Metallica: The $5.98 E.P. Garage Days Re-Revisited – elonmerkkejä autotallista

Metallica: The $5.98 E.P. – Garage Days Re-Revisited (Vertigo, 1987)

Metallica: The $5.98 E.P. Garage Days Re-Revisited (1987).Kun joutuu pahaan paikkaan, on kaksi vaihtoehtoa. Voi antaa periksi tai rynnätä ulos aseet paukkuen. Syksyllä 1986 Metallica valitsi jälkimmäisen vaihtoehdon. Kun miettii, millainen tragedia bändiä silloin kohtasi, sen päättäväisyys vaikuttaa melkeinpä sydämettömältä.

Metallican basisti Cliff Burton kuoli auto-onnettomuudessa Ruotsissa 27. syyskuuta 1986. Hänen hautajaisistaan oli kulunut kolme viikkoa, kun bändi pestasi uuden jäsenen. Flotsam And Jetsamissa aiemmin vaikuttanut Jason Newsted soitti ensimmäisen keikkansa kitaristi-laulaja James Hetfieldin, rumpali Lars Ulrichin ja kitaristi Kirk Hammettin bändissä marraskuussa 1986.

Newstedin ensimmäinen Metallica-levytys oli vuonna 1987 julkaistu viiden biisin coverlevy The $5.98 E.P. Garage Days Re-Revisited. Vaikka toisinkin on luultu, se ei ollut Metallicalle paluu autotalliaikoihin siinä mielessä, että äänitykset olisi tehty alkukantaisissa ja edullisissa olosuhteissa. Metallica oli kyllä remontoinut vuokraamastaan autotallista itselleen uuden treenikämpän, mutta EP:n se äänitti osin Santa Monican A&M:ssä, osin Länsi-Hollywoodissa Conwayssa, ja ne olivat kaikkea muuta kuin halpoja studioita. EP oli jatko-osa marraskuussa 1984 julkaistun Creeping Death 12”-singlen b-puolelle, joka oli nimeltään Garage Days Revisited.

Metallica keikalla Kanadassa 1986.

Heinäkuussa 1987 taltioitu Garage Days Re-Revisited tehtiin kuudessa päivässä eli Metallican mittapuulla pikavauhtia (”äänittämiseen meni yhtä vähän aikaa kuin pelkän kaluston säätämiseen edellisellä albumilla”, kertoo Lars Ulrich kirjassa Syntymä Metallica Kuolema). Hintavasta studioajasta johtuen sekin kävi levy-yhtiölle kalliiksi.

Metallica palasi vanhoihin aikoihin siinä mielessä, että äänitti levylle vanhoja suosikkibiisejään – kenties niitä, joita sen jäsenet kuuntelivat hevijulisteilla vuoratuissa huoneissaan silloin, kun vielä asuivat vanhempiensa luona. Metallica versioi Garage Days Re-Revisitedille Diamond Headia ja Holocaustia, jotka olivat brittiläisen hevimetallin uuden aallon bändejä, walesilaista Budgieta, amerikkalaisen kauhupunkin pioneeria Misfitsiä ja brittiläisen postpunkin suurnimeä Killing Jokea. Eepeestä tuli Metallican kunnianosoitus vaikuttajilleen ja samalla valistuslevy faneille – moni tuon ajan hevinuori löysi vanhan hevin ja punkin juuri Garage Days Re-Revisitedin kautta.

Lars Ulrichia on usein moitittu kehnoksi rumpaliksi, ja sitä hän monilla mittareilla onkin. Se ei kuitenkaan ole aivan mustavalkoinen asia. Garage Days Re-Revisitedin avaavalla Diamond Head -lainalla Helplessillä hänen omalaatuinen lyöntinsä on tehokkaimmillaan. Se ei ole puhdasoppista tai taitavaa nakuttelua vaan kulmikasta ryskäämistä, mutta se kuulostaa innostavalta ja täysin pysäyttämättömältä.

Garage Days Re-Revisitedin yllättävin veto oli Killing Joken The Wait, jonka originaaliversio avasi yhtyeen vuonna 1980 ilmestyneen nimikkoalbumin b-puolen. Versio on varsin onnistunut. Metallica pyörittelee kierteistä postpunkriffiä kuin omaansa, mikä kertoo paljon siitä, kuinka sinut bändi oli itsensä ja vahvuuksiensa kanssa vuonna 1987.

