Maustetytöt: Kaikki tiet vievät Peltolaan – kurjuuden kuningattaret

Kaikki tiet vievät Peltolaan | Is This Art! 2019

Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä • [11/2020]
Maailman onnellisin kansa • [3/2023]
Musiikkia esille kirjastossa

Nolottaa myöntää, että kesti yllättävän kauan ennen kuin hoksasin, mistä Maustetyttöjen nimi tulee. Se johtui siitä, miltä he vaikuttavat. Spice Girlsin pirskahteleva voimaannuttamispop on niin kaukana Maustetyttöjen raadollisesta, surumielisestä ja kauniista musiikista, etten pystynyt ajattelemaan molempia yhtyeitä samana päivänäkään.

Maustetytöt. Kuva: Alt Agency 2019.

Maustetyttöjen eli Anna ja Kaisa Karjalaisen yhteinen bändihistoria ulottuu noin kymmenen vuoden taakse. Heidän ja kolmannen sisaren Maija Karjalaisen trio Kaneli julkaisi ainoaksi jääneen albuminsa Hazy Daysin vuonna 2016. Englanninkielinen garagepop ennakoi läpimurtoyhtyeen tuloa mausteikkaalla bändinnimellä ja surumielisellä tunnelmalla. Ensimmäisen singlensä Maustetytöt julkaisi vuoden 2019 helmikuussa, ja nyt on ensialbumin aika.

Maustetytöt: Viidestoista päivä

Kaikki tiet vievät Peltolaan on kymmenen biisin levyllinen lauluja ihmisistä, joista on syytä olla huolissaan. Samanhenkistä karun todellisuuden ja inhimillisen herkkyyden törmäysten kuvausta löytää vaikkapa Charlie Chaplinin ja Aki Kaurismäen elokuvista, joskin bändillä huumori ja toivo piilevät syvemmällä.

Mitä sanoituksiin tulee, lähin vertailukohta Maustetytöille on Pää Kii. Toisin kuin Teemu Bergmanin bändin, Maustetyttöjen musiikilliset vaikutteet eivät tule punkrockista päinkään, mutta muuten yhteistä on aika paljonkin. Molempien lauluissa kauneus löytyy rumuudesta, ihmiset ovat yksin, elämälle ei löydy tarkoitusta, suhteet eivät toimi, ja apteekissa ja Alkossa asioidaan tiuhaan kuin ruokakaupassa, ja keskushermostoa lamaavat yhdisteet tekevät olemisen hiukan siedettävämmäksi. Siinä missä Pää Kii purskahtaa ajoittain kyyniseen nauruun huonojen uutisten edessä, Maustetyttöjen lauluissa alakulo on kroonista sorttia, vaikka alituisen vakavuuden koominen ulottuvuus on tuskin jäänyt heiltä itseltään huomaamatta. Molempien musiikissa pinnalle nousee myötätunto, itseironia ja herkkyys.

Maustetytöt: Tein kai lottorivini väärin

Ei tarvitse olla kaksinen musatietäjä tai -guru löytääkseen sylttytehtaalle ’Viidestoista päivä’ -kappaleen tai ’Se oli S.O.S.’ -viittauksia seuraten, mutta ei Maustetyttöjä silti voi pitää Juice Leskisen tai ABBAn opetuslapsina. Usein tässä yhteydessä mainittu Leevi And The Leavings kuuluu selvästi, mutta toisaalta se on välillistä suomalaisen ja slaavilaisen iskelmän ja 1960-luvun lopun amerikkalaisen popin vaikutusta. Oman, tällaisessa aihepiirissä ennenkuulumattoman äänensä Maustetytöt löytää nuoren suomalaisen naisen kokemusmaailmasta. Vaikka Karjalaiset pitävät yllä tiettyjä perinteitä eivätkä sinänsä keksi mitään uutta, heidät kyllä tunnistaa.

Sinkkubiisit ’Se oli SOS’ ja ’Tein kai lottorivini väärin’ tekivät bändin tunnetuksi, mutta ensimmäistä albumia ei tarvinnut rakentaa niiden varaan. Vahvempaakin materiaalia nimittäin on, ja lujimmasta päästä ovat hienosti sisään tunnelmaan imaiseva ’En saa unta varmaan haudassakaan’, liikuttava ’Soitin sulle sanoakseni ei mitään’, hiukan kuplettimainen ’Kaikki tiet vievät Peltolaan’ ja levyn päättävä ’Mä loistan kuin hämärä’, joka muistuttaa synkistelyn puhdistavasta vaikutuksesta.

Maustetytöt: En saa unta varmaan haudassakaan

Maustetyttöjen ensimmäisen albumin päättyessä tuntuu, että yksi tie on kuljettu loppuun. Mahdollisilla seuraavilla levyillään heidän olisi hyvä löytää uusia näkökulmia konseptiinsa. Se tuskin tulee tuottamaan ongelmia, sillä se olennaisin eli laulunteon taito on heidän hallussaan. Vaihtoehtoisia reittejä kyllä riittää: esimerkiksi söpösti nakuttavat konerytmit ja minimalistisen kitarasoinnuttelun voisi vaihtaa vaikka jousiorkesteriin ja kalja-särkylääkecocktailit johonkin muuhun eskapistiseen, eikä ideasta katoaisi mitään olennaista.

Siinä mielessä kurjuuden kuningatarten tulevaisuus näyttää yllättävänkin valoisalta.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Maustetytöt | Facebook
Maustetytöt | Instagram

Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä

Arppa: Kinovalon alla – ei mikään indieartisti
Ellips: Yhden naisen hautajaiset – hippihenkeä ja sovitustyötä
Haloo Helsinki! Älä pelkää elämää – suurten tunteiden peli
Karkkiautomaatti: Suudelmilla – hurmaava, höpsö ja hienostunut
Lasten Hautausmaa: IV – lohtua ja jatkuvuutta
Leevi And The Leavings: Hopeahääpäivä – tutunkuuloinen joutsenlaulu
Maija Vilkkumaa: Aja! – kun kaava rikotaan
Maritta Kuula: Kuuluisaa sukua – oman tien kulkija
Markus Krunegårdin suomalainen puoli • MämmilärockNokia & Ericsson

Maustetytöt: Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä – olemisen särkyvä hauraus
Maustetytöt: Maailman onnellisin kansa – uusilla mausteilla
Miljoonasade [1] – innovaation ja populismin rajapinnalla • 1986–1992
Noitalinna Huraa! Kalan silmä – ainutlaatuista kotikutoisuutta
Nylon Beat: Valehtelija – popyhtyeen kasvun paikka
Pariisin Kevät: Kaikki on satua – läpimurto todellisuudesta toiseen
Ruusut: Kevätuhri – inhimillisyyttä ajankuvan alla
Suad: Waves – aaltojen voima ja hauraus
Ville Valo & Agents – kadonnutta taikaa etsimässä

Maustetytöt
Finna.fi

Kaikki tiet vievät Peltolaan • LP • CD | Is This Art! 2019
Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä • LP • CD • kasetti | 2020
Maustetytöt X Agents • EP • | Vallila Music House/Is This Art! 2022
Maailman onnellisin kansa • LP • CD | Is This Art! 2023

Lue lisää Maustetytöistä
Soundi

Haikea kolmas levy Aki Nuopponen | Soundi 3/2023 • Sivut 28–34

Maustetytöt: Kaikki tiet vievät Peltolaan (Is This Art! 2019).
Maustetytöt: Kaikki tiet vievät Peltolaan • Is This Art! 2019
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.