The Pineapple Thief: Your Wilderness – postprogen ja yhteistyön voitto

The Pineapple Thief: Your Wilderness (Kscope, 2016)

The Pineapple Thief: Your Wilderness (2016).Monille musiikinystäville vielä tuntematon lauluntekijä Bruce Soord on luotsannut bändiä The Pineapple Thief jo kolmatta vuosikymmentä. Sinnikkyys on kannattanut, sillä vuonna 2017 brittiyhtyeellä menee lujempaa kuin koskaan. Yhdestoista albumi Your Wilderness ja kiertue rumpalilegenda Gavin Harrisonin kanssa on otettu vastaan hyvin. Viime vuosina levy-yhtiö Ksopen tuottamat uusintajulkaisut ovat tuoneet Soordin ja kumppanien varhaisempaa tuotantoa paremmin esiin – ja syksyksi -16 julkaistu Your Wilderness iskee tarkemmin kuin aiemmat Thief-albumit.

The Pineapple Thief: Gavin Harrison (vas.), Bruce Soord, Kuva: Diana Seifert.

The Pineapple Thiefin livekokoonpano Your Wildernessin aikaan: Gavin Harrison (vas.), Bruce Soord, Steve Kitch, Darran Charles ja Jon Sykes. Kuva: Diana Seifert.

Kscopen kautta vuodesta 2008 levyjä julkaissut bändi ylsi loistosuoritukseen jo albumilla Magnolia (2014). Seuraavana vuonna julkaistiin Bruce Soordin rauhaa uhkuva soololevy. 2016 oli jälleen Thiefin vuoro: bändi palasi uudistuneena, selkeimmät Radiohead-viitteet takanaan. Taakse jäi myös Magnolian tuottaja ja levyllä rummut soittanut Dan Osborne. Soordin itse tuottama Your Wilderness on yhteistyötä rumpali Gavin Harrisonin kanssa. Porcupine Treen ja King Crimsonin kautta parhaiten tunnettu lyömäsoitinlegenda tuo Thiefiin kuuluisan virtuositteettinsa. Harrison kehuu YW:n rumpusoundia muusikkoblogissa Sound Technology:

– I’m very happy how the drum sound turned out on a recent record called “Your Wilderness” by The Pineapple Thief. I recorded the drums here in my studio … I also mixed the drum tracks and just sent the band a stereo file. I think it’s the closest I can get to what I was intending to portray on the drums.

Harrisonin klangi tuntuu heti Your albumin alussa. In Exile:

The Pineapple Thiefin musiikkia on kuvailtu alternativen rockin ja katkeransuloisen post-progen yhdistelmäksi. Kaiken keskellä lauluntekijä Soord hallitsee lauluäänellä ja kitaroinnilla musiikillista kokonaisuutta tukahduttamatta toteutusta liikaan yrittämiseen. Thiefin albumien kanssa solahtaa usein kahlaamaan tavanomaista syvemmällä, mutta laulajana Soord tuntuu mietteliäältä naapurinpojalta. Siltä tutulta kaverilta, joka ei luovu unelmistaan. Akustinen ulottuvuus antaa hyvän kuvan Soordin äänestä.

Soord on kehitellyt rockvisiotaan asteittain. Studioalbumien ketju näyttää kehitystä, jossa tavanomaisin rock jää yhä kauemmaksi. Tietty tavallisuus on silti yksi levytysten peruskoodeista.Tägi post progressive tarkoittaa The Pineapple Thiefiin liitettynä lähestyttävää progeilua. Monet Your Wildernessin raidat lähtevät liikkeelle raukeasti, kuten No Man’s Land. Se ehtii akustisessa rakentelussa yli puolenvälin, kunnes bändi tulee mukaan.

