Pekko Käppi & K:H:H:L
Oli kerran ryytimaassa… | Svart Records 2025
Alussa oli svengi. Sellainen lause tulee mieleen, kun Pekko Käppi & K:H:H:L:n uuden albumin ensimmäinen biisi ’Ole huoleti’ pyörähtää soimaan, sillä se svengaa niin perhanasti. Väite on muutenkin totta – svengin täytyi olla läsnä jo varhain siellä, missä musiikki syntyi. Käppiin tämä liittyy siten, että hän haluaa työntää musiikkinsa juuret syvälle, emosuoneen asti. Sieltä katsoen maailma on pieni.
Avausbiisi osoittaa, että svengin lisäksi ei juuri muuta tarvita – yksi viehkeänä jauhava riffi, yksinäisyyttään huokaileva jousisoitin, Käpin laulumelodia ja minimaalisesti muita mausteita riittävät kiehtovan alt.blues-biisin tarpeiksi. Ja kun ’Henki puhuu’ -biisin notkea biitti alkaa hakata, tarve käydä tanssiin stereolaitteiston edustalla ei ainakaan vähene. Henki on svengi.
Ole huoleti • albumilta Oli kerran ryytimaassa…
2025
Mutta otetaanpa Oli kerran ryytimaassa… hetkeksi pois levylautaselta ja haetaan perspektiiviä Käpin debyytti-ep:stä Kalastajia ja kaivostyöläisiä (2001). Moni asia on muuttunut. Kalastajia ja kaivostyöläisiä oli Alan Lomaxin kenttä-äänitysten riisutulla tyylillä (joskin päällekkäisäänityksiäkin tehtiin) toteutettu mies ja jouhikko -levy, joka ei svengannut sen enempää kuin vuosisatojen takainen Itä-Suomi. Oli kerran ryytimaassa… -albumilla soittaa pitkäikäinen bändi ja sen juurevuudessa on paljon enemmän Amerikkaa kuin Karjalaa.
Kalastajia ja kaivostyöläisiä 7”
2001
Pekko Käpin ensimmäisen ja viimeisimmän julkaisun väliin mahtuu neljännesvuosisadan mittainen ura. Julkaistuaan kolme ep-levyä hän ryhtyi tekemään sooloalbumeja. Jos ken pahoin uneksii (2007), Vuonna ’86 (2010) ja Rammat Jumalat (2013) johdattivat artistin psykedeelisestä etnofolkista kokeellisen metelöinnin kautta hypnoosibluesiin. Siinä sivussa hän levytti Petra Hartikaisen kanssa muinaisia kehtolauluja ja esiintyi amerikkalaisella kimppalevyllä Claypipen, The Blithe Sonsin ja Tony Endlessin kanssa. Muista levytyksistä mainittakoon komea fiittaus Leija Lautamajan Sydän tuli piilosta -albumilla (2024).
Anna orjan ulvoa kuuta • albumilta Rammat jumalat
2013
Reilut kymmenen vuotta sitten Käppi kokosi ympärilleen bändin, joka lähti yhdistelemään psykedeelistä rockia, bluesia ja meikäläistä kansanmusiikkia. Yhtye teki sen Käpin soololevyjä virtaviivaisemmin – jotkut K:H:H:L:n kappaleet olisivat hyvin voineet raikua radiossa. Albumit Sanguis Meus, Mama! (2015), Matilda (2017) ja Väärä Laulu (2019) olivat Käpin itsensä Rumballe antaman luonnehdinnan mukaan ”etenkin tarinatasolla melko tuimaa rutistusta”. Seuraava levy Aamunkoi (2021) reagoi edeltäjiinsä luomalla toiveikkaampia ja kepeämpiä tunnelmia.
Pekko Käppi & K:H:H:L-tuotantoa 2015–2021.
Sen vastapainoksi Credo (2023) oli spontaani paluu hieman hiomattomampaan ilmaisuun. Credolla oli ensi kertaa mukana lyömäsoittaja-laulaja Gilbert Kuppusami, jonka rooli kasvaa Oli kerran ryytimaassa… -levyllä entistä suuremmaksi. Yhtyeen muut jäsenet ovat kitaristi-kosketinsoittaja Tommi Laine, basisti-laulaja Nuutti Vapaavuori ja laulajat Laura Moisio ja Kielo Kärkkäinen. Viime vuosina bändi on työskennellyt tuottaja Jussi Jaakonahon kanssa.
Oi dai, dai! • albumilta Oli kerran ryytimaassa…
2025
Oli kerran ryytimaassa… ei niinkään uudista kuin laajentaa Pekko Käppi & K:H:H:L:n ilmaisua. Volgan mutkan kylmän mudan reipas sekoittaminen Mississippin deltan kuohkeaan maa-ainekseen (ks. ”Musta ruuna”) on tuttua käppistelyä. Sen sijaan mauritiuslaisen Kuppusamin kreoliksi laulama lempeä ’Touni Minou’ on jotakin tässä yhteydessä ennen kuulumatonta. Karjalaisimmillaan Ryytimaa on hätäisesti paukkaavassa, nimellään Värttinää tervehtivässä ’Oi dai, dai!’ -kappaleessa. Monesta paikasta löytää myös modernia rockia. Välillä, kuten ruhjovasta synkkyydestä enkelinsiiville nousevassa ’Amenissa’, K:H:H:L tuo oudosti mieleen Queens of the Stone Agen.
