Jane Siberry: The Walking – artistista vapautta parhaimmillaan

Jane Siberry: The Walking (Duke Street, Reprise, 1987)

Jane Siberry: The Walking.Loistavilta elokuvasoundtrackeiltä Until The End Of The World ja The Crow tuttu laulaja-lauluntekijä Jane Siberry saatetaan mieltää vakavanoloiseksi muusikoksi, jonka levytykset vaativat kuulijalta paljon. Artistina Siberry voi toki olla vaikeasti määriteltävissä, mutta popmusiikin henki on elänyt vahvasti osana tuotantoa. Usein läsnä on ollut myös leikkimieltä ja kokeilunhalua. Kesällä -87 äänitetty The Walking on Siberryn neljäs albumi – ja yksi kanadalaisartistin valovoimaisimmista teoksista.

Siberryn (Jane Stewart, s. 1955) tunnistettava ääni ja ilmaisu kypsyi hyvää vauhtia jo toisella albumilla No Borders Here (1984). Yhtä aikaa kuulaan elektroninen ja perinteitä haastava toteutus jatkui kolmoslevyllä The Speckless Sky. Kanadassa jo melko tunnetuksi noussut artisti oli esillä myös singlelistoilla biiseillä Mimi On The Beach, One More Colour ja Map Of The World – Part II.

Vakiintuneen bändin kanssa tehty vapautunut The Walking oli Siberryn ensimmäinen albumi, joka julkaisi Reprise Records. Ison levy-yhtiön turvaama astetta kaupallisempi soundi toimii perustana läpi haasteellisempienkin sävellysten. Kunnianhimoinen lopputulos hätkähdyttää yhä. Tunnelmia kaivetaan esiin pidempiä toteutuksia pelkäämättä. Yhdeksän minuutin pituinen aloitusraita The White Tent The Raft lipuu eteenpäin häkellyttävän joutuisasti. Musiikin viettelevyys ja rikkaat sovitukset ovat jotain oudon kiehtovaa.

Kuin singlehitiksi tehty Red High Heels sisältää samaa herkkyyttä kuin albumin nimikappale. Mykistävän kaunis The Walking (And Constantly) helähtelee pianon varassa pitkin satumaista laulumelodiaa. Rumpali Al Cross elävöittää biisiä tyylikkäästi, ja oikaisee takapotkuisen kompin juuri oikeassa kohtaa. Biisin herkkä atmosfääri on yksi Siberryn kauneimmista luomuksista.

Massiivista toteutusta käytetään levyllä harkiten, kuin värityksenä. Yksi esimerkki tästä on B-puolen avaava Lena Is A White Table. Aistillisen kehittelyn keskeltä aukeava rumpujen ja bassokitaran yhdistelmä tuottaa jyräävää mielihyvää. Päätösraita The Bird In The Gravel on kokeellista tunnelmointia vailla vertaa. Uneliaan melodian viereltä löytyy paljon tutkittavaa yli kymmeneksi minuutiksi.

Al Cross – rummut
Anne Bourne – kosketinsoittimet, piano
Jane Siberry – kitara, kosketinsoittimet
John Switzer – bassokitara
Ken Myhr – kitara
Tuottajat: Jane Siberry, John Switzer ja John Naslen

Jos Kate Bush, k.d. lang, Ani DiFranco, Tori Amos, Laurie Anderson tai Peter Gabriel ovat lähellä sydäntäsi, niin Jane Siberryn levyt saattavat olla sinulle löytöjä. The Walking on kelpo levy tutustumiseen. Kirjastosta kannattaa etsiä käsiinsä myös 2CD-kokoelma Love Is Everything – The Jane Siberry Anthology.

* * *

Jane Siberryn ura levytysura jatkui kehutulla albumilla Bound By The Beauty (1989). Pitkään työstetty levytys When I Was A Boy vuodelta 1993 nousi myös yhdeksi lauluntekijän uran kohokohdista.

Jane Siberry kotisivu

Levyhyllyt:
Jane Siberry (1981)
No Borders Here (Duke Street Records, 1984)
The Speckless Sky (1985)
The Walking (Duke Street Records/Reprise Records, 1987/1988)
Bound By The Beauty (Reprise Records, 1989)
Summer In The Yukon (kokoelma, 1992)
When I Was A Boy (1993)
Maria (1995)
Teenager (Sheeba Records, 1996)
Hush (2000)
Love Is Everything – The Jane Siberry Anthology, 2CD. (kokoelma, 2002)
Meshach Dreams Back (2011)
Ulysses’ Purse (2016)
Angels Bend Closer (2016)

Lue lisää:
DeMain, Bill: In Their Own Words – Songwriters Talk About The Creative Process, 218 sivua. (Praeger, 2004).
Jackson, Rick: Encyclopedia Of Canadian Pop, Rock & Folk Music, 319 sivua. (Quarry Press, 1994).
O’Brien, Karen: Hymn To Her – Women Musicians Talk, 243 sivua. (Virago Press, 1995).
Siberry, Jane: Love Is Everything – The Jane Siberry Anthology. 2CD ja 52-sivuinen liitevihko. (Warner Bros. & Rhino, 2002).