Tavanomaisuus on läsnä myös Your Wildernessin kansitaiteessa. Autoiluestetiikkaan painottuva kuvitus pysäyttää ajan vuosikymmenten taakse, tavallisten perheiden matkailuun, lomahaaveisiin, kokemusten jakamisen ja ulkopuolisuuden käsittelyyn. Esimerkiksi B-puolen aloittava Take Your Shot on kaikessa yksinkertaisuudessaan vaikuttavaa tilitystä. Supertramp-legenda John Helliwell värittää klarinetillaan Fend For Yourselfin. Yhdeksi albumin pääteoksista nousee pidempi raita The Final Thing On my Mind.

Päätösraidan jälkeen olo on raukea. Bruce Soordin ja The Pineapple Thiefin aiempaa aistillisemman kokonaisuuden ovat huomanneet sekä fanit että kriitikot. Kesällä 2017 Prog Music Awards asetti The Pineapple Thiefin ehdolle yhdeksi vuoden bändeistä. Luvassa on myös kauan odotettu livealbumi. Ennakkotietojen mukaan Where We Stood ilmestyy loppukesästä 2017.

The Pineapple Thief on ehdolla vuoden brittibändiksi 2017 Prog Awards -kisassa.

The Pineapple Thief on ehdolla vuoden brittibändiksi 2017 Prog Awards -kisassa.

Bruce Soord – laulu, kitara, akustinen kitara, akustinen baritonikitara, syntetisaattorit
Steve Kitch – kosketinsoittimet, piano, sähköpiano, mellotroni, syntetisaattorit, urut, lyömäsoittimet
Jon Sykes – bassokitara
Gavin Harrison – rummut. lyömäsoittimet
Tuottajat: Bruce Soord ja Steve Kitch sekä Gavin Harrison.
Vastaava tuottaja: Johnny Wilks

Darran Charles – kitara
Geoffrey Richardson – viulu, alttoviulu, sello
John Helliwell – klarinetti

Your Wilderness julkaistiin normipainosten (CD, LP ja striimi) lisäksi 2CD-painoksena. laajennettuna kolmen levyn 2CD+DVD-kombona. Deluxe-painoksen lisänä on albumin 5.1 -monikanavamiksaus sekä rinnakkaisalbumi 8 Years Later. 40-minuuttinen yhtäjaksoinen teos toimii mietteliäämpänä kokonaisuutena Bruce Soordin ja Thiefin maailmaan.

Erinomaisuudestaan huolimatta The Pineapple Thief on toistaiseksi jäänyt vaille suurta kaupallista menestystä. Sekä Magnolia että Your Wilderness ovat jääneet Britannian albumilistan Top 50:n varjoisammalle puolelle. Prog Awards ja tuleva livelevy voivat muuttaa tilanteen. Jos sinua kiinnostaa esimerkiksi Marillion, Radiohead, Spock’s Beard, Steven Wilson, Blackfield tai Porcupine Tree voi The Pineapple Thief olla tutustumisen arvoinen bändi. Kysy levyjä kotikirjastostasi.

Tuomas Pelttari

The Pineapple Thief kotisivu

Levyhyllyt:
The Pineapple Thief
Abducting The Unicorn (Cyclops Records, 1999)
137 (2000 | Uusintapainos One Three Seven, Kscope, 2013)
Variations On A Dream (2002 | 2CD-uusintapainos 2011)
10 Stories Down (2005)
Little Man (2006 | Uusintapainos 2010)
What We Have Sown (2007 | Uusintapainos 2012)
Tightly Unwound (Kscope, 2008)
Someone Here Is Missing (2010)
All The Wars (2012)
Magnolia (2014)
Your Wilderness (2016)
Where We Stood (livealbumi, 2017)

Bruce Soord with Jonas Renkse
Wisdom Of Crowds (Kscope, 2013)

Bruce Soord
Bruce Soord (Kscope, 2015)

The Pineapple Thief: Your Wilderness (2016).

The Pineapple Thief: Your Wilderness (2016).

