Faith No More – sääntöjä ei ole

Faith No More • Vuodet 1979–2015
The Real Thing | Slash/Reprise 1989
Angel Dust | Slash/Reprise 1992
Musiikkia esille kirjastossa

Faith No More: The Real Thing (Slash/Reprise 1989).Kun Faith No More lopulta löi läpi, kyse oli kai oikeanlaisesta ryhmästä oikeassa ajassa.

Jos esiasteet lasketaan mukaan, Faith No More syntyi jo 1979. Tunnetun nimensä se otti käyttöön kesällä 1983. Ensimmäinen Faith No More -albumi We Care A Lot ilmestyi vuonna 1985 mutta jäi niin vähälle huomiolle, että julkaistiin CD-levynä ensimmäisen kerran vasta 1990-luvun puolivälissä. Toinen albumi Introduce Yourself (1987) vei yhtyeen suuremmalle levy-yhtiölle, pidemmille kiertueille ja vähän televisioonkin, mutta suuriin kuvioihin oli edelleen pitkä matka.

Faith No More: Introduce Yourself (Slash/London Records 1987).Vasta vuonna 1988, kun rumpali Mike Bordin, kosketinsoittaja Roddy Bottum, kitaristi Jim Martin ja basisti Billy Gould vaihtoivat laulaja Chuck Mosleyn Mike Pattoniin, koossa oli se oikea porukka. Ja vasta, kun kalenteri kääntyi 1990-luvun puolelle, maailma oli valmis Faith No Moren crossoverrockiin.

Faith No More: From Out Of Nowhere • albumilta The Real Thing
1989

Mr. Bungle -yhtyeessä aiemmin laulanut Mike Patton istui Faith No Moreen liittyessään niin valmiiseen pöytään, että hänen oli suorastaan vedettävä vatsaa sisään päästäkseen ujuttautumaan paikalleen. Uuden laulajan tullessa mukaan Faith No Moren kolmannen albumin biisit olivat joko esituotantovaiheessa tai jo osin äänitetty, eikä Patton päässyt vaikuttamaan sovituksiin. Parikymppinen vokalisti otti homman haltuun huomattavan varmoin ottein: hän kirjoitti The Real Thingin kaikki sanoitukset puolessatoista viikossa.

Faith No More: Live At The Brixton Academy (Slash/Reprise 1990).Faith No Moren eetokseen kuului, että sääntöjä ei ole. The Real Thingillä Jim Martinin kitaransoitto oli usein metallista – levyn raskain ja rajuin biisi ’Surprise! You’re Dead!’ oli itse asiassa hänen ja hänen koulukaverinsa, Metallicassa tunnetuksi tulleen Cliff Burtonin Agents Of Misfortune -yhtyeen peruja. Basisti Billy Gould soitti funkysti ja Roddy Bottumin kosketinsoitossa kuuluivat klassiset opinnot. Mike Bordin taipui rumpalina mihin tahansa. Niin teki myös kaimansa Patton, jonka vielä poikamainen laulu oli tarvittaessa sävykästä ja melodista (’The Morning After’), tarvittaessa räppiä (’Epic’), tarvittaessa brutaalia ja raakaa.

Tyylisuuntaa yhtyeellä ei ollut, ja siksi se kuulosti hyvin tunnistettavalta.

Faith No More: Epic • albumilta The Real Thing
1989

The Real Thingin ensimmäisenä singlenä julkaistu ’From Out Of Nowhere’ kajahti välinpitämättömille korville lokakuussa 1989. Levy-yhtiö antoi bändin valita vapaasti seuraavan video- ja sinkkubiisin, ja sillä kertaa arpa osui oikeaan. ’Epicistä’ tuli hitti. Single myi kultaa Yhdysvalloissa, Isossa-Britanniassa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. Faith No More löi läpi aivan 1990-luvun alussa, kun mittava maailmankiertue nosti The Real Thingin myynnin miljooniin.

Faith No More: Angel Dust (Slash/Reprise 1992).Menestys olisi voinut saada bändin tekemään seuraavan levyn samalla reseptillä, mutta niin ei käynyt. Taiteellisesti kunnianhimoinen Faith No More piti pitkän tauon pitkän kiertueen perään ja ryhtyi sitten kehittelemään uutta soundia, jota se kutsui ”teatraaliseksi”. Muutosten tekemisessä auttoi, että toisin kuin edellisen levyn aikaan, nyt Mike Patton oli mukana säveltämisessä ja sovittamisessa. Voimakkaan persoonan ja vahvan visionäärin panos kuului uusissa biiseissä selvästi.

