Kiss: Music from ”The Elder” – maskimiehet eksyksissä

Kiss: Music from ”The Elder” (Casablanca, Polygram, Mercury, 1981)

Kiss: Music From "The Elder" (1981).Eksyminen on harvoin hauskaa, mutta siitä syntyy kiinnostavia tarinoita. Jos bändi kiertää omaa napaansa tarpeeksi kauan, se saattaa kadottaa suunnan ja alkaa tehdä musiikkia, joka on kontekstissaan vähän koomista ja epäonnistunutta mutta samalla ihailtavaa ja mielenkiintoista.

Supersankarirockyhtye Kissin uralla sellainen virstanpylväs on vuonna 1981 julkaistu Music from ”The Elder”. Se on Gene Simmonsin tarinaan perustuva teemalevy, joka kertoo ikiaikaisesta Vanhinten neuvostosta ja pojasta, joka koulutetaan taistelemaan universumia uhkaavaa pahuutta vastaan. Kissin progressiivisimman albumin tuotti klassikkorocklevytysten legenda Bob Ezrin.

Heti alussa oli selvää, ettei Kiss tiennyt, mitä sen pitäisi tehdä. “Se tulee olemaan alusta loppuun kova, raskas ja suoraviivainen rock and roll -levy, joka saa sukat pyörimään jaloissa”, bändi hehkutteli tulevaa albumiaan Kiss Army -fanikerhon uutiskirjeessä vielä syksyllä 1980. Mutta kun Kiss sitten esitteli Ezrinille uusien rajujen biisiensä demoja, tuottaja sysäsi ne syrjään ja ehdotti, että kokeiltaisiin jotakin radikaalia: vakavia, eeppisiä sävellyksiä ja suurellista konseptia.

Laulaja-kitaristi Paul Stanley ja laulaja-basisti Gene Simmons suhtautuivat ideaan myönteisesti. Kissin suosio oli kääntynyt laskuun Yhdysvalloissa, ja tilanne edellytti korjausliikettä. Kiivaimmin ajatusta vastusti kitaristi Ace Frehley, joka tahtoi Kissin pysyvän simppelinä rockbändinä. Yhtyeen voimakaksikko äänesti toisinajattelijan nurin (juuri bändiin liittyneellä rumpali Eric Carrilla ei ollut äänivaltaa), ja niin Kiss alkoi taiteen tekoon.

Music from ”The Elderistä” tuli hämmentävä Kiss-levy. Pompöösin alkufanfaarin perässä kuultu Just A Boy on tavallaan varsin onnistunut sävellys The Whon teosmaisimpien sävellysten ja Broadway-näytelmien hengessä, mutta ajatuskin Demoni-Simmonsista irvistelemässä ja Starchild-Stanleysta muikistelelemassa sellaisen kurttuotsaprogen tahtiin naurattaa. Uudenlaista, totista Kissiä edustavat myös muusikko-näyttelijä Tony Powersin kirjoittama tyynen juhlava Odyssey sekä Eric Carrin ideasta kehitelty mahtaillen laahustava Under The Rose. Luontevammin Kiss uudistui tunnelmallisella Only Youlla ja uhkaavasti nykivällä Mr. Blackwellillä, jotka olivat Simmonsin käsialaa.

Bändin uuteen suuntaan suivaantunut Frehley suostui soittamaan osuutensa vain kotistudiossaan Connecticutissa. Hulttiokitaristi kattoi yhteiseen pöytään kaksi kappaletta, charmikkaasti lauletun Dark Lightin ja Escape From The Island -nimisen instrumentaalin. Frehleyn mukaan albumista olisi tullut parempi, jos Ezrin ei ollut karsinut siltä pois hänen kitarasoolojaan. Dark Lightin väliosan säveltapailuja kuunnellessaan kuitenkin tuntuu, ettei muitakaan vaihtoehtoja ollut.

Just A Boy:

Music from ”The Elder” ei ollut kaksinen Kiss-levy mutta ei myöskään kummoinen teema-albumi. Ezrin pyysi sanoitusavuksi Lou Reedin ja pestasi ammattinäyttelijöitä replikoimaan albumin tarinallisen osuuden, mutta kun lyriikat jättävät paljon tulkinnanvaraa ja lähes kaikki puhutut osuudet poistettiin lopullisesta versiosta, ei hyvän ja pahan kamppailun seuraamisesta tule kotikuuntelussa mitään.

