22-Pistepirkko: Lime Green DeLorean – outo auto ja viimeinen matka

Lime Green DeLorean (Bone Voyage, 2011)

22-Pistepirkko: Lime Green DeLorean (2011).Tuntui melkein siltä kuin joku olisi kuollut. Kolme vuotta sitten, kun 22-Pistepirkko ilmoitti jäävänsä ”tauolle”, koin aitoa menetyksestä nousevaa surua. Elämästäni oli yhtäkkiä viety jotakin sellaista, joka oli ollut siinä mukana niin pitkään, etten enää edes muistanut, miten paljon se minulle merkitsi.

Syy oli ikävä. Bändi kertoi nettisivuillaan, että Keräsen veljekset, siis kitaristi-laulaja P-K ja basisti-kosketinsoittaja Asko, olivat riitaantuneet keskenään niin tulisesti, että levyn tekeminen oli jäänyt kesken.

22-Pistepirkko vuonna 2011. Asko Keränen (vas.), P-K Keränen ja Espe Haverinen. Kuva: Nalle Westman.

22-Pistepirkko vuonna 2011. Asko Keränen (vas.), P-K Keränen ja Espe Haverinen. Kuva: Nalle Westman.

Se tuntui yhtä aikaa ärsyttävältä ja arvostettavalta. Kuinka ihmeessä 35 vuotta samassa bändissä soittaneet aikuiset miehet voivat alkaa riidellä niin rumasti? Ja toisaalta: miten kunnioitettavaa onkaan se, ettei 22-Pistepirkossa edelleenkään pysytelty tavan ja turvallisuuden vuoksi?

Suuri voima meitä siltä varjelkoon, mutta jos bändin tauko sattuisi muuttumaan pysyväksi olemattomuuden tilaksi, loppu ei olisi onneton. Vuonna 2011 julkaistu Lime Green DeLorean olisi tunnelmaltaan hyvinkin sopivaa musiikkia Pirkkojen tarinan lopputekstien taustalle.

DeLorean valmisti vain yhtä ainoaa mallia, sellaista DMC-12 -urheiluautoa, jollaiseen tohtori Emmett Brown rakensi aikakoneen Paluu tulevaisuuteen -elokuvassa. Jos joku tahtoisi itselleen limenvihreän DeLoreanin, hänen täytyisi maalauttaa auto itse, sillä DeLoreanit paneloitiin tehtaalla maalaamattomalla ja lakkaamattomalla ruostumattomalla teräksellä. Oma vaivansa olisi DeLoreanin hankkimisessakin, sillä tuota vuosina 1981–1983 valmistettua autoa on olemassa vain muutamia tuhansia.

Siinä on symboliikkaa. Limenvihreä DeLorean olisi eräänlainen autojen 22-Pistepirkko – outo ja tyylikäs klassikko, joka jatkaa pitkää perinnettä omalla jäljittelemättömällä tavallaan.

22-Pistepirkko teki Lime Green DeLoreanillaan haikean ja lämminhenkisen matkan. Lights By The Highway aloitti sen hauraasti ja viipyillen, kappale oli kevyt ja hahmoton kuin pakkashuuru tyhjän tien päällä. Kauniin alun jälkeen rumpali Espe Haverisen eksentrinen Dream 1987 käänsi kulkuneuvon yllättäen muhkuraiselle sivutielle, jollaisilla The Velvet Undergroundin perilliset tapaavat kulkea. Pophelmi UFO Girl ja tarttuva garage-renkutus Stupid veivät bändin tasaiselle ja suoralle valtatielle, jolla oli muutakin liikennettä. Niiden jälkeen koitti hupaisin osuus: So Much Snow kuulosti siltä kuin Canned Heat olisi pestannut uudeksi vokalistikseen The Muppet Shown ruotsalaisen kokin.

Aurinkoisin etappi alkoi, kun matka kääntyi loppupuolelleen. Sykähdyttävän valoisa Sunny Days, leikkisä Broken Toys ja huoleton So Happy Day eivät itsessään tarjonneet kovin unohtumattomia äänimaisemia, mutta pohjustivat hienosti kaikkein pysäyttävintä paikkaa: Sweet Rodeo Heart oli pakahduttavan suloinen rakkauslaulu, joka ilmeisestä hittipotentiaalistaan huolimatta oli sovitettu lumoavan vähäeleiseksi. Find Me jatkoi samoissa melankolisissa tunnelmissa, mutta ei aivan yhtä koskettavasti.