 

 

Steven Wilson: Insurgentes – soolouran komea alku

Steven Wilson: Insurgentes (Kscope, 2008)

Steven Wilson: Insurgentes (2009).Vuosi 2008 oli mielenkiintoinen käännekohta muusikko Steven Wilsonille. Aviv Geffenin kanssa yhdessä perustettu Blackfield oli tehnyt kaksi arvostettua, mutta pienen yleisön levytystä. Samaan aikaan kaupallisen läpimurron kynnyksellä vuosikaudet erinomaisia albumeita tehnyt Porcupine Tree oli kasvanut kotikutoisesta ideasta jäähalliluokan liveaktiksi. Monessa mukana oleva Wilson oli kuitenkin varannut aikaa jollekin aivan muulle ennen kymmenettä PT-studioalbumia. Ensimmäinen sooloalbumi Insurgentes julkaistiin alkutalvesta 2008.

Insurgentesin ero Porcupine Treen rockiin on selkeä. Mietteliäämpi toteutustapa saattoi olla pieni yllätys Wilsonin aiemman tuotannon ystäville. Insurgentes toimii luontevasti runttavassa jumituksessa, taiderockissa ja paikoin jazzinkin kuvastossa. Ajan kanssa käy yhä selvemmäksi se, että albumi on osasten määrää suurempi kokonaisuus. Wilsonin myöhempiin levyihin – kuten Hand. Cannot. Erase. – verrattuna Insurgentes tuntuu pidättyväiseltä, jopa sulkeutuneelta. Kerronta avautuu hitaasti. Levynkannen kaasunaamaripäinen artisti tuntuukin enemmän kuin alitajuiselta viittaukselta.

Aloitusraita Harmony Korine sai valokuvataiteilija Lasse Hoilen ohjaaman videon.

Wilsonin myöhempiin levyihin – kuten Hand. Cannot. Erase. – verrattuna Insurgentes tuntuu pidättyväiseltä, jopa sulkeutuneelta. Kerronta avautuu hitaasti. Levynkannen kaasunaamaripäinen artisti tuntuukin enemmän kuin alitajuiselta viittaukselta.

Jos Harmony Korine on rockmainen, komeasti sfääreilevä jumituspaisuttelu, niin Abandoner voisi alun perusteella olla Porcupine Treen tuotantoa. Ilmaisu siirtyy kuitenkin tummemmalle maaperälle, lähes haudanvakavaan tunnelmaan. Crimsonmaiset sointukulut voimistuvat riipiviin säröääniin. Sumutorvimainen Salvaging tuntuu myös hyvin 70-lukulaiselta progeilulta. Raidan vähitellen avautuva moniulotteisuus etenee kiehtovasti erityisesti albumin 5.1 -monikanavamiksauksessa. Puolivälin jälkeen nyrjähtävä sävellys yltää äärimmäiseen jännitteeseen.

Hiipivän progeileva Get All You Deserve jättää pysyvämmän muistijäljen kuin alkuun ajattelisi. Albumin päättävä nimikappale ja Michyo Yagin taituroima bassokoto toimivat eteerisyydessään maagisesti. Yksi avainteoksista on pitkä No Twilight Within The Courts Of The Sun. Kyseessä on modernin jazzrockin riemuvoitto. Lähestulkoon liian haastava riffi on loppua kohden mitä uskomattominta juhlaa.

Yksi lisäväylä muusikko Steven Wilsonin sielunelämään 2007–2008 on levyn kylkiäiseksi tuotettu Lasse Hoilen ohjaama dokumentti. Wilson palaa nuoruutensa koulumaisemiin, kertoo taiteestaan ja purkaa turhautumistaan mp3-soittimiin ja niiden äänentoistoon. Wilson nostaa esiin myös yleiset kirjastot ja niiden musiikkiosastot. Sieltä voi löytää tärkeitä inspiraation lähteitä, kuten Frank Zappan tai Pink Floydin levyt. Täyspitkä dokumentti julkaistiin myös 2DVD-laitoksena. Kysy dokkaria kotikirjastosta.

