Yes: The Yes Album – yhtyeen ensimmäinen klassikko

Yes: The Yes Album (Atlantic, 1971)

Brittiläisen Yesin kolmonen julkaistiin keväällä 1971. The Yes Album on yhtyeen ensimmäinen klassikko.Progressiivisen rockin suurin aalto valtasi maailmaa Britteinsaarilta 60-luvun loppupuolella. Innovatiiviset uuden suunnan näyttäjät Pink Floyd, King Crimson ja Genesis nousivat ponnekkaasti kohti rockmusiikin eturiviä. Myös viisihenkinen Yes oli tosissaan mukana. Yhtye julkaisi vuonna 1971 peräti kaksi albumia. Näistä ensimmäinen on The Yes Album, bändin ensimmäinen klassikko.

Syksyllä 1970 nauhoitettu kolmosalbumi kuulostaa yllättävän luomulta. Mahtipontisuuden rinnalla mukana on ripaus viehättävän kotikutoisen tuntuista jamittelufiilistä. Soundi on monin paikoin pikemminkin leikkisän progeileva kuin psykedeelinen. Happoisampi space rock oli muiden juttu. Kahdella ensimmäisellä albumilla oli mukana coverbiisejä, mutta The Yes Album iski optimismin ja omien sävellyksten voimin.

* * *

Albumin avaava Yours Is No Disgrace sisältää suuren ilmaisun elementit, joita tuotantotyö ei vielä hyödynnä täysillä. Kitaristi Steve Howen akustinen livepala Clap hymyilyttää, mutta A-puoli päättyy vakavahenkiseen suurteokseen Starship Trooper. Kolmiosainen Jon Andersonin, Chris Squiren ja Howen säveltämä kokonaisuus nostaa Yesin komeaan liitoon.

Noste jatkuu koko B-puolen. I’ve Seen All Good People on yksi Yesin kuolemattomista anthemeista. Stemmalaulu loistaa Jon Andersonin kristallinkirkkaan tulkinnan takaa. Taustalta erottuva laina “Give Peace A Chance” sopii mukaan täydellisesti. Auringonpaisteista tunnelmaa on mahdotonta verhota piiloon. Hittipontentaaliakin sisältävä raita toimii myös lyhennettynä liveversiona.

Albumin päättää Perpetual Change. Pääriffi on majesteetillinen, ja seikkailu jatkuu läpi liki kymmenminuuttisen raidan. Bill Bruford iskee tarkasti, voimakkaan jazzisti. Pidemmistä raidoista huolimatta The Yes Album tuntuu biisipainoitteiselta rocklevyltä. Äärimmäisen tunnistettava Andersonin lauluklangi hallitsee, tekstit lipuvat tajuntaan vaivatta.

The Yes Album käynnisti yhtyeen valovoimaisimman kauden. Samalla kasvoi suosiokin: uutuuslevy nousi brittilistalla sijalle 4. Työ jatkui jo jouluksi 1971 ilmestyneellä julkaistulla mestariteoksella Fragile. Yesin kunnianhimoa ei tuntunut rajoittavan mikään.

Jon Anderson – laulu, lyömäsoittimet
Chris Squire – bassokitara, laulu
Steve Howe – kitara, portugalilainen kitara, laulu
Tony Kaye – piano, urut, Moog
Bill Bruford – rummut, lyömäsoittimet
Tuottajat: Yes ja Eddie Offord

The Yes Album julkaistiin alun perin keväällä 1971. Levystä on liikkeellä kaksi erinomaista CD-remasteria. Vuoden 2003 painos sisältää kolme lisäraitaa. Steven Wilson operoi CD/Blu-ray-painokselle (2014) komean valikoiman lisäraitoja ja eri miksauksia. Stemmalaulun ohella sekä Tony Kayen että Steve Howen musisointi hyötyy täyteläisestä 5.1-miksauksesta.

* * *

Yes keikkailee yhä, basisti Chris Squiren (1948–2015) menehtymisen jälkeenkin. Nykykokoonpanossa soittavat Howe, Alan White, Geoff Downes, Jon Davison ja Billy Sherwood.

