Strängen: Rock på svenska – aito loppuun asti

Rock på svenska (Wild Kingdom, 2018)

Strängen: Rock på Svenska (2018).Robert Dahlqvistin eli Strängenin albumi Rock på svenska ilmestyi syyskuun lopulla. Ikävä kyllä hän ei itse saanut pidellä levyään käsissään. Ruotsalainen muusikko kuoli tapaturmaisesti puolitoista vuotta aiemmin.

Tapasin Dahlqvistin kerran, Helsingissä vuonna 2000. The Hellacoptersiin juuri liittynyt kitaristi istui bändikaveriensa seurassa antamassa haastattelua, mutta ei puhunut paljon mitään. Sen sijaan hän hymyili lämpimästi koko ajan. Kun kysyin häneltä, onko hän mielestään tuonut The Hellacoptersiin jotakin uutta, hän vastasi yhdellä sanalla. ”En.”

Se ei ollut totta, mutta pidin vastauksesta silti. En tuntenut Dahlqvistia, mutta haluan ajatella, että juuri sellainen hän oli – ystävällinen, vaatimaton ja maanläheinen tyyppi. Myöhempinä vuosina haastattelin häntä vielä pari kertaa, ja ne keskustelut vahvistivat tuota vaikutelmaa.

Robert Dahlqvist.

Robert Dahlqvist.

Strings, kuten Dahlqvistia tuohon aikaan kutsuttiin, liittyi The Hellacoptersiin vuonna 1999. Uuden kokoonpanon ensimmäiset albumit High Visibility ja By The Grace Of God ovat skandinaavisen action rockin klassikoita. Strings pysyi bändissä jäähyväislevy Head Offiin saakka.

Dahlqvistin veri veti omille teille jo The Hellacoptersin aikaan. Hän perusti pääbändinsä sivuun Thunder Expressin, jonka laulaja-kitaristina hän levytti We Play For Pleasuren ja Republic Disgracen. Thunder Expressistä tuli Dundertåget, ruotsinkielinen rockbändi, joka julkaisi albumit Skaffa ny frisyr ja Dom feta åren är förbi.

– Englanniksi laulaminen ei tuntunut luonnolliselta, Dahlqvist perusteli Sueen tekemässäni haastattelussa vuonna 2013. – Sanoitukset tuntuvat todellisemmilta ja rehellisemmiltä, kun kirjoitan ne omalla kielelläni.

Laulukielen vaihto teki Dahlqvistin musiikista henkilökohtaisempaa, ja se johti sooloalbumin tekemiseen. Viisi vuotta sitten julkaistu Solo sisälsi sekä hiljaisia akustisia lauluja että säröisiä rockbiisejä.

Dahlqvist kertoi samassa haastattelussa, että The Hellacoptersin hajoamisesta oli alkanut rahan kannalta hankala aika. Hän oli työskennellyt tarpeen mukaan baarimikkona, kokkina Pohjois-Norjassa ja lastentarhassa. Hän puhui myös pitkän ihmissuhteen päättymisestä, juomisestaan ja siitä, että kävi pienen tyttärensä kanssa uimakoulussa. Hän kertoi elämästä niin kuin kertoo ihminen, joka ei halua esittää mitään roolia. Dahlqvist oli puhelimessa yhtä teeskentelemätön kuin biiseissäänkin.

Syksyllä 2016 Dahlqvist ryhtyi suunnittelemaan uutta albumia. Hän ja tuottaja Chips Kiesbye saivat biisit äänityskuntoon saman vuoden joulukuussa. Projekti kulki nimellä Strängen, joka oli ruotsinnos kitarankieliin viittaavasta taiteilijanimestä Strings.

Ensimmäiset studiosessiot pidettiin tammikuussa 2017. Neljä päivää kestäneissä äänityksissä oli mukana laulaja-kitaristi Dahlqvistin bändi, eli basisti Pontus Blom, kitaristi Edward Sensier ja rumpali Alexander Blom. Strängen oli samaan aikaan yhtye ja sooloprojekti. Uusi musiikki oli kaikessa yksinkertaisuudessaan rock pä svenska, rockia ruotsiksi.

