Haken: Affinity – juhlavan progressiivista 80-lukulaisuutta

Haken: Affinity (InsideOut Music, Century Music Media, 2016)

Haken: Affinity (2016).Brittiläinen Haken kulkee progetietään rohkeasti eteenpäin. Yhtyeen nelosalbumi Affinity on suorempi kokonaisuus kuin vuonna 2013 julkaistu edeltäjä, 70-lukulaiselta tuntuva The Mountain. Affinity on selkeästi 80-luvun estetiikkaa juhlistava kokonaisuus – runsaat koskettimet, läiskähtelevät rumpusoundit ja tietysti elämää suurempi tunne. Affinity onnistuu suoruudellaan valloittamaan itselleen uutta yleisöä.

Yhtyeen kitaristi Charles Griffiths kertoo levyn taustoista verkkofoorumilla Burning Shed:

–The 1970s was a golden age for prog music. In the past we’ve taken a lot from bands of that era, especially Gentle Giant, but this time, we’ve gone more towards the next decade for our inspiration. It means albums like 90125 from Yes, Toto IV and King Crimson’s Three of a Perfect Pair. We all love the sounds they used and we’ve incorporated some of that approach on Affinity.

Lontoolaisbändi on loihtinut taidokasta progea vuodesta 2007 lähtien. Jo ensialbumi Aquarius (2010) sai innokkaan vastaanoton. Promokuvien ja videoiden perusteella Haken-kuusikko vaikuttaa leppoisalta ryhmältä, joka ei ota itseään liian tosissaan. Totisuuden sijaan Hakenin jäsenet ovat innoissaan progemetallista. Nelosalbumi, myös nimellä HKN4 tunnettu kokonaisuus, jättää metallipainotukset hieman aiempaa vähemmälle. Affinityn ensimmäinen single Initiate julkaistiin maaliskuussa 2016.

Reiluun neljään minuuttiin tiivistetty alkusoittomainen biisi vaihtuu hyvin erilaiseen äänimaisemaan. Kolmosraita 1985 sukeltaa ehkä hieman kieli poskessa menneiden vuosikymmenten soundeihin. Kultainen 80-luku on isompi kehys, josta hypähdetään täysin huomaamatta hetkeksi vuosituhannen vaihteen pomppuhevin kitaramaneereihin. Korn ja Tool ovat yhtä lailla Hakenin lähteitä kuin progen kanadalainen sielunvelikokoonpano Saga. Kaikkine virikkeineen yhdeksänminuuttinen 1985 tuntuu puolta lyhyemmältä.

Yllätyksiä tarjoaa lisää nelosraita Lapse. Säkeistöjen välejä komistaa hämmästyttävän kuulaat sointukuviot – kuin suoraan Prefab Sproutin säveltäjän Paddy McAloonin mielenmaisemasta. Miten tähän yhdistyy esimerkiksi fuusiomainen kitarasooloilu? Kaikki toimii hienosti yhdessä Ross Jenningsin konstailemattoman kauniin laulun kanssa.

The Architect kumartaa Dream Theateriin päin. Haken tuo luotevasti rinnan esimerkiksi harpun ja pikametallisävyjä. Albumin pääteokseksi ponnisteleva kunnianhimoinen eepos jää Affinityn mitassa hivenen kulkevampien biisien jalkoihin. Single Earthrise valloittaa tilan niin kuin progebändin juhlavuus vain voi.

HKN4:n maisemia laventaa edelleen Red Giant. Alkuun lähes väliraidalta tuntuvan teoksen äänimaailma on taidokas. Toimii hienosti myös kuulokkeilla. Metallisävyisempi The Endless Knot on superkulkevaa virtuositeettia – ilman liikaa kikkailua tai sormiharjoitusta. Bound By Gravityn rauhallisuus korostaa Hakenin kykyä luoda varsin perinteisistä aineksista uskottava rock-anthem. Loppupuolella soitetaan tunnelmat kerrostuvat. Kuulaan haikeita kelloja, outron progetatsia. Herkistytään. Sitten kaikki on ohi.

