Powerslave | EMI 1984
Psyykelläni on huumorintajua. Joitakin vuosia sitten vierailin tarunhohtoisessa Kuninkaiden laaksossa, johon egyptiläiset muinoin hautasivat ylhäisiään ja joka nykyisin on suosittu turistikohde. Niilin länsirannalla Luxorin liepeillä sijaitsevassa nekropolissa on muutama hauta, jossa matkailijat saavat vierailla. Minäkin tahdoin tehdä niin.
Kun laskeuduin kiviportaita hämärään katakombiin, mieleni jukeboksi heläytti päälle vanhan laulun. Päässäni alkoi odottamatta soida Egyptistä kertova hevibiisi vuodelta 1984. Se tuntui siinä ajassa ja paikassa niin itsestään selvältä ja päälle liimatulta, että olin purskahtaa nauruun. Kokosin itseni sarkofagikorokkeen äärellä ja lähetin ystävälleni tekstiviestin (kyllä, katakombissa oli kenttää): ”Olen faaraon haudassa, ’Powerslave’ soi päässä.” Sain saman tien vastauksen: “Into the abyss I fall / The eye of Horus.” Sukupolveni edustaja ymmärsi laukkakomppikuulokuvaani.
Powerslaven liveversio vuodelta 1985:
Minä puolestani ymmärsin, miksi mieleni nosti esiin juuri Iron Maidenin Powerslaven nimiraidan. Se oli yksi ensimmäisistä omistamistani albumeista, mutta ennen kaikkea se on ensimmäinen (ja Mika Waltarin Sinuhe egyptiläisen ohella ainoa) kosketukseni muinaisen Egyptin mysteereihin. Powerslaven kannessa Iron Maidenin yrmeä, pulttiotsainen muumiomaskotti Eddie on kuvattu egyptiläisen pyramiditemppelin mahtavimmaksi jumalhahmoksi. Kuvataiteilija Derek Riggs on tehnyt Maidenille monta nerokasta ja hauskaa kantta, ja Powerslave on niistä yksityiskohtaisimpia ja tuijoteltavimpia.
Vaikka faaraoiden ja orjien maasta olisi ollut helppo rakentaa albuminkokoinen konsepti, Powerslavella egyptiläisyys ei ulotu nimikappaletta, kansitaidetta ja kiertuelavasteita pidemmälle. Iron Maidenin viidennellä pitkäsoitolla lauletaan monista muistakin aiheista, ja Maidenille poikkeuksellisesti ollaan myös tyystin laulamatta. Egypti-teeman kapeudesta huolimatta levyssä ei ole pyramidihuijauksen makua: Powerslave on Maidenin pitkän uran energisimpiä albumikokonaisuuksia.
Aces High:
Parhaat palat kuullaan tosin heti kärkeen. Powerslave käynnistyy kahdella klassikkobiisillä. Toisen maailmansodan ilmataistelujen tiimellykseen sijoittuva ’Aces High’ ja tuomiopäivän kelloon viittaava sodanvastainen ’2 Minutes To Midnight’ ovat yhä Iron Maidenin konserttien yleisöä kohahduttavimpia kappaleita. Albumin A-puolen loppu jää avauskaksikon varjoon, mutta hetkensä siinäkin on: ’Losfer Words (Big ’Orra)’ on yksi Iron Maidenin harvoista instrumentaalikappaleista, ja ’Flash Of The Bladen’ pääriffi on pulppuilevassa yksinkertaisuudessaan unohtumaton.
B-puolen aloittaa kipakka ja kiivas ’Back In The Village’, joka viittaa 1960-luvun tv-sarjaan The Prisoneriin (kuten Iron Maidenin The Number Of The Beastin ’The Prisoner’ pari vuotta aiemmin). Vinyylialbumin kolmebiisisen kääntöpuolen keskimmäisenä on ’Powerslave’, laulaja Bruce Dickinsonin teatraalinen kappale Niilin maisemista. Matkan päättää ’Rime Of The Ancient Mariner’, Samuel Taylor Coleridgen samannimiseen runoon perustuva liki neljännestunnin mittainen sävellys, Iron Maidenin uran pitkistä ja eeposmaisista albumiraidoista onnistunein. ’Rime Of The Ancient Mariner’ siirtää alkuperäisteoksen dramatiikan ja tunnelmavaihtelut hevirockin karskiin kontekstiin. Kenties se toimii hyvin siksi, että inspiraationlähteenä on lyyrinen taideteos eikä esimerkiksi kuivakka tietokirja.