Albumin valmistuttua fanit eivät uskoneet korviaan, levy-yhtiö inhosi kuulemaansa, ja Kiss käsitti astuneensa harhaan. Tilannetta yritettiin vielä pelastaa muuttamalla albumin biisijärjestystä niin, että albumin iskevimmät kappaleet The Oath ja A World Without Heroes sijoittuivat vinyylilevyllä A- ja B-puolen alkuun. Se ei auttanut lainkaan mutta tuhosi loputkin tarinallisuudesta. Kiss ei järjestänyt teema-albuminsa tueksi edes kiertuetta, ja niin Music from ”The Elderistä” tuli sen ensimmäinen levy, joka ei myynyt kultaa.

Mikä sitten sai Kissin tekemään Music from ”The Elderin” kaltaisen albumin, jolla se kieltäytyi olemaan oma itsensä? Halu uusiutua, kääntää menestyksen suunta yllättävään nousuun ja näyttää, miten monipuolisen yhtyeen kriitikoiden maskipelleinä pitämä joukkio lopulta muodostikaan.

A World Without Heroes livenä vuonna 1996:

Simmonsin kirjoittamaa tarinaa ei sovitettu näyttämölle tai valkokankaalle, mutta Music from ”The Elder” ei kadonnut jälkiä jättämättä. Kiss on joskus soittanut akustista versiota A World Without Heroesista, ja aggressiivisen The Oathin henki väreilee Creatures Of The Nightin (1982) Keep Me Comingilla sekä Animalize-albumin (1984) avausraidalla I’ve Had Enoughilla. Saksalainen hevilaulajatar Doro Pesch levytti vuonna 1990 version Only Yousta, ja eipä unohdeta sitäkään, että HIM-yhtye sai Yhdysvalloissa kultalevyn albumilla nimeltä Dark Light, jolla on biisi nimeltä Under the Rose.

Music from ”The Elder” iski kiilan syvemmälle Kissin jo halkeilleeseen kokoonpanoon. Se on viimeinen levy, jolla Ace Frehley soitti ennen bändistä eroamistaan – seuraavalla studioalbumilla Creatures Of The Nightilla hän esiintyi enää kansipiirroksessa. Ironista kyllä, Creatures oli juuri sellainen “alusta loppuun kova, raskas ja suoraviivainen rock and roll -levy, joka saa sukat pyörimään jaloissa”, jollaisen tekemisen puolesta kitaristi oli liputtanut.

Music from ”The Elder” ei onnistunut, mutta ainakin bändi uskaltautui rikkomaan omia kaavojaan. Sellaista täytyy arvostaa.

Ari Väntänen
www.arivantanen.com

Levyhyllyt:
Kiss (1974)
Hotter Than Hell (1974)
Dressed To Kill (1975)
Destroyer (1976)
Rock And Roll Over (1976)
Love Gun (1977)
Dynasty (1979)
Unmasked (1980)
Music from “The Elder” (1981)
Creatures Of The Night (1982)
Lick It Up (1983)
Animalize (1984)
Asylum (1985)
Crazy Nights (1987)
Hot In The Shade (1989)
Revenge (1992)
Carnival Of Souls: The Final Sessions (1997)
Psycho Circus (1998)
Sonic Boom (2009)
Monster (2012)

Lue lisää:
Kissistä voi lukea englanninkielen lisäksi suomeksi. Toimitus suosittelee lämpimästi Juha Arolan ja Jere Saaraisen kääntämiä Kiss-aiheisia elämäkerrallisia. Kysy Kiss-kirjoja kotikirjastostasi.