Insurgentes julkaistiin alun perin rajoitettuina boksipainoksina, joista toinen oli 2CD + DVD-Audio, toinen neljän 10″ vinyylin laitos. Albumin laajempi normijulkaisu seurasi helmikuussa 2009.

Steven Wilson – laulu, kitara, piano, sähköpiano, bassokitara, kosketinsoittimet, mellotroni, harmoni, kellopeli, ohjelmointi …
Gavin Harrison – rummut
Tony Levin – bassokitara
Theo Travis – huilu
Sand Snowman – akustinen kitara
Jordan Rudess – piano
MIke Outram – kitara
Dirk Serries – guitar drone
Clodagh Simmonds – laulu
Susana Moyaho – ääni
London Session Orchestra: jouset
Tuottaja: Steven Wilson

Wilson pystyi irtautumaan Porcupine Treen perinnöstä menestyksekkäästi. Insurgentes ei ollut suuri kaupallinen menestys, mutta osoitti selkeästi tietä kohti tulevia saavutuksia. Porcupine Tree palasi vielä albumilla The Incident, ja mikä parasta – Wilsonin soolouralla teki tuloaan joukko komeita levytyksiä. Vuosien varrelta on julkaistu jopa omanlaisensa ‘Best Of’ -albumi Transience. Viides studioalbumi on tekeillä vuonna 2017.

Tuomas Pelttari

Levyhyllyt:
Steven Wilson: Insurgentes (Kscope, 2008/2009)
Grace For Drowning (2011)
The Raven That Refused To Sing (And Other Stories) (2013)
Hand. Cannot. Erase. (2015)
4 ½ (2016)

Lue lisää:
Hoile, Lasse (ohjaaja) & Wilson, Steven: Insurgentes, 160 min. 2DVD-dokumentti Wilsonista ja hänen musiikinteostaan. Toimituksen lämmin suositus.
Wilson, Steven & Hoile, Lasse & Clover. Carl: Index, 240 sivua. (2015). Wilsonin esipuhe ja yli kolmesataa valokuvaa musiikintekijän uralta vuosilta 2002–2015.

Steven Wilson kotisivu
Porcupine Tree kotisivu
Burning Shed kotisivu

Steven Wilson: Insurgentes (2009).

Steven Wilson: Insurgentes (2009).

Lunatic Soul: Lunatic Soul – kun vähemmän on enemmän

Lunatic Soul: Lunatic Soul (Mystic Production, Kscope, 2008)

Lunatic Soul: Lunatic Soul (2008).Puolalainen progressiivinen rock saattaa jäädä Suomessa monelta hieman paitsioon. Riverside lienee tuttu bändi monelle raskaamman progen harrastajalle, ehkä myös SBB ja 90-luvulla perustettu Quidam. Muutakin löytyy. Muusikoiden vetämä verkkofoorumi Burning Shed ja levy-yhtiö Kscope ovat nostaneet esiin mielenkiintoista progea Euroopasta jo pitkään. Yksi atmosfäärisimmistä bändiprojekteista on vuonna 2008 ensialbuminsa julkaissut Mariusz Dudan luomus Lunatic Soul.

Duda (s. 1975) alkoi tehdä vakiintuneen bändinsä rinnalla omaa akustisempaa musiikkia. Lunatic Soulin aikaan laulaja/basistilla oli takana kolme onnistunutta Riverside-albumia. Soolodebyytti tähtäsi kohkaavan progeilun ja raskaampien riffielementtien sijaan hillittyyn maailmaan – enemmän hengittävään äänikuvaan, ilman sähkökitaraa. Akustisten instrumenttien helinä seuraa mukana lähes aina, silloinkin kun tunnelma kääntyy rokimmaksi. Perustaksi muovautui hitaanpuoleinen musiikillinen kehittely, ehkä hieman psykedeelisemmän Pink Floydin tavoin.

Lunatic Soulin osin transsimaista progeilua on melko vaikea määritellä tarkasti. Yksi kuvailua välttävistä elementeistä on tietty henkistymisen ja bluesin sulautuminen. Debyyttialbumi maalaa hieman Dead Can Dancen kaltaista kuvaa erityisesti herkemmissä instrumentaaliosioissa, kuten Where The Darkness Is Deepest.