Kahdeksan biisin mittainen Rock på svenska on rosoiseksi jätetty kitararocklevy, jolla AC/DC:n konstailemattomuus kohtaa skandinaavisen melankolian ja neilyoungmaisen haurauden. Rajuin kappale niin aiheeltaan kuin draiviltaan on Farsan söp ihäl sig, ja paljaimmillaan Dahlqvist on levyn viimeisessä kappaleessa, tyttärelle omistetussa Ingridissä. Tarttuvin on piinaavan tutulta kuulostava Banggatan. Aitouden ja vilpittömyyden vaikutelma on hyvin vahva kautta levyn.

Ensimmäisessä sessiossa taltioidut biisit olivat yhtä aikaa alku ja loppu. Pian äänitysten jälkeen Dahlqvist (s. 1976) sai epilepsiakohtauksen kylpyammeessa ja hukkui. Suruajan jälkeen Kiesbye ja bändi saivat hänen läheistensä siunauksen levytysten loppuun saattamiseksi. On helppo uskoa, että sitä Strängen olisi halunnut.

Kun Wild Kingdom julkaisi Rock pä svenskan, se meni Ruotsissa sekä fyysisten äänitteiden että vinyylilevyjen myyntilistan kärkeen.

Ari Väntänen
www.arivantanen.com

Strängen Facebook

Levyhyllyt
The Hellacopters

High Visibility (2000)
By The Grace Of God (2002)
Rock & Roll Is Dead (2005)
Head Off (2008)

Thunder Express
We Play For Pleasure (2004)
Republic Disgrace (2007)

Dundertåget
Skaffa ny frisyr (2009)
Dom feta åren är förbi (2010)

Robert Dahlqvist
Solo (2013)

Strängen
Rock på svenska (2018)

Lue lisää
Lilliestam, Lars: Svensk rock – musik, lyrik, historik, 463 sidor. Ejeby 1998.

Strängen: Rock på Svenska (2018).

Strängen: Rock på Svenska (2018).

Zero Nine: Intrigue – suomihevin huipulla

Intrigue (Megafon, 1986)

Zero Nine: Intrigue (1986).Minulla on muisto.

– Katselen luokan ikkunasta, kun keikkabussi pysähtyy koulun viereiselle torille ja bändi tulee ulos. Kiihkeä supina leviää luokassa. Kaikki tuijottavat hotellia kohti astelevia pitkätukkia ja kaljupäätä. Zero Nine! Opettaja vetää verhot kiinni, jotta huomaisimme hänet. Se harmittaa. Hän ja hänen polkuharmoninsa ja murtolukunsa.

Me olimme silloin kuudennella luokalla, ja Zero Ninen jäsenet olivat meille tähtiä. Eivätkä vain meille, hehän soittivat Suomen suosituimmassa hevirokkibändissä, myivät keikkoja loppuun, loistivat Suosikin Rankin Listalla ja olisivat pärjänneet ulkomaillakin, jos ja jos ja jos. Vuonna 1987 Zero Nine oli tiukka livebändi, jolla oli takanaan sopivasti maantietä.

Zero Nine oli yksi suomalaisen hevirockin edelläkävijöistä. Melkein koko 1980-luku oli sille yhtä nousukautta. Kuusamossa vuonna 1978 perustettu bändi julkaisi ensimmäisen singlensä vuonna 1980 ja teki heti pienen läpimurron: Zero Nine voitti television suositun Levyraadin Down the Line -biisillään. Ensialbumi Visions, Scenes And Dreams ennätti levykauppoihin tammikuussa 1982.

