Teksti Juhani Similä & Laura Similä
Kuvat Suvi Kansa • Erik Uddström
Toimitus Tuomas Pelttari
💿 Amado mio | Columbia 1993
🎤 Puhu hiljaa rakkaudesta – legendaariset elokuva -ja musikaalisävelmät. Konserttikiertue 1992–1993
Aarne Tapani Kansa 1949–2025
Tapani Kansan albumi Amado mio (1993) on suomalaisessa levytyshistoriassa ainutlaatuinen harvinaisuus. Se on ainoa albumi, jolle on koottu harkittu kokonaisuus Frank Sinatran klassikoita alkuperäisille Nelson Riddlen ja Gordon Jenkinsin sovituksille uskollisina suomenkielisinä tulkintoina.
Toki suomalaiset jazzlaulajat ja -muusikot olivat aiemmin esittäneet samoja kappaleita, mutta englanniksi. Kansa puolestaan halusi tarjota suomalaisille kuulijoille korkeatasoisen omakielisen version Frank Sinatran ohjelmistosta. Kun rock oli tullut satelliittikanavien kautta ryminällä Suomeen viimeistään 1980-luvulla, Las Vegasin amerikkalaiseen loistoon ja glamouriin suhtauduttiin vielä epäluuloisesti. Tapani Kansa salakuljetti Sinatran maailman huomaamatta maahamme elokuvamusiikin konserteissaan ja tällä levyllä, jota musiikkikriitikot eivät juuri kuunnelleet.
Tapani Kansa. Kuva: Erik Uddström / Työväen Arkisto / Finna
Kansalle oli alusta alkaen oli selvää, että hän käyttäisi tulkintojensa pohjana legendaarisia Riddlen ja Jenkinsin sovituksia, joilla Sinatra teki uransa merkittävimmät levytykset. Projektin toteuttamiseksi Kansan yhteistyökumppaneiksi valikoituivat hänen kanssaan jo aiemmin vuosikausia työskennelleet ja aikakauden tyylin perusteellisesti hallitsevat sovittajat Bruno Korpela, Kaj Kuittinen, Pentti Lasanen ja Olli Heikkilä.
Muukalaiset yössä • Tuttu juttu -ohjelma, YLE TV2, 1993.
Kansan kappalevalinnat painottuivat Sinatran ikonisiin tulkintoihin. Lähes kaikki suomenkieliset tekstit olivat Kansan omia, mikä toi hänen tulkintoihinsa henkilökohtaisen ja intiimin sävyn. Albumille tulivat mukaan
Strangers in the Night / Muukalaiset yössä
Call Me Irresponsible / Edesvastuuton
Didn’t We / Me melkein teimme sen
It’s All Right with Me / Mulle toimii se näin
I’m a Fool to Want You / Tuhon tietä kuljen
All the Way / Kaikki vaan
It Was a Very Good Year / Ei aikaa ihanampaa
Nelson Riddle oli 1950-luvulla Frank Sinatran tärkein sovittaja, ja parivaljakon yhteistyö Capitol Recordsilla nosti Sinatran tulkinnat The Great American Songbookin kappaleista aivan uudelle tasolle. Riddlen orkestroinnit – yhdistelmä kevyttä swingiä, rikkaita jousia ja tarkasti rakennettuja dynamiikan vaihteluja – loivat sen soundin, joka teki Sinatrasta Äänen – The Voice. Yhä vielä nuo tulkinnat määrittelevät, miten Amerikan suurta laulukirjaa eli 1900-luvun alun ja puolivälin Broadway-musikaalien, Hollywood-elokuvien ja jazz-standardien helmiä kuunnellaan ja tulkitaan.
Idea tällaisen ohjelmiston esittämisestä oli lähtenyt liikkeelle kolme vuotta aikaisemmin. Frank Sinatran ainoa esiintyminen Suomessa Helsingin jäähallissa huhtikuussa 1989 oli Tapani Kansalle käänteentekevä kokemus. Konsertti sytytti ajatuksen: Suomessakin tulisi voida toteuttaa yleisön koettavaksi ja kuultavaksi suurten orkesterien ja elokuvamusiikin loisto.
Tapani itse oli kuunnellut Sinatraa ja muuta amerikkalaista suurta viihdettä hyvin nuoresta iästä lähtien, ja Sinatran kappaleiden esittäminen oli varmaan ollut hänen pitkäaikainen haaveensa. Nyt miehellä oli sitä ajatellen tarpeeksi ikää, ja kokemusta oli kertynyt poikkeuksellisen laajan repertuaarin esittämisestä – jopa niin, että laulajan musiikilliset rajanylitykset olivat suomalaisissa ympyröissä ärsyttäneet monia. Pelkän iskelmälaulajan tittelin Tapani Kansa oli heittänyt harteiltaan jo aikoja sitten. Laulajana hän oli kehittänyt ja piiskannut itseään määrätietoisesti, ääni oli saanut syvyyttä ja konserttilavat olivat olleet hänen kotinsa jo pitkään.
Öinen tuuli valvoo – kallis ”välityö” ja ratkaiseva silta
Albumi Öinen tuuli valvoo (1989) oli Tapani Kansalle poikkeuksellinen ”välityö”: kallis, kunnianhimoinen ja lopulta välttämätön askel kohti suurten orkesterien ja elokuvamusiikin maailmaa. Työ paisui nopeasti mittasuhteiltaan, kun Tapani vaati jatkuvasti mukaan uusia soitinryhmiä ja laajennettuja sovituksia. Albumi oli ensimmäinen, jolla Kansa ryhtyi kokeilemaan kansainvälisten viihdestandardien levyttämistä suuren orkesterin kanssa. Työstä tuli niin kallis, että se jäi aikalaisten mieleen lähes legendaarisena tuotantopanoksena.
Amado mio • albumilta Öinen tuuli valvoo
1989
Ratkaisevassa roolissa olivat Tapanin pitkäaikaiset työtoverit Bruno Korpela ja Kaj Kuittinen, jotka rakensivat albumille sen elokuvallisen soinnin ja suuren kaaren. Heidän sovitustyönsä muodosti sillan, joka johti muutamaa vuotta myöhemmin täysimittaiseen elokuvamusiikin konserttikiertueeseen ja sen yhteydessä syntyneeseen Amado mio -albumiin.