Criss, Peter & Sloman, Larry (Juha Arola, kääntäjä): Kissin kissamiehen elämä, 422 sivua. (Like, 2013).
Frehley, Ace & Layden, Joe & Ostrosky, John (Juha Arola, kääntäjä): Ei kaduttavaa – Rock’n’roll-muistelmat, 327 sivua. (Like, 2012).
Leaf, David & Sharp, Ken: Kiss – Behind The Mask, The Official Authorised Biography, 431 sivua. (Aurum, 2004).
McPhate, Tm & Gill, Julian: Odyssey – The Definitive Examination Of Music From The Elder, Kiss’ Cult-Classic Concept Album, 536 sivua. (KISSFAQ.COM Publishing, 2016).
Simmons, Gene: Kiss And Make-Up, 275 sivua. (Crown cop, 2001).
Stanley, Paul (Jere Saarainen, kääntäjä): Tehty mikä tehty – minun tarinani, 483 sivua. (Minerva, 2015).
Stevens, Joe: Kiss – Revenger Is Sweet, 60 sivua. (Omnibus Press, 1997).

Tim McPhaten ja Julian Gillin kirja Odyssey avaa laajasti Music From The Elderin vaiheita ja vaikutusta. Yli 500-sivuinen teos julkaistiin vuonna 2016.

Tim McPhaten ja Julian Gillin kirja Odyssey avaa laajasti Music From The Elderin vaiheita ja vaikutusta. Yli 500-sivuinen teos julkaistiin vuonna 2016.

Kiss: Music From "The Elder" (1981).

Kiss: Music From “The Elder” (1981).

Genesis: The Lamb Lies Down On Broadway – Gabriel ja Rael progen huipulla

Genesis: The Lamb Lies Down On Broadway (Charisma, 1974)

genesis_thelambliesYksi brittiläisen progressiivisen rockin kiehtovimmista bändeistä henkilöityi 70-luvun puoliväliin asti laulaja Peter Gabrieliin. Genesis-vokalistin äänen voima ja kohtalokkuus tulivat koskettavasti esiin näyttelijänkykyjen avulla. Poikkeuksellisen korkean draamantajun kanavoimiseksi Gabriel kehitteli erilaisia hahmoja, jotka pääsivät esiin viisihenkisen bändin kiertuieilla. Mielikuvituksellisia rooleja nähtiin ja kuultiin livenä jo vuonna -72.

Gabrielin (s. 1950) heittäytyvän persoonan välityksellä laulutekstien tarkkanäköiset ja surrealistiset tarinat olivat kaikkea muuta kuin puisevaa seurattavaa: suvereeni artisti ruumiillisti osin hankalaksi koetun progen sisintä. Kuudes Genesis-albumi The Lamb Lies Down On Broadway julkaistiin marraskuussa -74. Konsepti ja tarina olivat Gabrielin kunnianhimoisinta kirjoitustyötä.

Puertoricolaisen Raelin kertomus olisi jäänyt vaille runkoa ilman erinomaista säveltämistä, josta vastasivat Gabrielin kanssa Tony Banks, Steve Hackett, Mike Rutherford ja Phil Collins. Yhdessä tuottaja John Burnsin kanssa albumista kehkeytyi ainutlaatuinen kokonaisuus myös musiikillisesti. Äänimaisema oli uusi harppaus eteenpäin, soonisesti rohkeampi kuin vuotta aiemmin julkaistu Selling England By The Pound. TLLDOB-kiertueella albumi soitettiin kokonaan.

Puolitoistatuntinen kokonaisuus kertoo Raelin surrealistisesta seikkailusta New Yorkin Manhattanilla. Kehystarina on painettu levyn gatefold-kannen sisäsivuille, lyriikat sisäpusseihin. Peter Gabriel sai tarinaan vaikutteita erityisesti ohjaaja Alejandro Jodorowskyn elokuvasta El Topo. Tätä viitettä heijastanee myös Storm Thorgersonin (Hipgnosis) kansitaide. Konserteissa laulaja esitteli The Lambin tähän tapaan:

– It tells how a large black cloud descends into Times Square, travels out in 42nd Street, turns into wall and sucks in Manhattan Island. Our hero, named Rael, crawls out of the subways of New York and is sucked into the wall – to regains consciousness underground. This is the story of Rael.

