Dream Theater: Dream Theater – progemetallia rennomman kautta

Dream Theater: Dream Theater (Roadrunner, 2013)

Dream Theater: Dream Theater (2013).1980-luvulla perustuksiaan luonut yhdysvaltalainen progemetalliyhtye Dream Theater kasvoi jo 90-luvulla yhdeksi maailman innovatiivisimmista rockbändeistä. Vuonna 1992 julkaistu klassikkoalbumi Images And Words on yksi progen suurteoksista. Historiaan ovat jääneet myös Metropolis Pt 2: Scenes From A Memory ja Six Degrees Of Inner Turbulence (2002). Yhtyeen kahdestoista albumi Dream Theater nosti esiin totuttua kompaktimpia rakenteita.

Vuoteen 2013 mennessä yhtye oli päässyt huomattavan askeleen eteenpäin. 2010 sattunut rumpali Mike Portnoyn ero oli jo mennyttä aikaa. Edeltävällä albumilla aloittanut rumpali Mike Mangini osoittautui oikeaksi valinnaksi. Jos A Dramatic Turn Of Events tuntuu ilmaisultaan osin kireältä, niin kaksi vuotta myöhemmin julkaistu Dream Theater on toista maata – täynnä musiikillista riemukkuutta. Virtuoosimaiset muusikot John Petrucci, Jordan Rudess, John Myung ja Mangini sekä vokalisti James LaBrie tuntuvat iloitsevan progestaan.

Aiempaa lämpimämpään tunnelmaan vaikuttaa kitaristi John Petruccin keskittynyt sävellystyö. Petruccin säveltämä ja tuottama albumi tuntuu varsin biisiorientoituneelta, vaikka raidat nivahtavat helposti yli kuuden minuutin mittaan. Traumanjälkeistä stressihäiriötä (PTSD) käsittelevä The Enemy Inside on mitä edustavinta Dream Theateria, kantava ja haastava sävellys. The Looking Glass kiitää samaan tyyliin kuin 80-luvun alun Rush. Single käy loistokkaasta tribuutista kanadalaistrion hiteille Limelight ja Freewill.

Rushin ystäviä miellyttänee myös Surrender To Reason. Riffittely tekee sopivasti tilaa LaBrien äänelle. Ilmavuutta lisää tuotannon lähes kuorrutuksenomainen eteeriys. Kuulijan haastavia rytmityksiä seuraa mielellään kun kaikki elementit kilvoittelevat tasapainossa. Ikään kuin alleviivaten rauhan ja tilan tärkeyttä Along For The Ride nostaa tunnelmaa kohti loppua.

Muun biisimateriaalin tapaan albumin päättävä eepos Illumination Theory rytmittyy tyylikkäästi. Reiluun 22 minuuttiin sisältyy runsaasti elementtejä, jotka ovat parasta DT:tä: harkittu biisinrakentaminen, metallinen rock, uskaltava progeiloittelu ja kaiken ympäröimä mahtipontisuus. Kokemus on elähdyttävä.

James LaBrie – laulu
John Petrucci – kitara, taustalaulu
Jordan Rudess – kosketinsoittimet
John Myung – bassokitara
Mike Mangini – rummut, lyömäsoittimet
Tuottaja: John Petrucci

Dream Theater julkaistiin CD- ja 2LP-painoksina. Laajennettu CD-painos sisältää DVD-A-levyn, jolta löytyy albumin 5.1-miksaus. Dream Theater menestyi hyvin Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Albumi nousi Suomen virallisen listan sijalle 2 (vko 39/2013). Dream Theaterin menestystarina jatkui tupla-albumilla The Astonishing (2016).

Levyhyllyt:
When Dream And Day Unite (1989)
Images And Words (1992)
Awake (1994)
Falling Into Infinity (1997)
Metropolis Pt. 2: Scenes From A Memory (1999)
Six Degrees Of Inner Turbulence (2002)
Train Of Thought (2003)
Octavarium (2005)
Systematic Chaos (2007)
Black Clouds & Silver Linings (2009)
A Dramatic Turn Of Events (2011)
Dream Theater (2013)
The Astonishing (2016)

Lue lisää:
Dream Theater kotisivu
Wilson
, Rich: Lifting Shadows – The Authorized Biography Of Dream Theater, 352 sivua. (Rocket 88, 2013).

Tuomas Pelttari

Dream Theater: Dream Theater (2013).

Dream Theater: Dream Theater (2013).

Marillion: Seasons End – uusi ääni, uusi alku

Marillion: Seasons End (EMI, 1989)

Marillion: Seasons End (1989).Brittiprogella meni 80-luvulla paremmin kuin ehkä muistammekaan. Hieman odotusten vastaisesti neo-progen johtotähti Marillion saavutti kotimaassaan jopa listaykkösen paikan nelosalbumilla Misplaced Childhood, puhumattakaan lukuisista sinkkuhiteistä. Yhtyeen setämäinen vokalisti Fish oli Music Televisionin myötä tuttu kasvo monille – niillekin, jotka eivät progesta niin välittäneet.