Tapani Kansa ei koskaan välittänyt kustannuksista, mikä usein kauhistutti hänen managerinaan noin 30 vuotta toiminutta Suvi Kansaa. Hänen riskinottonsa hirvitti myös monia muusikoita. Tappioita taiteellisesti kunniahimoisista projekteista oli tullut usein ennenkin – siinä eivät kehut ja kiitokset olleet auttaneet. Tärkeintä Tapani Kansalle oli, että lopputulos kuulosti komealta. Öinen tuuli valvoo myi nopeasti kultaa, mikä auttoi kuittamaan tuotantokustannukset.
Kansan tulkinnoille teksti oli aina keskeinen lähtökohta. Hän ei lähestynyt kappaleita kaavamaisesti; musiikin tuli myötäillä sanoja. Ydinajatus oli tuoda tekstin ja melodian draama esiin suurten sovitusten kautta, ei minkäänlaisina “iskelminä”. Omien sanojensa mukaan hän näki musiikin usein elokuvina. Öinen tuuli valvoo -albumiaan varten hän oli kääntänyt kaksi Nat King Colen klassikkoa Mona Lisa ja When I Fall in Love / Rakastaa ken voi. Samaiselle albumille pääsi kolmaskin Colen menestyskappale Nature Boy / Luonnonlapsi – se Reino Helismaan sanoin.
Tuhon tietä kuljen • albumilta Öinen tuuli valvoo
1989
Sinatra-ohjelmistosta tälle albumille pääsi ensi kertaa I’m a Fool to Want You / Tuhon tietä kuljen, jonka työstäminen antaa oivan kuvan Tapanin tiukoista työskentelytavoista. Hän halusi Bruno Korpelan kirjoittavan kappaleeseen UMO:n ykköstrumpetistia Esko Heikkistä varten soolon. Trumpettisoolo otettiin Tapanin vaatimuksesta yhä uudelleen ja uudelleen, entistä korkeammalta ja tuskaisempana. Se jäi kuitenkin pysyväksi osaksi Tapanin esitystä myös konserttikiertueilla.
Tapani Kansan ura oli suuri kiertue, jonka levyt ja televisiokonsertit tallensivat
Teemalevyt ja konserttiesiintymiset, jotka Tapani Kansa aloitti vuonna 1982 ensimmäisenä Suomessa pääasiallisesti niin sanottua kevyttä musiikkia esittävänä taiteilijana, edustivat hänen urallaan taiteellisesti kunnianhimoisinta puolta. Ne olivat projekteja, joissa hän haastoi itseään laulajana ja rakensi kokonaisia dramaturgisia maailmoja – kansanlauluista ja joulumusiikista Eino Leino– ja Lauri Viita -tulkintoihin, suomalaisiin yksinlauluihin, argentiinalaisiin tangoihin ja kirkkokonsertteihin. Päivän hittien levyttäminen ja kesiin kuuluvat tanssilavakeikat olivat kuitenkin välttämätön vastapaino. Ne loivat taloudellista pohjaa sille, että suurempia ja vaativampia hankkeita oli ylipäätään mahdollista toteuttaa. Perusbändillä levytetty tanssimusiikki eli symbioosissa konserttien ja teemalevyjen kanssa. Koko uransa ajan Tapani kehitti itseään laulajana, mutta taiteellisesti kunnianhimoisten projektien kustannukset jouduttiin peittämään kokoelmalevyillä ja hittituotannolla.
Tapani Kansan puoli vuosisataa jatkunut ura oli yhtä suurta kiertuetta, jota levytykset dokumentoivat, mutta vain osin. Estradi oli hänen todellinen kotinsa, ja levyt tallensivat siitä vain välähdyksiä. Amado mio -albumi syntyi suuren elokuvamusikaalikiertueen eräänlaisena “sivutuotteena” ja sen lomassa. Tämä kertoo hyvin Kansan tavasta työstää musiikkia: konserttikiertue oli aina lähtökohta, levy sen dokumentti. Hänen uransa rakentui jatkuvasta liikkeestä, jossa kiertue ja levytys kulkivat rinnakkain, mutta live-konsertti pysyi kaiken ytimenä. Samalla jokainen konserttiprojekti ja siihen liittyvä teemalevy olivat hänelle myös uraa eteenpäin vievä suuri haaste, askel kohti uutta ilmaisua ja tulkitsijana kehittymistä. Tätä kokonaisuutta täydensivät televisiokanavien tallentamat konserttinauhoitukset, jotka toivat estradielämykset myös kotikatsomoihin.
Elokuvamusikaalikiertue Puhu hiljaa rakkaudesta 1992–1993
Tapani Kansa oli paitsi itseoppinut myös Sibelius-Akatemiassa kouluttautunut laulaja. Hänen kiinnostuksensa ulottui – kaiken muun ohella – Broadway-musikaaleihin, Hollywood-elokuvien klassikoihin ja jazz-standardeihin, jotka olivat hänen mielestään yhtä vaativia kuin klassisen musiikin perinne. Pitkillä automatkoillaan Tapani kuunteli paljon juuri klassista musiikkia, suuria maailmantähtiä ja mitä tahansa muuta, mutta ei koskaan – iskelmiä.
Kiertueelle Puhu hiljaa rakkaudesta painettu konserttiohjelma dokumentoi Tapani Kansan ajatuksia ja settilistan. Kuvat: Suvi Kansa
Syksyn 1992 suuren viihdekiertueen esitteessä julkaistu Tapanin haastattelu tiivisti ohjelmiston ytimen, amerikkalaisen musiikin ja eurooppalaisen elokuvaperinnön dialogin. Kiertue sai nimensä Kummisetä-elokuvasta tutuksi tulleesta Nino Rotan kappaleesta Puhu hiljaa rakkaudesta / Speak Softly Love. Sen rinnalla Tapanille soi muistojen kontrapunktina Rotan La Strada vuodelta 1954 – yksi hänen varhaisista elokuvakokemuksistaan.
Puhu hiljaa rakkaudesta • albumilta Amado mio
1993
Leonard Bernsteinin West Side Story -elokuvaan säveltämä musiikki oli Sinatran ohella kiertueohjelmiston kulmakivi. Bernstein ei hyväksynyt jakoa viihteen ja klassisen välillä, jonka ajatuksen myös Tapani Kansa jakoi. Hänen mielestään Bernstein hallitsi yhtä hyvin jazzin rytmiikan kuin Gustav Mahlerin soinnutuksenkin. Bernsteinin teokset ja Cole Porterin energiset laulut olivat Tapanin mukaan monin kohdin jopa vaativampia, mutta samalla vapaampia ja rennompia esittää ja tulkita kuin klassisen musiikin sävelmät.