* * *

Haken kulkee yhä odottamattomia musiikillisia polkuja ja kiertoteitä pitkin. Musiikin painotuksen siirtymää tekee mieli verrata Rushin kehitykseen 1980-luvulla. Synat laajensivat myös kanadalaistrion levytysten sfäärejä yllättävän paljon. Hakenin avaus 80-luvun progen suuntaan onnistuu hienosti. Edellä mainittujen esikuvien lisäksi Affinity voi iskeä esimerkiksi tanskalaisbändi Mew’n tai suomalaisen The Postin faneille.

Ross Jennings – laulu
Diego Tejeida – kosketinsoittimet, sound design
Richard Henshall – kitara
Charlie Griffiths – kitara
Conner Green – bassokitara
Ray Hearne – rummut

Einar Solberg – laulu ‘The Architect’
Pete Rinaldi – akustinen kitara ‘Bound By Gravity’

Affinity julkaistiin CD- ja 2LP-painoksina sekä striiminä. Laajennettu 2CD sisältää albumin raidat instrumentaaliversioina. Albumi nousi Suomen virallisen listan sijalle 23, Vko 18/2016. Alkuvuodesta 2017 julkaistiin Hakenin kahden ensimmäisen albumin laajennetut uusintapainokset. Kysy levyjä kotikirjastostasi.

Levyhyllyt:
Aquarius (2010, 2CD uusintapainos 2017)
Visions (2011, 2CD uusintapainos 2017)
The Mountain (2013)
Affinity (2016)

Lue lisää:
Haken kotisivu
I
nsideOut Music kotisivu

Haken: Affinity (2016).

Haken: Affinity (2016).

Salaliitto: Melankolia – varmaotteinen indievyöry jatkuu

Salaliitto: Melankolia (Plastic Passion, 2017)

Salaliitto: Melankolia (2017).Turkulaisen Plastic Passionin työ suomalaisen rockin julkaisijana vain komistuu. Pienkustantajan arvo kasvoi entisestään kun indienelikko Salaliitto sai ulos toisen levynsä helmikuussa 2017. Melankolia on jatkoa bändin debyytille Salaliitto. Ensimmäisen albumin lailla synkkäsävyisen kanteen pakattu Melankolia huokuu tuttua dekkarimaista tunnelmaa.

Mitä Salaliiton takana on? Raitojen mutkattomuus kuvastaa loppuun asti työstettyä sävellystyötä. Ammattitaidon ääressä on hienoa heittäytyä avoimeen musiikkimaisemaan, jossa kautta albumin väräjävä omintakeinen pahaenteisyys sekoittuu optimismiin.

Bändin professionaali ote on tärkeä elementti, mutta vielä tärkeämpää on karisma. Kitaristi-laulaja Ossi Alisaaren läsnäolo vetää puoleensa. Laulajana hän on sekä easy-going että totinen, muttei paasaa eikä vaivaannuta. Paikoin lähes alleviivaavan loppusointuiset riimit istuvat kokonaisuuteen hyvin. Alisaarta uskoo.

Salaliitto: Raine Hynninen (vas.), Mikko Saaristo, Ossi Alisaari ja Timo Kuismanen. Kuva: Sari Markus.

Salaliitto: Raine Hynninen (vas.), Mikko Saaristo, Ossi Alisaari ja Timo Kuismanen. Kuva: Sari Markus.

Salaliitto toimii suomalaisen americanatrippailun ytimessä. Tummuuden tilat tulevat esiin aiempaa tuotantoa automaattisemmin. Soundi on aikuisen täyteläinen, vailla vertailutarvetta. Vaikutteet toki ovat olemassa. mutta heijasteet esikuvista palvelevat kuuntelukokemusta. Nelikkoa tuntuu johdattavan aivan erityinen bändi-DNA. Sitä annostellaan meille salavihkaisen maltillisesti.

Raine Hynnisen paksu, väräjävä bassosoundi ohjaa videoraitaa Korpit.