Hektinen kosketinsoitinkuvio aloittaa nimikappaleen. Suurieleinen The Lamb Lies Down On Broadway lähtee aamutunnelman kuvauksesta. Itseriittoinen Rael rohkaistuu musiikin voimasta. Fly On A Windshield sisältää albumin komeimpia instrumentaalijaksoja. Kitara ja mellotroni luovat hienon tunnelman.

Krautrockiisti junnaava Back in N.Y.C. on yksi bravuuri lisää bändille. Genesis loi elintärkeän svengin kautta jäntevää rokkaavutta. Välillä kuullaan englantilaista leikkisyyttä, josta palataan takaisin eeppisyyteen. Instrumentaali Hairless Heart johdattaa singleraitaan Counting Out Time, levyn “rakkauslauluun”.

Kakkoslevyn avaava Lilywhite Lilith vaihtuu odotushuoneen (The Waiting Room) kokeellisuuteen. Trippi on pyörteisyydessään jännittävä. Lopulta siirrytään jälleen jazzrock-muottiin kiehtovine temponvaihdoksineen. Pianovetoinen Anyway sisältää perinteisempää Genesis-progea, samoin Hackettin kitaroinnin kulmikkuutta tarjoileva Here Comes The Supernatural Anaesthetist. Seitsenminuuttinen The Lamia on yksi vaikuttavimmista Genesis-raidoista.

Veden lailla liikkuva Silent Sorrow In Empty Boats vie kohti lyhyttä kokeellista osiota. The Colony Of Slippermenin intro vaikuttaa yhä liian eksentriseltä. Ehkä tämän vuoksi Gabriel vangitsi yleisön huomion Slippermanin epämuodostuneella lavahahmolla. Hätkähdyttävä liikehdintä toimi hyvin, mutta myös korosti laulajan erottumista bändistä. Kuilu tuntui kasvavan jo levytyksen aikana koetuista jännitteistä.

* * *

The Lamb elää konseptialbumien kirkkaimmassa kärjessä, progressiviisen rockin huipulla. Tupla-albumi on pienine heikkouksine mahtava musiikillinen vyörytys. Ilmaisu on tummaa, mutta silti kiehtovan valovoimaista. Tunnelin päässä oleva valo ei sammu koskaan.

Peter Gabriel – laulu, huilu
Tony Banks – kosketinsoittimet
Steve Hackett – kitara
Mike Rutherford – bassokitara, 12-kielinen kitara
Phil Collins – rummut

Brian Eno – Enossification
Tuottajat: John Burns & Genesis

Genesis oli lopulta hankalassa tilanteessa toukokuussa 1975 kun The Lamb -kiertue oli ohi. Aivan kuin albumin lopun eloonjäämiskamppailu olisi heijastanut tulevaa jo ennakkoon: levyllä Raelin veli Johnia uhkaa ikuinen limbo. Tyytymättömyyden ja ponnistelujen vuoksi Peter Gabriel erosi bändistä. Ensimmäinen sooloalbumi julkaistiin helmikuussa -77. Genesis jatkoi nelikkona vielä ripeämmin. The Lambin seuraaja A Trick Of The Tail ilmestyi jo vuotta aiemmin.

Genesis-julkaisuja voi lainata kirjastosta eri versioina. The Lamb Lies Down On Broadway on mukana 4CD-liveboksissa Archive 1967–75 sekä huippuluokan remaster-boksissa Genesis 1970–1975. Vihreäkantinen kooste sisältää monikanavataltiointien lisäksi yhtyeen jäsenten haastatteluja vuodelta 2007.

Genesis-julkaisuja voi lainata kirjastosta eri versioina. The Lamb Lies Down On Broadway on mukana 4CD-liveboksissa Archive 1967–75 sekä huippuluokan remaster-boksissa Genesis 1970–1975. Vihreäkantinen kooste sisältää monikanavataltiointien lisäksi yhtyeen jäsenten haastatteluja vuodelta 2007.

The Lambin CD/SACD-painos löytyy vuonna 2008 julkaistusta Genesis-boksista 1970–1975. Vihreäkantinen kuutio sisältää laajennetut versiot myös albumeista Trespass, Nursery Cryme, Foxtrot, Selling England By The Pound sekä koosteen Extra Tracks. Vuonna 2016 julkaistu laadukas uusintajulkaisusarja Genesis-vinyyleistä sisälsi myös 2LP:n TLLDOW. Kysy levyjä kotikirjastostasi.