Kansan mukaan amerikkalaisessa musiikissa yhdistyivät eurooppalainen sivistys ja afroamerikkalainen rytmiikka. 1940–1960 -lukujen yhdysvaltalaiset klassikot olivat hänelle oman aikamme kulttuuriperintöä. 1990-luvun alun lama-ajan kourissa kärvistelevälle suomalaisyleisölle ohjelmisto oli valittava erityisen innostavaksi ja viihdyttäväksi. Kun ihmiset kerran lunastivat monille kalliinkin konserttilipun, tuli konsertin lunastaa heille annetut lupaukset korkeatasoisesta elämyksestä.
Jo vuonna 1978 Tapani oli kuullut Las Vegasissa Andy Williamsin tulkitsevan Sinatran ja Nat King Colen menestyssävelmiä. Niistä syntyi nyt kiertueen dramaturginen kaari, jossa amerikkalaisen populaarimusiikin klassikot saivat rinnalleen eurooppalaisen elokuvaperinnön. Iso orkesteri oli aivan välttämätön, sillä teokset oli aikanaan sävelletty soinnillisesti värikkäille kokoonpanoille. Kansan orkesterimuusikot olivat huipputasoa, ja hän kehottikin yleisöä kuuntelemaan heidän soittoaan tarkalla korvalla. Bruno Korpela laati konsertteja varten alkusoiton, johon hän Tapanin toivomuksesta kutoi Kummisetä-teeman sisään aihioita tämän varhaisista levymenestyksistä kuten Kuljen taas kotiinpäin.
Sovituksia tekivät Korpelan ja Kuittisen ohella myös Kaj Backlund ja Olli Heikkilä mukaillen Sinatran ja Nelson Riddlen tyyliä. Kapellimestarina kokonaisuutta johti Antti Hyvärinen. Suurimmillaan 16:ksi kasvatetun jousisoittajien ryhmän konserttimestarina toimi nuori John Storgårds, ja muusikot oli koottu Avánti-orkesterin soittajista. Perusbändinä toimi Oulunkylän pop-jazz-opiston komppiryhmästä ja puhaltajista koottu 12-jäseninen soittajisto, jossa oli mukana monia tulevia suomalaisia jazzlegendoja. Kiertue työllisti myös sovitusten ja stemmojen puhtaaksikirjoittajia sekä taustalaulajia, joille kaikille Kansan organisaatio maksoi hyvän palkan kaikkine sivukuluineen. Uusille soittajille mukana oleminen merkitsi arvokasta kokemusta ja merkintää CV:hen, ikään kuin todistuksena ”Tapani Kansan korkeakoulun” läpäisemisestä. Kaikkia konserttikiertueiseen liittyviä lankoja tiukasti käsissään pitänyt Tapanin manageri Suvi Kansa muistaa, että muusikot lähtivät kiertueille mielellään, vaikka olisivat välillä purnanneetkin. Niille, jotka Tapanin kyydissä kestivät, tämän organisaatio oli erittäin hyvä työnantaja, joka paitsi takasi paljon työtä maksoi siitä hyvin.
Kiertueella
Kiertuetta varten Tapani oli tehnyt kymmenkunta uutta suomennosta Sinatran tuotannosta. Suurin osa niistä kuultiin heti konsertin alkuosassa. Väliajan jälkeen seurasivat West Side Story -instrumentaalisikermä ja Tapanin englanniksi laulamat Somewhere ja Maria. Kaksi Tapanin suomentamaa Sinatran balladia esitettiin konsertin jälkipuolella samoin Nat King Colen Mona Lisa ja When I Fall in Love Tapanin tekstein.
Tapani Kansan ison joukkueen syksy 1992 oli täynnä suuria saleja ja tiivistä tahtia. Konsertteja oli kaksikymmentä 14 eri paikkakunnalla. Jotkut muusikot liikkuivat omilla autoillaan, mutta yleensä soittajat matkustivat keikkabussissa. Paikan päällä ehdittiin pitää harjoitukset. Yöksi pyrittiin, jos mahdollista, palamaan takaisin Helsinkiin, sillä suuren orkesterin majoituskustannukset olisivat nousseet helposti pilviin.
Tapani Kansan syksyn 1992 Puhu hiljaa rakkaudesta -kiertueen aikataulu oli tiivis.
Kiertue käynnistyi 25. syyskuuta Lappeenrannasta, jatkui Varkauteen ja sieltä Kuusankoskelle. Ensimmäinen viikko huipentui kahteen peräkkäiseen konsertti-iltaan Helsingin Finlandia-talossa. Matka jatkui kahdella esiintymisellä Kuopiossa, lokakuun puolivälissä televisioidulla konsertilla Tampere-talossa sekä vierailulla Imatralle. Seuraavaksi olivat vuorossa kaksi perättäistä iltaa Mikkelissä, esiintyminen Jyväskylässä ja paluu Tampere-talolle toiseen konserttiin.
Kesken kiertueen, paluumatkalla Helsinkiin, Kansa ja orkesteri tarjosivat keskiyön konsertin Hesperian yökerhossa. Lokakuun lopulla kiertue pysähtyi viikonlopuksi Järvenpää-talolle, jossa sunnuntai-iltapäivänä 1. marraskuuta tehtiin liveäänitys tulevaa Amado mio -levyä varten ennen kuin yleisö saapuisi paikalle. Sen jälkeen ohjelmassa oli kaksi konserttia Turussa, matka Joensuuhun ja Kajaaniin ja lopulta 15. marraskuuta syksyn viimeinen konsertti Oulussa. Suvi Kansa, joka tarkkana talousihmisenä on tallentanut tähänkin kiertueeseen liityvät dokumentit, kertoi, että lähes kaikki konsertit olivat loppuunmyytyjä.
Keväällä 1993 kiertue jatkui 11 lisäkonsertilla maaliskuun aikana taloudellisen ja taiteellisen menestyksen siivittämänä. Maaliskuun 9. päivänä Tapani Kansa juhli 44. syntymäpäiväänsä. Seuraavana päivänä hän lähti orkestereineen taas tien päälle. Ensimmäinen konsertti pidettiin Espoon Tapiola-salissa, ja heti perään seurasivat esiintymiset Vantaan Martinus-salissa, Lahdessa ja Haminassa. Maaliskuussa julkaistiin myös Amado mio -albumi, jota voitiin nyt myydä konserttien yhteydessä. Kuukauden mittaisen kiertueen aikana Kansa ja orkesteri palasivat Varkauteen ja jatkoivat sieltä Iisalmeen, Juukaan ja Suolahdelle. Jyväskylässä järjestettiin uusintakonsertti, ja kevään elokuvamusikaalikiertue päättyi esityksiin Seinäjoella ja Porissa.