Tuomas Pelttari

Yes kotisivu

Levyhyllyt:
Yes (Atlantic, 1969)
Time And A Word (1970)
The Yes Album (1971)
Fragile (1971)
Close To The Edge (1972)
Yessongs (1973)
Tales From Topographic Oceans (1973)
Relayer (1974)
Going For The One (1977)
Tormato (1978)
Drama (1980)
Yesshows (1980)
90125 (Atco, 1983)
9012Live: The Solos (1985)
Big Generator (1987)
Union (Arista, 1991)
Talk (Victory, 1994)
Keys To Ascension (Essential, 1996)
Keys To Ascension 2 (1997)
Open Your Eyes (Eagle, 1997)
The Ladder (1999)
Magnification (2001)
Fly From Here (Frontiers, 2011)
Heaven & Earth (2014)

Muista boksit:
Yes: Yesyears, 4CD ja 32-sivuinen liitekirja. (Atco, 1991).
Yes: In A Word – Yes, 5CD ja 98-sivuinen liitekirja (Elektra, Rhino, 2002).
Yes: Progeny – Seven Shows From Seventy-Two, 14CD ja liitevihko (Atlantic, Rhino, 2015).

Lue lisää:
Banks, Peter & James, Billy: Beyond And Before – The Formative Years Of Yes, (Golden Treasures, 2001).
Bruford, Bill: The Autobiography – Yes, King Crimson, Earthworks And More, 352 sivua. (Jawbone, 2009).
Farley, Alan: The extraordinary world of Yes, 254 sivua. (iUniverse, 2004).
Hedges, Dan: Yes – The Authorized Biography, 144 sivua. (Sidgwick & Jackson, 1981).
Heino, Kalevi: Yes – jatkuvan muutoksen portaat, 322 sivua. (Pop-lehti, 2004).
Holm-Hudson, Kevin: Progressive rock reconsidered, 280 sivua. (Routledge, 2002).
Martin, Bill: Music Of Yes – Structure And Vision In Progressive Rock, 272 sivua. (Open Court, 1996).
Morse, Tim: Yesstories – Yes In Their Own Words, 162 sivua. (St. Martin’s Press, 1996).
Pajuniemi, Matti: Aamunkoiton portit – progressiivinen rock 1967–1979, 384 sivua. (Suomen musiikkikirjastoyhdistys, 2013).
Popoff, Martin: Time And A Word – The Yes Story, 252 sivua. (Soundcheck Books, 2016).
Romano, Will: Close To The Edge – How Yes’s Masterpiece Defined Prog Rock, 272 sivua. (Backbeat Books, 2017).
Watkinson, David: Yes – Perpetual Change, 192 sivua. (Plexus, 2002).
Welch, Chris: Close To The Edge – The Story Of Yes, 280 sivua. (Omnibus, 1999. Myös päivitetty painos: Omnibus, 2007).

Brittiläisen Yesin kolmonen julkaistiin keväällä 1971. The Yes Album on yhtyeen ensimmäinen klassikko.

Yes: The Yes Album (1971).

Rush: Permanent Waves – rocktrion uusi aalto

Rush: Permanent Waves (Mercury, 1980)

Rushin seitsemäs studioalbumi Permanent Waves julkaistiin tammikuun 1. päivänä 1980.Kanadalaistrio Rush oli 70-luvun lopussa uuden alun edessä. Takana oli kuusi studioalbumia, joita monet hard rockin ja progen ystävät fanittivat tosissaan. Samaan aikaan yhtyeen jäsenet seurasivat korvat tarkkana brittiläistä musiikkimaailmaa.

Uuden aallon rock ja syntikkapopin mahdollisuudet viekoittelivat, ja Rushin musiikin lähtökohdaksi vaihtui aiempaa popmaisempi soundi. Vuonna 1978 julkaistu Hemispheres sisälsi vielä koko levypuoliskon mittaisen nimikappaleen. Seuraava albumi Permanent Waves oli tiiviimpää ja biisiorientoituneempaa Rushia.

Progehtavasta hard rockista tunnetulle yhtyeelle muutos oli merkittävä. Yhdessä luottotuottaja Terry Brownin kanssa tehty Permanent Waves avaa yhtyeen 80-luvun tyylikkäästi. Soundi on keveämpi. Sovitusten niukkuus vaikuttaa toisinaan jopa kireältä, mutta hallitsevin voima on musiikin ylitsevuotava melodisuus. Geddy Lee laulaa vapautuneemmin, ja rumpali Neil Peart tuntuu nahkansa luoneelta muusikolta. Ilmassa on poikkeuksellista imua.

