Pet Shop Boys: Behaviour – pop osuu sydämeen

Behaviour (Parlophone, 1990)

Pet Shop Boys: Behaviour (1990).Teoksessaan 31 biisiä kirjailija Nick Hornby puhuu paitsi lempikappaleistaan, myös siitä, miten väärässä niin kutsutun korkeakulttuurin harrastajat ovat, mikäli suhtautuvat popmusiikkiin väheksyvästi. Näkökulman avaamisen nimessä Hornby mainitsee itse saavansa popmusiikista enemmän irti kuin klassisesta, koska klassinen musiikki kuulostaa hänestä ”kykenemättömältä käsittelemään pieniä tunteita, joita päivämme, viikkomme ja elämämme ovat täynnä.”

Hornbyn huomautus pysäytti minut sivulle satakymmenen, koska sai minut käsittämään kaksi asiaa. Ensinnäkin sen, miksi en ole koskaan osannut eläytyä ylevään ja virheettömään musiikkiin – eihän noista laatusanoista ole minun elämääni kuvaamaan. Ja sitten minä ymmärsin, miksi pidän Pet Shop Boysista. Minulla ei ole paljonkaan yhteistä Chris Lowen ja Neil Tennantin kanssa, mutta heidän yhtyeensä pystyy usein kuvastamaan juuri sitä, miltä minusta tuntuu, vaikka laulaakin ihan muista asioista. Se on sikäli täydellinen onnistuminen, että juuri sitä varten musiikki on olemassa.

Minulle läheisimmäksi Pet Shop Boysin tuotannosta on tullut neljäs albumi Behaviour (1990), jolla lontoolaisduon synthpop muuttui hillitymmäksi, värikkäämmäksi, tunnelmoivammaksi ja syvällisemmäksi. Bändin taiteellisesta kasvusta huolimatta se sama taika, joka oli tehnyt West End Girlsistä läpimurtohitin joitakin vuosia aiemmin, oli entisellään. Lowen laitteiden pelkistetty, joustamaton ja synteettinen soundi korosti Tennantin herkän ja salaviisaan äänen inhimillisyyttä ja päästi sen kuljettamaan melankolisia melodioita, jotka tuntuvat uppoavan kuulijaansa sydämen kohdalta.

Sanoittajana Tennant osaa tehdä henkilökohtaisista kokemuksistaan universaaleja ja yleisesti puhuttelevia. Hyvä esimerkki tästä on singlenäkin julkaistu Being Boring, albumin tunnetuin klassikko. Biisi on merkittävä myös Tennantille itselleen, joka mietti sitä kirjoittaessaan edesmennyttä ystäväänsä. Siltikin kappaleesta hehkuva surumielinen nostalgia ja ajatus siitä, miten ikä muuttaa ihmisen perspektiiviä, ovat hyvin yleistajuisia. Tennant kirjoittaa elämästä tavalla, jonka voi ymmärtää jokainen. Vaikuttaa siltä, ettei ihmisenä oleminen Lontoossa lopulta juuri poikkea elämästä Lahdessa tai Liedossa.

Behaviourilla Pet Shop Boys laajensi ilmaisuaan niin, ettei duon luokitteleminen syntikkapopbändiksi enää oikein tehnyt sille oikeutta. Pelkkä pop kuulosti oikeammalta. Suurellisimmissa sovituksissa oli musikaalisuutta ja musikaalimaisuutta. Esimerkiksi Jealousy (joka muuten on yksi ensimmäisistä kappaleista, jonka vuonna 1981 yhteistyöhön käyneet Tennant ja Lowe ovat kirjoittaneet yhdessä) on läpäissyt melkoisen orkestrointiprosessin ennen albumille päätymistään.

Kapinallisina alkuaikoinaan Pet Shop Boys pyrki edustamaan kaikkea, mitä rock ei edustanut – staattinen esiintymistyyli ja ”orgaaniseksi” usein kutsutun kitarabändisoundin dogmaattinen karttelu oli duolta protesti. Behaviourilla nuo asenteet ovat lientyneet. Sillä on paljon kitararaitoja, ja ne asettuvat synth pop -pohjalle hämmästyttävän luontevasti. Useissa kappaleissa soittaa The Smithsistä ja The Thestä tuttu Johnny Marr, joka sopiikin yhtälöön tyylikkäästi: Tennant kuvaili Pet Shop Boysia kerran ”The Smithsiksi, jonka tahdissa voi tanssia”, ja Marrin soitto kuljettaa Behaviourin ajoittain lähelle The Theta.