Simppeli mutta scifistinen nimikappale Lime Green DeLorean päätti matkan euforisen indierockin tähtisumuun. Pitkä ja hidas loppuosa hajotti musiikin eteeriseksi sävelpilveksi, joka haihtui hiljalleen ilmaan, eetteriin tai avaruuksiin. Bändin telakoituessa se toi mieleen lohduttavan ajatuksen siitä, ettei mikään koskaan lopu vaan vain muuttaa muotoaan.

Jos 22-Pistepirkko ajoi limenvihreällä DeLoreanilla viimeisen matkansa, loppu oli kiehtova ja kaunis. Mutta toivokaamme parasta.

Ari Väntänen
www.arivantanen.com

22-Pistepirkko kotisivu

Lime Green DeLorean
P-K Keränen – laulu, kitara
Asko Keränen – bassokitara, kosketinsoittimet, laulu
Espe Haverinen – rummut, laulu

Hae 22-Pistepirkon 'Lime Green DeLorean' kirjastosta!

Hae 22-Pistepirkon ’Lime Green DeLorean’ kirjastosta!

Hae Lime Green DeLorean kirjastosta!
Esitäytetty Monihaku kohdistuu
aluekirjastoihin, ja
kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista!
Jos et löydä etsimääsi voit
kysyä kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
22-Pistepirkon studioalbumit
Piano, rumpu ja kukka (1984)
The Kings Of Hong Kong (1987)
Bare Bone Nest (1989)
Big Lupu (1992)
Rumble City, LaLa Land (1994)
Eleven (1998)
Rally Of Love (2001)
Drops & Kicks (2005)
(Well You Know) Stuff Is Like We Yeah! (2008)
Lime Green DeLorean (2011)

Muita levytyksiä
Zipcode (1996)
Downhill City (1999)
The Nature Of 22 Pistepirkko (2002)
The Others aka 22PP: Monochromeset (2006)
The Singles (2011)

Lue lisää
Puustinen, Viljami & 22-Pistepirkko: 22-Pistepirkko. (Like, 2005).

22-Pistepirkko: Lime Green DeLorean (2011).

22-Pistepirkko: Lime Green DeLorean (2011).

Radiohead: A Moon Shaped Pool – takaisin epätodellisuuteen

Radiohead: A Moon Shaped Pool (XL Recordings, 2016)

Pitkiin levytystaukoihin urautunut brittiyhtye Radiohead palasi musiikkibisnekseen vuonna 2016. Alternative rockin suurbändi on edennyt vuosituhannen vaihteen molemmin puolin julkaistuista albumiklassikoista levottomampaan maailmaan. Vuonna 2011 ilmestynyt The King Of Limbs ylsi ytimeen vain hetkittäin. Radiohead on ollut viime vuodet myös itsenäisempi. Yhteistyö levy-yhtiö EMI:n kanssa loppui jo albumiin Hail To The Thief. Tämän jälkeen monet ovat kaivanneet vokalisti Thom Yorkelta ja kumppaneilta uutta klassikkoa. Yhdeksäs albumi A Moon Shaped Pool pääsee lähelle.

Alkuvuodesta 2016 tuli julkisuuteen Bond-elokuvaan tehty ”unohtunut” biisi. Soundtrackille suunnattu Spectre antoi suuntaa poispäin hengästyttävästä konejytyytyksestä. Huhti-toukokuussa alkoi kuulua aivan uutta Radioheadia, ilman yhtyeen jäsenten julkista ulostuloa. Yhtyeen Facebook-tiliä päivitettiin tyhjentämällä sivut informaatiosta. Sitten singlestä Burn The Witch alkoi tihkua lyhyitä teasereita. Jännitys laukesi vasta kun video oli julkaistu.

