Zen Café: Helvetisti järkeä – rumia sanoja rakkaudesta

Helvetisti järkeä | Warner Music Finland 2001

Zen Café: Helvetisti järkeä (2001).

Kaikki kunnia alkuperäisen kokoonpanon kitaristille Mikko Oeschille ja rumpalille Tuomo Mäkipaavolalle tähdellisestä pohjatyöstä, mutta heidän lähtönsä oli Zen Cafélle todella hyvä juttu. Vasta kahden miehen poistuttua kuvasta bändi saattoi kiteytyä siksi trioksi, jonka säästäväistä soundia 2000-luvun suomirockin ystävät oppivat rakastamaan.

Kysyttäessä useimmat fanit luultavasti sanoisivat pitävänsä eniten Samuli Putron tarkkailevista sanoituksista ja lakonisesti laulamista melodioista. Mutta kuten kriitikot jo aikoinaan huomasivat, Zen Cafén tehokkuus perustui konseptin kokonaisvaltaisuuteen. Laulaja-kitaristi Putron, basisti Kari Nylanderin ja rumpali Pete Parkkosen jäntevässä soitossa ja vähäeleisissä sovituksissa oli tärkeintä se, että niistä puuttui lähes kaikki tarpeeton, ja siinä ne rinnastuivat Putron teksteihin ja tulkintoihin. Sytytyslangat paloivat niin pitkään pienellä liekillä, että räjähdykset todella ravistelivat kuulijaa.

Samaa voi sanoa Zen Cafén urasta. Bändi lähti nousuun niin hitaasti, että se on saattanut hyvin koetella niin soittajien kuin levy-yhtiönkin uskoa. Onneksi joku yhtyeen ammatillisessa lähipiirissä uskoi siihen, että bändien ja artistien täytyi saada etsiä oma soundinsa ja yleisönsä kaikessa rauhassa, ajan kanssa. Putro, Nylander ja Parkkonen olivat muodostaneet Zen Cafén klassisen kokoonpanon jo ennen kuin bändi teki ensimmäiset levytyksensä, mutta heidän liittonsa ei muodostunut instant-menestykseksi. Rocklehdet kyllä valelivat Warnerin kiinnittämää modernia suomirockbändiä neljän ja viiden tähden arvosteluilla heti alussa, mutta suuri yleisö löysi Zen Cafén vasta paljon myöhemmin.

Helvetisti järkeä

Jos Zen Cafén ura etenikin hitaasti, se teki niin myös varmasti. Romuna-debyytin (1997) tarttuvaa ’Sellaa’ hoilasi hyvin pieni fanijoukko, mutta hoilasi kuitenkin. Idiootin (1998) ’Todella kaunis’ kasvoi vähitellen Zen Café -klassikoksi, mutta jäi ilmestyessään vielä melko vähälle huomiolle. Vasta kolmas albumi Ua Ua (1999) sisälsi oikeita hittejä. Sellaiset biisit kuin ’Harri’ ja ’Mies eikä poika enää’ toivat Zen Cafélle paljon uusia faneja, minkä johdosta Ua Ua oli ihan hilkulla nousta albumilistan kärkeen.

Neljännellä albumilla se viimeinenkin lukko loksahti auki. Tammikuussa 2001 julkaistu Helvetisti järkeä nousi hitaasti mutta varmasti listaykköseksi. Se tuntui ansaitulta palkinnolta pitkäjännitteisestä ja näkemyksellisestä työstä, etenkin kun kyse oli myös suuresta taiteellisesta onnistumisesta. Ensimmäisten vuosiensa aikana ja ensimmäisiä levyjään tehdessään Zen Café ei ollut pelkästään rakentanut suosiotaan. Se oli kehittänyt jatkuvasti myös soundiaan. Helvetisti järkeä oli se albumi, jolla idea kirkastui lopullisesti.

Helvetisti järkeä -levyllä Parkkonen, Putro ja Nylander laajensivat Zen Cafén ilmaisua pumppaavilla soul-rytmeillä sun muulla svengaavalla, mutta varoivat yhä visusti sortumasta machoiluun ja mahtailuun. Olennaiseen keskittymisen ideologia tuntui suomirockin kontekstissa hyvin raikkaalta. Resepti oli samantapainen kuin se, jota turkulainen Sweatmaster-yhtye sovelsi hyvällä menestyksellä englanninkieliseen garagerockiin.