Pienemmissä saleissa tunnelma oli intiimi, kun taas Tampere-talon ja Finlandia-talon suuret salit nostivat kiertueen kansalliseksi spektaakkeliksi. Kiertueen salit muodostivat samalla kartan 1990-luvun alun suomalaisesta konserttielämästä. Monet pienemmätkin kaupungit olivat saaneet kelvolliset konserttitalot tai -salit, mutta esimerkiksi Jyväskylässä oli edelleen tyytyminen yliopiston vain 600 henkeä vetävään auditorioon.
Kiertueen saama suuri suosio kertoi suomalaisen yleisön halusta kokoontua laman keskellä yhteen ja kuulla ja kokea Kansan ja suuren orkesterin esittäminä osin tuttuja sävelmiä West Side Storysta ja Kummisetä-elokuvasta, mutta myös aivan uusia suomenkielisiä tulkintoja Frank Sinatran levytyksistä. Ohjelmistossa oli kahdeksan Sinatra-kappaletta alkaen Cole Porterin vuodelta 1934 peräisin olevasta klassikosta I Get a Kick Out of You / Potkua susta saan. Juuri tätä rohkeasti alkuperäiseen, nokkelan provokatiivisen tekstiin viittaavaa Tapanin suomennosta käytettiin kiertue-esittelyissä sekä syksyllä että keväällä. Se herätti paitsi myönteistä kritiikkiä myös hämmennystä rohkeudellaan. Kappaleen sovitus oli Kaj Backlundin.
Kaikissa Tapanin konserteissa mukana olleella ja niiden järjestelyistä vastannella Suvi Kansalla oli aina tapana kuunnella tarkkaan väliajoilla kuulijoiden kommentteja ja keskustella heidän kanssaan. Hän saattoi vain todeta, että ihmiset olivat erittäin tyytyväisiä kuulemaansa. Entä Suvi-sisko itse? ”Ainahan minä olin tiennyt, että Tapani on hyvä laulaja, mutta nyt minä istuin salissa ja vain kuuntelin ja ihmettelin, kuinka hyvä hän onkaan!”, kertoi Suvi.
Tämä oli ensimmäinen ja ainoa konserttikiertue, joka toi Suuren amerikkalaisen laulukirjan klassikoita ja Sinatran ohjelmistoa teemallisena kokonaisuutena alkuperäisille Nelson Riddlen ja Gordon Jenkinsin legendaarisille sovituksille uskollisina versioina ja Kansan uusina käännöksinä suomalaisiin konserttisaleihin. Ruotsissa Sinatra oli esiintynyt jo vuodesta 1953 lähtien useita kertoja, ja sekä big band -musiikki että Cole Porter olivat siellä suurelle yleisölle tuttuja, mutta Suomessa tällainen kokonaisuus oli ainutlaatuinen ja ainutkertaiseksi se myös jäi.
Amado mio -albumin tekeminen
Amado mio -levyn perusäänitys tehtiin livenä Järvenpää-talolla marraskuussa 1992. Kiertuekokoonpano soitti materiaalin lähes sellaisenaan, vain pienin soittajavaihdoksin. Vasta sen jälkeen päätettiin, mitkä kappaleet voitiin tai haluttiin ottaa mukaan levylle. Tapani Kansan albumien rakenne oli usein jatkumoa edellisistä albumeista ja konserttikiertueista. Samat kappaleet saattoivat palata uusina sovituksina, kerrostua toistensa päälle.
Amado miolle siirtyi neljä sävelmää Öinen tuuli valvoo -albumilta: nimisävelmä Amado mio, joka tunnetaan Rita Hayworth -elokuvasta Gilda, espanjalainen sävelmä vuoden 1952 ranskalaisesta elokuvasta Jeux interdits / Kielletyt leikit, Nat King Colen When I Fall in Love / Silloin saat mun sydämein, joka oli vakiintunut Kansan ohjelmistoon Täysikuu-kiertueella (syksy 1991 / kevät 1992), sekä Frank Sinatran dramaattinen I’m a Fool to Want You / Tuhon tietä kuljen.
Kielletyt leikit • albumilta Amado mio
1993
Sinatran kappaleiden osuus haluttiin säilyttää levyllä vakiona, mutta Kaj Backlundin sovitukset I Get a Kick Out of You / Susta potkua saan ja When You’re Smiling / Hymyillessäs jäivät lopulta pois. Niiden tilalle Tapani pyysi Pentti Lasaselta uusia sovituksia kahteen Sinatran kappaleeseen, joihin hän teki taas itse suomenkieliset sanat. Näitä ei ollut esitetty konserttikiertueella, vaan ne rakennettiin kahdessa erillisessä studiosessiossa, joista jälkimmäinen toteutettiin 20. marraskuuta 1992. Juuri nämä sessiot olivat ratkaisevia levyn Sinatra-teeman ja dramaturgisen kaaren kannalta: ne ankkuroivat albumin kokonaisuuden ja varmistivat, että Sinatran perintö säilyi osana Kansan kerrostunutta ohjelmistoa.
Amado mio -albumin kerronnallinen kaari
Amado mion dramaturginen linja rakentuu Frank Sinatran kappaleiden varaan. Sinatra tarjoaa käsikirjoituksen: yö, ironia, tragedia, täyttymys ja nostalgia. Tapani Kansa ohjaa sitä kuin elokuvaa valiten tarkasti, mitä kohtauksia alleviivataan ja mitä jätetään sanomatta.
Levyn ensimmäinen kohtaus on Muukalaiset yössä / Strangers in the Night. Se on kuin elokuvan alku: yöllinen kohtaaminen, katuvalojen hämy ja lupaus rakkaudesta, joka voi kestää tai sitten ei. Mukaan ilmestyy säröjä. Kaunis gigolo tarjoaa groteskin peilin rakkauden ja muiston teemoille. Gigolo tuodaan lavalle kuin Brechtin hahmo, muistuttamaan että rakkaus voi olla myös hyötymisen välikappale. Just a Gigolo / I Ain’t Got Nobody ei kuulunut Sinatran ohjelmistoon, mutta se muodostaa kontrapunktin hänen syville balladeilleen.