Sen jälkeen asioita tapahtui vauhdilla. Saman vuoden elokuussa bändi lähti Lontoon Kingsway Recorders -studioon tekemään levyä, jonka tuottajaksi oli saatu itse Ian Gillan. Deep Purplen laulajan satsaus jäi kuitenkin nimelliseksi, ja odotuksiin nähden vaisu Blank Verse (1982) julkaistiin vain Suomessa.
”Tuotin sen läheisestä pubista käsin. Käytännössä tuottajana toimi levyn äänittäjä [Paul Watkins]”, Gillan tunnusti myöhemmin Rockstop-ohjelman haastattelussa. ”Hyvä bändi se oli, minä vain… tajusin omat rajoitukseni tuottajana heti alussa, ja mieleeni tuli fraasi: ’Ilmoittakaa, kun olette valmiit, pubissa on puhelin.’”

Tähtäin pysyi ulkomailla. Kolmas Zero Nine -albumi Headline (1983) ilmestyi Suomen ohella Ruotsissa Tyfon Grammofon -levy-yhtiön kautta. Tukholmassa tehdyn levyn tuotti Börje ”The Boss” Forsberg, ruotsalainen metallimoguli, jonka poika Thomas Forsberg muistetaan Bathory-yhtyeen Quorthonina. Tyfon Grammofonista kehittyi sittemmin metallimerkki Black Mark.

– Kun tunti lopulta päättyy, me juoksemme keikkabussin luo. Rocktähtiä ei näy mailla halmeilla, mutta pelkkä ajatuskin siitä, että he ovat kaupungissa, on jännä. Ne tyypit Suosikin sivuilta! Bussin seinät on piirrelty täyteen nimiä ja kuvia. Mekin jätämme siihen omat jälkemme. Kaikilla kaksitoistavuotiailla on kultatussi taskussaan.

1980-luvun loppupuolella, liki kymmenen vuoden työnteon jälkeen, Zero Nine nousi suosionsa huipulle. Se johtui siitä, että se keksi etsiä ummehtuneisuuteen asti klassisen soundinsa tilalle jotakin raikkaampaa. Tuottaja T.T. Oksalan suuri signature-soundi sopi hevibändille, ja Zero Nine päivitti kitara- ja kosketinosastonsa ajanmukaisemmaksi. Samaan aikaan muuttui moni muukin asia. Bändi ryhtyi yhteistyöhön monikansallisen Virgin-yhtiön kanssa, ja neljäs albumi White Lines (1986) tuli myyntiin muuallakin Euroopassa. Zero Nine satsasi myös showpuoleen. Esiintymisasuja hankittiin, pöllölasit vaihdettiin tyylikkäämpiin ja hiirenväriset suomitukat värjättiin ja pöyhittiin 80-luvulle.

Sitten tultiin korkeimmalle huipulle. Vuoden 1986 Intrigue tehtiin White Linesin antamalla vauhdilla, ja siitä tuli Zero Ninen paras levy. Bändi soitti itsevarmasti ja innokkaasti, ja materiaali oli bändin uran vahvinta. Broadcast-bändistä ponnistaneiden Esa Kaartamon ja Edu Kettusen kanssa kirjoitetut sanoitukset olivat ilahduttavan kaukana hevikliseistä, ja niin oli myös Kettusen suunnittelema minimalistisen moderni levynkansi. Vuonna 1986 julkaistiin monta hienoa suomalaista rocklevyä, kuten Smackin Live Desire, Melrosen debyytti, The Nights Of Iguanan The Gift ja Peer Güntin Backseat, ja Intrigue oli osa tuota ryhmää.

Zero Nine oli myös rocktoimittajien suosiossa, mikä ei ollut hevibändille aivan itsestään selvää. Se johtui luultavasti siitä, että siitä puuttuivat vieraannuttavimmat hevielementit, kuten synkkä pullistelu. Lajityyppiin kuuluvat suuret tunteet olivat toki läsnä, mutta bondagehenkinen roolileikki ei ollut Zero Ninen juttu – se oli rock and roll -bändi hevikauden asetuksilla. Kepa Salmirinne lauloi käheän kiihkeästi oikeasta elämästä, eikä kukaan bändissä ottanut turhan totista roolia. Tv-dokumentissa bändin näki jopa laskettelemassa Kuusamon kotoisilla rinteillä.