Hae Jane Siberryn levyjä kirjastosta!
Esitäytetty Monihaku kohdistuu
maakuntakirjastoihin, ja
kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista!
Jos et löydä etsimääsi voit
kysyä kirjastonhoitajalta.

Jane Siberry: The Walking (1988).

Jane Siberry: The Walking (1988).

Joni Mitchell: Song To A Seagull – kun aitous välittyy

Joni Mitchell: Song To A Seagull (Reprise, 1968)

Joni Mitchellin debyyttialbumi Song To A Seagull julkaistiin vuonna 1968.Debyyttialbumi voi olla nuorelle laulaja-lauluntekijälle vaikea paikka. Oman musiikin ääni tulisi saada kerralla esiin, jotta erottuisi artistimarkkinoilla edukseen. Voi myös käydä niin, että artisti on ensilevyn aikaan jo ikään kuin valmis. Yksi tällainen esimerkki on kanadalaissyntyinen Joni Mitchell.

Mitchellin ura eteni mielenkiintoisin harppauksin jo ennen soolodebyytin julkaisua. Asialleen omistautunut muusikko herätti huomiota yhdysvaltalaisessa folk-skenessä. Niinpä puoleensavetävät sävellykset kulkeutuivat myös toisille artisteille. Tom Rush levytti vuoden 1968 albumilleen The Circle Game peräti kolme kappaletta, joita Mitchell ei ollut vielä saanut levylle asti itsekään.

Mitchell (s. 1943) pystyi henkeäsalpaavan vaivattomaan ilmaisuun livenä. Samaa aitoutta haettiin albumille Song To A Seagull, joka on kaikessa viattomuudessaan hämmästyttävän valmis kokonaisuus. Tällaisen taidokkuuden lumovoimaa on lähes mahdotonta välittää ilman musiikkinäytettä. Night In The City, -67.

Kymmenen raidan jatkumo on tiivis. Niin tiivis, ettei levyn jakoa kahteen ole havaita. A-puoli (I Came To The City) alkaa maagisesti raidalla I Had A King. Mitchell pystyy luomaan pohjan alati kehittyvälle artistisuudelleen välittömästi, vain parilla tahdilla. Ääni, kitaran avoin viritys, kerronta, soundi ja tuotanto – kaikki kohdallaan.

Albumin kääntöpuoli (Out Of The City And Down To The Seaside) jatkaa unenomaista tunnelmaa. Levyn kymmenestä raidasta vain The Pirate Of Penance ontuu hieman. Mitchellin debyytiltä ei irronnut varsinaisia hittejä, mutta loistomateriaalista ei ollut pulaa. The Dawntreader tai päätösraita Cactus Tree enteilevät nuoren lauluntekijän suurta tulevaisuutta.

Joni Mitchell – laulu, kitara, piano, banshee
Stephen Stills – bassokitara
Lee Keefer – banshee
Tuottaja: David Crosby

* * *

Song To A Seagull tunnetaan myös nimellä Joni Mitchell. Jatkoa seurasi ura levyllä Clouds (1969), jonka musiikillinen tatsi oli entistä syvempi. Lauluntekijän ura vakiintui 70-luvun alkupuolella albumien Ladies Of The Canyon ja Blue myötä.

Lue lisää:
Echols, Alice (Liisa Laaksonen, Petri Stenman, kääntäjät): Uhoa ja unelmia – 60-luvun jälkijäristyksiä, 360 sivua. (Like, 2006).
Flanagan, Bill (Jussi Niemi, kääntäjä): Rockia sydämestä, 576 sivua. (Otava, 1988).
Hinton, Brian: Joni Mitchell – Both Sides Now, 304 sivua. (Sanctuary, 1996).
Kubernik, Harvey: Canyon Of Dreams – The Magic And The Music Of Laurel Canyon, 368 sivua. (Sterling, 2009).
Luftig, Stacey: The Joni Mitchell Companion – Four Decades Of Commentary, 286 sivua. (Schirmer Books, 2000).
Marom, Malka (Sini Linteri, kääntäjä): Joni Mitchell omin sanoin, 280 sivua. (Nemo, 2015).
Mitchell, Joni: The Complete Poems And Lyrics, 321 sivua. (Chatto & Windus, 1997).
O’Brien, Karen: Joni Mitchell – Shadows And Light, 344 sivua. (Virgin Books, 2001).
Weller, Sheila: Girls Like Us – Carole King, Joni Mitchell, Carly Simon – And The Journey Of A Generation, 584 sivua. (Atria Books, 2008).
Whitesell, Lloyd: The Music Of Joni Mitchell, 276 sivua. (Oxford University Press, 2008).

Katso DVD:
Joni Mitchell – A Life Story – Woman Of Heart And Mind, 2 h. (Eagle Rock Entertainment, 2009).

Joni Mitchell kotisivu.

Tuomas Pelttari

Joni Mitchell: Song To A Seagull (1968).

Joni Mitchell: Song To A Seagull (1968).