Iron Maiden: Powerslave – epiikkaa ja elinvoimaa egyptiläisittäin

Iron Maiden: Powerslave (EMI, 1984)

Psyykelläni on huumorintajua. Joitakin vuosia sitten vierailin tarunhohtoisessa Kuninkaiden laaksossa, johon egyptiläiset muinoin hautasivat ylhäisiään ja joka nykyisin on suosittu turistikohde. Niilin länsirannalla Luxorin liepeillä sijaitsevassa nekropolissa on muutama hauta, jossa matkailijat saavat vierailla. Minäkin tahdoin tehdä niin.

Kun laskeuduin kiviportaita hämärään katakombiin, mieleni jukeboksi heläytti päälle vanhan laulun. Päässäni alkoi odottamatta soida Egyptistä kertova hevibiisi vuodelta 1984. Se tuntui siinä ajassa ja paikassa niin itsestään selvältä ja päälle liimatulta, että olin purskahtaa nauruun. Kokosin itseni sarkofagikorokkeen äärellä ja lähetin ystävälleni tekstiviestin (kyllä, katakombissa oli kenttää): ”Olen faaraon haudassa, Powerslave soi päässä.” Sain saman tien vastauksen: “Into the abyss I fall / The eye of Horus.” Sukupolveni edustaja ymmärsi laukkakomppikuulokuvaani.

Powerslaven liveversio vuodelta 1985:

Minä puolestani ymmärsin, miksi mieleni nosti esiin juuri Iron Maidenin Powerslaven nimiraidan. Se oli yksi ensimmäisistä omistamistani albumeista, mutta ennen kaikkea se on ensimmäinen (ja Mika Waltarin Sinuhe egyptiläisen ohella ainoa) kosketukseni muinaisen Egyptin mysteereihin. Powerslaven kannessa Iron Maidenin yrmeä, pulttiotsainen muumiomaskotti Eddie on kuvattu egyptiläisen pyramiditemppelin mahtavimmaksi jumalhahmoksi. Kuvataiteilija Derek Riggs on tehnyt Maidenille monta nerokasta ja hauskaa kantta, ja Powerslave on niistä yksityiskohtaisimpia ja tuijoteltavimpia.

Vaikka faaraoiden ja orjien maasta olisi ollut helppo rakentaa albuminkokoinen konsepti, Powerslavella egyptiläisyys ei ulotu nimikappaletta, kansitaidetta ja kiertuelavasteita pidemmälle. Iron Maidenin viidennellä pitkäsoitolla lauletaan monista muistakin aiheista, ja Maidenille poikkeuksellisesti ollaan myös tyystin laulamatta. Egypti-teeman kapeudesta huolimatta levyssä ei ole pyramidihuijauksen makua: Powerslave on Maidenin pitkän uran energisimpiä albumikokonaisuuksia.

Aces High:

Parhaat palat kuullaan tosin heti kärkeen. Powerslave käynnistyy kahdella klassikkobiisillä. Toisen maailmansodan ilmataistelujen tiimellykseen sijoittuva Aces High ja tuomiopäivän kelloon viittaava sodanvastainen 2 Minutes To Midnight ovat yhä Iron Maidenin konserttien yleisöä kohahduttavimpia kappaleita. Albumin A-puolen loppu jää avauskaksikon varjoon, mutta hetkensä siinäkin on: Losfer Words (Big ‘Orra) on yksi Iron Maidenin harvoista instrumentaalikappaleista, ja Flash Of The Bladen pääriffi on pulppuilevassa yksinkertaisuudessaan unohtumaton.

B-puolen aloittaa kipakka ja kiivas Back In The Village, joka viittaa 1960-luvun tv-sarjaan The Prisoneriin (kuten Iron Maidenin The Number Of The Beastin The Prisoner pari vuotta aiemmin). Vinyylialbumin kolmebiisisen kääntöpuolen keskimmäisenä on Powerslave, laulaja Bruce Dickinsonin teatraalinen kappale Niilin maisemista. Matkan päättää Rime Of The Ancient Mariner, Samuel Taylor Coleridgen samannimiseen runoon perustuva liki neljännestunnin mittainen sävellys, Iron Maidenin uran pitkistä ja eeposmaisista albumiraidoista onnistunein. Rime Of The Ancient Mariner siirtää alkuperäisteoksen dramatiikan ja tunnelmavaihtelut hevirockin karskiin kontekstiin. Kenties se toimii hyvin siksi, että inspiraationlähteenä on lyyrinen taideteos eikä esimerkiksi kuivakka tietokirja.

