Anthrax: Sound Of White Noise – thrash-titaani tavoitteli tähtiä

Sound Of White Noise (Elektra, 1993)

Anthrax: Sound Of White Noise (1993).Muutos on usein riski, ja suosion kannalta se on sitä aina. Musiikin maailmassa voi käydä niin, että bändin vanhat fanit eivät pidä bändin uudistumisesta eikä uusia kuulijoita löydy. Ja siltikin jyrkkä käännös on usein ainoa keino estää kuvainnollista kulkuneuvoa kääntymästä katolleen.

Kitaristi Scott Ian kertoo kirjassaan Minä ja Anthrax havainneensa jo Persistence Of Time -albumin (1990) äänityksissä, ettei laulaja Joey Belladonnan ääni sopinut Anthraxin uusiin biiseihin. Sanoitusten aiheet olivat muuttuneet entistä vakavammiksi, eikä klassisen kokoonpanon kirkasääninen vokalisti saanut niitä kuulostamaan tarpeeksi vakuuttavilta.

Samalla kyse oli uuden soundin etsimisestä. Speed/thrash metal -aalto, jonka harjalla Anthrax oli matkannut maineeseen, oli jättänyt metallikulttuuriin pysyvän jäljen, mutta sen aika jäi lopulta aika lyhyeksi. Metalli alkoi painua takaisin undergroundiin ja jakautua uusiksi alakulttuureiksi. Valtavirran täytti se, mikä siihen saakka oli ollut vaihtoehtoista.

Thrashin suurista bändeistä Slayer oli pitäytynyt lestissään, mutta Metallica ja Megadeth olivat nousseet uudelle menestyksen tasolle vuonna 1991 ilmestyneillä, edellisiä helpommin lähestyttävillä albumeillaan. Myös Anthrax yritti ylöspäin. Varsinaisesta opportunismista ei silti ollut kyse. Levy-yhtiö Elektra oli ilmoittanut haluavansa tehdä sopimuksen Anthraxin kanssa, ja bändi oli saamassa siitä neljän miljoonan dollarin ennakon. Laulajan vaihtaminen olisi voinut torpata koko tuottoisan diilin, mutta Belladonna sai silti lähteä.

Uudenlaista ilmaisua hahmotellut Anthrax pyysi laulajakseen Armored Saintissa vaikuttanutta John Bushia, jota Metallicakin oli aikoinaan harkinnut vokalistikseen. Ensin ajatukseen vastahakoisesti suhtautunut Bush innostui kuultuaan uuden Only-kappaleen demon.

Dave Jerdenin (mm. Jane’s Addiction, Alice In Chains) tuottaman Sound Of White Noisen sävelsi enimmäkseen rumpali Charlie Benante, vaikka kappaleet merkittiinkin koko bändin nimiin. Levy oli edeltäjiään tummanpuhuvampi ja rouheampi ja paikoin vaihtoehtoisempi, mutta ero entiseen ei lopulta ollut niin suuri kuin päällisin puolin vaikutti. Siinä missä levyn singlebiisit Only, Hy Pro Glo, Room For One More ja Black Lodge olivat enemmän tai vähemmän uudenlaista Anthraxia, esimerkiksi Potter’s Field, Burst ja 1000 Points Of Hate olisivat hyvin voineet olla Joey Belladonnan kaudelta.

Vastoin todennäköisyyksiä Sound Of White Noise oli Anthraxille ällistyttävä onnistuminen, tai siltä se aluksi vaikutti. Levy myi ilmestymisviikollaan Yhdysvalloissa yli 100 000 kappaletta, mikä oli tuplaten enemmän kuin Anthraxin edellisten levyjen kohdalla. Albumilistalla se nousi seitsemänneksi, ja Anthrax sai kultalevyn kuudessa viikossa.

Lupaava alku hyytyi nopeasti. Elettiin grungen ja alternative rockin kultavuotta 1993, eikä uusi rocksukupolvi tarvinnut Anthraxia oikein mihinkään. Se kuunteli mieluummin uusia bändejä kuin vanhaa bändiä, joka yritti uudistua. Ja kun Black Lodgesta ei tullut levy-yhtiön toivomaa isoa hittiä, se kääntyi pois ja alkoi satsata resurssejaan muihin, Anthraxia potentiaalisempina pitämiinsä bändeihin.

Scott Ianin kirjoihin Sound Of White Noise jäi lunastamatta jääneeksi suureksi lupaukseksi, jonka menestys tyssäsi singlejen ajoitukseen. ”Jos olisimme julkaisseet Room For One Moren aiemmin, Sound Of White Noise olisi tehnyt meille saman kuin Countdown To Extinction teki Megadethille”, Ian vakuuttaa kirjassaan. ”Jos olisimme kuunnelleet sydäntämme, olisimme myyneet miljoonia.”

Sound Of White Noise jäi kitaristi Dan Spitzin viimeiseksi Anthrax-levyksi: hän muutti Sveitsiin opiskellakseen toiseen tarkkuutta vaativaan ammattiin, kellosepäksi. John Bush lauloi Anthraxissa yli kymmenen vuotta, The Greater Of Two Evils -levyyn asti, ja jatkoi sitten vanhassa bändissään Armored Saintissa.

Anthrax on palannut klassiseen kokoonpanoonsa (ilman Dan Spitziä), ja tehnyt 2010-luvulla kaksi albumia. Kaksikymmentäviisi vuotta julkaisunsa jälkeen Sound Of White Noise ei kuulosta Anthraxin harha-askeleelta vaan sen 1990-luvun tuotannon huipulta.

Ari Väntänen
www.arivantanen.com

Anthrax kotisivu

Levyhyllyt
Fistful Of Metal (1984)
Spreading The Disease (1985)
Among The Living (1987)
State Of Euphoria (1988)
Persistence Of Time (1990)
Sound Of White Noise (1993)
Stomp 442 (1995)
Volume 8: The Threat Is Real (1998)
We’ve Come For You All (2003)
Worship Music (2011)
For All Kings (2016)

Lue lisää
Scott, Ian & Weiderhorn, Jon & Leivo, Miki (kääntäjä): Minä ja Anthrax, 361 sivua. Like 2015.

Anthrax: Sound Of White Noise (1993).

Anthrax: Sound Of White Noise (1993).