisessä vuonna 1978 ja 2020?
– Aikoinaan menimme festivaaleille mukanamme nippu tekemiämme pienlehtiä ja myimme niitä sopivan näköisille tyypeille. Tai sitten laitoimme ilmoituksen Soundiin, koska sen pikkuilmoituksia lukivat kaikki, jotka ostivat tai vaihtoivat pienlehtiä.
– Tallennus- ja julkaisutekniikat niin sanan kuin kuvankin puolella ovat kehittyneet tee se itse -kulttuurille lähestyttävämmiksi, ja internet helpottaa jakelua. Vaikeampaa on päästä edes jotenkin esille nykyisen informaatio- ja musamäärän joukosta.

Pässiguru

Bändihommien ohella teitte 1970-luvulla pienlehteä nimeltä Puikko, jota voi lukea netissä Oranssin pienlehtiarkistossa. Puikko näkyy elävän edelleen Vihan Munan kansitaiteessa.
– Uusien levyjen liiteläpysköissä on tosiaan vähän retroiltu Puikkoa. Kiihtyneessä mielentilassa -levyn Puikossa käytettiin oikeaa kirjoituskonetta, saksia, liimaa ja tussia, vaikka helpommallakin olisi päässyt. Oli hauskaa käyttää tekniikoita, jotka on teininä oppinut. Ne ovat edelleen selkäytimessä.

Sinut tunnetaan parhaiten kitaristina, mutta Vihan Munassa olet basisti-laulaja. Mistä tämä johtuu?
– Olimme Hossin kanssa alun perin kumpikin kitaristeja, ja basso jotenkin vain lankesi minulle. Miellyin siihen, koska minulla oli sellotaustastani johtuen alustava käsitys alapään roolista musiikissa. Sähkökitaran soiton jatkamiseen basson kustannuksella liittyi varmaankin jokin itsekorostuksellinen juttu, joka tuntui niihin aikoihin tärkeältä.

Suomen talvisodan pojanpojanpoika 19–20

Vihan Muna ei vuosina 1978–79 julkaissut paljoakaan musiikkia. Miksi ei?
– Koska bändi oli aktiivinen alle vuoden eikä toiminta ollut kovin suunnitelmallista. Uudet biisit treenattiin kerran ja mentiin keikalle. Taidettiin me yksi demo lähettää Hilse-levylle pyrkimistä varten, mutta se ilmeisesti oli pettymys kokoelman kasaajalle, koska bändi ei nimestään huolimatta ollutkaan rähinäpunkkia vaan kummaa taiderokkia.
– Vihan Muna teki aikoinaan yhden autotallidemon, josta julkaistiin tällä vuosituhannella yksi biisi Punk ja yäk! -kokoelmalla ja toinen Pölyä-kokoelmalla. Vuonna 1978 julkaistu Kårenin-keikkataltiointi Live på Kåren ilmestyi aikoinaan Puikko-kasettina, joka julkaistiin taannoin uudelleen. Lisäksi äänitimme Ylelle Turun studiossa kantanauhan, joka sai yhden radiosoiton kera haastattelun. Sittemmin nauhaa on etsitty vuosikymmeniä kissojen, koirien ja Ylen työntekijöiden kanssa. Tuloksetta.

Uusin julkaisunne Kiihtyneessä mielentilassa on Vihan Munan ensimmäinen albumi. Ovatko sen biisit uusia vai onko mukana ideoita vuosikymmenten takaa?
– Ne ovat jopa niin uusia, ettei niitä kaikkia ole ehditty edes soittaa keikoilla. Myös EP-levyjen Free Jazz ja Tolkuton biisit ovat uutta tuotantoa. Ihan uuden tulemisen aluksi ilmestyi CD-EP Palat 78, jossa on valikoituja vanhoja biisejä nykyversioina. Nyt vanhat biisit ovat pudonneet livesetistä. Uudet tuntuvat paljon paremmilta, eikä vanhoissa ollut semmoisia klassikoita, joita kukaan olisi jäänyt kaipaamaan.

Onko tapanne tehdä biisejä muuttunut sitten muinaisaikojen?
– Vuosien varrella biisintekoon on kehittynyt turhankin monimutkaisia tapoja. Vihan Munassa palataan osittain vanhoihin, mutkattomampiin sävellys- ja sanoitustapoihin, mikä on suorastaan ihanaa. Biisi voi syntyä museon käytäviä kuljeskellessa tai alle kymmenen minuutin bussimatkalla keskustasta Hämeentielle. Kun korvienvälinen radiovastaanotin alkaa suoltaa tavaraa, on syytä kuunnella.

Mies – elämä ja teot

Miten bändin soundi on muuttunut vuosikymmenten mittaan?
– Vihan Munan soundin alkuperäinen idea oli kaoottinen särökitara sekä basso, rummut ja laulu, jotka koettavat luoda raameja kaaokselle. Siihen päädyttiin osin tarkoituksella, osin sattumalta, osin käytännön syistä. Neljäkymmentä vuotta myöhemmin olisi tietenkin turhaa tai typerää soittaa huonommin kuin osaa… Ellei sitten tekisi sitä tarkoituksella, jolloin se ehkä menisi taidon piikkiin.

