Gentle Giant: Octopus – svengaavan progen ytimessä

Octopus (Vertigo, 1972)

Läpi 70-luvun toiminut Gentle Giant oli progressiivisen rockin innovatiivisimpia yhtyeitä. Lontoolainen bändi sävelsi kunnianhimoista progea, josta kuulsi läpi poikkeuksellista iloa ja häpeilemättömyyttä. Ilakoiva musiikillisuus ja häkellyttävä tahtilaijien viidakko toimi erinomaisesti. Ranskalaisen kirjailijan François Rabelais’n teosten inspiroima Gentle Giant teki muutamia progen klassikoita. Yksi näistä on loppuvuodesta 1972 julkaistu Octopus.

Octopus sijoittuu aikaan hieman ennen Gentle Giantin tuotannon puoliväliä. Takana oli jo kolme albumia ilahduttavan ennakkoluulotonta progeilua. Vuonna 1972 bändi eli hyvin luovaa kautta, sillä edeltävä levytys Three Friends julkaistiin vain puolisen vuotta aiemmin. Rocklehti Rolling Stone valitsi Octopusin 50 parhaan progelevyn joukkoon vuonna 2015.

Gentle Giant.

Gentle Giant.

Verkkosivusto Discogs mainitsee bändin kunnianhimosta näin: The group’s compositional purpose was to ”expand the frontiers of contemporary popular music at the risk of becoming very unpopular.” Kerry Minnear sekä Ray, Derek ja Phil Shulman kirjoittivatkin varsin inspiroitunutta musiikkia. Yhdessä kitaristi Gary Greenin ja bändiin juuri liittyneen John Weathersin kanssa tuotettu Octopus tuo esiin yhtyeen omimman: rokkaavan pohjasvengin ja mielikuvituksellisen sävellystyön. Rumpali Weathers toi bändiin raikkautta. Weathersin mäiskettä on mukava seurata, niin rennolta soitto tuntuu. Gentle Giantin salainen ase oli svengaavuus.

Lähellä varhaisen Soft Machinen avantgardismia liikkuva Knots on albumin helmiä. Useiden instrumenttien hallinnan lisäksi Minnear ja Shulmanit olivat myös erinomaisia laulajia. Poikakuoromainen liihotus tekee yhä vaikutuksen. Harvan bändin laulusoundi on totista ja yhtä aikaa hauskaa. Sävellysten vahvuutta korostaa hyräiltävät melodiat, joihin yhdistyy usein ilotulituksen kaltainen virtuositeetti. Ei muusikkoutta muusikkouden vuoksi – pikemminkin aitoa musiikin iloa. Gentle Giantin musiikkiin kuuluukin erottamattomasti myös rentous.

Livenä Gentle Giant oli taidokas bändi, jonka itsetunto oli kohdallaan. Octopusin avausraidan keskiaikainen rockpoljento vaihtuu nokkahuilujuhlaan kuin itsestään. Vaikka Gentle Giant muistetaan usein hankalasta biisimateriaalista, niin The Advent Of Panurge lähtee liikkeelle kuin seikkailu täynnä funkia.

Yksi albumin kuuluisimmista raidoista on Raconteur Troubadour. Se kulkee keskiaikaisessa tunnelmassaan läpi erilaisten tahtilajien, mutta palaa aina lopulta kauniiseen laulumelodiaan.

Lähellä hard rockia kulkeva A Cry For Everyone kehittyy jännittäväksi riffittelyksi. Kitaran ja erilaisten koskettimien vuorottelu istuu hienosti laulun rinnalle. Instrumentaaliraita The Boys In The Band muistuttaa tunnelmaltaan hieman Canterbury-skeneä. Mieleen tulevat Hatfield And The North ja 70-luvun loppupuolella vaikuttanut The National Health. Octopus on kenties kauneimmillaan raidalla Think Of Me With Kindness.