Saksalaisen tuottajan Harold Faltermeyerin varjeluksessa äänitetty Behaviour tehtiin enimmäkseen analogisyntetisaattoreilla Munchenin Red Deerissä ja Lontoon Abbey Roadilla. Ensimmäiseksi singleksi valittu uskottomuuden kuvaus So Hard on Behaviouria raisuimmillaan ja menevimmillään, mutta vuosikymmeniä myöhemmin kiusaus skipata kappale on suurimmillaan juuri sen kohdalla. Sen sijaan Only The Wind, This Must Be The Place I Waited Years to Leave ja How Can You Expect to Be Taken Seriously? pitävät ikuisesti sisällään jotakin perin tuttua mutta ratkaisematonta, joka saa palaamaan niiden äärelle yhä uudelleen.

Pet Shop Boysin pitkä ja menestyksekäs ura on paras esimerkki siitä, kuinka kestävää paras popmusiikki on. Elokuussa 2018 duo esiintyy Helsingissä ja Vaasassa.

Ari Väntänen
www.arivantanen.com

Pet Shop Boys kotisivu

Behaviour julkaistiin alun perin syksyllä 1990. Laajennettu 2CD-remaster Behaviour/Further Listening ilmestyi 2001. Albumi on entistä paremmin esillä 2018 kun uuden LP-painoksen rinnalla ilmestyy päivitetty 2CD-laitos. Kysy levyjä kotikirjastostasi.

Hae Pet Shop Boysin 'Behaviour' kirjastosta!

Hae Pet Shop Boysin ’Behaviour’ kirjastosta!

Hae Behaviour kirjastosta!
Esitäytetty Monihaku kohdistuu
aluekirjastoihin, ja
kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista!
Jos et löydä etsimääsi voit
kysyä kirjastonhoitajalta

Levyhyllyt
Please (1986)
Actually (1987)
Introspective (1988)
Behaviour (1990)
Very (1993)
Bilingual (1996)
Nightlife (1999)
Release (2002)
Fundamental (2006)
Yes (2009)
Elysium (2012)
Electric (2013)
Super (2016)

Lue lisää
Heath, Chris: Pet Shop Boys, Literally, 339 sivua. Viking 1990.
Hornby, Nick & Karjalainen, Heikki (kääntäjä): 31 biisiä, 180 sivua. WSOY 2004.
Ylä-Kotola, Mauri: The Philosophy Of Pet Shop Boys, 114 sivua. Shaman Books 1993.

Pet Shop Boys: Behaviour (1990).

Pet Shop Boys: Behaviour (1990).

Marion: This World And Body – täyteen ladattu debyytti

Marion: This World And Body (London Records, 1996)

Marion: This World And Body (1996, uusintajulkaisu 2016).Monet rockbändit jäävät ansiotta lähes unholaan, toiset nousevat supersarjaan. 90-luvun alkupuolella perustetun Marionin aikalaisbändeistä esimerkiksi Menswear jäi alaviitteeksi, Placebo nousi melko pysyvään suosioon. Samankaltaisilta musiikillisilta raiteilta aloittanut Radiohead pääsi jopa stadionluokkaan. Kuluvalla vuosituhannella Marionin kaltaisen tyylittelyn jäjillä on ollut esimerkiksi newyorkilaisbändi Interpol.

Brittiläinen Marion oli kiihkeänsuloinen rockbändi Macclesfieldistä, Englannista. Viisihenkisen kokoonpano kulki vokalisti Jaime Hardingin johdolla kohti yhtä vuosikymmenen parhaista debyyttialbumeista. Odotukset täytti This World And Body.