Uhkaava tunnelma vyöryy eteenpäin jousten ja perkussioiden rytmittämänä. Tuleeko viiltävä jousiklangi viehätyksestä ohjaaja Peter Greenawayn elokuvien musiikkiin? Michael Nymanin säveltämät soundtrackit kuten The Draughtsman’s Contract ja A Zed And Two Noughts sisältävät samaa taikaa kuin Radiohead vuonna 2016. Yhtäläistä henkeä voi löytää myös musiikkivideosta, jonka juoni myötäilee kauhuelokuvaa The Wicker Man. Animaatiovideon tekemisessä keskeisesti mukana ollut Virpi Kettu kertoi työstään Ylen artikkelissa.

Toukokuun alussa julkaistiin singleraita Daydreaming, vain kaksi päivää ennen albumia. Raastavan kauneuden keskeltä nousee ehkä kiinnostavin Radioheadin piirre: yliluonnollinen outous ja sen yhtä aikaa suunnaton viehätys. Thom Yorken ääni hallitsee harvasanaisena, ilman ylimääräisiä tavuja. Toteutus tuo esiin tuttuja elementtejä klassikolta Kid A. Thomas Paul Andersonin ohjaama video tuo viimeisten sekuntien outron äänimaisemaan uutta jännitettä.

Kiireettömyys jatkuu raidalla Decks Dark, joka polkee perinteisempää rockpolkua. Falsettokuoron esiintulo ruosteisen kitarariffin vierelle on levyn upeimpia hetkiä. Hippiviritteinen Desert Island Disk trippaa kuin George Harrisonin 60-luvun tuomiset Kauko-Idästä. Ful Stop jumittelee nätin krautisti, ja pohjan päällä liikkuu monia ulottuvuuksia. Sumutorvimainen taajuus maalaa raidan alkupuolen utuunsa. Puolivälin jälkeen hypähdetään lähelle Hail To The Thiefin tunnelmia.

Tuottaja Nigel Godrich kuorruttaa Radioheadia vain vähän, mutta kerrostaa sitäkin huolellisemmin. Tunnelmaa avataan ja suljetaan musiikin tarpeiden mukaan. Godrich toimii valontuojana läpi albumin toteutuksen, yhtä lailla kokonaisuuden ja yksityiskohtien kautta. Hän ohjaa suvereenisti Radioheadin äänimaisemaa ja sen suuria tunteita.

A Moon Shaped Pool kykenee pysäyttämään kuulijansa samaan tapaan kuin kehutuimmat Radiohead-klassikot OK Computer ja Kid A. Musiikin suuruus välittyy sävellyksistä ja niiden vilpittömyydestä, ei niinkään äänen massasta. Irtonaisuus luo yhtä aikaa keveää ja vakavaa hengenmaisemaa. Tuossa tilassa oleminen ei välttämättä riehaannuta fyysisesti, mutta tilan vaikutus huumaa toista tietä. A Moon Shaped Pool yksinkertaisesti vetää puoleensa. Levyä kaipaa jo kun maaginen päätösraita True Love Waits alkaa.

* * *

A Moon Shaped Pool julkaistiin striiminä 8.5.2016. LP- ja CD-formaatit julkaistaan kesäkuussa. Spotify ei ole saanut albumia striimaukseen (tilanne 18.5.), toisin kuin esimerkiksi Apple Music ja Google Play. AMSP ylsi Suomen virallisen listan sijalle 3 (19/2016). Brittilistalla albumi otti ykkössijan.

Thom Yorke
Jonny Greenwood
Colin Greenwood
Ed O’Brien
Philip Selway
Tuottaja: Nigel Godrich

Lue lisää:
Clarke, Martin: Radiohead – Hysterical And Useless, 160 sivua. (Plexus, 2000).
Malins, Steve: Radiohead – Coming Up For Air, 92 sivua. (Virgin, 1997).
Randall, Mac: Exit Music – The Radiohead Story, 246 sivua. (Omnibus, uusittu painos 2004).
Reynolds, Simon: Bring The Noise – 20 Years Of Writing About Hip Rock And Hip-Hop, 428 sivua. (Faber And Faber, 2007).
Ross, Alex: Listen To This, 364 sivua. (Fourth Estate, 2010).

Radiohead kotisivu

Tuomas Pelttari

Radiohead: A Moon Shaped Pool (2016).

Radiohead: A Moon Shaped Pool (2016).