Nimiraita Melankolian säkeistöissä liikutaan erityisellä jännitteellä. Mustaa uhkuva meno vaihtuu kertosäkeistössä leveisiin sointuihin, joilla jännite purkautuu. Valssi Musta risti jamittaa kohti särökitaraista väliosaa. Helpontuntuiset osaset ovat yhdessä jotain hämmästyttävää. Kuulaan poppaava Harmaa aaltoilee polttamisen ja juomisen avulla tylsyyttä vastaan. Kitaristit Timo Kuismanen ja Alisaari taitavat mestarillisen svengin.

Lisää täydellisyyttä seuraa ennen A-puolen loppua. Ollaan nuorii on mykistävää muisteloa, melko lähellä esimerkiksi Dingon koskettavimpia tekstejä:

– Seisotaan pihalla, poltetaan tupakat
ja katsellaan kuinka pommikoneet lentää 
Naapurikaupunkiin, jossa me tavattiin
Kohta sitäkään paikkaa ei oo enää.
Ollaan nuorii 
Meill’ on aikaa
Kun soitto soi ja laulu raikaa.

– Tänä yönä astutaan laivaan
Tänä yönä lähdetään matkalle kauas pohjoiseen.
Tänä yönä astutaan laivaan
Tänä yönä lähdetään matkalle maahan sohjoiseen.

Lopun istrumentaalikierrossa loihditaan lisäväriä kosketinsoitinten maalailulla. Popmaisen levypuoliskon jälkeen seuraa mietteliäämpi B-puoli. Unennäkijän tiivistetty paine tuottaa hypnoottisen driven. Arpeggiot eivät ole mahtua biisikehikkoon. Säkeistöjen välissä ilmaa halkovat makeat voimasoinnut. Tempon hetkellinen puolittaminen vain korostaa tunnelmaa. Hiipivä majesteetillisuus pukee Salaliittoa täydellisesti.

Pinkfloydmaista raukeutta niistelevä Säärintamien rajalle hidastaa tahtia. Psykedelian verho laskeutuu ylle, ja läpikuultavaan kuosiin on kirjailtu merkintöjä kuten Atom Heart Mother. Rumpali Mikko Saariston elkeet tuntuvat olevan paikoin aivan Nick Masonin tavaramerkistöä. Toiseksi viimeinen raita Lamia jatkaa 70-lukulaista savun leijuttamista. Kiihkeä väliosa potkii kuin Pelle Miljoona Oy:n klassikko Moottoritie on kuuma. Ehkä Lamia viittaa myös alkuperäiseen Genesis-riffiin? Antipako rauhoittaa pistepirkkomaisen vinkeällä otteella. Lähes iskelmänkaltainen klangi valtaa tilan. Pienen tauon jälkeen lopetusbiisi starttaa vielä pitkään neilyoungmaiseen outroon. Kitarat seikkailevat taustalla kiertävän valituksen keskellä. B-puolen keskimmäiset raidat mallintavat hienosti rockpsykedeliaa vuonna 2017.

Jos et ole kokenut kahta Salaliitto-albumia, sinulla on edessä paljon mihin syventyä. Salaliitto yltää vaivatta suomalaisen classic rockin ytimeen – ja maailma olisi paljon parempi paikka jos tällaista musiikkia tehtäisiin enemmän. Melankolia on yksi vuoden 2017 parhaista rocklevyistä. Sen kanssa elämä tuntuu täydemmältä.

Raine Hynninen – bassokitara
Mikko Saaristo – rummut, lyömäsoittimet
Timo Kuismanen – kitara, kosketinsoittimet
Ossi Alisaari – laulu, kitara, lyömäsoittimet
Äänitys: Pekka Alisaari & Timo Kuismanen.

Melankolia julkaistiin ennakkotilaajille 11.2. alkaen. LP ja striimi saavat virallisen julkaisunsa 24.2. Reilua vuotta aiemmin julkaistu debyyttialbumi on saanut hienoa jatkoa.

Tuomas Pelttari

Levyhyllyt:
Salaliitto: Salaliitto (LP, striimi. Plastic Passion, 2015).
Melankolia (LP, striimi. 2017).