Octopus
Kerry Minnear – kosketinsoittimet, vibrafoni, perkussiot, sello, Moog, laulu
Derek Shulman – laulu. alttosaksofoni
Ray Shulman – bassokitara
Phil Shulman – saksofoni, trumpetti, mellofoni, laulu
Gary Green – kitara, lyömäsoittimet
John Weathers – rummut, lyömäsoittimet, ksylofoni

Phil Shulman jätti bändin ennen seuraavaa albumia. Gentle Giantin tarina jatkui vuonna 1973 hieman rockmaisemmalla albumilla In A Glass House.

Tuomas Pelttari

Hae Gentle Giantin 'Octopus' kirjastosta!

Hae Gentle Giantin ’Octopus’ kirjastosta!

Hae Octopus kirjastosta!
Esitäytetty Monihaku kohdistuu
aluekirjastoihin, ja
kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista!
Jos et löydä etsimääsi voit
kysyä kirjastonhoitajalta

Levyhyllyt
Gentle Giant (1970)
Acquiring The Taste (1971)
Three Friends (1972)
Octopus (1972)
In A Glass House (1973)
The Power And The Glory (1974)
Free Hand (1975)
Interview (1976)
The Missing Piece (1976)
Giant For A Day (1978)
Civilian (1980)

Lue lisää
Paul Stumpin
kirjoittaman bändihistoriikin ja muun progekirjallisuuden lisäksi kirjastosta kannattaa kysyä Octopusin remasteroituja laitoksia. Vuonna 2015 albumi julkaistiin laajennettuna kahden levyn painoksena. Tuon remasterin Blu-ray tarjoaa albumin Steven Wilsonin 5.1.- ja stereomiksauksien lisäksi ”kommenttiraidan”, jota voi seurata TV-ruudulta. Pitkin matkaa voi lukea yhtyeen jäsenten muistoja ja kokemuksia.

Gentle Giant: Octopus (Alucard, 2015) CD+Blu-ray sekä 16-sivuinen liitevihko.
Hegarty, Paul: Beyond And Before – Progressive Rock Since The 1960s, 318 sivua. (Continuum, 2011).
Lambe
, Stephen: Citizens Of Hope And Glory – The Story Of Progressive Rock, 224 sivua. (Amberley, 2011).
Pajuniemi, Matti: Aamunkoiton portit – progressiivinen rock 1967–1979, 384 sivua. (Suomen musiikkikirjastoyhdistys, 2013).
Romano, Will: Mountains Come Out Of The Sky – The Illustrated History Of Prog Rock, 246 sivua. (Backbeat Books, 2010).
Snider, Charles: The Strawberry Bricks guide to progressive rock, 362 sivua. (Strawberry Bricks, 2007).
Stump, Paul: Gentle Giant – Acquiring The Taste, 188 sivua. (SAF Publishing, 2005).

Pink Floyd: The Dark Side Of The Moon – avain maailmanmenestykseen

The Dark Side Of The Moon (Harvest, EMI, 1973)

Pink Floyd: The Dark Side Of The Moon (1973).Albumin The Dark Side Of The Moon tunnistaa ajattomaksi klassikoksi monesta seikasta. Levytys on yhtä aikaa perinteinen ja moderni. Saumaton rockalbumi, joka flirttailee space rockin ja progen kanssa, mutta on silti helposti omaksuttava kokonaisuus. Se ei ole liian vaikea, eikä liian helppo. Se ei kulu, vaan taistelee vaivatta aikaa vastaan. Levy erottuu avattavan gatefold-kantensakin ansiosta. Ikonisen prisma-aiheisen levynkannen suunnitteli Hipgnosis.

Vuodesta 1973 eteenpäin nelihenkinen Pink Floyd keskittyi albumikokonaisuuksiin entistä huolellisemmin. Levytyksistä kehkeytyi dynaamisia ja varsin suosittuja taideteoksia, jotka ovat rockmusiikin historiaa. Näistä kuuluisin on The Dark Side Of The Moon. Maaliskuussa 1973 julkaistun LP:n molemmat puolet lipuvat legendaarisesta biisistä toiseen: A-puoli selkeästi bändin yhteistyössä, B-puoli taas erityisesti Roger Watersin sävellysten voimalla.