Verkkaisesti kehystyvä nimikappale tuo mieleen Talk Talkin klassikkolevyn The Colour Of Spring vuodelta 1986. Yhdessä Maciej Szelenbaumin kanssa sävelletyn Summerlandin folkmainen melodia viilettää eteenpäin kuin Jethro Tull ja Ian Anderson. Kekseliäs rumpuisku kehystää raidan tunnelmaa loppuun asti.

Viisaasti albumin loppupuolelle sijoitettu The Final Truth vie kohti komeaa maisemaa hätkähdyttävällä intensiteetillä. Vasta raidan puolenvälin jälkeen mukaan tempautuvat rummut tuovat tunnelman uudelle tasolle. Kiitokset tästä ansaitsee lyömäsoittaja Wawrzyniec Dramowicz.

Dudan sooloprojekti voi kiinnostaa Riversideen tututstuneiden lisäksi esimerkiksi IQ:n, Ozric Tentaclesin, Porcupine Treen ja Steven Wilsonin faneja. Uutta kuulijaa saattaa ilahduttaa musiikin lähestyttävyys. Lunatic Soulin yhtäaikainen rauha ja elämänpalo ovat sielua parantavia voimia.

Mariusz Duda – laulu, akustinen kitara, bassokitara, kosketinsoittimet, lyömäsoittimet, efektit, kalimba
Wawrzyniec Dramowicz – rummut, lyömäsoittimet
Maciej Szelenbaum – trumpetti, huilu, piano, kosketinsoittimet, efektit, cheng
Michał Łapaj – urut, kosketinsoittimet
Maciej Meller – e-bow
Tuottajat: Robert Srzednicki and Mariusz Duda

Dudan musiikinteko jatkui vuonna 2009 julkaistulla Riversiden albumilla Anno Domini High Definition. Sooloprojekti jatkui vuotta myöhemmin levytyksellä Lunatic Soul II. Kysy levyjä lainaan kotikirjastostasi.

Tuomas Pelttari

Levyhyllyt:
Lunatic Soul
Lunatic Soul, CD. (Mystic Production, Kscope, 2008) & 2LP (Kscope, 2015)
II (Mystic Production, (Kscope, 2010) & 2LP (Snapper Music, 2010)
Impressions, CD (Kscope, 2011) & LP (Kscope, 2011)
Walking On A Flashlight Beam, CD+DVD (Mystic Production, Kscope, 2014) & 2LP (Kscope, 2014)

Riverside
Out Of Myself (Mystic Production, 2003)
Second Life Syndrome (InsideOut Music,Mystic Production, 2005)
Rapid Eye Movement (Mystic Production, InsideOut Music, 2007)
Anno Domini High Definition, CD (InsideOut Music, Mystic Production, 2009) & LP (InsideOut Music, 2011)
Shrine Of New Generation Slaves (InsideOut Music, Mystic Production, 2013)
Love, Fear And The Time Machine (InsideOut Music, Mystic Production, 2015) & laajennettu painos CD+DVD (2016).
Eye Of The Soundscape, 2CD & 3LP. (InsideOut Music, Mystic Production, 2016)

Lue lisää: 
Lunatic Soul kotisivu
Riverside kotisivu
Burning Shed kotisivu

Steven Wilson: 4 ½ – silta kohti uutta

Steven Wilson: 4 ½ (Steven Wilson, Kscope, 2016)

– An interim release between Hand. Cannot. Erase. and his next album, kertoo verkkokauppa Burning Shedin mainos levystä 4 ½. Kyse on siis sillasta Steven Wilsonin nelos- ja vitoslevyjen välillä. Brittiartistin viides albumi julkaistaneen loppuvuodesta 2017.