Tuhon tietä kuljen / I’m a Fool to Want You on levyn musta ydin: henkilökohtainen tragedia, pakkomielteinen ja nöyryyttävä rakkaus, monologi jossa valo sammuu. Se on myös ainoa Sinatran kappale, johon Kansa ei tehnyt uutta suomennosta. Vanha käännös jää paljaaksi, kuin alaston tunnustus. Lopun mietiskelevä yksinpuhelu Ei aikaa ihanampaa / It’s a Very Good Year tiivistää näytöksinä ihmisen elämänkaaren eri ikäkausina.
Amado mio -albumin keskeisistä kappaleista
Muukalaiset yössä on kuin elokuvan alku; yö, jossa kaksi toisilleen vierasta kohtaa ja tarina alkaa. Sinatran paluukappale ja viimeinen listaykkönen on Bert Kämpfertin elokuvasävelmä vuodelta 1966. Sen melodia pohjautui Ivo Robicin kroatiankieliseen lauluun. Tapanin tulkinnan soinnin rakentavat John Storgårdsin jousisektion lisäksi puhaltimet: Matti Lappalaisen pasuuna, Sami Pöyhösen trumpetti, Esa Pietilän huilu ja Petri Vainion tenorisaksofoni.
Edesvastuuton / Call Me Irresponsible
Amerikkalainen populaarikulttuuri eli 1960-luvun murrosvaihetta. Rock’n’roll oli jo vakiinnuttanut asemansa nuorison musiikkina, mutta crooner-tyyli ja The Great American Songbookin perinne säilyivät vahvoina aikuisyleisön keskuudessa. Sammy Cahnin ja Jimmy Van Heusenin yhteistyönä syntynyt Call Me Irresponsible edusti juuri tätä jatkumoa: urbaania, charmikasta ja itseironista rakkauden estetiikkaa, joka sopi aikoinaan täydellisesti Frank Sinatran ja myöhemmin Tapani Kansan imagoon.
Edesvastuuton • albumilta Amado mio
1993
Oscar-palkinto parhaasta alkuperäislaulusta vuonna 1963 vahvisti laulun aseman osana amerikkalaista populaarikulttuuria. Nelson Riddle rakensi kappaleen kehyksen pehmeillä jousilla ja puupuhaltimilla, jotka avaavat teoksen hillityn elegantisti. Olli Heikkilän sovitus noudattelee Riddlen alkuperäistä kudosta tarkasti. Rytmipohja on keskitempoinen swing: sudeilla soitetut rummut ja kevyt basso pitävät pulssin ilmavana. Vasket astuvat esiin vain hetkittäin, antamaan aksentteja. Orkesteri ei peitä laulajaa, vaan käy tämän kanssa dialogia, jossa sekä Sinatra että Kansa kommentoivat rooliaan itseensä tyytyväisinä vastuuttomuuden tulkkeina. Kumpikin tiesi, mistä lauloi. Kansan elastinen fraseeraus ja kevyt itseironia saavat hänen äänessään lämpimän värin ja syvyyden. Hänen suomenkielinen tekstinsä välittää puolestaan osuvasti Sammy Cahnin idean, jossa luonteen heikkoudet kääntyvät hullaannuttavan rakkauden tunnustukseksi. Edesvastuuton livenä Tampere-talolla lokakuussa 1992.
Vastustamaton / Just a Gigolo / I Ain’t Got Nobody
Levyn vanhin kappale on samalla mestarinäyte sen aikojen saatossa kokemista muodonmuutoksista. Alun perin itävaltalainen kabareesävelmä vuodelta 1929 kertoi traagisen tarinan ensimmäisen maailmansodan upseerista, joka sodan jälken myy itseään kadulla rattopoikana. Schöne Gigolo, armer Gigolo -tango saavutti suuren suosion etenkin Saksan Weimarin tasavallan aikana (1919–1933) dekadentin Berliinin kabareissa. Yhdysvalloissa ensilevytyksen teki sentimentaalisena popballadina vuonna 1931 Bing Crosby.
Vastustamaton • albumilta Amado mio
1993
Louis Priman vuoden 1956 Just a Gigolo / I Ain’t Got Nobody käänsi sävelmän svengaavaksi show-numeroksi, jossa miehen yksinäisyys peittyi humoristiseen energiaan. David Lee Roth jatkoi samoilla linjoilla 1985 muuttaen kappaleen MTV-sukupolven camp-parodiaksi ja rock-tähden performanssiksi.
David Lee Roth: Just A Gigolo / I Ain’t Got Nobody
1985
Jos taas gigolon tarinaa tarkastelee elokuvan kautta, David Bowien tähdittämä Just a Gigolo (1978) palauttaa tarinan alkuperäiseen eksistentiaaliseen maisemaan, sotaveteraani paran yksinäisyyteen ja Saksan Weimarin ajan dekadenssiin. Elokuva näyttää gigolon traagisen hahmon, jonka Priman swing ja Rothin rockparodia piilottivat.
Tapani Kansan Vastustamaton kääntää kaiken päälaelleen. Hänen tekstinsä esittelee onnettoman sotaveteraanigigolon sijaan modernin ja itsenäisen naisen, joka hallitsee pelin, “jakaa korttinsa” ja “määrää säännöt”. Nuoruus voi kadota, mutta nainen ei nostalgian vangiksi jää. Vastustamaton naisgigolo on yhtä aikaa glamourin ja eksistentiaalisen tyhjyyden ruumiillistuma mutta gigolon tarina aina sama. Miksi Tapani tähän ratkaisuun päätyi, on arvoitus. Kenties hänelle moderni, pelin säännöistä päättävä vastustamaton nainen oli tutumpi. Kansan teksti kyllä jatkaa Cole Porter -tyyppistä perinnettä, jossa rakkaus on häilyvää ja usein peliä ja kauppaa.
Kaj Kuittisen sovitus lisää kokonaisuuteen hienon dramaturgisen kerroksen. Jousisektion svengaava osuus rakentaa jännitteen ennen Petri Vainion saksofonisooloa, joka kaksinnettiin myöhemmin studiossa. Kansan teksti, Kuittisen sovitus ja Vainion saksofoni rakentavat suomalaisen version Rothin energian päälle, mutta samalla ne resonoivat Bowien elokuvan melankolisen pohjavireen kanssa. Tässä äänityksessä kontrabassossa ovat Erik Siikasaari ja pasuunassa Markku Veijonsuo, molemmat Suomessa soittimensa merkittäviä kehittäjiä.