Faith No More: Midlife Crisis • albumilta Angel Dust
1992

Faith No Moren neljäs pitkäsoitto sai Roddy Bottumilta nimekseen Angel Dust. Se on tuhoisan huumeen kaunis ja hauras nimi, joka Faith No Moren yhteydessä viittasi musiikin vastakohtiin ja äärimmäisyyksiin. Siihen nähden, että suosio oli tuonut mukanaan monenlaisia paineita, Angel Dust fuusioi vapautuneesti monenlaisia ideoita ja vaikutteita, eikä vain biisien välillä vaan etenkin niiden sisällä. Tuotannoltaan albumi ei ole niinkään radikaali kuin yksityiskohtainen. Pelkästään sampleja on niin paljon, että levy-yhtiön pomo sanoi studiossa vieraillessaan toivovansa, etteivät bändin pojat olleet ehtineet ostaa itselleen taloja. Lainapalat tulivat yhtyeelle kalliiksi.

Perinteisen ja kaavamaisen rockin ystävistä Angel Dust saattoi olla tekotaiteellisen kirjava ja ärsyttävän tempoileva, mutta Faith No Morelle sääntöjen rikkominen olikin kaiken lähtökohta. Repertoaarissa oli niin ’Malpracticen’ ja ’Jizzlobberin’ kaltaista brutaalia taidemetallia kuin lempeitä lauluja. Luovuuden runsaudensarvesta pursunneet visiot piti koossa viiden persoonallisen soittajan tyyleistä muodostuva uniikki bändisoundi, joka oli tuttu jo The Real Thingiltä. Jim Martinin (joka myös piti Angel Dustia teennäisenä ja väkinäisenä) jämerä ja turvallinen hevikitarointi oli kantava rakenne, jonka päällä Pattonin sopi hullutella.

Faith No More: A Small Victory • albumilta Angel Dust
1992

Faith No More: King For A Day... Fool For A Lifetime (Slash/Reprise 1995).Kesäkuussa 1992 julkaistu Angel Dust ihastutti useimpia kriitikoita rohkeudellaan – harvoin oli iso levy-yhtiö julkaissut mainstream-menestys mielessään yhtä kokeilevaa musiikkia. Sittemmin albumi oli kärjessä monen musiikkilehden vuoden parhaiden levyjen listoilla. Faith No More kiersi Eurooppaa Guns N’ Rosesin ja Soundgardenin kanssa ja jatkoi sitten Yhdysvaltoihin Metallican ja Guns N’ Rosesin matkassa vain palatakseen Eurooppaan omalle kiertueelleen, jolla se esiintyi myös Turun Ruisrockissa. Yhdysvalloissa Angel Dustista tuli top ten -listamenestys.

Faith No More: Album Of The Year (Slash/Reprise 1997).Myynneillä ja kehuilla mitattuna Faith No Moren kultakausi päättyi Angel Dustiin. King For A Day… Fool For A Lifetimen (1995) ja Album Of The Yearin (1997) aikalaisarvostelut olivat laimeita tai moittivia, eivätkä levyt liikkuneet kaupoistakaan läheskään edeltäjiensä tapaan. Faith No More ilmoitti hajoamisestaan huhtikuussa 1998. Yhtyeen toista tulemista saatiin odotella yli kymmenen vuotta ja seuraavaa studioalbumia vielä pidempään. Toistaiseksi viimeisin FNM-levy Sol Invictus ilmestyi 2015.

Vaikka Faith No More oli liian haastava bändi kasvaakseen todella suureksi, sen estoton musiikki on merkinnyt paljon monille. Vaikutus varsinkin myöhempään vaihtoehtometalliin on huomattava.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Faith No More | kotisivu
Faith No More | Facebook
Faith No More | Instagram

Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä

Alice In Chains: Rainier Fog – sumusta selviytyneet
Anthrax: Sound Of White Noise – thrash-titaani tavoitteli tähtiä
Auf der Maur: Auf der Maur – Melissan ensimmäinen sooloalbumi
Black Sabbath: Black Sabbath & 13 – alun loppu ja lopun alku
Duff McKagan – luoteisen maan punkkari
Foo Fighters: But Here We Are – soitto on surusta tehty
Green Day on voimissaan Saviorsilla
Green River: Dry As A Bone – grungen juurilla
Guns N’ Roses: Appetite For Destruction – hard rockin kunnianpalautus
Hole: Celebrity Skin – kun irvistys kietoutuu hymyyn
Iron Maiden: Powerslave – epiikkaa ja elinvoimaa egyptiläisittäin
Jane’s Addiction: Ritual De Lo Habitual – toisinajattelijoiden taidemanifesti
King Diamond: ”Them” – rytinää riivatussa talossa
Kurt Cobain: Montage Of Heck – himmeä pala taivasta
Lou Reed & Metallica: Lulu – nainen miesten maailmassa

Mad Season: Above – suuri sisäinen kamppailu
Mark Lanegan: Whiskey For The Holy Ghost – Seattlen surujuhlan soundtrack
Metallica: The $5.98 E.P. • Garage Days Re-Revisitedelonmerkkejä autotallista
Metallica: Metallica [Black Album] – kun uusi musta oli uusi musta
Metallica: 72 Seasons – jättiläinen jahtaa varjoaan
Nine Inch Nails: Pretty Hate Machine – loikka lähitulevaisuuteen
Oranssi Pazuzu: Mestarin kynsi – alitajunnan oudot luonnonlait
Patti Smith: Horses – runon ja rockin liitto
Pearl Jam: Ten – grungen elävä klassikko
Queens Of The Stone Age: In Times New Roman… – Josh Homme päätyönsä parissa
Santa Lucia: Arktista hysteriaa – uranuurtaja aikaansa edellä
Smack On You – avain kulttisuosioon
Soundgarden: Badmotorfinger – visio kirkastuu
The Doors: The Doors – vallankumouksen lähtölaukaus
The Jimi Hendrix Experience: Are You Experienced – tanssimusiikkia vapaudenjanoisille

💿
Faith No More
Finna.fi

We Care A Lot | Mordam 1985
Introduce Yourself | Slash/Warner Bros. 1987
The Real Thing | Slash/Reprise 1989
Live At The Brixton Academylive | Slash/Reprise 1990
Angel Dust | Slash/Reprise 1992
King For A Day… Fool For A Lifetime | Slash/Reprise 1995
Album Of The Year | Slash/Reprise 1997
Sol Invictus | Reclamation!/Ipecac 2015

💿
Boksit ja kokoelmalevyt
Faith No More
Finna.fi

Who Cares A Lot? – The Greatest Hits • CD • 2CD | Slash/Reprise 1998
This Is It – The Best Of Faith No More | Slash/Reprise/Rhino/Warner Strategic Marketing 2003
The Works – A 3 CD Retrospective • 3CD | Warner Music UK/Rhino 2008
Original Album Series [The Real Thing • Live At The Brixton Academy • Angel Dust • King For A Day… Fool For A Lifetime • Album Of The Year] • 5CD | Slash/Rhino 2011

🎶
Nuottialbumit
Faith No More
Finna.fi

The Real Thing
Angel Dust
King For A Day… Fool For A Lifetime

📚
Lue lisää Faith No MorestaRead more about Faith No More
Finna.fi

Faith No More – narrikuninkaat Adrian Harte & kääntäjä Joona Turunen, 502 sivua | Minerva Kustannus 2022
Small Victories – The True Story Of Faith No More Adrian Harte, 350 pages | Jawbone Press 2018

The Real Thing
1. From Out Of Nowhere
2. Epic
3. Falling To Pieces
4. Surprise! You’re Dead!
5. Zombie Eaters
6. The Real Thing
7. Underwater Love
8. The Morning After
9. Woodpecker From Mars

Angel Dust
1. Land Of Sunshine
2. Caffeine
3. Midlife Crisis
4. RV
5. Everything’s Ruined
6. Malpractice
7. Kindergarten
8. Be Aggressive
9. A Small Victory
10. Jizzlobber
11. Smaller And Smaller

Mike Bordin – rummut
Roddy Bottum – kosketinsoittimet
Billy Gould – bassokitara
Jim Martin – kitara
Mike Patton – laulu
Tuottajat: Matt Wallace ja Faith No More

The Real Thing
Spotify

Angel Dust
Spotify

Faith No More: The Real Thing • Slash/Reprise 1989

Faith No More: The Real Thing (Slash/Reprise 1989).

Faith No More: Angel Dust • Slash/Reprise 1992

Faith No More: Angel Dust (Slash/Reprise 1992).
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.