Kunnianhimoista musiikkiuraa ylläpitävä Steven Wilson (s. 1967) luo vimmaisesti uutta. Kiireinen muusikko on ollut mukana tekemässä Blackfieldin uutta albumia, viides sooloalbumi häämöttää, ja huhut Porcupine Treen paluusta elävät. Keikkojakin Wilsonilla riittää: 4 ½:n ilmestymisen aikana käynnissä oleva alkuvuoden 2016 konserttikiertue poikkeaa Suomeen kahdesti: 11.2. Tampereelle ja 12.2. Helsinkiin.

Kaiken tohinan keskellä vaivihkaa lanseerattu 4 ½ nousee kovaksi näytöksi. Pääosin kahden edeltävän albumin sessioista koostettu kokonaisuus toimii erikoista kiertotietä, mutta ei ole välityö. 4 ½ on kuin harvempaan kuljettu puolisalainen reitti majalle, jonne etsivä kyllä löytää. Polku on mielenkiintoinen.

Puoli viiden soundi on astetta arkisempi kuin emolevyjen Hand. Cannot. Erase. ja The Raven That Refused To Sing. Vähemmän tuotettu ilme toimii mainiosti: esimerkiksi My Book Of Regrets olisi saattanut istua erinomaisesti Wilsonin edelliselle albumille HCE. Liki kymmenminuuttinen eepos operoi Wilsonin omimmilla alueilla: rockin ja modernin hippiprogeilun ytimessä. Osin livepohjiin tehty teos sisältää mietteliään säkeistörakenteen lisäksi vaarallisempaakin menoa. Reilun viiden minuutin jälkeinen napataan hetkeksi kiinni myös biisiin When The Rain Sets In.

Alun perin Ravenille tarjolla ollut Year Of The Plague tähyilee eteeriseen horisonttiin, eri tapaan kuin Ravenin 70-lukulainen vanhanaikaisempi retroilu. Kitarassa voi kuulla ripauksen Pete Townshendin henkeä. Kolmosraita Happiness III toimii kuin pieni hitti.

Suorastaan huumaavaan svengiin yltyvä instrumentaali Vermillioncore työstää vinkeän riffin perusteellisesti. Kaikkine sovituskerroksineen lopputulos on wilsonmaisen komea. Alun perin Porcupine Treen albumilla Stupid Dream julkaistu Don’t Hate Me on ilahduttava yllätys. Aiemmin varjoon jäänyt sävellys ponnistaa ylemmäksi ilmavamman rumpukompin ja Nina Tayebin antaumuksellisen laulun voimalla.

Steven Wilson – laulu, sointusitra, kitara, mellotron, piano, bassokitara, kosketinsoittimet, syntetisaattorit, lyömäsoittimet …
Adam Holzman – piano, kosketinsoittimet, Wurlizer, Hammond urut, Fender Rhodes, Minimoog
Nick Beggs – bassokitara, Stick
Guthrie Govan – kitara
Dave Kilminster – kitara
Craig Blundell – rummut
Marco Minnemann – rummut
Chad Wackerman – rummut
Theo Travis – huilu
Ninet Tayeb – laulu
Tuottaja: Steven Wilson

4 ½ julkaistiin tammikuussa 2016 formaateissa LP, CD, ja Blu-ray. Samalla lanseerattiin myös striimi- ja latausversiot. Blu-ray tarjoaa komean kuvituksen rinnalla erilaisia 5.1-miksauksia. Albumin kansitaiteesta ja screeneistä vastaa taiteilija Lasse Hoile.

Lue lisää:
4 ½ Steven Wilsonin kotisivulla

Tuomas Pelttari

Steven Wilson: 4 ½ (2016).

Steven Wilson: 4 ½ (2016).

No-Man: Together We’re Stranger – eteerisen popin lähteellä

No-Man: Together We’re Stranger (Snapper Music, Kscope, 2003)

No-Man: Together We're Stranger julkaistiin alun perin vuonna 2003. Albumi on yhtyeen viides.Brittiläisten Tim Bownessin ja Steven Wilsonin kokoonpano No-Man perustettiin 80-luvun puolivälin jälkeen. Nelihenkiseksi kasvanut yhtye muovautui 90-luvun aikana lopulta duoksi, jonka levytyksissä on ollut mukana tunnettuja muusikkoja.

