Prefab Sprout: Crimson/Red – lauluntekoa suoraan sydämestä

Prefab Sprout: Crimson/Red (Kitchenware/Icebreaker, 2013)

Prefab Sprout: Crimson/Red.

Miten poliisi voi tietää että kuuntelen tätä? Onko Crimson/Red niin rikollisen hieno, että kuuntelemisesta seuraa välitön poliisihäytys? Entä miksi tunnen syyllistyväni? Nämä ajatukset valtaavat mielen hetkeksi, kun hälytysajoneuvon sireenit tuntuvat lähestyvän kadulta. Oikean hälytyksen sijaan kyseessä on Prefab Sprout-albumin aloitusraita The Best Jewel Thief In The World. Kieltämättä kuuntelijan nautinnollinen tila saattaa olla jotenkin verrattavissa jopa jalokivivarkauden tuottamaan jännitystilaan. Ollaanhan tässä ottamassa haltuun poikkeuksellista aarretta. Guilty pleasure, indeed.

* * *

Brittiläinen laulaja-lauluntekijä Paddy McAloon on johtanut Prefab Sproutia suurella tunteella 1970-luvun lopulta lähtien. McAloon (s. 1957) nousi musiikintekijänä nopeasti satumaisen dandymaiseksi hahmoksi, jonka aseistariisuvaa sävellys- ja kirjoitustyötä suorastaan ahmittiin. Musiikillisen toteutuksen tarkkaan punnitusta ylituotannosta muotoutui mitä olennaisin elementti McAloonin hämmästyttävän ilmeikkään lauluäänen rinnalle, kirjallisen kaltaisesta tarinankerronnasta puhumattakaan. Lähes käsittämätön sokerikuorrutus kuuluu Prefabin tyyliin.

Vuonna -84 julkaistu ensialbumi Swoon antoi maailmalle kuvan omanarvontuntoisesta popbändistä, jolla oli oma yltiöromanttinen ja eklektinen suunta. Kakkosalbumista Steve McQueen tuli yhtyeen ensimmäinen klassikko. Thomas Dolbyn tuottamalta levyltä julkaistiin unohtumattomat singlet When Love Breaks Down ja Appetite. The King Of Rock ‘n’ Roll nousi Prefabin Sproutin suurimmaksi hitiksi keväällä -88.

Yhtye oli kolmihenkinen vielä albumilla Andromeda Heights (1997), mutta sekä Wendy Smith että Martin McAloon ovat sittemmin jättäneet yhtyeen. Rumpali Neil Conti erosi jo aiemmin. Vuosien varrella Prefab Sproutista kehkeytyi yhä selkeämmin Paddy McAloonin projekti. Yhdeksäs albumi Crimson/Red tuntuu kuitenkin siltä, että mikään ei ole muuttunut. Ei edes Paddyn hivelevän totinen lauluääni.

* * *

Vuonna 2009 Jeesuksesta reilusti ammentava Let’s Change The World With Music ilmestyi ikään kuin Prefab Sproutin uudeksi ponnahduslaudaksi. Neljä vuotta myöhemmin seurasi vielä keskittyneempi albumi Crimson/Red. Kädet nousevat pystyyn jo levyn ensimmäisellä raidalla.

Mistä McAloonin musiikin taika syntyy? Mieleen tulee vilpitön kyky kirjoittaa biisejä ikään kuin yliluonnollisena käsityönä, juuri sinun tunteittesi menoksi. Miten muuten kuvata esimerkiksi sydänveristä kappaletta Adolescense? Tekstiä myötäilee musiikin sydämentykytys ja mielialanvaihteluita kuvaavat äänet. Samastuminen on helppoa, koska sinäkin olet ollut nuori.

Paddy McAloon – laulu, instrumentit
Tuottajat: Paddy McAloon ja Calum Malcolm

Lue lisää:
Birch, John: Myths, Melodies And Metaphysics – Paddy McAloon’s Prefab Sprout, 122 sivua. (John Birch, 1993).
Paddy McAloonin ajatuksenjuoksua voi lukea kokoelma-albumin The Best Of Prefab Sprout: A Life Of Surprises (Kitchenware, 1992) kannesta. Vuonna 2007 julkaistu 2CD-kokoelma Kings Of Rock & Roll – The Best Of Prefab Sprout sisältää Matthew Leesin kirjoittaman esseen yhtyeen vaiheista.

Edellä mainitut kirjoitukset avaavat jotain erityistä ja harvinaistakin, sillä Paddy McAloon ja Prefab Sprout ovat vuosikausien ajan karttaneet taidokkaasti elämäkerrallisia, kattavaa historiankirjoitusta ja jopa internetiä. John Birch on tehnyt tiettävästi ainoan Prefab-kirjan, mutta teosta voi olla vaikea löytää. Verkosta löytyy kuitenkin oivallisia tietolähteitä, kuten

prefabsprout.net ja
sproutology.co.uk

Tuomas Pelttari

Prefab Sprout: Crimson/Red (2013).

Prefab Sprout: Crimson/Red (2013).