Loppukevennykseksi Metallica äänitti kahden biisin Misfits-medleyn. Se alkoi Beware-ep:ltä (1980) poimitulla tarttuvalla Last Caressilla ja päättyi Earth A.D./Wolfs Blood -albumin (1983) raivokkaaseen Green Helliin. Väkevän ja hauskan lopetuksen viimeisteli muutama epävireinen sävel Iron Maidenin Run To The Hillsistä.

Garage Days Re-Revisited ilmestyi elokuussa 1987. Vaikka se ei ole mikään autotalliäänite, Metallica onnistui välittämään sille tahmalattiaisessa treenikämpässä soittamisen hikisen intensiteetin. Vaikka levyn biisit ovat synkkiä ja raskaita ja kepeimmilläänkin hirtehishumoristisia, on Garage Days Re-Revisited Metallican uran hyväntuulisin julkaisu. Musiikista ja hupaisasta kansitaiteesta huokuu poikamainen innostus, itsevarmuus ja rempseä uhma. Sen kautta cover-ep kasvoi välityötä tärkeämmäksi julkaisuksi. Garage Days Re-Revisited teki selväksi, että Metallicalla oli elämää Cliff Burtonin kuoleman jälkeen.

Ari Väntänen
www.arivantanen.com

Levyhyllyt:
Metallican studioalbumit
Kill ‘Em All (1983)
Ride The Lightning (1984)
Master Of Puppets (1986)
…And Justice For All (1988)
Metallica (1991)
Load (1996)
Reload (1997)
Garage Inc. (1998) Lainabiisejä sisältävä 2CD/3LP, jolla on mukana myös The $5.98 E.P.: Garage Days Re-Revisited.
St. Anger (2003)
Death Magnetic (2008)
Hardwired… To Self-Destruct (2016)

Muista EP-boksi:
Garage Days Re-Revisited löytyy helpoiten kokoelmalevyltä Garage Inc. (1998), sillä EP:n alkuperäispainokset on myyty loppuun. Vinyylin ystäville vinkiksi myös EP-boksi The Good The Bad & The Live: The 6½ Year Anniversary 12″ Collection. Mustakantisessa lootassa on mukana kuusi 12″-singleä – myös Garage Days Re-Revisited.

Lue lisää:
Brannigan, Paul & Winwood, Ian: Birth School Metallica Death, 378 sivua. (Faber & Faber, 2014).
Brannigan, Paul & Winwood, Ian (kääntäjät Arvassalo, Juuso & Saarainen, Jere): Syntymä Metallica kuolema – 1. osa, 365 sivua. (Like, 2013).
Brannigan, Paul & Winwood, Ian (kääntäjä Koskelin, Elina): Syntymä Metallica kuolema. 2. osa, 302 sivua. (Like, 2014).
Crocker, Chris: Metallica – The Frayed Ends Of Metal, 225 sivua. (Boxtree: St Martin’s Press, 1993).
Halfin, Ross (kääntäjä Paappanen, Päivi): Metallica kuvina, 229 sivua. (Like, 2009).
Halfin, Ross & Hammett, Kirk (kääntäjä Sjövik, Maria): Voittamaton Metallica, 230 sivua. (Gummerus 2012).
McIver, Joel (kääntäjä Salmenpohja, Ilkka): Metallica, 440 sivua. (Like, 2007).
Metallica, & Putterford, Mark & Charlesworth, Chris: Metallica In Their Own Words, 96 sivua. (Omnibus Press, 1994).

Metallica: The $5.98 E.P. Garage Days Re-Revisited (1987).

Metallica: The $5.98 E.P. Garage Days Re-Revisited (1987).

Zodiac Mindwarp and The Love Reaction – rockia ja rockparodiaa

Zodiac Mindwarp and The Love Reaction – Tattooed Beat Messiah (Vertigo/Mercury, 1988), Hoodlum Thunder (Musidisc, 1991)

Zodiac Mindwarp And The Love Reaction: Tattooed Beat Messiah (1988).Divarilaarista pilkotti yllätys. Zodiac Mindwarp & The Love Reaction? Hoodlum Thunder? Tosiaan… Mitä sille bändille oikein tapahtui?

Vuonna 1987 Zodiac Mindwarp & The Love Reactionin ura lähti nousuun härskissä yli 90 asteen kulmassa, kun läpimurtosingle Prime Mover nousi brittien singlelistalla kahdenkymmenen myydyimmän joukkoon. Saman tempun teki ensialbumi Tattooed Beat Messiah (1988). Oli tultu pisteeseen, jossa Mark Manningin huikean konseptin kantavuus pantaisiin lopulliselle koetukselle.