Kansan tulkinta kappaleesta on vastustamaton. Hän levytti sen ensimmäisen kerran albumille Anna mulle aikaa (1990), ja Vastustamattomasta tuli osa hänen vakio-ohjelmistoaan.
Mulle toimii se näin / It’s All Right With Me
Cole Porterin It’s All Right With Me on hienostunut ja nokkela balladi yksipuolisesta rakkaudesta: väärä aika, väärä paikka, väärä hymy, väärät huulet, mutta hurmaavuudessaan kaikki tämä kelpaa ainakin toistaiseksi, kun ilman vastarakkautta jääneen halu unohtaa on suuri. Kappale on kevyen surumielinen, ja Sinatran tulkinta korostaa jännitettä, jossa järki taistelee tunnetta vastaan ja menneisyyden varjo houkuttelevaa korvikerakkautta vastaan.
Mulle toimii se näin • albumilta Amado mio
1993
Tapani Kansan suomennos Mulle toimii se näin poikkeaa Porterin mieleenpainuvasta ja vangitsevasta tekstistä rajusti. Siinä aika, paikka, hetki ja ihminenkin ovat oikeat. Kaikki on mennyt laulajan sanoin ”moukan tuurilla” niin kuin pitikin. Porterin tekstin alaviite, kahden naisen asetelma, jossa nykyinen on kenties vain tilapäinen, puuttuu Kansan tekstistä kokonaan.
Tulkinnassaan Kansa venyttää melodian kaaria sinatramaiseen tyyliin, kun taas elokuvaroolia vetävän Sinatran esitys on enemmän puhelaulumainen. Tunnelma ei ole surun sävyttämä ja kaihoisa kuten Sinatralla, vaan pikemminkin optimistinen. Olli Heikkilän sovitus on kuitenkin sama kuin Nelson Riddlen Sinatralle vuonna 1960 Can Can -elokuvaan tekemä tempoa, soitinnusta ja orkestraatiota myöten. Näin alkuperäinen amerikkalainen versio ja suomalainen tulkinta asettuvat vastakkain. Porter, Riddle ja Sinatra rakentavat draaman paradoksista, kun Tapani Kansa puolestaan muuttaa sen rakkauden julistukseksi.
Frank Sinatra: It’s All Right With Me
1960
Me melkein teimme sen / Didn’t We
Me melkein teimme sen on peräisin Sinatran albumilta My Way (1969). Didn’t We on Jimmy Webbin balladi, joka kertoo kauniisti ja herkästi, että jo yritys itsessän on arvokas, vaikka rakkaus ei loppuun asti kestänytkään. Tapani Kansan suomennos seuraa Webbin tekstiä tarkasti.
Me melkein teimme sen. Tapani Kansan tarkkuustyötä albumilta Amado mio
1993
Sävelmä rakentuu jazz-balladin perinteelle, joka antaa sille klassisen, pehmeän harmonisen kehikon. Säveltäjä Jimmy Webb käyttää paljon Maj7 -sointuja, jotka luovat hetkellisiä modulaatioita ja tunteen liikkeestä kohti uutta, mutta silti aina palataan takaisin peruskaavaan. Webb käyttää musiikillista rakennetta kertomaan saman, minkä tekstikin kertoo: me yritimme, mutta… Dramaturgisesti soinnut ja melodia tukevat toisiaan: harmoninen rakenne antaa turvallisen, toistuvan pohjan, kun taas melodia haastaa laulajan kyvyt ja paljastaa tekstin merkityksen.
Don Costan Sinatralle tekemän sovituksen orkestrointi koostuu jousista, puhaltimista, harpusta ja kevyestä rytmiryhmästä, jotka luovat laululle kamarimusiikillisen kehyksen. Pentti Lasanen säilyttää Costan alkuperäisen sovituksen läpikuultavan tyylin. Lasasen sovitukseen jousien ja harpun äänet haettiin studiossa syntetisaattorista. Alttosaksofonia soittaa sovittaja itse. Tapanin laulu ja Kaj Kuittisen piano äänitettiin pohjaksi ennen muita instrumentteja, ja Me melkein teimme sen myös alkaa henkeäsalpaavan herkästi pelkän laulun ja pianon varassa.
Kappale on kaikkea muuta kuin helppo eikä se sovi kenen tahansa esitettäväksi. Se vaatii tulkitsijalta tarkkaa intonaatiota ja hallintaa. Melodia kulkee pitkissä, kaarevissa linjoissa, joissa on paljon suuria intervalleja ja vaikeita hyppyjä. Sävelmä ikään kuin kiipeää ja laskeutuu heijastaen tekstin ajatusta. Laulajan tehtävä on seurata tarkasti sävellyksen kaarta, ei koristella sitä, mikä tekee laulusta enemmän luentamaisen kuin virtuoosisen. Tapanin tulkinta kappaleesta on sanalla sanoen upea.
Tapani Kansa rakentaa Lasasen ja muiden muusikoiden kanssa Webbin vision suomeksi lähes yksi yhteen: sävellys, sovitus, teksti ja tulkinta on toteutettu tarkkuustyönä. Me melkein teimme sen on Tapanin mielenkiintoisin valinta, ainutlaatuisin tulkinta ja kokonaisuus, joka tehtiin erillisessä Pentti Lasanen johtamassa studiosessiossa Helsingissä 20. marraskuuta 1992 vain Amado mio -albumia varten. Tapani ei koskaan esittänyt kappaletta konserteissa tai kiertueillaan. Me melkein teimme sen olisi mahdollisesti ollut suurta yleisöä ajatellen liian vaikea ja intiimikin suuriin konserttisaleihin tuotavaksi. Tätä kuvastanee myös se, että esimerkiksi YouTubessa sen soittokerrat ovat jääneet murto-osan murto-osaakin vähemmiksi kuin Tapanin jota kuinkin loppuunkuluneet, koko kansan ulkoa osaamat hitit, joiden vuoksi niitä levyttänyt taiteilija kantaa epäoikeudenmukaisesti ja puhtaan tietämättömyyden vuoksi kuolemansa jälkeenkin iskelmälaulajan titteliä.
Amado mio -albumin elokuvamaista kaarta alkavat rakentaa kaksi muukalaista yössä. Satunnainen kohtaaminen panee alulle tarinan, jota kuljettavat seitsemän Sinatran levytyksen suomennosta vuosilta 1957–1969. Jokainen kappale on oma kohtauksensa, jossa eri aikakaudet ja tunnelmat piirtyvät esiin. Albumin viimeinen kappale Ei aikaa ihanampaa / It Was a Very Good Year on muistojen ja vuosien summa, elokuvan loppu, joka sulkee tarinan.