Rocklehtien lietsoma sanailu Oasis vs. Blur kävi kuumana vuonna -95. Samaan aikaan brittipopin musiikillisia ulottuvuuksia laajensi London Recordsin lupaava kiinnitys. Marion operoi ikään kuin taustalta käsin, riippumattomampana ja vähemmän mainstreamina. Bändin toinen single Sleep ilmestyi alkuvuodesta -95. Kevääksi Music Televisionin rotaatiossa oli vuorossa Toys For Boys.

Marionin ytimessä oli vokalisti Hardingin karisma, tyyli ja antaumuksellinen heittäytyminen. Hardingin vaikuttavan äänen elementit ovat jossain Morrisseyn ja Bonon välillä. Olennaista oli myös tiivis ja paikoin keuliva bändiatakki, joka veti vertoja kenelle tahansa. Marion oli selvästi tosissaan. Kitaristit Tony Grantham ja Phil Cunningham sävelsivät yhdessä Hardingin kanssa voimaannuttavia biisejä, jotka laulaja puki sanoiksi. Yhteistyö tuottaja Al Clayn kanssa lähti liikkeelle korostamalla bändin luontaista livesoundia. Marion pystyi välittämään debyyttialbumille olennaisen.

Hetkeksi brittilistan top kymppiin noussut This World And Body sisälsi jotain erityistä. Kulmikkaan jyskyävä aloitusraita Fallen Through toimii kuin soihtu, joka valaisee synkkää metsää. Instrumentaation kiihkeä kitarointi uhkaa peittää jouset alleen. Kohtalokas Time saattaa olla Marionia säkenoivimmillään.

Bändin ihanteet nousevat paikoin esiin. All For Love lainaa surutta Siouxsie & The Bansheesiltä tuttua sulkeutuneen kierteistä biisirakennetta. Let’s All Go Together paljastaa Marionista heijastuvan rakkauden yhtyeeseen The Smiths. Singleraita saattoi tuoda mukavia viboja sekä Morrisseylle että Johnny Marrille.

Mitä bändille tapahtui? Valitettavasti Marionin tarina on ollut täynnä vaikeuksia. Vuonna 1998 julkaistu toinen albumi The Program oli valtaosin vaisuhko, huolimatta tuottaja The Smiths-kitaristi Johnny Marrin panostuksesta. 90-luvun Marionin kohtaloksi kävi vokalisti Hardingin heroiiniriippuvuus. Wikipedia kertoo kuitenkin, että Harding ja Cunningham ovat pitäneet liekkiä yllä ainakin satunnaisesti. Syksyllä 2016 julkaistut studioalbumien Deluxe-painokset oli tarkoitus saada alustukseksi paluukeikoille, mutta suunnitelmat eivät toteutuneet. Marionin kotisivun tiedotteen mukaan loppuvuoden 2016 keikat peruttiin Hardingin vankeustuomion vuoksi. Kitaristi Phil Cunningham on soittanut Marionin jälkeen New Orderin kanssa.

Bändin paluu on epävarma, ellei jopa epätodennäköinen. Onneksemme meillä on aina This World And Body. Se on kaunis ja se rokkaa. Se elää – ja paranee yhä vanhetessaan.

Jaime Harding – laulu, huuliharppu
Tony Grantham – kitara, piano
Phil Cunningham – kitara
Nick Gilbert – bassokitara
Murad – rummut
Tuottaja: Al Clay

Kirjastosta kannattaa kysyä This World And Bodyn CD-painoksia, joista uusin on albumin 20-vuotisjuhlan kunniaksi julkaistu 3CD (Edsel Records) vuodelta 2016. Uusi painos sisältää myös Jaime Hardingin sanoitukset sekä runsaasti lisäraitoja, mukana BBC:n radiosessioita 1995–1996. This World And Body sai uusintajulkaisun myös LP-formaatissa, samalla kun The Program on ilmestyi 2CD-painoksena.

Tuomas Pelttari

Lue lisää:
Marion kotisivu ja Facebook
Marion
: This World And Body, 3CD Deluxe edition (Edsel, 2016). Sisältää 24-sivuisen liitevihkon, jossa Jaime Hardingin esipuhe.

Marion: This World And Body (1996, uusintajulkaisu 2016).

Marion: This World And Body (1996, uusintajulkaisu 2016).