Manning oli Leedsistä Lontooseen muuttanut rockfani ja entinen taideopiskelija, joka elätti itsensä rockmedia-alan töillä. Kahdeksankymmentäluvun puolivälissä hän ryhtyi laulajaksi ystävänsä, KLF-yhtyeen Bill Drummondin yllyttämänä.

Zodiac Mindwarp & The Love Reaction sai alkunsa Drummondin vuokraamassa treenikämpässä. Alkuaikoina kokoonpanossa vaikutti The Orbin Jimmy Cauty, ja bändi ympättiin grebo-skeneen Pop Will Eat Itselfin ja Gaye Bykers On Acidin kanssa. Debyyttisingle Wild Child (1986) oli psykedeelinen sekoitus likaista rockia ja klubitunnelmaa, mutta jo samana vuonna ilmestyneellä The High Priest of Love -ep:llä kurssi kääntyi räävittömän hard rockin suuntaan.

Se iloisesti yliampuva ja rietas rockyhtye, jonka suuri yleisö lopulta tuli tuntemaan, oli aikamoinen näky. Bändi pukeutui mustaan nahkaan, likaiseen denimiin ja yliajetun näköisiin turkiksiin. Zodiacin kätyrit tottelivat sellaisia nimiä kuin Cobalt Stargazer, Slam Thunderhide ja Kid Chaos (jos tottelivat) ja toivat mieleen post-apokalyptisen prätkäjengin tai Poliisiopisto-elokuvan hassusti epävakaan Zedin pahiskaverit. Manningin alter ego Zodiac Mindwarp oli kestokiimainen seksipeto, joka libidonsa ylistämisen ohella myönsi itselleen sellaisia arvonimiä kuin rakkauden ylipappi, seksiführer ja rakkausdiktaattori.

Prime Moverin action-pitoisessa videossa Zodiac kohortteineen ajaa panssariajoneuvolla tyttökoulun seinästä sisään päästäkseen esiintymään neitseelliselle yleisölle.

Zodiac Mindwarp & The Love Reaction oli kokonaisvaltainen konsepti, jollaisen luomiseen tarvitaan paneutumista ja perspektiiviä. Manningilla oli sydäntä fiilistelyyn ja tietoa analyyttisyyteen – sekä pakkomielteisiä rock’n’roll-fantasioita että taideopintojen tuomaa kulttuurintuntemusta. Häntä inspiroivat undergroundsarjakuvat, rockmusiikki, tv-sarjat, beat-kirjallisuus, ajan hedonistinen henki ja hupaisat eksploitaatioelokuvat. Noista aineksista hän keitti kokoon tiedostetun kliseistä perusrockia, joka pelasi isoilla riffeillä, kovilla kertosäkeillä ja itsetarkoituksellisuudella.

Zodiac Mindwarpilla oli jotakin, josta useimmat 80-luvun hardrokkarit eivät olleet kuulleetkaan: itseironiantajua, kykyä nauraa edustamansa taiteenlajin ehtymättömälle koomisuudelle. Se ei kuitenkaan latistanut bändiä pelkäksi vitsiksi. Kuten The Darkness ja Turbonegro paljon myöhemmin, Zodiac Mindwarp & The Love Reaction teki rajua rockia ja parodiaa siitä. Tokihan Manningin humoristinen bändi oli keinotekoinen ja keksitty, mutta sen paheksuminen olisi ollut yhtä hölmöä kuin jännitysromaanin moittiminen fiktiivisyydestä tai komedian parjaaminen hauskuudesta. Sitä paitsi Manning oli opiskellut rock’n’rollinsa niin tarkkaan, että hänen käsissään siitä tuli autenttista. 

Backseat Education -video oli melkeinpä lyhytelokuva kungfu-elokuvien camphengessä. 

Jonkin aikaa näytti siltä, ettei Zodiac Mindwarp & The Love Reaction tunnustaisi mitään rajoja. Tattooed Beat Messiahin menestys saatteli bändin Yhdysvaltain-kiertueelle legendaarisen Alice Cooperin ja uuden, tulikuuman Guns N’ Rosesin kanssa, eikä mikään tuntunut olevan mahdotonta.

Se oli kuitenkin väärä luulo. Asiat menivät poskelleen yllättävänkin nopeasti. Kun amerikkalaiset eivät kaikkien odotusten vastaisesti lämmenneetkään Tattooed Beat Messiahille, suuri levytysennakko muuttui valtavaksi velaksi. Pian major-yhtiö Phonogram ajoi yhtyeen ulos tallistaan, ja sen jälkeen Zodiac Mindwarp & The Love Reaction unohtui kuin vanha vitsi. Sillä oli vaikeuksia saada minkäänlaista levytyssopimusta. Lopulta eteläafrikkalainen Musidisc julkaisi Hoodlum Thunderin suoraan unohdukseen.