Ei aikaa ihanampaa • albumilta Amado mio
1993
Ei aikaa ihanampaa äänitettiin sekin 20. marraskuuta 1992 yhtäaikaa Me melkein teimme sen -sävelmän kanssa studiosessiossa, jossa sovittaja Pentti Lasanen rakensi Don Costan ja Gordon Jenkinsin äänimaisemat pienemmällä soitinkokoonpanolla. Juuri Lasanen oli muusikko, joka aikanaan toi jazzsovitukset Suomeen. Tapanin kanssa hän oli tehnyt yhteistyötä jo 1970-luvulla, ja nyt hänet oli kutsuttu luomaan arvokas lopetus Sinatran lauluja sisältävälle albumille. Petri Vainio kertoi, että kaikki piti saada valmiiksi yhden ainoan aamupäiväsession aikana kahdella otolla, sillä RSO:n oboistia Sanna Niemikunnasta kutsuivat muut pakolliset velvollisuudet.
Lasanen oli miettinyt tarkkaan kaiken yläsävelien merkitystä myöten ja selitti näitä asioita studiossa muusikoille. Klarinettiosuudet hän soitti itse yhdessä Petri Vainion kanssa. Äänityksessä oli mukana vain neljä viulistia, jotka nelinkertaistivat osuutensa soittamalla stemmansa neljä kertaa eri mikrofoneille. Näin synnytettiin John Storgårdsin johdolla konserteissa toteutettu 16-henkisen jousiston sointi. Muiden soitinryhmien osuudet oli aiemmin äänitetty livenä Järvenpää-talolla.
Lasanen säilytti omassa, Gordon Jenkinsin sovituksen transkription pohjalta tekemässään sovituksessa Jenkinsin hienovaraisuuden ja intiimiyden. Soitinten välinen vuoropuhelu pysyi ilmavana, ja jokainen ääni sai tilaa hengittää. Kokonaisuus rakentui enemmän herkkyyden kuin tehojen varaan. Harpun äänet tuotettiin taas syntetisaattorilla.
Kappaleen rakenne on yksinkertainen. Siinä kertoja muistelee eri ikäkausiaan ja kaikki säkeistöt päättyvät saman toistoon. Sinatralle se oli erittäin hyvä vuosi, Kansalle puolestaan ei ollut aikaa ihanampaa.
Jenkinsin jouset eivät vain säestä laulajaa, vaan käyvät vuoropuhelua tekstin kanssa ja kuljettavat tarinaa intiimistä alusta sinfoniseen huipennukseen. Laaja, hitaasti hengittävä jousimatto rakentaa jokaisen säkeistön kuin pienen elokuvan. Säkeistöjen välillä oboe, joka yhdessä jousien kanssa luo kaihoisan, lähes pastoraalisen tunnelman, soittaa aina saman aiheen. Tonaliteetti häilyy mollin ja duurin välillä. Soitinkudoksessa on runsaasti rinnakkaissointuja ja soinnutuksessa puolen sävelaskeleen vaihteluja.
Laulu alkaa hiljaisilla jousilla, joiden mukana laulaja muistelee varhaisvuosiensa huolettomuutta ja kepeyttä. Laulajan vanhetessa myös sovitus kasvaa. Klarinetti ja huilu punovat hienovaraisia vastamelodioita, ja harpun glissandot tuovat mukaan unenomaisen sävyn. Mitä vanhemmaksi laulaja tulee, sen syvemmiksi ja tummemmiksi jouset käyvät. Orkesteri ei kuitenkaan koskaan peitä laulajaa, vaan toimii kuin kameran liike. Se nostaa esiin sävyjä, taukoja ja hengityksiä ja tukee laulajaa. Lopussa matalat jouset ja sellot hallitsevat ja saavuttavat sinfonisen laajuuden. Ne lisäävät näin vakavuutta vaskien alleviivatessa ajan kulun väistämättömyyttä. Sovitus päättyy hiljaisiin laskeviin jousiin, jotka sulkevat tarinan. Tämä dramaturgia on yksi syy siihen, miksi kappale on Sinatra-levytyksenä niin ikoninen. Jenkinsille sovitus toi Grammyn parhaasta instrumentaalisovituksesta laulajan taustalle.
Kun Sinatra päättää kappaleen elinvuosiensa syksyyn, jättää äänitystä tehdessään 43-vuotias Kansa ikävuosiensa kertaamisen onnentäyteiseen ja rauhalliseen aikaan, jota hän parhaillaan saa elää. Näin kappaleesta tulee enemmän kuin laulu: se on Tapani Kansan senhetkisen elämän tilinteko, jossa musiikki ja teksti sulautuvat hänen siihenastisen elämänkaaren yhteenvedoksi.
Sinatra studiossa 22.4.1965
Kansantaiteilijasta Taiteilija Kansaksi
Tapani Kansa valittiin vuonna 1993 MTV:n suuressa katsojaäänestyksessä kaikkien aikojen suosituimmaksi suomalaiseksi mieslaulajaksi. Kyseessä oli hänen taiteilijauransa välitilinpäätös. Samana syksynä hän lähti taas uudelle konserttikiertueelle, jonka otsikkona oli nyt Delilahista AmadoMioon.
Helsingin Sanomien lahjomaton kriitikko, Jukka Hauru, muusikko itsekin, otsikoi arvionsa (HS 6.11.1993) Kansan Finlandia-talon konsertista seuraavasti:
Kansantaiteilijasta Taiteilija Kansaksi
Nyt Kansa on jälleen vastustamaton, kansainvälisen tyylin suurieleinen lavakuningas ja valloittava persona vailla vertaa – ehkä myös omasta mielestään. Ja miksei muidenkin mielestä. Kansan äänenkäyttö, yllättävän fiksut välispiikit, esiintyminen ja mikrofonitekniikka olivat omaa luokkaansa aikana, jolloin kaiken maailman piipittäjistä leivotaan laulajia kehittyneen ääniteknologian ja manipuloivan äänentoiston varjolla.