Hetken verran kaikki tuntui olevan mahdollista. Zero Ninen keikkatahti kiihtyi entisestään, ja se teki näyttäviä Suomen-kiertueita Backslidersin ja Peer Güntin kanssa. Intriguen julkaisun aikaan se esiintyi Ruotsissa Råsundan jalkapallostadionilla Monsters of Rock -jättikonsertissa yhdessä Def Leppardin, Ozzy Osbournen ja The Scorpionsin kanssa. Huhuttiin, että kulisseissa neuvoteltiin merkittävistä sopimuksista. Mutta vaikka saumoja oli, ne eivät koskaan auenneet. Teosmainen balladi Intrigue, jota bändi ei koskaan soittanut keikoilla, oli erikoinen valinta videobiisiksi. Eikä se videokaan oikein toiminut.

Sitten ajat muuttuivat, ja momentum oli ohi. Kun Zero Ninen kuudes albumi Voodoo You (1988) ilmestyi, raskaan rockin kenttää hallitsivat jo uudet, nopeat, rankat ja nuoret metallibändit, ja heavy rock alkoi vaikuttaa konseptina vanhanaikaiselta. Pian sen jälkeen grungen ja alternative-kansakunnan nousu heikensi hard rock -bändien asemaa entisestään.

Zero Nine ei puskenut itseään väkisin esille. Keikkatahtiaan leppoistanut yhtye julkaisi seitsemännen pitkäsoittonsa Freakshown vasta vuonna 1996. Levy oli onnistunut, ja Zero Nine kiersi pohjoismaita AC/DC:n kanssa, mutta sitten oli taas hiljaista kuin heviosastolla. Bändi jatkoi toimintaansa siitä numeroa tekemättä, entistä periodimaisemmin. N.E. Files (2004) ja IX (2009) saivat positiivisia arvosteluja ja näkyivät albumilistallakin, mutta siinäpä se.

Zero Nine ei ole koskaan virallisesti lakannut olemasta. Jos on ollut oikein tarkkana, bändin on saattanut nähdä keikalla jossakin pohjoisessa vielä viime vuosinakin, mutta mitään sen suurempaa se ei tunnu tavoittelevan. Siksi Zero Ninestä puhutaan usein menneessä aikamuodossa.

Niin muistoista tavataan puhua.

– Lavalla oli Zero Nine. Se soitti ikärajattoman ilmaiskeikan yläasteella. Se oli ensimmäinen rockkonserttini, enkä minä unohda sitä koskaan. Savua, meteliä, valoja, värejä, musiikkia. Illalla keikkabussi ajoi ulos kaupungista, ja sillä oli meidän nimemme kyljissään.

Ari Väntänen
ww.arivantanen.com

Hae Zero Ninen 'Intrigue' kirjastosta!

Hae Zero Ninen ’Intrigue’ kirjastosta!

Hae Intrigue kirjastosta!
Esitäytetty Monihaku kohdistuu
aluekirjastoihin, ja
kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista!
Jos et löydä etsimääsi voit
kysyä kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt:
Visions, Scenes And Dreams (1982)
Blank Verse (1982)
Headline (1984)
White Lines (1985)
Intrigue (1986)
Voodoo You (1988)
Freakshow (1996)
N. E. Files (2004)
Eyes On The Rear-View Mirror (2006, kokoelma)
IX (2009)

Lue lisää:
Bukszpan, Daniel & Heikkeri, Lotta & Peltola, Miki (suom & toim.): Heavy Metal – raskaan musiikin pioneerit, jättiläiset ja kapinalliset, 336 sivua. Nemo 2010.
Nenonen, Kari: Heavy-rock. Viihdeviikarit 1986.

Zero Nine: Intrigue (1986).

Zero Nine: Intrigue (1986).