Permanent Waves toi esiin dynaamisen ellei jopa muodikkalta kuulostavan rocktrion, jolla oli radiohittejä. Albumi alkaa singleraidoilla The Spirit Of Radio ja Freewill. Molemmat ovat ennenkuulumattoman tarttuvia Rush-klassikoita. Kitaristi Alex Lifeson on huippuvedossa introriffeistä lähtien.

Albumin musiikillinen runko siitä, että muutos aiempaan oli selkeä muttei totaalinen. Flirtti progen kanssa jatkui innovatiivisilla – joskin selvästi alle kymmenminuuttisilla – teoksilla Jacob’s Ladder ja Natural Science. Yleisilme on kuitenkin jotakin muuta kuin 70-luvun mystinen hämyily.

Rush kasvoi keveämmäksi, herkemmäksi. Ajan henkeen reagointi teki Rushista uusia faneja houkuttelevan bändin, jonka levyt kävivät paremmin kaupaksi. Seuraava studioalbumi, alkuvuodesta 1981 julkaistu Moving Pictures nosti ahkerasti keikkailevan yhtyeen yhä suurempaan suosioon.

Geddy Lee – bassokitara, syntetisaattorit, laulu
Alex Lifeson – kitara
Neil Peart – rummut, lyömäsoittimet
Tuottajat: Rush ja Terry Brown

* * *

Permanent Waves nousi Yhdysvaltojen Billboard-albumilistan sijalle 4. Britanniassa albumi ylsi kolmoseksi. Albumin remasteroitu CD-laitos ilmestyi 1997. Uusi LP-painos julkaistiin kesäkuussa 2015.

Levyhyllyt:
Rush (Moon, Mercury, 1974)
Fly By Night (Anthem, Mercury, 1975)
Caress Of Steel (1975)
2112 (1976)
All The World’s A Stage (1976)
A Farewell To Kings (1977)
Hemispheres (1978)
Permanent Waves (1980)
Moving Pictures (1981)
Exit… Stage Left (1981)
Signals (1982)
Grace Under Pressure (Anthem, Mercury, Vertigo, 1984)
Power Windows (1985)
Hold Your Fire (1987)
A Show Of Hands (1989)
Presto (Anthem, Atlantic, 1989)
Roll The Bones (1991)
Counterparts (1993)
Test For Echo (1996)
Different Stages (1998)
Vapor Trails (2002)
Rush In Rio (2003)
Feedback (2004)
Snakes & Arrows (2007)
Snakes & Arrows Live (2008)
Working Men (2009)
Time Machine 2011 – Live In Cleveland (Anthem, Roadrunner, 2011)
Clockwork Angels (2012)
Clockwork Angels Tour (2013)
R40 Live (Anthem, Zoë, 2015)

Lue lisää:
Banasiewicz, Bill: Rush Visions – The Official Biography, 96 sivua. (Omnibus, 1988).
Bergamini, Joe: Taking Center Stage – A Lifetime Of Live Performance, 208 sivua. (Hudson Music, 2012).
Berti, Jim & Bowmann, Durrell (toim.): Rush And Philosophy – Heart And Mind United, 321 sivua. (Open Court, 2011).
Collins, Jon: Chemist(r)y, 288 sivua. (Helter Skelter, 2005).
Popoff, Martin (Asko Alanen, kääntäjä): Rush – 30 vuotta huipulla, 320 sivua. (Paasilinna, 2013).
Popoff, Martin: Rush – The Illustrated History, 196 sivua. (Omnibus, 2013).
RushSector 2 – A Farewell To Kings through Exit…Stage Left, 5CD + DVD-A. (Island Def Jam Music Group, 2011). Sisältää 44-sivuisen tekstiliitteen.
Telleria, Robert: Rush – Merely Players, 396 sivua. (Quarry Press, 2002).

Katso DVD/Blu-ray:
Rush
: Replay X 3, 3 DVD. (Anthem Records, Mercury Records, 2006). Sisältää kolme remasteroitua livetaltiointia 5.1-monikanavamiksauksineen. Mukana alun perin vuonna 1981 julkaistu Exit… Stage Left.  
Rush
R40, 6 Blu-ray-levyä tai 10 DVD-levyä. (Eagle Rock Entertainment, 2014). Runsaasti kuvitettu kirjamallinen kansio, jossa bändin livehistoriaa vuodesta 1974 lähtien.

Rush kotisivu

Tuomas Pelttari

Rushin seitsemäs studioalbumi Permanent Waves julkaistiin tammikuun 1. päivänä 1980.

Rush: Permanent Waves (1980).