Hämmästystä herätti Kansan kameleonttimainen kyky vaihdella äänenväriään kulloisenkin kappaleen luonteen tai tyylin mukaan… esimerkkinä vaikkapa tulkinta tai tulkinnat kappaleesta, tai kappaleista O sole mio/It’s Now or Never. Ensin Kansa hehkuu italialais-tenoraalisella, yllättävän pavarottimaisin sävyihin nousevalla voimalla. Sitten hän hyppää ongelmitta suoraan Elvis-soundiin, -tyyliin ja -fraseeraukseen. Juuri tuo tenoraalinen kimallus paljasti Kansan mahtavan potentiaalin. Minkä oopperasankarin kansa on Kansassa menettänytkään!
Juhani Similä • Laura Similä
Tämä kirjoitus pohjautuu kolmen Tapani Kansan pitkäaikaisen työtoverin syvähaastatteluihin.
• Suvi Kansa, joka oli 30 vuoden ajan Tapani Kansan manageri: 9.9.2025, 10.10.2025, 1.12.2025, 15.12.2025, 14.1.2026. Lisäksi Suvi Kansalta saatu kiertueeseen liittyvä kirjallinen materiaali.
• Klarinetisti ja saksofonisti Petri Vainio, joka soitti 10 vuoden ajan Tapani Kansan eri orkesterikokoonpanoissa: 26.11.2025, 29.11.2025, 2.12.2025, 15.12.2025.
• Sovittaja, kapellimestari ja lyömäsoittaja Bruno Korpela, joka on toiminut Tapani Kansan sovittajana vuodesta 1979 lähtien: 8.12.2025, 11.12.2025, 20.12.2025.
Tapani Kansa biografia
💿
Tapani Kansa
Finna.fi
Tapani Kansa Scandia 1970
Kultainen nuoruus Scandia 1972
Suomalaisia kansanlauluja Scandia 1975
Kuinka paljon rakkautta CBS 1975
Kesän lapsi CBS 1976
Mistä rakkaus alkoi CBS 1977
Rokkivaari Hotanen CBS 1978
Sua rakkaus odottaa CBS 1979
Tapani Kansa konserttilavalla! – Let The Good Times Roll 2LP | CBS 1979
Joululauluja CBS 1980
Puolella elämän Scandia / Hi-Hat 1981
Muuttuvat laulut Scandia / Hi-Hat 1982
Sarmanto/Leino – Moment Musical – Heikki Sarmannon lauluja Eino Leinon runoihin Tapani Kansa • Maija Hapuoja | Hi-Hat 1982
Tiernapojat – vanha suomalainen joulukuvaelma Kassu Halonen • Tapani Kansa • Pekka Luoma • Mikko Alatalo | Hi-Hat 1982
Tässä ja nyt Scandia / Musiikki Fazer / Finnlevy 1983
Minä laulan sun iltasi tähtihin Scandia 1985
Kaunis nainen Scandia / Finnlevy 1986
Kenties Bluebird 1987
Betonimylläri – Heikki Sarmannon sävellyksiä Lauri Viidan runoihin Bluebird 1987
Oi jouluyö Bluebird 1988 • CD 1992 • CD Sony Music Entertainment Finland 2011
Oskar Merikannon kauneimmat laulut Bluebird 1988 • CD Bluebird / Sony Music Entertainment Finland 2006
Öinen tuuli valvoo Bluebird 1989
Anna mulle aikaa Bluebird 1990
Täysikuu Bluebird 1991
Täysikuu-konsertti Bluebird 1992
Amado mio Columbia 1993
Kultaniityt Columbia / Sony Music Entertainment 1994
Joulun rakkaimmat laulut – George de Godzinsky orkestereineen Columbia / Sony Music Entertainment 1995
Unessani nainen tanssii Columbia / Sony Music Entertainment 1996
Yö on hellä Tapani Kansa & Arja Koriseva 1998
Päivä jolloin rakastat – argentiinalaisen tangon suurimmat klassikot Columbia / Sony Music Entertainment 1999
Valaistu ikkuna Columbia / Sony Music Entertainment Finland 2000
Salaisuudessain Bluebird / BMG Finland 2002
Koen uudelleen entisen joulun Bluebird / Sony Music / BMG Finland 2002
Tapsa ja Rautavaara – lauluja elämän poluilta Bonnier Amigo Music Finland 2004
Kulkumies Bonnier Amigo Music Finland 2006
Maestro areenalla – 40 vuotta huipulla! -juhlakonserttikiertue • 2CD | Bluebird / Sony BMG Music Entertainment 2008
Rakkautta on, rauhaa ei Bluebird / Sony Music Entertainment 2009
Särkyneen toiveen katu Sony Music Entertainment Finland 2013
Sielunlaulu MagnumLive 2018
💿
Kokoelmalevyjä
Tapani Kansa
Finna.fi
Tapani Kansan parhaita Scandia 1973
Tapani Kansa Story | Scandia 1977
Tapani Kansa Story 2 | Scandia 1977
Delilah [20 suosikkia] | F Records / Fazer Records 1995
Päättyneet on päivät [20 suosikkia] | F Records / Fazer Records 1997
Juhlalevy – 40 kaikkien aikojen suosikkisävelmää 2CD • Columbia / Sony Music Entertainment Finland 1997
40 unohtumatonta laulua 2CD | Sony BMG Music Entertainment 2006
40 unohtumatonta [Unohtumattomat] 2CD | Sony Music Entertainment Finland 2013
Aika kulkee kulkuansa 2CD | Valitut Palat / CIL Suomi Oy 2019
📚
Lue lisää Tapani Kansasta
Finna.fi
Tapani Kansa – tarinoita laulajan tieltä Hellevi Pouta, 335 sivua | Readme.fi 2023
Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä
Amy Winehouse 1983–2011 • Siunattu ja kirottu • Frank [2003] • Back To Black [2006]
Billie Holiday 1915–1959 • Esillä koko elämä • Lady Sings The Blues [1956]
Hector – romantiikkaa tekniikan sukupolvelle • Nostalgia [1972]
Irwin Goodman 1943–1991 • Irwinin 1960-luku – kansantaiteilijan nousukiito
Judy Garland 1922–1969 • Livenä ihmisten edessä Judy at Carnegie Hall [1964]
Leonard Cohen 1934–2016 • Liekki palaa pimeässä • You Want It Darker [2016]
Marianne Faithfull 1946–2025 • Uuden ajanlaskun alku • Broken English [1979]
Mikko Alatalo – rockmuusikosta koko kansan viihdyttäjäksi • Vuodet 1972–2024
Vesa-Matti Loiri 1945–2022 • Hämäriä tuokiokuvia • 4 + 20 [1971]
Kenties • 1987
Spotify
Öinen tuuli valvoo • 1989
Spotify
Amado mio • 1993
Spotify