Lue lisää:
Salaliitto Facebook
SoundCloud
BandCamp
Plastic Passion

Salaliitto: Melankolia (2017).

Salaliitto: Melankolia (2017).

Rush: Snakes & Arrows – ilmeikkään itseluottamuksen paluu

Rush: Snakes & Arrows (Atlantic Records, 2007)

Rush: Snakes & Arrows (2007).Vaikeista olosuhteista voi ponnistaa uuteen alkuun. Kanadalaisen rocktrio Rushin rumpali ja tekstintekijä Neil Peart menetti tyttärensä auto-onnettomuudessa vuonna 1997. Alle vuoden surutyön jälkeen Peartin vaimo kuoli syöpään. Apuna toimi aika, jota Peart kulutti moottoripyörän selässä. Maisemien ja elämäntilanteen muutoksista kehkeytyi kirja Ghost Rider – taipaleita toipumisen tiellä.

Ajan myötä Peartin ajatukset kiertyivät takaisin musiikkiin. Rushin paluulevy Vapor Trails (2002) nosti esiin sisuuntuneen, jopa kiukkuisen ydintrion. Etelä-Amerikan kiertueella koettu ylitsevuotava Rush-palvonta innosti varmasti eteenpäin. Keikkakunto dokumentoitiin legendaariselle livelevylle Rush In Rio, setissä mukana myös biisi Ghost Rider. Viisi vuotta Vapor Trailsin jälkeen bändi oli muovautunut yhä yhtenäisemääksi myös studiossa. Snakes & Arrows oli merkittävä askel Rushin albumiklassikkojen ketjuun.

Uutta ilmavuutta uhkuva singleraita Far Cry aloittaa albumin. Hieman 2112-potkua muistuttava intron iskusarja askeltaa komeasti. Tiivistunnelmainen promovideo tuntuu jäävän musiikin jalkoihin.

Yksi albumin avainteoksista on korvia hivelevä sävellys Armor And Sword. Intron riffittelystä ja akustisesta kitaran varassa kulkevasta säkeistöstä edetään mitä ilmavimpaan “kertosäkeeseen”, jossa ei ole juuri mitään hyräiltävää. Mutta tilan ja avaruuden tunne on valtava.

Workin’ Them Angels edustaa möhkälemäisempää Rushia. Biisi kasvaa useampien kuuntelujen myötä, ja massiivisetkin riffinlohkareet liikkuvat ketterästi. Tummuutta uhkuva Spindrift levittää laajakankaalle pahaenteistä kuvaa. Biisinrakentelussa on jälleen kerran riittävästi malttia. Myös The Way The Wind Blows sisältää nautittavan pakotonta muusikkoutta.

Instrumentaaliraidat The Main Monkey Business, Hope ja Malignant Narcissism tekevät kokonaisuudelle hyvää. TMMB on erityisen dynaaminen kuljettelu. Lifeson ansaitsee kehut Dave Lindholmin mieleen tuovasta sooloraidasta Hope. Kekseliään yksinkertaisesti keinuva Faithless nousee tasolta toiselle säkeistöjen välissä. Itsevarman oloinen kertosäe on biisin rauhallisin aines. Time Machine 2011-kiertueella setissä mukana biisi uskoo vahvasti rakkauteen.

– I don’t have faith in faith
I don’t believe in belief
You can call me faithless.
But I still cling to hope
And I believe in love
And that’s faith enough for me.

Rush-albumien kanssa on hyvä viettää aikaa rauhassa. Myös pitkähkö Snakes & Arrows palkitsee sävyjä pohtivan kuulijan. Tasoja on enemmän kuin aluksi huomaa. Tuottaja Nick Raskulineczin kanssa musiikillinen käänne kohti optimismia onnistui. Snakes & Arrows kääntyi yhdeksi Rushin ilmeikkäimmistä teoksista.