Mies jonka ympäriltä tuolit viedään

Levyllä on poikkeuksellisen onnistuneita lauluja rakkaudesta, ikävästä (’Helvetisti järkeä’, ’Tuhannen kilometrin päässä’) ja vähemmän romanttisista ihmissuhteista kaikkine rasittavuuksineen ja kommervenkkeineen. Surullinen ’Älä tee’ saattaa olla suomirockin historian haavoittuvin ja tunnistuksellisin kappale. Levyn suurimmat ansiot ovat kuitenkin erikoisissa aihevalinnoissa, joiden kautta iankaikkiseen lemmentematiikkaan avautuu popin kontekstissa uusia kulmia. Samuli Putro kirjoitti tekstejä aiheista, joita kukaan muu ei ollut aiemmin eikä ole sen jälkeenkään käsitellyt.

Albumin tunnetuin biisi ’Mies jonka ympäriltä tuolit viedään’ on tematiikaltaan omalaatuinen paitsi yleisesti ottaen, myös levyn sisällä. Siinä missä albumin useimmat kappaleet pureutuvat suunnasta tai toisesta rakkauteen, ’Mies jonka ympäriltä tuolit viedään’ on laulu yksin jäämisestä, mikä sekin toki avaa oman kipeän kulmansa ihmissuhteisiin. Sosiaalisissa tilanteissa pärjäämätön, karkeannäköinen ja kyyninen laumaton susi on laulun päähenkilönä uudenlainen antisankari, mutta harvassa ovat ne, jotka eivät häntä tunnista joko kantabaarinsa kulmapöydästä tai omassa itsessään.

Toinen vähän puhuttu mutta paljon pohdittu aihe on kappaleessa ’Kannattaako tunnustaa jos pettää’. Niin, kannattaako vai ei? Omatunnon kolkutus ja itseinho, rehellisyyden ja suoraselkäisyyden itseisarvo, tekojen merkittävyyden suhteellisuus ja kinkkiset kysymykset siitä, miten paljon tuskaa tieto lisää ja pitäisikö toista loukata ja ihmissuhde tuhota lopullisesti omien syyllisyydentunteidensa lieventämisen nimissä, ovat pohdituttaneet syrjäänhypänneitä yhtä kauan kuin yksiavioisuuden on katsottu määrittelevän suhteen laatua. Ennen Samuli Putroa kukaan ei vain ollut kirjoittanut siitä sanoitusta.

Eipä tiennyt tyttö

Eeppinen ’Eipä tiennyt tyttö’ onnistui kiteyttämään neljään ja puoleen minuuttiin ihmiselämän kaikessa anti-ainutkertaisuudessaan. Se on roudan runteleman Pohjanmaan kuolemankaltaiseen harmauteen sijoitettu kertomus ihmisistä, jotka tietäen tai tiedostamattaan kirjoittavat omat tarinansa edeltäneiden sukupolvien tylsiksi jatko-osiksi ja antautuvat fatalistisen passiivisina elämän pyöritykseen. ’Eipä tiennyt tyttö’ on paitsi sanoitukseltaan todella pakahduttavaa kamaa, myös albumin musiikillisesti intensiivisin esitys. Sen kasvava kiihko heijastaa upeasti kappaleen huomiota siitä, ”kuinka kiihtyy rytmi vuosien” eli kuinka aika tuntuu kuluvan sitä nopeammin, mitä enemmän vuosia on takana ja mitä lähempänä loppu on.

Helvetisti järkeä oli kauttaaltaan vahva levy, jolla määritellyillä asetuksilla Zen Café kulki tiensä loppuun saakka. Vuokralaisen (2002) proosallinen ’Aamuisin’ ja Jättiläinen-kokoelman (2003) murheellinen ’Piha ilman sadettajaa’ auttoivat Zen Caféa myymään platinaa ja jopa tuplaplatinaa. Vuonna 2008, pari vuotta enteellisesti nimetyn STOP-levynsä ilmestymisen jälkeen, Zen Café jättäytyi määrittelemättömän mittaiselle tauolle.

Kymmenen vuotta myöhemmin bändi on edelleen poissa kuvioista. Jos Samuli Putro, Kari Nylander ja Pete Parkkonen vielä palaavat lavoille yhdessä, heillä on siihen varmastikin hyvä syy. Zen Café vaikutti aina bändiltä, joka ei ollut olemassa tavan vuoksi.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Helvetisti järkeä
Samuli Putro – kitara, laulu
Pete Parkkonen – rummut, lyömäsoittimet
Kari Nylander – bassokitara

Martti Salminen – kosketinsoittimet, kitara, taustalaulu
Tuottaja: Martti Salminen
Vastaava tuottaja: Pekka Ruuska