2 Minutes To Midnight:

Powerslave oli Iron Maidenin siihen mennessä suurin menestys. Edelliselle albumille Piece Of Mind (1983) koottu klassinen kokoonpano oli nivoutunut yhteen, ja bändi käynnisti massiivisen World Slavery Tour -maailmankiertueen elokuussa 1984. Powerslave kipusi listoille eri puolilla maailmaa, mutta korkeimmalle se nousi bändin kotimaassa: Maiden piikkasi Brittien albumilistalla sijalla kaksi.

Siinä samalla Powerslavesta tuli osa elämän soundtrackia sille sukupolvelle, joka löysi rockin 1980-luvun heavy rock -buumin kautta. Sen vaikutuksen kuulee yhä hevibändeissä kautta maailman.

Ari Väntänen
www.arivantanen.com

Levyhyllyt:
Iron Maidenin studioalbumit
Iron Maiden (1980)
Killers (1981)
The Number Of The Beast (1982)
Piece Of Mind (1983)
Powerslave (1984)
Somewhere In Time (1986)
Seventh Son Of A Seventh Son (1988)
No Prayer For The Dying (1990)
Fear Of The Dark (1992)
The X Factor (1995)
Virtual XI (1998)
Brave New World (2000)
Dance Of Death (2003)
A Matter Of Life And Death (2006)
The Final Frontier (2010)
The Book Of Souls (2015)

Lue lisää:
Bowler, Dave & Dray, Bryan: Infinite Dreams – Iron Maiden, 152 sivua. (Boxtree Limited, 1996).
Coleridge, Samuel Taylor: The Best Poetry Of Samuel Taylor Coleridge, 119 sivua. (Digireads.com Publishing, 2008).
Daniels, Neil: Iron Maiden – The Ultimate Unauthorized History Of The Beast. E-kirja, MB! 2012.
Daniels, Neil & Baddeley, Gavin & Bukszpan, Daniel & Bushell, Garry & Christe, Ian & LaMar, Ryan & Popoff, Martin & Tucker, John & Wall, Mick, kääntäjä Katri Tenhola: Iron Maiden – koko ura, 223 sivua. (Minerva, 2012).
Halfin, Ross: Iron Maiden – A Photographic History, 128 sivua. (Zomba Books, 1988).
Halfin, Ross, kääntäjä Helmi Keränen: Iron Maiden, 200 sivua. (Johnny Kniga, 2007).
Iron Maiden: The Beast, 164 sivua. (Royal Group of Entertainment, 2013).
Kallio, Janne: Rautaneito – Ilmestykset 1980–1985, 206 sivua. (Toni Brigatti, 2008).
Wall, Mick: Iron Maiden – Run To The Hills – The Official Biography Of Iron Maiden, 351 sivua. (Sanctuary, 1998).
Wall, Mick, kääntäjä Reija Tanninen: Iron Maiden – Run To The Hills. (WSOY, 2004).

Iron Maiden: Powerslave (1984).

Iron Maiden: Powerslave (1984).

Myrkur: M – piikki puristien lihassa

Myrkur – M (Relapse, 2015)

Myrkur: M (2015).Tammikuussa 2016 Amalie Bruun joutui muuttamaan Myrkur-projektinsa Facebook-tilin asetuksia. Hän kirjoitti sivulleen selityksen: ”Olen saanut tarpeekseni vihaviesteistä ja tappouhkauksista. Uskokaa tai älkää, mutta sellainen pa**a menettää hohtonsa ajan mittaan.” Tanskalainen yhden naisen yhtye Myrkur oli tehnyt vaikutuksen black metal -piireissä ja niiden ulkopuolella. Hyvässä ja pahassa.

Sivullisen oli vaikea arvata, mikä Myrkurissa risoi. Bruunhan sentään hehkutti haastatteluissa rakastamiaan black metalin toisen aallon bändejä kuten Mayhemia ja Enslavedia ja puhui rakkaudestaan Skandinavian luontoon, mytologiaan ja historiaan. Hän oli ollut studiossa Mayhemin, Ulverin ja Nidingrin jäsenten kanssa ja puhunut uskontoja vastaan niin innokkaasti, että se herätti paheksuntaa. Sana ”Myrkur” on islantia ja merkitsee pimeyttä. Kliseet ja muotoseikat olivat siis kaikilta osin kunnossa.