Levyhyllyt:
Genesis | studioalbumit 1969–1997
From Genesis To Revelation (1969)
Trespass (1970)
Nursery Cryme (1971)
Foxtrot (1972)
Selling England By The Pound (1973)
The Lamb Lies Down On Broadway (1974)
A Trick Of The Tail (1976)
Wind & Wuthering (1976)
…And Then There Were Three… (1978)
Duke (1980)
Abacab (1981)
Genesis (1983)
Invisible Touch (1986)
We Can’t Dance (1991)
…Calling All Stations… (1997)

Lue lisää:
Banks, Tony | Collins, Phil, | Gabriel, Peter | Hackett, Steve | Rutherford, Mike & Dodd, Philip (toim.): Genesis – Chapter And Verse, 359 sivua. (Thomas Dunne Books, 2007).
Bowler, Dave: Genesis – A Biography, 294 sivua. (Sidgwick & Jackson, 1992).
Collins, Phil: Not Dead Yet – The Autobiography, 447 sivua. (Century, 2016).
Drewett, Michael & Hill, Sarah & Kärki, Kimi (toim.): Peter Gabriel – From Genesis To Growing Up, 267 sivua. (Ashgate, 2010).
Genesis: 1970–1975, 7CD/SACD-levyä, 6 DVD-levyä sekä 44-sivuinen liitekirja. (Virgin, 2008).
Genesis: Archive 1967–75. 4CD ja 80-sivuinen liitekirja. (Virgin Records, 1998).
Holm-Hudson, Kevin: Genesis And The Lamb Lies Down On Broadway, 172 sivua. (Ashgate, 2008. Uusintapainos 2012).
Hewitt, Alan: Opening The Musical Box – A Genesis Chronicle, 256 sivua. (Firefly, 2000).
Pajuniemi, Matti: Aamunkoiton portit – progressiivinen rock 1967–1979, 384 sivua. (Suomen musiikkikirjastoyhdistys, 2013).
Rutherford, Mike: The Living Years – The First Genesis Memoir, 241 sivua. (Thomas Dunne Books, 2014).
Snider, Charles: The Strawberry Bricks Guide To Progressive Rock, 362 sivua. (Strawberry Bricks, 2007).
Spencer, Bright: Peter Gabriel – An Authorized Biography, 524 sivua. (Sidgwick & Jackson, 1999).

Katso DVD/Blu-ray:
Genesis: The Lamb Lies Down On Broadway CD/SACD + DVD sisältää kolmen vartin mittaisen haastattelukoosteen. Musiikin rinnalla bändin jäsenet kertovat albumista ja sen tekemisestä. Toimitus suosittelee lämpimästi monikanavamiksauksen lisäksi The Lambin ällistyttävää DVD-versiota (stereo ja 5.1). Se tarjoilee restauroituna albumin koko livekuvitukseen. Unohtumatonta.

Genesis & Edginton, John: Sum Of The Parts, 118 min. (Eagle Rock, 2014). Dokumentti tuo samaan huoneeseen klassisen kokoonpanon Hackett, Gabriel, Banks, Rutherford & Collins. Tapaaminen ajoittuu 40 vuoden päähän TLLDOB:n julkaisusta. Sanailu on brittiläisen välitöntä: huumoria, kritiikkiä, jopa tilannetajun puutetta. John Edgintonin ohjaama kaksituntinen dokumentti on arvokas lisä Genesis-saagaan.

YouTube:
Genesis: The Lamb Lies Down On Broadway
Nettifoorumilta löytyy poikkeuksellisen kiinnostava livetaltiointi. Joulukuussa -74 kuultiin TLLDOB alusta loppuun myös Torontossa. On kiinnostavaa nähdä bändin intensiteetti ja livenä tehdyn kuvaprojisoinnin tehokkuus. Kuvauksen rososta huolimatta tunnelma on maaginen. Gabrielin elekieli antaa jo viitteitä pari vuotta myöhemmin käynnistyvästä soolourasta.