2 Minutes To Midnight:
Powerslave oli Iron Maidenin siihen mennessä suurin menestys. Edelliselle albumille Piece Of Mind (1983) koottu klassinen kokoonpano oli nivoutunut yhteen, ja bändi käynnisti massiivisen World Slavery Tour -maailmankiertueen elokuussa 1984. Powerslave kipusi listoille eri puolilla maailmaa, mutta korkeimmalle se nousi bändin kotimaassa: Maiden piikkasi Brittien albumilistalla sijalla kaksi.
Siinä samalla Powerslavesta tuli osa elämän soundtrackia sille sukupolvelle, joka löysi rockin 1980-luvun heavy rock -buumin kautta. Sen vaikutuksen kuulee yhä hevibändeissä kautta maailman.
Ari Väntänen | www.arivantanen.com
Hae Iron Maidenin ’Powerslave’ kirjastosta!
Hae Powerslave kirjastosta!
Esitäytetty Monihaku kohdistuu
aluekirjastoihin, ja
kohdekirjaston voi vaihtaa.
Kysy musiikista!
Jos et löydä etsimääsi voit
kysyä kirjastonhoitajalta.
Levyhyllyt | Finna.fi
Iron Maidenin studioalbumit
Iron Maiden | EMI Records 1980
Killers | EMI Records 1981
The Number Of The Beast | EMI Records 1982
Piece Of Mind | EMI Records 1983
Powerslave | EMI Records 1984
Somewhere In Time | EMI Records 1986
Seventh Son Of A Seventh Son | EMI Records 1988
No Prayer For The Dying | EMI Records 1990
Fear Of The Dark | EMI Records 1992
The X Factor | EMI Records 1995
Virtual XI | EMI Records 1998
Brave New World | EMI Records 2000
Dance Of Death | EMI Records 2003
A Matter Of Life And Death | EMI Records 2006
The Final Frontier | EMI Records 2010
The Book Of Souls | Parlophone 2015
Lue lisää | Finna.fi
Barrett, Oliver: Iron Maiden – The Beast, 164 sivua | Royal Group of Entertainment 2013
Bowler, Dave & Dray, Bryan: Infinite Dreams – Iron Maiden, 152 sivua | Boxtree Limited 1996
Coleridge, Samuel Taylor: The Best Poetry Of Samuel Taylor Coleridge, 119 sivua | Digireads.com Publishing 2008
Daniels, Neil: Iron Maiden – The Ultimate Unauthorized History Of The Beast. E-kirja | MB! 2012
Daniels, Neil & Baddeley, Gavin & Bukszpan, Daniel & Bushell, Garry & Christe, Ian & LaMar, Ryan & Popoff, Martin & Tucker, John & Wall, Mick, kääntäjä Katri Tenhola: Iron Maiden – koko ura, 223 sivua | Minerva 2012
Halfin, Ross: Iron Maiden – A Photographic History, 128 sivua | Zomba Books 1988
Halfin, Ross, kääntäjä Helmi Keränen: Iron Maiden, 200 sivua | Johnny Kniga 2007
Kallio, Janne: Rautaneito – Ilmestykset 1980–1985, 206 sivua | Toni Brigatti 2008
Wall, Mick: Iron Maiden – Run To The Hills – The Official Biography Of Iron Maiden, 351 sivua | Sanctuary 1998
Wall, Mick, kääntäjä Reija Tanninen: Iron Maiden – Run To The Hills | WSOY 2004
Wall, Mick, översättning Nils Olsson: Iron Maiden – den officiella biografin om Iron Maiden, 366 sidor | Reverb 2005
Iron Maiden: Powerslave (1984).