Samuli Putrokotisivu
Samuli Putro | Facebook

Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä

Anssi Kela: Aukio – rohkeutta aallonpohjalla
Apulanta: Aivan kuin kaikki muutkin – hajoamispisteestä huippusuosioon
Chisu: Momentum 123 – suuren muutoksen maisemissa
Don Huonot – taidelukiosta Tokyomaniin
Egotrippi: 10 – valttina puhuttelevuus
Eppu Normaali: Tie vie – koskettimien syventämiä sanoja ja säveliä
Irina: Haluun olla yksin – tiistaiaamun draamaa
Ismo Alanko: Jäätyneitä lauluja – ajan hermolla
Maija Vilkkumaa: Aja! – kun kaava rikotaan
Maj Karma: 101 tapaa olla vapaa – ristiriitaisia tunteita kriisitilanteissa
Markus Krunegårdin suomalainen puoli • MämmilärockNokia & Ericsson

Maustetytöt: Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä – olemisen särkyvä hauraus
Mikko Kuustonen: Aurora – olemassaolon blues
Miljoonasade [1] – innovaation ja populismin rajapinnalla • 1986–1992
Neljä Ruusua [1] 1982–1993 • Sukupolvensa suurimmat – Neljän Ruusun varhaisemmat vaiheet
Neljä Ruusua [2] 1994–2023 • Aallonharjalta pohjamutiin ja instituutioksi… ja takaisin… ja takaisin
Samuli Putro: Pienet rukoukset – ihana raastava elämä
Scandinavian Music Group – surinakitaroista banjoihin, Talvipuutarhasta Las Vegasin raunioille
Sweatmaster: Sharp Cut – ei mikään kopteriklooni
Tehosekoitin: Freak Out – monen tempun poni
Ultra Bra: Vapaaherran elämää – houkutuksen voimasta
Vesala tervehtii melankoliaa – Näkemiin, melankolia
YUP: Outo elämä – harkittua huutoa

Zen Café
Finna.fi

1990-luku

Romuna | CD Evidence/Fazer Records/Warner Music Finland 1997
Idiootti | CD Evidence/Fazer Records/Warner Music Finland 1998
Ua ua | CD Evidence/Warner Music Finland 1999 • LP-uusintajulkaisu Lipposen levy ja kasetti 2020

2000–2009

Helvetisti järkeä | CD Evidence/Warner Music Finland 2001 • LP-uusintajulkaisu Lipposen levy ja kasetti 2020
Vuokralainen | CD Evidence/Warner Music Finland 2002
Laiska, tyhmä ja saamaton | CD Evidence/Warner Music Finland 2005
STOP | CD Evidence/Warner Music Finland 2006

Kokoelmalevyt
Zen Café
Finna.fi

Jättiläinen | 2CD Evidence/Warner Music Finland 2003 | 28-sivuinen tekstiliite sisältää laulujen sanoitukset.
Sound Pack | 2CD + DVD Warner Music Finland 2010

Samuli Putro
Finna.fi

2000–2009

Elämä on juhla | CD • LP Warner Music Finland 2009

2010-luku

Älä sammu aurinko | CD Kaiku Recordings 2011
Tavalliset hautajaiset | CD Kaiku Recordings 2012
Taitekohdassa | CD Kaiku Recordings 2014
Valkoinen hetero | CD •  LP Universal Music 2017
Pienet rukoukset | CD • LP • Kasetti Universal Music 2019  Levyhyllyt • Pienet rukoukset

2020-luku

Keskellä kesää | Universal Music 2021
Ikävä mummoa | Universal Music 2023

Lue lisää suomalaisesta rockista ja Zen Cafésta
Finna.fi

Kirosäkeet – 20 uuden suomirockin sanoittajaa  Tuukka Hämäläinen, 357 sivua | Idiootti 2011
Pää auki! – säkeitä nuorille  Tuula Korolainen & Riitta Tulusto & Virpi Talvitie, 205 sivua | LK-Kirjat 2010
Kitara, tähdet ja kuu – suomipopin parhaat säkeet  Eila Rikkinen, 127 sivua | F-Kustannus 2006
12 tarinaa kirjoittamisesta  Ronja Salmi & Mikko Toiviainen, 221 sivua | WSOY 2017
Kaapeli 25 – muistikuvia ja muistelmia  toimittajat Annina Vainio & Lauri Törhönen, 286 sivua | Into 2017

Samuli Putro | Kirjastokaista

Kolme kysymystä kirjastosta

Helvetisti järkeä
Spotify

Zen Café: Helvetisti järkeä (2001).
Zen Café: Helvetisti järkeä (2001)
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.