Tuomas Pelttari

Genesis: The Lamb Lies Down On Broadway (1974).

Genesis: The Lamb Lies Down On Broadway (1974).

Porcupine Tree: The Incident – yhtenevä tarina erilaisista ihmiskohtaloista

Porcupine Tree: The Incident (Roadrunner Records, 2009)

Porcupine Tree: The Incident (2009).Steven Wilsonin johtama progebändi Porcupine Tree kulki pitkän matkan albumiin The Incident. Alun perin sivuprojektina käynnistynyt “yhtye” julkaisi omakustanteita. Nuo kasetit ovat haluttuja keräilyharvinaisuuksia, vaikka niiden biisit julkaistiin uusintoinakin. Up The Downstair vuodelta 1993 sisälsi jo aitoja bändisävyjä. Kenties viimeiseksi työkseen trance-, pop- ja metallivärejäkin hyödyntänyt nelikko Wilson, Richard Barbieri, Colin Edwin ja Gavin Harrison äänitti 2008–2009 aikana 70-luvulta vaikutteita saaneen konseptialbumin. Porcupine Treen kymmenes studiolevy The Incident on taidonnäyte täynnä ajatonta musiikkia.

Alun perin lauluntekijä Wilson (s. 1967) aikoi julkaista The Incidentin yksiraitaisena teoksena, joka sisältää 14 osaa. Levy ehtikin striimiksi Spotifyhin nimenomaan yhtenä raitana. Varsin yhtenäisen albumin tarinallisuus kehittyy erilaisten ihmiskohtaloiden tarkastelusta. Kertoja vaihtuu tilanteiden mukaan. Ihmisille tapahtuneiden sattumusten summasta syntyy jotain uutta. Kaiken yhdistäviksi teemaksi nousee alati läsnä oleva tunne ulkopuolisuudesta sekä vahva musiikki.

Mahtipontisilla aloitusiskuilla lähtevä Occam’s Razor toimii esinäytöksenä. Alun kolmisoinnun lyönnit kuvastavat sattuman merkitystä, jossa yksi elämänkäänne voi muuttaa kaiken. Konsepti jatkuu saumattomasti kun The Blind Horse starttaa vastustamattomalla riffillä. Irtonainen raita syventyy hetkeksi ilmeikkääseen bassopohjaan ennen loppuhuipentumaa. Wilsonin vahva sävellystyö on edukseen.

Porcupine Tree käsitteli klassisen teema-albumin ainesosia taitavasti. Yksi tärkeimmistä elementeistä on tauottoman musiikin jatkuvuus. Biisien vaihtumista voi seurata tarkkaankin, toisaalta syventyminen ikään kuin häivyttää rajakohdat. 55-minuuttinen teos toimii moitteetta. Yksi esimerkki tästä on nimikappale ja sen ympärille tehdyt Drawing The Line ja Your Unpleasant Family.

Wilsonilta tuttu junateema johdattaa yhdeksänteen osaan: pitkä Time Flies on yksi albumin avainraidoista. Omaelämäkerralista ainesta sisältävässä tekstissä mainitaan albumit Sgt. Pepper ja Are You Experienced? Levyn puoliväliin asettuva rauhallinen rakentuminen yltää grooveen ja majesteetilliseen väliosaan. Rullaava sävellys ottaa ansaitusti lähes 12 minuuttia. Videoversio on puolta lyhyempi.

Degree Zero Of Liberty toistaa albumin intron ja lähtee takautumana rakentamaan jatkoa. Alkuun kuulaiden kitaroiden vetämä Octane Twisted nousee kiihkeäksi riffilataukseksi. Lähes kokonaan instrumentaalinen raita kehystää albumin viimeistä kolmannesta myös rumpali Harrisonin voimin. The Seance ja Circle Of Manias saattavat sisältää albumin hyytävintä kitarointia, hieman edeltävän albumin The Fear Of A Blank Planet tyyliin. The Incident polveilee eteenpäin kuin parhaat esikuvansa. Hyvin 2000-lukulaisesti, mutta perinteitä kunnioittaen. Kun päätösraita I Drive The Hearse alkaa, mielessä käyvät classic rockin klassikot Tommy ja The Wall.

