Bloc Party: Hymns – sielua ja kiireettömyyttä

Bloc Party: Hymns (Infectious, BMG, 2016)

Bloc Party: HymnsBrittiläisen indie rockin yksi tunnetuimmista yhtyeistä palasi viidennellä albumilla uudistuneena. Vuonna 2016 Kele Okereken johtama Bloc Party keskittyy houkuttelemaan kuulijaa aiempaa vaihtuvammin keinoin. Kiihkeän timmin toiminta-indien sijaan Hymns pikemminkin viettelee kuin tempaa mukaansa.

Albumin alkuhetkiä tahdittaa veikeä takauma New Orderin hitistä Blue Monday. Tutunoloinen bassorumpukuvio jää kuitenkin taakse nopeasti. The Love Within jatkuu ja vallan saa lähes huvittavan alituotettu tunnelma, jossa olo voi tuntua aluksi oudolta. Instrumenttien dempattu kuva kääntyy, kun aika on kypsä. On suorastaan juhlallista kun Only He Can Heal Me vaihtaa reilun kolmen (!) minuutin jälkeen kitarariffiin. Väliin ujutetaan sopivat annokset konenytkettäkin.

Muutokset yhtyeen kokoonpanossa ovat vaikuttaneet Hymnsiin. Vielä albumilla Four (2012) mukana olleet Matt Tong ja Gordon Moakes ovat jättäneet bändin. Uudessa nelikossa soittavat Okereken ja kitaristi Russell Lissackin lisäksi Justin Harris sekä Louise Bartle. Tosin Hymnsin äänitysten aikaan Bloc Party eli vielä siirtymävaihetta, ja rumpuja soittaa Bartlen sijaan tuuraaja Alex Thomas.

Bloc Party on toki muuttanut musiikillista ilmettään aiemminkin, ja uusi BP-albumi herättää aina uteliaisuutta. Hymnsin kantavana voimana toimii yhä voimakkaammin vokalisti Kele Okereke. Instrumentaatio tuntuu toisinaan lähes raa’alta. Odottamattoman suora ja bluesahtavakin The Good News olisi istunut huonosti yhtyeen aiemmille levyille. Okereke on niin läsnä, että tumma ja kaikuisa Fortress istuu hyvin seuraavaksi raidaksi.

Different Drugs nojaa niukan tyylikkäällä kompillaan debyyttialbumin Silent Alarm suuntaan, mutta heijastaa tasapainoisempaa lauluntekoa. Biisi kasvaa komeaksi kokonaisuudeksi, vaikkei yritä olla massiivinen. Toinen pitkä raita My True Name yhdistää sekin huuhtovan – ellei jopa puhdistavan – kosketinsoitinmaailman hymyilevän vilpittömään kitarointiin. Jälleen kuljetaan newordermaista 80-luvun puolivälin tietä. Ehkä 2010-luvulla tehty Low-life kuulostaisi tältä?

Hymns sisältää kuunneltavaa ehkä määrällisesti vähemmän, kuin mihin Bloc Partyn albumeilta on totuttu. Sielua on sitäkin enemmän. Kenties tässä ei kuitenkaan ole vielä kaikki. Bändillä on diskografiassaan jo kaksi remix-levyä: Silent Alarm Remixed (2005) ja Intimacy Remixed (2009). Kuka tietää, jospa vitoslevyn inspiroimana meille irtoaa vielä extrapallo levystä Hymns.

Kele Okereke – laulu
Russell Lissack – kitara
Justin Harris – bassokitara
Alex Thomas – rummut
Tuottajat: Roy Kerr ja Tim Bran

Hymns julkaistiin 2LP-painoksen lisäksi striiminä sekä kahtena erilaisena CD-laitoksena. Laajempi Deluxe Version sisältää neljä kiinnostavaa lisäraitaa (‘Eden’, ‘New Blood’, ‘Paraíso’ ja ‘Evening Song’).

Lue lisää:
Bloc Party kotisivu
Facebook
SoundCloud

Twitter

Tuomas Pelttari

Bloc Party: Hymns (2016).

Bloc Party: Hymns (2016).

Maija Vilkkumaa: Aja! – kun kaava rikotaan

Maija Vilkkumaa: Aja! (Warner Music Finland, 2015)

Laulaja-lauluntekijä Maija Vilkkumaa yllätti kuulijansa seitsemännellä albumillaan Aja! kun aiemmilta levyiltä tutunoloinen kitarabändisoundi siirtyi lähes täysin syntikoiden varaan. Ehkä Vilkkumaa kulki perinteisemmän rockbändin kanssa yhden tien loppuun. Levytystauolla oli aikaa miettiä tulevaisuutta, ja tehdä esimerkiksi kirja. Vilkkumaan romaani Nainen katolla julkaistiin vuonna 2013.