Kiihtyneessä mielentilassa äänitettiin Virossa. Mikä Vihan Munan sinne vei?
– Alun perin ajatuksena oli äänittää albumi aiempien levyjen tapaan Turussa. Sitten Hoss sattui törmäämään Tallinnassa vanhaan tuttuumme Mikko Palomäkeen, joka kertoi, että hänellä on siellä Retrosonic-niminen studio. Kustannukset kohtasivat ja idea osoittautui hyväksi. Retrosonic on mainio studio kulttuurikeskukseksi kunnostetussa entisessä Tallinnan sähkölaitoksessa, jossa Andrei Tarkovski kuvasi Stalkeria vuonna 1977.

Millainen kokemus albumin tekeminen oli?
– Vihan Munan nykytriolla on melko monen session verran kokemusta studiotyöstä yhdessä, joten äänityksissä voitiin keskittyä itse asiaan. Kaikki tarvittava oli purkissa kolmessa päivässä. Tallinna muodostui muutaman päivän oleskelulla varsinaiseksi suosikkikaupungiksi leivonnaisia myöten. Miksaus ja masterointi on suomenruotsalaista perua: sisäpiiriläisemme Måns-Sune Berg teki tapansa mukaan herkeämätöntä työtä kotistudiossaan.

Kokoomus

Olette sanoneet Kiihtyneessä mielentilassa -levyn olevan kuvaus tästä ajasta. Millaisen kuvan se piirtää eli millainen on aika?
– Sellainen, että moni kokee olevansa aina itse eniten oikeassa, olivat perusteet kuinka olemattomia hyvänsä. Vastaavasti kaikki muut ovat väärässä, itsestä reunoille päin lisääntyvässä määrin. Mukavuutta uhkaavat tai varsinkin liian monisäikeiset asiat voidaan ohittaa helpompien ratkaisujen hyväksi.

Mitä ajattelette Vihan Munan tulevaisuudesta? Tuleeko bändi jatkamaan vielä albumin ja keikkojen jälkeenkin?
– Tulee jatkamaan. Mikään muu vaihtoehto ei ole käynyt mielessäkään. Seuraavaan viisivuotissuunnitelmaan kuuluu yksi isompi projekti ja monta pienempää sitä mukaa kuin mieleen tulee ja fyysinen ja psyykkinen henki pihisee. Minua ainakin ajaa tähän jokin pakko, ja hyvä niin. Kun on ollut soittajana pitkään muiden palveluksessa, on hienoa tehdä tätä itselleen.

Vihan Munan uutuuslevyn Kiihtyneessä mielentilassa julkaisukeikka siirtyi perjantailta 13.11.2020 myöhempään ajankohtaan.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Vihan Muna | kotisivu
Vihan Muna | Facebook

Vihan Muna 2020
Olli Kauniskangas – laulu, bassokitara
Hoss Siivonen – kitara
Pekka Eskelinen – rummut

Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä

22-Pistepirkko: Lime Green DeLorean – outo auto ja viimeinen matka
Frank Zappa – multi-instrumentalisti
Frank Zappa näyttämömusiikin kimpussa – I Was A Teen-Age Malt Shop • 200 Motels • Hunchentoot • Joe’s Garage • Thing-Fish
Lou Reed & Metallica: Lulu – nainen miesten maailmassa
Läjä Äijälä ja äärimmäisyyksien verenpunainen lanka
Magma ja menolippu Kobaïalle

Oranssi Pazuzu: Mestarin kynsi – alitajunnan oudot luonnonlait
PK Keränen: Serobi Songs – toimintaa ilman turvaverkkoa
Riipinen: Itäistä pituutta – kollaasimainen kuulokuvataideteos
Sylvain Sylvain – rockia roll-diggareille
The Velvet Underground: Squeeze – se näkymätön VU-levy
Tuomari Nurmio: Luuta ja nahkaa – koruton mestariteos
Voivod – matka metallimusiikin äärirajoille

Vihan Muna
Finna.fi

Live på Kåren • kasetti | 1978
Palat 78 • CD-EP | 2017
Tolkuton • 7″-EP | Stupido Records 2019
Free Jazz • EP | Stupido Records 2020
Suomen talvisodan pojanpojanpoika 19–20 | Stupido Records 2020
Kiihtyneessä mielentilassa • LP | Stupido Records 2020
Ajan sävel | Stupido Records 2022

Kokoelmalevyt
Eri esittäjiä
Finna.fi

’Teräsmies’ kokoelmalla Punk ja yäk! | Stupido 2009
’Kokoomus’ kokoelmalla Pölyä | Svart Records 2019

Liikkuvat Lapset
[Tuula Amberla • Olli Kauniskangas • Harri Siivonen • Pekka Eskelinen • Tapio Mäkinen • Heikki Kylä-Utsuri • Kai Amberla • Jari Kauppinen]
Finna.fi

1980-luku

Liikkuvat Lapset | Emppu Records 1983
Viettelyksen vaunu | EMI 1985
Kakarakosto | EMI 1986

2010-luku

Palavat sillat – soinen maa 1983–1999 • 2CD | EMI Finland 2010
Murhe ja melankolia | Stupido Records 2011
Kuvia sinusta | Stupido Records 2014

Lue lisää Vihan Munasta
Finna.fi

Toisen soinnun etsijät – turkulaisen populaarimusiikin villit vuodet 1970–2017 Toimittajat Pertti Grönholm & Kimi Kärki | Turun Historiallinen Yhdistys 2017
Puikko Oranssin pienlehtiarkistossa

Vihan Muna: Kiihtyneessä mielentilassa • 2020