Keväällä 2007 ilmestynyt Snakes & Arrows julkaistiin CD- ja 2LP-painoksina. Kahden levyn Music Video Interactive- eli MVI-painos sisältää DVD:n, jolta löytyy myös albumin stereo- ja 5.1-monikanavamiksaukset. 2LP-uusintajulkaisu ilmestyi vuonna 2016.

Suomalaisille Rush-faneille Snakes & Arrowsin jälkeinen aika oli täyttymys aivan erityisellä tavalla, sillä lokakuussa 2007 Lee, Lifeson ja Peart saapuivat ensimmäistä kertaa keikalle Helsinkiin. Kiertueelta julkaistiin Rotterdamissa taltioitu pätevä livetupla Snakes & Arrows Live. Rush on vieraillut Suomessa kahdesti myöhemminkin. Trion albumitarina jatkui vuonna 2012 julkaistulla levyllä Clockwork Angels, sekin Raskulineczin kanssa tuotettu kokonaisuus.

Tuomas Pelttari

Levyhyllyt:
Rushin studio- ja livealbumit
Rush (1974),
Fly By Night (1975)
Caress Of Steel (1975)
2112 (1976)
All The World’s A Stage (1976)
A Farewell To Kings (1977)
Hemispheres (1978)
Permanent Waves (1980)
Moving Pictures (1981)
Exit… Stage Left (1981)
Signals (1982)
Grace Under Pressure (1984)
Power Windows (1985)
Hold Your Fire (1987)
A Show Of Hands (1989)
Presto (1989)
Roll The Bones (1991)
Counterparts (1993)
Test For Echo (1996)
Different Stages (1998)
Vapor Trails (2002)
Rush In Rio (2003)
Feedback (2004)
Snakes & Arrows (2007)
Snakes & Arrows Live (2008)
Working Men (2009)
Time Machine 2011 – Live In Cleveland (2011)
Clockwork Angels (2012)
Clockwork Angels Tour (2013)
Rush R40 (2014)
R40 Live (2015)

Lue lisää:
Rushista voi lukea kirjoja englanninkielen lisäksi myös suomeksi. Asko Alasen kääntämät teokset ovat mieluista luettavaa Rushin ystäville. Toimitus suosittelee lämpimästi sekä bändihistoriikkia Rush – 30 vuotta huipulla sekä Neil Peartin sielunelämää avaavaa matkakirjaa Ghost Rider.

Banasiewicz
, Bill: Rush Visions – The Official Biography, 96 sivua. (Omnibus, 1988).
Bergamini, Joe: Taking Center Stage – A Lifetime Of Live Performance, 208 sivua. (Hudson Music, 2012).
Berti, Jim & Bowmann, Durrell (toim.): Rush And Philosophy – Heart And Mind United, 321 sivua. (Open Court, 2011).
Collins, Jon: Chemist(r)y, 288 sivua. (Helter Skelter, 2005).
Peart, Neil (Asko Alanen, kääntäjä): Ghost rider – taipaleita toipumisen tiellä, 476 sivua. (Paasilinna, 2012).
Popoff, Martin (Asko Alanen, kääntäjä): Rush – 30 vuotta huipulla, 320 sivua. (Paasilinna, 2013).
Popoff, Martin: Rush – The Illustrated History, 196 sivua. (Omnibus, 2013).
Telleria, Robert: Rush – Merely Players, 396 sivua. (Quarry Press, 2002).

Katso DVD/Blu-ray:
RushR40, 6 Blu-ray-levyä tai 10 DVD-levyä. (Eagle Rock Entertainment, 2014). Runsaasti kuvitettu kirjamallinen kansio, jossa bändin livehistoriaa vuodesta 1974 lähtien.
Smith, Martin R., ohjaaja: Rush – 2112 & Moving Pictures, 112 min. (Eagle Rock Entertainment, 2010).

Rush kotisivu

Rush: Snakes & Arrows (2007).

Rush: Snakes & Arrows (2007).