Artisti haki musiikkiinsa uutta soundia jo albumilla Kunnes joet muuttaa suuntaa (2010). Riku Mattila tuotti kelpo levyn, mutta Aja! on kuin loikka tosi kylmään veteen. Ensimmäinen kosketus Vilkkumaan uuteen soundiin oli single Lissu ja mä.

Aja! henkii vapautta, vakautta ja itseluottamusta. Ohjelmoitujen syntikoiden ja kitaroiden säestämänä Vilkkumaalla tuntuu olevan myös rennompaa. Lauluääni väreilee astetta kiihkeämmin. Aiempaa selkeämmin pinnalle miksattu laulu paljastaa sävyjä, jotka ovat olleet hieman piilossa. Intohimoa, ikävää, elämänkokemusta. Vilkkumaa ottaa suuremman tilan  sellaisen, jonka hänen äänensä tarvitsee.

Albumin aloitusraita Onnea nousee Vilkkumaan klassikkosarjaan, yhdeksi vuoden 2015 biiseistä. Melodisesti vaativa kertosäe tekee vaikutuksen. Loppupuolella tunnelma nousee edelleen muhkeiden perkussioiden voimasta. Draaman kaari on täydellinen, sillä sovitukselle on annettu juuri oikea tila ja mitta.

– Oo-oo-onnea oli pakko saada
Panin arvan taskuun ja juomat laskuun
Huusin ettei mua mikään kaada.
Oo-oo-onnea mikä on sen taksa
Sille pystytät salkoo rystyset valkoisina
Kunnes et enää jaksa.

Yhteistyö tuottaja Hank Solon kanssa toimii erittäin hyvin, koko albumin mitalla. Ensiyllätyksen jälkeen synasoundi istuu Vilkkumaalle erinomaisesti. Hienovaraisen sielukkaat sovitukset ottavat voimaa 80-lukulaisesta kouraisevuudesta, jonka sisällä sykkii lämmin sydän. Useammilla kuuntelukerroilla Aja! paljastaa mehukkaita yksityiskohtia. Erilaiset hälyäänet, taustalaulut ja kekseliäät fillit on toteutettu huolella. Hank Solo pystyy loihtimaan musiikintekijän kanssa oman maailman, oli viitekehyksenä sitten suuri avaruus tai kipeänoloinen videopelinitkutus.

Tuotanto nojaa sokeriseen helppouteen vain näennäisesti. Pinnan alta pulpahtaa herkullisia viittauksia Kate Bushin ja Depeche Moden äänimaailmojen kerrostuneisuudesta. Moneen otteeseen leikitellään menestyksekkäästi myös maskuliinisella epävireisyydellä. Omituisen yllättävä ujellus voi löytyä korviin asti vasta pitkän ajan päästä, mutta siellä se on koko ajan vaikuttanut.

Vilkkumaan rock täydentyy rososta myös synapopissa. Ja Ajan kanssa levytysura ulottuu yhteen artistin parhaista levyistä.

Maija Vilkkumaa – laulu
Hank Solo – ohjelmointi, kitarat, bassokitara, kosketinsoittimet, taustalaulu
Mikko Kosonen – kitarat
Sovitukset: Hank Solo ja Maija Vilkkumaa
Tuottaja, äänittäjä: Hank Solo

Aja! julkaistiin CD-levynä ja striiminä syyskuussa 2015. Albumi nousi Suomen virallisen listan sijalle seitsemän (vko 39/2015). Aja!-konserttikiertue on käynnissä helmi-maaliskuussa 2016.

Levyhyllyt:
Pitkä ihana leikki (Warner Music Finland, 1999)
Meikit, ketjut ja vyöt (2001)
Ei (2003)
Se ei olekaan niin (2005)
Totuutta ja tehtävää, CD+DVD. (2006)
Ilta Savoyssa, 2CD. (2007)
Superpallo (2008)
Kunnes joet muuttaa suuntaa (2010)
Aja! (2015)

Lue lisää:
Gargano, Luca: Maija, 255 sivua. (WSOY, 2004).
Vilkkumaa, Maija: Nainen katolla, 334 sivua. (Kaiku Books, 2013).

Maija Vilkkumaa kotisivu
Facebook
Twitter

Tuomas Pelttari

Maija Vilkkumaa: Aja! (2015).

Maija Vilkkumaa: Aja! (2015).