Se kuitenkin oli selvää, että kontroversiaalisuus kasvatti kiinnostavuutta. Bruunin projektin ensimmäinen, nimetön ep ilmestyi syyskuussa 2014 tunnetun Relapse Recordsin kautta. Siltä lohkaistiin videosingleksi Nattens Barn.

Puristien ongelma oli se, että Bruun (s. 1985) ei ollut epäpyhittänyt koko elämäänsä black metalille. Hän oli hypännyt mustaan pulkkaan vasta pop-uransa jälkeen. Ennen Myrkuriksi muuttumistaan Bruun oli laulanut indiepoppia sooloartistina sekä Ex-Cops-yhtyeessä. Myrkurin eteerisillä kuorolauluilla ja folktunnelmilla ryyditetty synkistely ei myöskään täyttänyt puhdasoppisen black metalin kriteerejä. Kaiken tämän vuoksi Myrkuria syytettiin black metalilla rahastamisesta, mikä on tyylin marginaalisuuden huomioon ottaen aika absurdi ajatus.

Relapse julkaisi Myrkurin ensimmäisen albumin M:n syyskuussa 2015. Levy on hyvin tunnelmallinen. Kirkkaasti soivassa musiikissa on pakkastalven valkeaa valoa mutta myös pimeyttä kuin pedon kidassa. Demonista rääkynää, kaoottisia blast beateja ja käppäisiä tremoloriffejä jaksottavat heleät kansanlaulumelodiat, ylevät piano- ja jousisoitinosuudet sekä puuterilumenkeveät kohdat. Vihaajat olivat täysin oikeassa siinä, ettei Myrkur ollut yhtään trve tai cvlt. M ei ole black metalia puristeille vaan niille, joille black metal ei riitä. Se on läheisempää sukua myöhemmälle Ulverille ja Wolves In The Throne Roomille kuin vanhalle Burzumille.

Bruunin epäsovinnainen ja luova tyyli käsitellä black metalin elementtejä sai muutkin kuin metallimediat kiinnostumaan hänestä. Vuonna 2016 ilmestyneellä Mausoleum-livealbumilla Myrkur esittää metallikahleista vapautettuja versioita biiseistään. Bruunin äänen lisäksi levyllä kuullaan tyttökuoroa, pianoa ja akustista kitaraa. Sellainen ei tietenkään nosta hänen arvoaan mustan metallin markkinoilla, mutta väliäkö tuolla. Niille, joita kiinnostaa musiikki, Myrkur on uusi musta.

Ari Väntänen
www.arivantanen.com

Myrkur Facebook
Relapse Records kotisivu

Levyhyllyt:
Myrkur: M (Relapse, 2015)

Lue lisää aiheesta black metal:
Beste, Peter & Kugelberg, Johan & Kristiansen, Jon: True Norwegian Black Metal – We Turn In The Night Consumed By Fire, 208 sivua. (Vice Books, 2008)

Howells, Tom (toimittaja) & Birk, Nathan T & Hester, Diarmuid & Hunt-Hendrix, Hunter & Jameson, Neill & Jamshid Jon & Kristiansen, Jon & Kvetkovskis, Peteris & Lefèvre, Jérôme & Masciandaro, Nicola & Pattison, Louis & Richardson, Nick & Stosuy, Brandon & Stubbs, Justin & Szpajdel, Christophe: Black Metal –Beyond The Darkness, 189 sivua. (Black Dog, 2012)

Ikäheimonen, Tero: Pirunkehto – suomalaisen black metallin tarina, 512 sivua. (Svart, 2016)

Johannesson, Ika & Klingberg, Jon Jefferson: Blod, eld, död – en svensk metalhistoria, 364 sivua. (Alfabeta, 2011).

Moynihan, Michael & Søderlind, Didrik: Lords Of Chaos – The Bloody Rise Of The Satanic Metal Underground, 403 sivua. (Feral House, 2003)

Moynihan, Michael & Søderlind, Didrik: Kaaoksen ruhtinaat – mustan metallin messu, 511 sivua. (Johnny Kniga, 2008)

Myrkur: M (2015).

Myrkur: M (2015).