70-luvun lopulla perustettu viisikko vavahti uuden tilanteen äärellä vuonna 1988. Hittien, raskaiden kiertueiden ja livetuplan jälkimainingeissa Fish jätti jo kansainvälistäkin huomiota saaneen kokoonpanon. Karismaattinen tarinankertoja päätti lähteä soolouralle. Mitä viidennestä Marillion-albumista tulisi?

Marillion jatkoi Fishin eron jälkeen rivakasti eteenpäin. Uutena vokalistina aloitti Steve Hogarth. Seasons Endin tuottaja Nick Davis rohkeni nostaa Hogarthin reilusti esiin, ja loihti albumille aiemmasta eroavan värimaailman. Hogarth loi Marillioniin oman kiistämättömän ulottuvuutensa. Hänestä tuli välitön osa bändisoundia. Isosta käänteestä huolimatta Marillion oli edelleen vireästi toimiva bändi, jolla oli sekä biisejä että ajatuksia tulevasta. Aiempien albumien kaltaisten konseptien puutteessa sanoittajaksi tuli apuun John Helmer.

On tietysti vaikeaa lähteä liidaamaan tunnetun bändin soundia, ja viedä musiikkia eteenpäin. Hogarth jää toiseksi Fishille riipaisevan arvaamattomassa pisteliäisyydessä, mutta voittaa kuulaan antaumuksellisella suoruudella. The Uninvited Guest on mutkaton esimerkki uudesta Marillionista.

Albumin A-puolen pitkä aloitus The King Of Sunset Town viillettää mahtipontisesti eteenpäin, aivan kuin mitään vokalistikriisiä ei olisi ollutkaan. Hogarthin rinnalla nelikko Steve Rothery, Ian Mosley, Pete Trewavas ja Mark Kelly iskee antaumuksella. Marillion suoriutuu vaikeuksitta peribrittiläisen progetyöstön ääressä läpi komean sävellyksen – säästelemättä tiettyjä Genesis-kaikuja 70-luvun loppupuolelta. Bändi tuntuu musiikillisesti ilmiselvän voimaantuneelta. Aiempien albumien tapaan Seasons End sisältää myös hittimateriaalia. Yksi helmistä on Easter.

Loppua kohti Seasons End kärsii lievästä yliyrittämisestä. After Me osoittaa, että tunnelman kehittelyyn jäi kasvuvaraa. Pienine puutteineenkin Seasons End puhuttelee silkassa vilpittömyydessään. Berlin esittelee mainion outron, häivähdyksen tulevasta vapautuneisuudesta. Ehkä yhtye mietti hetkittäin jo seuraavaa albumia Holidays In Eden, josta tuli popmaisempi kokonaisuus. Joka tapauksessa monta Marillion-klassikkoa oli vielä kirjoittamatta.

Steve Hogarth – laulu
Steve Rothery – kitara
Mark Kelly – kosketinsoittimet
Mark Trewavas – bassokitara
Ian Mosley – rummut
Tuottaja: Nick Davis

Kirjastosta kannattaa kysyä Seasons Endin remasteroitua laitosta vuodelta 1998. Normipainoksen vihkossa on mukana bändin jäsenten muisteluita. Laajennettu 2CD-painos sisältää lisäksi varhaisia demonauhoituksia.

Levyhyllyt:
Marillion | Fish-kausi
Script For A Jester’s Tear (1983)
Fugazi (1984)
Misplaced Childhood (1985)
Clutching At Straws (1987)
Marillion | Steve Hogarth -kausi
Seasons End (1989)
Holidays In Eden (1991)
Brave (1994)
Afraid Of Sunlight (1995)
This Strange Engine (1997)
Radiation (1998)
Marillion.com (1999)
Anoraknophobia (2001)
Marbles (2004)
Somewhere Else (2007)
Happiness Is The Road (2008)
Less Is More (2009)
Sounds That Can’t Be Made (2012)
Fuck Everyone And Run (F E A R) (2016)

Lue lisää:
Collins, Jon: Marillion – Separated Out… Redux, 381 sivua. (Foruli, 2012).
Marillion: Seasons End, 2CD + 24-sivuinen liitevihko.
Romano, Will: Mountains That Came Out Of The Sky – The Illustrated History Of Prog Rock, 246 sivua. (Backbeat Books, 2010).

Katso DVD:
Marillion: From Stoke Row To Ipanema – A Year In The Life – June 89 to July 90, 183. min. (EMI, 2003).
Marillion: The EMI Singles Collection, 90 min. (EMI, 2002).

Tuomas Pelttari

Marillion: Seasons End (1989).

Marillion: Seasons End (1989).