Amen • albumilta Oli kerran ryytimaassa…
2025
Pekko Käppi on luonnehtinut uuden albuminsa sisältöä ”etnopoeettiseksi runokokoelmaksi”. Vaikka me kaikki toki tiedämme tämän googlettamattakin, sanotaan se silti yhteen ääneen: ”etnopoeettinen lähestymistapa pyrkii luomaan vastapainon vakiintuneille, kirjoituskulttuurissa muotoutuneille käsityksille universaaleista ja ’oikeista’ tekstin rakenteista, poeettisista ominaispiirteistä tai merkityksistä.”
Ilmeisesti se tarkoittaa jotakin sellaista, että tässä pyritään perimmäisten merkitysten äärelle. Se on ihan okei, sillä svengi on hyvä.
Ari Väntänen | www.arivantanen.com
Pekko Käppi | kotisivu
Pekko Käppi | Facebook
Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä
22-Pistepirkko – outo auto ja viimeinen matka • Lime Green DeLorean [2011]
Aija Puurtinen & Brooklynin satu lumoaa jo kolmessa osassa • Brooklynin satu [2015] • Lännen maata [2019] • Julmat jäähyväiset [2025]
Bluesounds riisui rockin juurevaksi mutta moderniksi • Black [1980]
Dave Lindholm – muun ohessa syntyi mestariteos • Vanha & uusi romanssi [1979]
Hearthill – hurmos ja sykkivä sydän • Graveyard Party Blues [1990]
J. Karjalainen – uutta vanhaa musiikkia • Lännen-Jukka – amerikansuomalaisia lauluja [2006]
Jolly Jumpers – syrjäseudun synkeä kauneus • Rural Slang [2025]
Joose Keskitalo – elämän kauneus kuoleman varjossa • En lähde surussa [2020]
Jukka Nousiainen – kyynisyyden ja toiveikkuuden vuoristoradassa • Ei enää kylmää eikä pimeää [2018]
Kuusumun Profeetta – magneettista tajunnanvirtaa • Kukin kaappiaan selässään kantaa [2001]
Leija Lautamaja – haitarispesialisti ja suomirockin lempeä naivisti • Sydän tuli piilosta [2024]Marjo Leinonen & BubliCans – katulaulajan kupliva groove • Holy Roller [2023]
Miljoonasade [1] 1986–1992 • Innovaation ja populismin rajapinnalla
Miljoonasade [2] 1993–2023 • Suomirockin huipulta faniyhteisön suosikiksi
Paleface & Laulava Unioni palaa protestifolkin juurille • Tie vapauteen [2019] • Hoopon elämän mysteerit [2025]
PK Keränen – toimintaa ilman turvaverkkoa • Serobi Songs [2020]
Queens Of The Stone Age – Josh Homme päätyönsä parissa • In Times New Roman… [2023]
Radiopuhelimet [1] 1987–1993 • Paluu pohjoiseen
Radiopuhelimet [2] 1995–2021 • Varmaa hapuilua
Rebekka Holi – kukkaan puhkeava persoonallisuus • Posliinijättiläinen [2021] • Kukkaan [2024]
The Moontwins – matkalla asioiden ytimeen • Night Times [2025]
Tinariwen – aavikon blues • Elwan [2017]
Tuomari Nurmio – koruton mestariteos • Luuta ja nahkaa [1997]
Vesa-Matti Loiri 1945–2022 • Hämäriä tuokiokuvia • 4 + 20 [1971]
Viitasen Piia onnistuu monella tasolla • Ihmisen aika [2024]
💿
Pekko Käppi
Finna.fi
Kalastajia ja kaivostyöläisiä • 7″ | Amerikan Peikko Records / Kuusi pientä kustantajaa 2001
The Amazed Map Pekko Käppi • Claypipe • The Blithe Sons • Tony Endless | Music Fellowship 2007
Бубнить Себе под нос – Bubnit Sebje Pod Nos • CDr | 267 lattajjaa 2003
Jos ken pahoin uneksii | Peipon ääni ja yrtti 2007
Uni uuhella ajeli Petra Hartikainen & Pekko Käppi | Uulu Records 2009
Vuonna ’86 | Helmi Levyt 2010 • Singing Knives 2010
Mun paras ystävä Käppi / Nyrhinen | Helmi Levyt 2011
Rammat jumalat | Helmi Levyt 2013
Finnish Folk Songs Vol. 1 | Helmi Levyt 2019
Tuleppa joulu jongen kongen | Helmi Levyt 2024
💿
Pekko Käppi & K:H:H:L
Finna.fi
Sanguis meus, mama! | GAEA Records 2015
Matilda | Svart Records 2017
Väärä laulu | Svart Records 2019
Aamunkoi | Svart Records 2021
Credo | Rockadillo Records / Zen Master Records 2023
Oli kerran ryytimaassa… | Svart Records 2025
Lue lisää Pekko Käpistä
Finna.fi
Artikkelihaku Pekko Käppi
📚🎵
Lue lisää jouhikosta
Rauno Nieminen
Finna.fi
Jouhikko Rauno Nieminen, 72 sivua | Kansanmusiikki-instituutti 1984
Jouhikko – The Bowed Lyre Rauno Nieminen, 160 sivua + CD | Kansanmusiikki-instituutti 2007
Jouhikko – The Bowed Lyre Rauno Nieminen, 155 sivua + CD | Kansanmusiikki-instituutti 2017
Rammat jumalat • 2013
Spotify
Oli kerran ryytimaassa… Pekko Käppi & K:H:H:L 2025
Spotify
Oli kerran ryytimaassa… • Pekko Käppi & K:H:H:L • 2025