Käsillä oli Pink Floydin kaupallinen läpimurto. Yhtye ehti juhlia brittilistan ykkössijaa jo vuonna 1970 kun Atom Heart Mother ilmestyi, mutta kestävämpi menestys oli vasta tulossa. The Dark Side Of The Moon auttoi yhtyeen yhden maailman suosituimmista. Levyn voittokulku jatkuu yhä: joulukuussa 2014 TDSOTM oli Billboardin listalla sijalla 13. Tammikuussa 2015 listaviikkoja on yhteensä häkellyttävät 895.

* * *

Yksi albumin ansioista on sen luoma tunnelma tarinasta. Se ilmenee Watersin kirjoittamissa sanoituksissa, mutta tulee lähelle myös musiikin välityksellä. Varsinaisesta juonesta ei ole varmuutta, mutta kertomuksen kaltainen kokonaisuus viehättää poikkeuksellisen paljon.

Sydämen rauhallinen lepopulssi aloittaa matkan. Intron syvä tunnelma tuntuu vatsassa asti. Seesteinen Breathe keskittyy hengittämiseen, mutta vain hetkeksi. Kiihdytys käy pelottavan kiihkeäksi, kun nopeatempoinen On The Run kiitää räjähdyksen kaltaiseen pysähdykseen. Elämän äkkisyvä tulee eteen silmänräpäyksessä. Kellojen kalkkeessa herätään jälleen todellisuuteen, eikä arkea pääse pakoon. Vai pääseekö sittenkin? The Great Gig In The Sky on kuin ansaittu vapaapäivä, pako rutiineista. Kuuluisan soolon sävelsi ja lauloi Clare Torry.

Raha ja kateus nostavat ilkeästi päätään B-puolen alussa. Money kertoo vaurauden pelastavasta voimasta, johon kannattaa uskoa – jos aikoo pärjätä maailmassa. Reteä saksofonisoolo kulkee komeasti Watersin kuuluisan riffin vierellä. Menestyksen maku jatkuu David Gilmourin pitkällä kitarasoololla, samalla kun tahtilaji vaihtuu suorempaan.

Us And Them pohtii sosiaalista kanssakäymistä. Paatoksen jälkeen yllättävän irrotteleva jami Any Colour You Like rentouttaa ennen loppuhuipennusta Brain Damage/Eclipse. Lopun mantrassa kuullaan merkkejä Roger Watersin tavaramerkiksi nousseesta fraseerauksesta. Samalla kun Waters nousi bändin tärkeimmäksi säveltäjäksi, hänestä kasvoi muutamassa vuodessa myös poikkeuksellisen ilmaisuvoimainen vokalisti Gilmourin ja Richard Wrightin rinnalle. Pink Floydin suurmenestys jatkui 1970-luvulla edelleen albumeilla Wish You Were Here, Animals ja The Wall.

The Dark Side Of The Moon
David Gilmour – laulu, kitara, VSC3
Nick Mason: rummut, lyömäsoittimet, nauhaefektit
Richard Wright: kosketinsoittimet, laulu, VCS3
Roger Waters: bassokitara, laulu, VCS3, nauhaefektit
Tuottaja: Pink Floyd

Alun perin maaliskuussa 1973 julkaistu The Dark Side Of The Moon on saanut useita uusintapainoksia. 1994 remasteroitu CD ilmestyi jälleen uutena remasterina vuonna 2011. Painoksia julkaistiin kolme erilaista: Remastered 1CD, Experience Edition 2CD sekä mm. DVD- ja Blu-ray-levyt sisältävä Immersion Edition Box Set. Boksissa on mukana myös albumin 5.1-miksaus.

Albumin SACD-laitos 30th Anniversary Edition julkaistiin 2003.