Rush: 2112 – kuilun reunalta kontrolliin

Rush: 2112 (Mercury, 1976)

Rush: 2112 (1976).Kanadalainen rocktrio Rush oli vakavan paikan edessä 70-luvun puolivälissä. Bändi oli saanut levytyssopimuksen, teki levyjä ja kiertueita tiiviiseen tahtiin. Syksyllä 1975 julkaistu kolmosalbumi Caress Of Steelin hämyisä hard rockin ja progen yhdistelmä tuntui osin inspiroituneelta, osin ei. Jotain tuntui puuttuvan. Tämä huomattiin myös levy-yhtiössä. Jos Rush jäisi diskomusiikin ja punk rockin huumassa vain pienen yleisön kulttibändiksi, niin levytyssopimus olisi mennyttä.

Paineen alla vokalisti/basisti Geddy Lee, kitaristi Alex Lifeson ja rumpali Neil Peart pystyivät kuitenkin luomaan inspiroivaa musiikkia. Jotain, jolla erottua 1970-luvun hard rockin keskeltä. Rushin suurimpia valtteja eivät olleet machismo tai iskevät hittibiisit. Esimerkiksi Blue Öyster Cultin ja Kissin viehätys oli jossain muualla. Rushin esikuvana olleen Led Zeppelinin vaikutuksen vähetessä trion voimavaraksi kääntyi albumimitta, jonka kautta musiikilliset ideat ja Peartin kirjoittamat korkealla liihottavat tarinat pääsivät reilusti esiin.

Vuonna -76 Rush oli jo kova ja kouliintunut livebändi. Myös seitsenosainen 2112 toimi lavalla erinoimaisesti. Svengi on kertakaikkisen kiihkeä. Singleksi lohkaistu The Temples Of Syrinx seuraa nopeatempoisella taltioinnilla hieman neljän minuutin jälkeen.

Yli 20-minuuttinen 2112 sijoittuu tulevaisuuden maailmaan, jossa luova musiikinteko on harvojen etuoikeus. Kansalainen löytää kätketyn instrumentin, oppii soittamaan ja yrittää saada musiikin voimaa läpi tiukan hallinnon. Löytäjän opintietä mukaillen Rush maallisti sointiaan jopa kitaran virittämiseen. Eepoksen instrumentaalijakso Discovery tuntuu irvailevan luontoäänineen Yes-klassikolle Close To The Edge, joka oli myös levypuoliskon mittainen sävelteos. Myös The Whon ja kitaristi Pete Townshendin vaikutus paistaa läpi miellyttävästi. Kymmenen minuutin jälkeen lähtevä Presentation jytää tosissaan. Ultradynaaminen Grande Finale on aina vaikuttava. Lopun statement on tehokas:

Attention all planets of The Solar Federation – we have assumed control!

B-puolen avaava A Passage To Bangkok maistuu hitiltä. Vähemmän tunnettu täysosuma The Twilight Zone on tervetullut jäähdyttely. Monentasoisen rytmittelyn sovitus on suorastaan juhlava. Kolmeminuuttisen loppupuolella kuiskatut säkeistöt toimivat tyylikkäänä yksityiskohtana. Lessons rokkaa akustisen kitaran kanssa lähes letkeästi, kunnes jumivaihde lisää tiheyttä. Toiseksi viimeinen Tears on yksi puhdistavimmista Rush-raidoista, jostain Moody Bluesin ja King Crimsonin mellotronitunnelmien välimaastosta.

2112 on yhä moderni rocklevy. Se sisältää vankkaa 70-luvun soundimaailmaa ja jytätunnelmaa, ja on sykähdyttävän innovatiivinen. Se toi Rushille ensimmäistä kertaa toimivan konseptin areenarockin ytimeen myös levyllä. Harppaus eteenpäin oli huomattava. 2112 oli myös hartaasti odotettu kaupallinen menestys.

Kävi niin, että vuosi -76 lopulta pelasti Rushin. Sen ymmärtää myös luomistyön kautta, sillä levyltä voi edelleen tunnistaa rajattoman uskon musiikkiin ja bändin kykyihin. 2112 toi paitsi lisää faneja, myös itseluottamusta. Ja se kuulosti kivan sijaan mahtavalta.