Dancen ja triphopinkin soundeja kokeillut bändi tunnetaan nykyään voimallisesta dream popista, jota koristavat verkkaiset perkussiot ja Bownessin raukea ääni. Wilsonin  monista kokoonpanoista No-Man on jäänyt aivan syyttä Porcupine Treen ja Blackfieldin varjoon.

Wilsonin (s. 1967) eteerinen instrumentaatio ja Bownessin (s. 1963) lauluääni ovat olleet loistokas yhdistelmä alusta asti. Jo vuonna 1990 julkaistu single Days In The Trees herätti median huomion. Yhtyeen ensimmäinen albumi Loveblows & Lovecries julkaistiin 1993. Seuraavana vuonna ilmestynyt Flowermouth oli jo astetta mietteliäämpi kokonaisuus, jolla olivat mukana Robert Fripp ja Mel Collins.

Viides albumi Together We’re Stranger tuntuu varmaotteisen bändin taideteokselta. Musiikki on kuulasta, täynnä kirkkautta. All The Blue Changes ja albumin koko A-puoli leijuu hiljalleen ilmassa kuin suuri saippuakupla. Carl Gloverin valokuvat ja design tukevat tunnelmaa täydellisesti. Isommalla kokoonpanolla No-Man toimii myös livenä.

Bowness laulaa totutusti varsin tunteisiinkäyvästi, ja yhdessä perkussioiden kanssa tunnelma kasvaa osiaan suuremmaksi. B-puolen lähes leirinuotiomaisesti alkava Photographs In Black And White muuttaa puolivälissä muotoaan ja ponnistaa kohti kohtalokasta loppua. Sävellykset paljastavat piilossa olevat rikkautensa.

* * *

Huomaamattomista tunnelmanvaihdoksista heijastuu 90-luvun alkupuolella hajonnut Talk Talk, jossa tuottaja Tim Friese-Greene ja laulaja Mark Hollis saivat aikaan hämmästyttäviä äänimaisemia. Erityisesti yhtyeen viimeiseksi jäänyt studioalbumi Laughing Stock (1991) on paikoin lähellä No-Manin soundia. Together We’re Stranger kuulostaa siltä, että vuosien musiikilliset ponnistukset taiteen eteen kannattivat. Harvempi instrumentaatio palkitsee. Vähemmän on enemmän.

Tim Bowness – laulu
Steven Wilson – instrumentit

Ben Castle – klarinetti, bassoklarinetti, huilu
David Picking – trumpetti, electronics, lyömäsoittimet
Michael Bearpark – kitara
Stephen Bennett – noise, urut, lautanen
Peter Chilvers – Space Bass, bassokitara
Roger Eno – harmoni
Tuottajat: Steven Wilson ja Tim Bowness

* * *

Together We’re Stranger julkaistiin alun perin 2003 (Kscope). LP-painos julkaistiin kaksi vuotta myöhemmin (Tonefloat, 2005). Kannattaa etsiä kirjastosta myös kahden levyn versio (CD+DVD) vuodelta 2007. Uusi painos sisältää albumin 5.1-versiona.

No-Man pitää määrittelemättömän pituista taukoa, mutta sekä Wilson että Bowness tekevät soolouraa. Wilsonin neljäs albumi Hand. Cannot. Erase. julkaistiin helmikuussa 2015. Bowness kolmas soololevy Stupid Things That Mean The World seurasi heinäkuussa.

Katso DVD:
No-Man: Mixtaped, 201 min. (No-Man, 2009).

No-Man kotisivu
Tim Bowness kotisivu
Steven Wilson kotisivu

Tuomas Pelttari

No-Man: Together We're Stranger (2003).

No-Man: Together We’re Stranger (2003).