Hoodlum Thunderia kuunnellessa tulee ajatelleeksi, että kenties sen oli syytäkin unohtua. Se on ihan pätevää perusrockia, mutta siitä puuttuu hillittömyys, joka teki Tattooed Beat Messiahista kaikessa hölmöydessään ja ennalta-arvattavuudessaan niin ultimaattisen rockalbumin. Hoodlum Thunderin tunnetuimman kappaleen Feed My Frankensteinin levytti myös Alice Cooper, mikä varmastikin maksoi herra Mindwarpin laskut jonkin aikaa. Ensimmäiseksi singleksi lohkaistu Elvis Died For You jäi huomattavasti vähemmälle huomiolle. 

Zodiac Mindwarp And The Love Reaction sinnitteli 90-luvun puoliväliin saakka, kunnes vaipui muutamaksi vuodeksi horrokseen. Paluun aika koitti vuosituhannen vaihteessa. Tähän mennessä yhtyeeltä on julkaistu kymmenkunta pienen piirin hehkuttamaa studio- ja livealbumia.

Oleellisen Tattooed Beat Messiahin merkityksestä Zodiac Mindwarpin uralle kertoo se, että debyyttialbumi julkaistiin vuonna 1997 uudelleen nimellä The Best of Zodiac Mindwarp and the Love Reaction. Mark Manning on kunnostautunut myös tuotteliaana kirjailijana.

Ari Väntänen
www.arivantanen.com

Levyhyllyt:
Zodiac Mindwarp and The Love Reaction – studio- ja livealbumit:
Tattooed Beat Messiah (1988)
Hoodlum Thunder (1991)
Live at Reading (1993)
One More Knife (1994)
I Am Rock (2002)
Weapons Of Mass Destruction (livealbumi, 2004)
Rock Savage (2005)
Pandora’s Grisly Handbag (livealbumi ja DVD vuodelta 1986, 2006)
We Are Volsung (2010)

Lue lisää:
Manning, Mark & Drummond, Bill: Bad Wisdom – The Lighthouse At The Top Of The World, 256 sivua. (Penguin 1996, uusintapainos 2003, Creation Books)
Manning, Mark: Crucify Me Again, 224 sivua. (Codex 2000)
Manning, Mark: Get Your Cock Out, 160 sivua. (Creation Books 2000)
Manning, Mark: Fucked By Rock – The Unspeakable Confessions Of Zodiac Mindwarp, 207 sivua. (Creation Books 2001)
Manning, Mark: Collateral Damage – The Zodiac Mindwarp American Tour Diaries, 191 sivua. (Creation Books 2002)
Manning, Mark: Man’s World, 192 sivua. (Creation Books 2003)
Manning, Mark: Psycho Pets – Just When You Thought It Was Safe To Go Back In The Kitchen, 144 sivua. (Not Avail 2006)
Manning, Mark: Fucked By Rock b/w I Have The Greatest Respect For You, George: The Unimaginable Confessions Of Zodiac Mindwarp, 250 sivua. (Cherry Red Books 2011)
Manning, Mark & Drummond, Bill: The Wild Highway, 412 sivua. (Creation Books 2005, uusintapainos 2015)
Manning, Mark & Herrick, John: Shaking Scripture (Tri-Pillar Publishing 2012)

Zodiac Mindwarp And The Love Reaction: Tattooed Beat Messiah (1988).

Zodiac Mindwarp And The Love Reaction: Tattooed Beat Messiah (1988).

Zodiac Mindwarp And The Love Reaction: Hoodlum Thunder (1991).

Zodiac Mindwarp And The Love Reaction: Hoodlum Thunder (1991).

 

 

Thin Lizzy: Thunder And Lightning – joutsenlaulu vailla vertaa

Thin Lizzy: Thunder And Lightning (Vertigo, 1983)

Thin Lizzy: Thunder And Lightning (1983).Vuonna 1969 perustettu irlantilaisbändi Thin Lizzy ehti etsiä ilmaisuaan rauhassa. Triona aloittanut yhtye kasvoi kohti maailmanmainetta juurevan blues rockin saattamana. Jo vuonna 1974 blues oli väistymässä hard rockin ja popsävyjen tieltä. 80-luvulla Lizzyn tuotannon ansiona on bändin kiihkeyden valjastaminen modernimpaan soundiin. Viimeiseksi albumiksi jäi alkukeväästä -83 julkaistu Thunder And Lightning.