Perinnettä luotiin omalla tavallaan myös The Incidentin kiertueella. Porcupine Tree soitti vasta lyhyen aikaa ulkona olleen levyn kokonaan myös Helsingin jäähallissa lokakuussa 2009. Jotkut fanit yllättyivät noin tunnin yhtäjaksoisesta setistä, mutta konsertti oli mahtavaa kuultavaa. Kiertueelta taltioitiin livelevy Octane Twisted, josta kannattaa etsiä käsiinsä DVD-levyn sisältävä laitos.

Richard Barbieri – syntetisaattorit, kosketinsoittimet
Colin Edwin – bassokitara, kontrabasso
Gavin Harrison – rummut. lyömäsoittimet
Steven Wilson – laulu, kitara, kosketinsoittimet

The Incident -kiertueella myös:
John Wesley – kitara, taustalaulu

The Incidentin kiertueen jälkeen Steven Wilsonin ura jatkui soolouralla. Ensimmäinen soololevy Insurgentes ilmestyi jo 2008. Mestarillinen tupla-albumi Grace For Drowning julkaistiin vuonna 2011. Myös Blackfieldin kolmatta albumia Welcome To My DNA suunniteltiin. Porcupine Treen uutta tulemista on odotettu vuosia. On mahdollista, että The Incident ei saa jatkoa koskaan.

The Incident julkaistiin 2CD- ja 2LP-painoksina. Rajoitettu boksieditio sisältää DVD-levyn, jolta löytyy albumin 5.1- ja stereomiksaukset. Visuaalisena lisänä ovat boksiin liitetyt kirjat, joissa on PT:n konserteista tuttuja Hajo Muellerin piirroksia ja Lasse Hoilen valokuvia. Albumin neljä lisäraitaa kannattaa myös ottaa haltuun. Erityisesti Bonnie The Cat ja Remember Me Lover jammaavat mukavasti.

Tuomas Pelttari

Levyhyllyt:
Porcupine Tree
On The Sunday Of Life
(Delerium Records, 1992)
Up The Downstair (1993)
The Sky Moves Sideways (1995)
Signify (1996)
Stupid Dream (Snapper Records, 1999)
Lightbulb Sun (2000)
In Absentia (Lava Records, 2002)
Deadwing (2005)
Fear Of A Blank Planet (Roadrunner Records, 2007)
The Incident (2009)

Steven Wilson
Insurgentes (Kscope, 2008/2009)
Grace For Drowning (2011)
The Raven That Refused To Sing (And Other Stories) (2013)
Hand. Cannot. Erase. (2015)
4 ½ (2016)

Lue lisää:
Wilson, Steven & Hoile, Lasse & Clover. Carl: Index, 240 sivua. (2015). Wilsonin esipuhe ja yli kolmesataa valokuvaa musiikintekijän uralta vuosilta 2002–2015.

Porcupine Tree kotisivu
Steven Wilson kotisivu
Richard Barbieri kotisivu
Gavin Harrison kotisivu
Colin Edwin kotisivu

Burning Shed kotisivu

Porcupine Tree: The Incident (2009).

Porcupine Tree: The Incident (2009).

Steven Wilson: Hand. Cannot. Erase. – Koskettava tarina ulkopuolisuudesta

Steven Wilson: Hand. Cannot. Erase. (Steven Wilson, Kscope, 2015)

Steven Wilson: Hand. Cannot. Erase (2015).Brittiläisen Steven Wilsonin maaliskuussa 2015 julkaistu albumi Hand. Cannot. Erase. perustuu Joyce Vincentin liian aikaisin katkenneeseen elämään. Sysäyksenä musiikinteolle toimi Vincentin elämästä ja kohtalosta kertoma Carol Morleyn dokumentti Dreams of a Life. Wilson (s. 1967) omaksui nuoren naisen tarinan, tämän tunteet ulkopuolisuudesta ja eristäytymisestä. Vain kaksi vuotta Wilsonia vanhempi Joyce kuoli asunnossaan Lontoossa kenenkään kaipaamatta. Hänet löydettiin vuonna 2006. Wilsonin konseptialbumi Hand. Cannot. Erase. etenee fiktiivisen päähenkilön eristäytymisen vaiheita peilaavaksi matkakirjaksi.