Geddy Lee – bassokitara, laulu
Alex Lifeson – kitara
Neil Peart – rummut, lyömäsoittimet
Tuottajat: Rush & Terry Brown

2112 julkaistiin alun perin gatefold-kantisena LP-levynä vuonna 1976. Remasteroitu CD julkaistiin 1997. Albumi on mukana Rush-boksilla Sector 1 (2011). Kahden levyn Deluxe Edition Five Point One (2012) sisältää CD:n lisäksi DVD- tai Blu-ray-levyn monikanavamiksauksineen. Laajin juhlajulkaisu 40th Anniversary Super Deluxe (2016) sisältää liveraitojen lisäksi taidokkaita coverversioita, mukana esimerkiksi Alice In Chains (Tears) ja Steven Wilson (The Twilight Zone). 40-vuotisjuhlaan tuotettiin myös uusi 3LP-painos. Uusintapainoksilla on ollut mukana myös kansitaiteilja Hugh Syme. Alkuperäinen futuristista tunnelmaa sykkivä kansikuva on vaihdettu uuteen.

Rushin seuraava julkaisu oli syksyllä -76 ilmestynyt livetupla. Juhlavasti kuvitettuihin kansiin pakattu All The World’s A Stage sisältää parhaimmistoa kolmelta ensimmäiseltä studioalbumilta, mukana myös maukkaat 2112 ja Something For Nothing. Rushin progempi vaihde alkoi vuotta myöhemmin levyllä A Farewell To Kings.

Tuomas Pelttari

Levyhyllyt:
Rush (1974),
Fly By Night (1975)
Caress Of Steel (1975)
2112 (1976)
All The World’s A Stage (1976)
A Farewell To Kings (1977)
Hemispheres (1978)
Permanent Waves (1980)
Moving Pictures (1981)
Exit… Stage Left (1981)
Signals (1982)
Grace Under Pressure (1984)
Power Windows (1985)
Hold Your Fire (1987)
A Show Of Hands (1989)
Presto (1989)
Roll The Bones (1991)
Counterparts (1993)
Test For Echo (1996)
Different Stages (1998)
Vapor Trails (2002)
Rush In Rio (2003)
Feedback (2004)
Snakes & Arrows (2007)
Snakes & Arrows Live (2008)
Working Men (2009)
Time Machine 2011 – Live In Cleveland (2011)
Clockwork Angels (2012)
Clockwork Angels Tour (2013)
Rush R40 (2014)
R40 Live (2015)

Lue lisää:
Banasiewicz
, Bill: Rush Visions – The Official Biography, 96 sivua. (Omnibus, 1988).
Bergamini, Joe: Taking Center Stage – A Lifetime Of Live Performance, 208 sivua. (Hudson Music, 2012).
Berti, Jim & Bowmann, Durrell (toim.): Rush And Philosophy – Heart And Mind United, 321 sivua. (Open Court, 2011).
Collins, Jon: Chemist(r)y, 288 sivua. (Helter Skelter, 2005).
Popoff, Martin (Asko Alanen, kääntäjä): Rush – 30 vuotta huipulla, 320 sivua. (Paasilinna, 2013).
Popoff, Martin: Rush – The Illustrated History, 196 sivua. (Omnibus, 2013).
Rush: Sector 1 – Rush to All The World’s A Stage, 5CD + DVD-A. (Island Def Jam Music Group, 2011). Sisältää 32-sivuisen tekstiliitteen.
Telleria, Robert: Rush – Merely Players, 396 sivua. (Quarry Press, 2002).

Katso DVD/Blu-ray:
Rush: R40, 6 Blu-ray-levyä tai 10 DVD-levyä. (Eagle Rock Entertainment, 2014). Runsaasti kuvitettu kirjamallinen kansio, jossa bändin livehistoriaa vuodesta 1974 lähtien.
Smith, Martin R., ohjaaja: Rush – 2112 & Moving Pictures, 112 min. (Eagle Rock Entertainment, 2010).

Rush kotisivu