Simple Minds: Street Fighting Years – voimaa ja suurta tunnetta

Simple Minds: Street Fighting Years (Virgin, 1989)

Simple Minds julkaisi albumin Street Fighting Years vuonna 1989. Lisää blogista Levyhyllyt.Rockmusiikissa suurten maisemien maalailu on riskialtista. Tuotantotyö voi osaltaan tuoda bändisoundiin ratkaisevaa syvyyttä, toisaalta biisien henki voi kadota matkalla. Levynteon yhteistyötä voidaan luottaa myös näkemyksellisten tuottajen käsiin kuten Trevor Horn ja Stephen Lipson. Vuonna 1988 näin teki skottiyhtye Simple Minds.

Simple Mindsin vaihtoehtorockmainen soundi vaihteli huomattavasti 80-luvun alkupuoliskolla. Samalla uraauurtavaa tuotantotyötä tehneet Steve Hillage, Peter Walsh ja Steve Lillywhite nostivat Simple Mindsin profiilia. Elokuvaan The Breakfast Club tehty single Don’t You (Forget About Me) oli yhtyeen siihen astisen uran suurimpia hittejä. Syksyllä -85 julkaistu studioalbumi Once Upon A Time esitteli entistä pyöreämmän bändisoinnin. Laulaja Jim Kerr ja kumppanit nousivat stadionsarjaan, mutta varhaisilta levyiltä tuttu rosoisempi mantrarock sai väistyä.

* * *

Street Fighting Years elää isosti. Omaehtoisuudesta luopumatta Simple Minds tekee häpeilemättömän suurta kuvaa, laajempaa kuin koskaan aiemmin. Ensikosketus albumiin saatiin helmikuussa -89 julkaistulla singlellä Belfast Child. Perinnesävelmään pohjautuva melodia sai Pohjois-Irlannin pommi-iskujen lohduttomuutta peilaavan tekstin. Sen vilpittömyys koskettaa yhä.

Vaikka Street Fighting Years tuntuu edelliseen levyyn verrattuna vielä mahtipontisemmalta, niin pitkähköjen biisien rakennelmissa on yhtäläisyyttä myös 80-luvun alun tunnelmiin. Mukana on albumilta New Gold Dream tuttua ilmavuutta. Musiikissa tuntuu akustisuutta selkeämmin korostava, aiempaa erottelevampi ilme. Ikuisesti elähdyttävänä esimerkkinä herkkyydestä toimii avausraita Street Fighting Years. llmeikkyys välittyy äänikuvasta vaivatta. Toinen singleraita This Is Your Land nousee raukeudesta, joka kiteytyy Lou Reedin nerokkaaseen cameo-rooliin. “Duetto” on yksi Simple Mindsin huippuhetkistä.

Ylimaallisen komeat maisemat vaihtuvat tunteesta toiseen ilmavasti. Sävellyksellisesti melko kepeistäkin aineksista punottiin toimivaa rockjuhlaa. Esimerkiksi Wall Of Love on pohjimmiltaan yhden soinnun biisi, mutta seurattavaa riittää loputtomiin. Basso möyrii muhevasti, eikä Burchillin kitarariffistä saa koskaan tarpeekseen. Hankalan oloiset rytmityksetkin istuvat äänimaailmaan täysin vaivatta.

Street Fightin Years voidaan nähdä 80-lukulaisen Simple Minds -paisuttelun huipentumana. Lopputuloksen suuren tunteen avain piilee epäilemättä tuottajissa, mutta toimiva stadionrock vaatii toki muutakin kuin soundin. Street Fighting Years on esimerkki siitä, miten Horn ja Lipson saavat suureen laajakulmaan mukaan tietynlaisen henkilökohtaisen – ja elämää suuremman – ulottuvuuden.

Charles Burchill – kitara, akustinen kitara
Michael MacNeil – piano, harmonikka, kosketinsoittimet
Jim Kerr – laulu

Mel Gaynor & Manu Katché – rummut
John Giblin & Stephen Lipson – bassokitara
Lisa Germano – viulu
Tuottajat: Trevor Horn ja Stephen Lipson

SFY julkaistiin vuonna 1989 LP- ja CD-painoksena. Remasteroitu laitos ilmestyi kahteen otteeseen 2002–2003. Yhtyeen levytysura jatkui riisutummalla kokonaisuudella Real Life (1991), mutta jotain aiemmasta tatsista oli kadonnut kosketinsoittaja Michael MacNeilin eroamisen myötä. Vuosituhannen vaihteen jälkeen Simple Minds on levyttänyt yhä harvemmin. Uusin albumi Big Music on vuodelta 2014.

Lue lisää:
Simple
Minds: Glittering Prize 81/92 (Virgin, 1992), CD + Brian Hoggin kirjoittama essee.
Simple Minds: Silver Box (Virgin, 2004), 5CD-levyä ja 73-sivuinen kirja.
Liitteenä oleva kirja sisältää Alfred Bosin kirjoittaman bändihistoriikin Poets & Princes – A History. Boksissa mukana myös aiemmin julkaisematon albumi Our Secrets Are The Same vuodelta 2000.

Katso DVD:
Simple Minds: Seen The Lights – A Visual History (Virgin, 2003). Kahden DVD-levyn paketti sisältää Andy Morahanin ohjaaman konserttitaltioinnin Live In Verona syyskuulta -89 (stereo ja 5.1), jolla on useita kappaleita albumilta SFY. Sama konsertti löytyy myös kokoelma-albumin The Best Of Simple Minds laajennetusta painoksesta (2CD + DVD) vuodelta 2004.

Simple Minds kotisivu.