* * *

Pääosin Lontoon Air Studiolla syksyllä 2014 äänitetty Hand. Cannot. Erase. on tuotannollisesti melko suoraa jatkoa Wilsonin edelliselle albumille The Raven That Refused To Sing And Other Stories. Musiikillisesti eroja löytyy enemmän. Puhallinsoittimia on esillä niukasti, niinpä fuusiomainen jazzrock jää nyt taustalle. Wilson tuo progeaan askeleen kohti popmaisempaa otetta. The Ravenia modernimpi rock antaa yhtymäkohtia esimerkiksi albumiin The Incident (2009), joka jäi Wilsonin johtaman progeyhtye Porcupine Treen viimeiseksi. Raskaasta aiheesta huolimatta Hand. Cannot. Erase. on helposti lähestyttävä, biisiorientoitunut ja avoin kokonaisuus.

Tämä ilmenee albumin pidemmissäkin raidoissa. 3 Years Older on kuin proge-eepos ja rockbiisi yhdessä. Porcupine Treen kuulaus tuntuu, mutta metallivivahteita on vain nimeksi. Routine polveilee suurelta osin pianon varassa. Tunnelma säilyy toiveikkaana silloinkin kun rock taas lävähtää päälle.

Myös rokkaava Home Invasion korostaa ilmavuutta. Syvälle ahdetun soundin sijaan instrumentit ovat lähellä. Wilsonin musiikin majesteetillisuus säilyy, se vain ottaa orgaanisemman muodon. Albumin kolmas raita Hand Cannot Erase saattaa olla se Wilsonin suuri hittibiisi. Tarttuva, kaunis ja kaihoisa kappale tiivistää vaivattomasti sammumattoman välittämisen ja rakkauden. Mitä muuta voi hitiltä toivoa? Wilsonin neljäs sooloalbumi päättyy koskettavasti päähenkilön veljelleen kirjoittamaan kirjeeseen Happy Returns. Kun aikaa kuluu liian kauan, lopulta aika loppuu kokonaan.

* * *

Albumista julkaistiin useita eri painoksia: LP, CD, DL sekä DVD- ja Blu-ray-painokset, joilla on albumin 5.1 -miksaukset. Levynkansitaide nivoutuu albumin tarinaan erityisesti Deluxe-painoksessa, tekijöinä Lasse Hoile, Hajo Mueller, Carl Glover ja Willow Beggs.

Hand. Cannot. Erase. nousi maaliskuussa Suomen virallisen listan (10/2015) sijalle 4.

Steven Wilson – laulu, kitara, kosketinsoittimet, bassokitara, mellotroni, banjo
Nick Beggs – bassokitara, Chapman stick
Guthrie Govan – kitara
Adam Holzman – kosketinsoittimet, piano, urut
Marco Minnemann – rummut
Theo Travis – saksofonit, huilu
Dave Gregory – kitara
Ninet Tayeb – lalulu
Katherine Jenkins – laulu
The Cardinal Vaughan Memorial School choir &
Leo Blair – solo chorister
The London Session Orchestra – jouset
Tuottaja: Steven Wilson

Levyhyllyt:
Steven Wilson
Insurgentes (Kscope, 2008/2009)
Grace For Drowning (2011)
The Raven That Refused To Sing (And Other Stories) (2013)
Hand. Cannot. Erase. (2015)
4 ½ (2016)

Porcupine Tree
On The Sunday Of Life
(Delerium Records, 1992)
Up The Downstair (1993)
The Sky Moves Sideways (1995)
Signify (1996)
Stupid Dream (Snapper Records, 1999)
Lightbulb Sun (2000)
In Absentia (Lava Records, 2002)
Deadwing (2005)
Fear Of A Blank Planet (Roadrunner Records, 2007)
The Incident (2009)

Lue lisää:
Steven Wilson HQ kotisivu.

Tuomas Pelttari

Steven Wilson: Hand. Cannot. Erase. (2015).

Steven Wilson: Hand. Cannot. Erase. (2015).