Thin Lizzy oli aito rockelämän kuvajainen. Bändin vaaraa uhkuva ilme kiteytyi Phil Lynottiin, räyhäkkään oloiseen mustaan laulajaan, jonka musiikilliset kyvyt olivat kiistämättömät. Basisti-vokalistin uskottavuus oli ehdoton sekä lavalla että kadulla. Rankkaan elämäntyyliin peilattuna yhtyeen tahti tuntuu tiheältä: vuosina 1971–1983 peräti 12 albumia, livetuplat Live And Dangerous ja Life ja vielä kiertueet päälle. Lynott ehti tehdä -80 luvun alussa jopa kaksi sooloalbumia.

Tiiviin rockelämän hinta oli kova. Yhtyeen johtaja kärsi huumeongelmasta, samoin kitaristi Scott Gorham. Hän tunnisti ystävänsä riippuvuuden oman hätänsä keskeltä, mutta keulakuva ei jaksanut enää kauaa. Suurin odotuksin Lizzyn jälkeiseen musiikkiinsa suhtautunut Lynott menehtyi vuonna 1986. Hän oli vain 36-vuotias.

* * *

Vuonna 1983 viisihenkiseksi muotoutunut Lizzy yllätti ultrakeskittyneellä albumilla monet fanit. Kahden kitaristin ja koskettimien sävyttämä Thunder And Lightiningin täyteläinen soundi rokkasi käsittämättömällä vimmalla. Levytysten taso vaihteli vuosien varrella jonkin verran, muttei koskaan romahtanut. Thunder And Lightning iskee astetta tiukemmin kuin kaksi vuotta aiemmin julkaistu Renegade.

Thunder And Lightning sisältää useita klassikkobiisejä. Esimerkiksi nimikappale kaahaa upeasti kaasu pohjassa, kiihkeän laulun ja dynaamisten soolojen siivittämänä. B-puolen avaava Cold Sweat iskee suoraan energian ytimestä. Jo vastustamaton kitarariffi vie jalat haara-asentoon.

Mukana on kuitenkin myös huolta tulevaisuudesta. Cold Sweat, Bad Habits ja Heart Attack eivät kerro vain seikkailunmakuisen rockelämän ruusuisuudesta. Viimeiseksi singleksi jäänyt The Sun Goes Down saattaa heijastaa lopun alkua tarkemmin kuin arvasimmekaan.

1983 oli mallikasta heavyn ja hard rockin aikaa. Thunder And Lightningin ohella monessa levy- ja kasettisoittimessa soivat samana vuonna julkaistut Pyromania (Def Leppard), Piece Of Mind (Iron Maiden), Holy Diver (Dio), Lick It Up (Kiss), Flick Of The Switch (AC/DC) sekä Metallican debyytti Kill ‘Em All. Thin Lizzyn levytysura päättyi raskaan rockin kulta-aikana.

Phil Lynott – bassokitara, laulu
Scott Gorham – kitara
John Sykes – kitara
Darren Wharton – kosketinsoittimet
Brian Downey – rummut
Tuottajat: Thin Lizzy ja Chris Tsangarides

Thunder And Lightining julkaistiin laajennettuna 2CD-painoksena albumin juhlavuotena 2013. CD 2 sisältää liveraitoja ja demoja.

Tuomas Pelttari

Levyhyllyt:
Studio- ja livealbumit
Thin Lizzy
(1971)
Shades Of A Blue Orphanage (1972)
Vagabonds Of The Western World (1973)
Nightlife (1974)
Fighting (1975)
Jailbreak (1976)
Johnny The Fox (1976)
Bad Reputation (1977)
Live And Dangerous (1978)
Black Rose: A Rose Legend (1979)
Chinatown (1980)
Renegade (1981)
Thunder And Lightning (1983)
Life (1984)

Lue lisää:
Bailie, Stuart: The Ballad Of The Thin Man – The Authorized Biography Of Phil Lynott & Thin Lizzy, 193 sivua. (Boxtree, 1996).
Byrne, Alan: Thin Lizzy – Soldiers Of Fortune, 222 sivua. (Firefly, 2004).
Putterford, Mark (Tarja Lipponen, kääntäjä): Black Rose – Phil Lynott ja Thin Lizzyn tarina, 312 sivua. (Johnny Kniga, 2013).

Thin Lizzy tekee yhä satunnaisia keikkoja. Lisää infoa bändin viralliselta kotisivulta.