Levyhyllyt:
Pink Floyd | studioalbumit
The Piper At The Gates Of Dawn (EMI, 1967)
A Saucerful Of Secrets (1968)
More (1969)
Ummagumma (Studio Album, 1969)
Atom Heart Mother (1970)
Meddle (1971)
Obscured By Clouds (1972)
The Dark Side Of The Moon (1973)
Wish You Were Here (1975)
Animals (1977)
The Wall (1979)
The Final Cut (1983)
A Momentary Lapse Of Reason (1987)
The Division Bell (1994)
The Endless River (2014)

Toimitus suosittelee lämpimästi Pink Floydin konserttitaltiointeja varsinaisten levytysten rinnalle. TDSOTM on hyvin edustettuna livelevyillä Delicate Sound Of Thunder ja Pulse. Vuonna 1995 julkaistu Pulse (2CD/4LP) sisältää The Dark Side Of The Moonin alusta loppuun.

Pink Floyd: Pulse (1995 | Uusi 4LP-painos 2018).

Pink Floyd: Pulse (1995 | Uusi 4LP-painos 2018).

Pink Floyd | livealbumit
Ummagumma (Live Album, 1969)
Delicate Sound Of Thunder
(1988)
Pulse (1995)
Is There Anybody Out There? The Wall Live 1980–81 (2000)

Discovery-boksi sisältää 16 CD-levyä, mukana myös The Dark Side Of The Moon.

Discovery-boksi sisältää 16 CD-levyä, mukana myös The Dark Side Of The Moon.

Studioalbumien sarjasta on julkaistu kaksi kattavaa CD-boksia: Oh By The Way (2007) sekä Discovery (2011). Kysy bokseja ja kirjallisuutta kotikirjastostasi.

Pink Floyd | kokoelmalevyt ja boksit
The Best Of Pink Floyd (1970)
Relics – A Bizarre Collection Of Antiques & Curios (1971)
A Nice Pair
(1973)
A Collection Of Great Dance Songs (1981)
Works (1983)
Echoes – The Best Of Pink Floyd (2001)
Oh, By The Way (2007)
Discovery (2011)
The Best Of Pink Floyd – A Foot In The Door (2011)
The Early Years 1965–1972 (2016)

Lue lisää
Blake, Mark: Pigs Might Fly – The Inside Story Of Pink Floyd. (Aurum, 2007)
Blake, Mark: Pigs Might Fly – The Inside Story Of Pink Floyd, 448 sivua. (Aurum Entertainment, laajennettu painos, 2013)
Harris, John: The Dark Side Of The Moon – The Making Of The Pink Floyd Masterpiece, 186 sivua. (Fourth Estate, 2005).
Mason, Nick: Inside Out – A Personal History Of Pink Floyd, 384 sivua. (Phoenix, 2005)
Mason, Nick: Inside Out – A Personal History Of Pink Floyd, 416 sivua. (Weidenfeld & Nicolson, päivitetty painos, 2017)
Pajuniemi, Matti: Aamunkoiton portit – progressiivinen rock 1967–1979, 384 sivua. (Suomen musiikkikirjastoyhdistys, 2013).
Romano, Will: Mountains Come Out Of The Sky – The Illustrated History Of Prog Rock, 246 sivua. (Backbeat Books, 2010).
Schaffner, Nicholas (J. Pekka Mäkelä, kääntäjä): Pink Floydin odysseia, 511 sivua. (Johnny Kniga, 2006).
Snider, Charles: The Strawberry Bricks Guide To Progressive Rock, 362 sivua. (Strawberry Bricks, 2007).
Whiteley, Sheila: The Space Between The Notes – Rock And The Counter-Culture, 118 sivua. (Routledge, 2002).

Katso DVD/Blu-ray
In Concert – Delicate Sound Of Thunder, 96 min. (1989)
Pulse (2DVD, 2006)
Classic Albums – Pink Floyd: The Making Of The Dark Side Of The Moon
, 85 min. (Pink Floyd Music Limited, 2003).

Pink Floyd kotisivu.

Tuomas Pelttari

The Dark Side Of The Moon (1973) on remasteroitu moneen kertaan. 2CD Experience Edition julkaistiin vuonna 2011.

The Dark Side Of The Moon (1973) on remasteroitu moneen kertaan. 2CD Experience Edition julkaistiin vuonna 2011.