The Electric Light Orchestra: I – timantinkirkas debyytti

The Electric Light Orchestra: I (EMI Harvest, 1971)

The Electric Light Orchestra: The Electric Light Orchestra (1971).Brittiläinen The Electric Light Orchestra syntyi alkujaan varsin erilaiseksi ryhmäksi kuin bändin 70- ja 80-luvun radiohiteistä voisi päätellä. Birminghamilaiset multi-instrumentalistit Roy Wood (s. 1946) ja Jeff Lynne (s. 1947) johtivat Electric Light Orchestraa yhdessä kohti kunnianhimoista taidemusiikin ja rockin hybridiä, tuloksena yhtyeen debyyttialbumi.

Wood, Lynne ja rumpali Bev Bevan olivat kaveeranneet jo vuosia ja aloittaneet yhteistyön yhtyeessä The Move. Normimallista rockbändiä laajempaan orkestraatioon mieltyneet muusikot halusivat ottaa ELO:n myötä askeleen eteenpäin. Timantinkirkas idea jalostui vähitellen albumiksi asti, yhdessä The Moven rinnalla. 70-luvun alkuvuosien äänityksistä ammennettiin todellakin myös The Moven albumille Message From The Country (1971), ellei jopa vuonna 1973 julkaistulle Roy Woodin soololevylle Boulders. Elettiin luovia aikoja.

* * *

ELO:n debyyttialbumin tunnelma on monilta osin yllättävän akustinen. Perinteisemmin instrumentoitujen rockbiisien rinnalla on huomattava määrä jousisoittimia, puhaltimia, akustista kitaraa ja pianoa. Lynnen ja Woodin nerokkaasti tuottamalla levyllä Instrumenttien oma soundi saa ilahduttavan paljon tilaa.

Huumaava dravi valtaa tilan alkusekunneista lähtien. Kaikkien aikojen ensimmäinen ELO-raita 10538 Overture virtaa sisään massiivisella vyöryllä, jossa täydellistä kitarariffiä kannattelee Woodin uskomaton sellonsoitto.

Look At Me Now taas tuo selloriffittelyn puupuhaltimien ja kauniin laulumelodian rungoksi. Mielenkiintoista, että väliosassa huomattavan progehtavalta raidalta ei ole huomata rumpujen poissaoloa. Lynnen balladimainen Nellie Takes Her Bow nivahtaa puolivälissä aivan eri biisiin, kuin The Beatles ja Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band parhaimmillaan.

Haastavinta barokkirokkia edustanee The Battle Of Marston Moor, jossa on tiettyä sotaretken tuntua. Moniosainen taideteos hämmästyttää aina, äänikuva on niin taidokkaasti tehty. B-puolen avaava First Movement on yksi rockmusiikin täydellisimmistä instrumentaaliraidosta.

Wood ei ikävä kyllä jatkanut ELO:n kokoonpanossa enää toiselle albumille, vaikka häntä levyllä kuullaankin. Näin Electric Light Orchestran villein seikkailuepisodi päättyi. Bändi kuitenkin jatkoi Lynnen johdolla fantastista uraa eteenpäin, reilusti kaupallisempaan suuntaan. Monien eri tavoin mestarillisten ELO-albumien rinnalla ykkönen loistaa omanlaista valoaan, täynnä sähköä.

Roy Wood – laulu, sello, oboe, akustinen kitara, bassokitara, fagotti, klarinetti, nokkahuilu, kitara, lyömäsoittimet
Jeff Lynne – laulu, piano, kitara, lyömäsoittimet, bassokitara
Bev Bevan – rummut, lyömäsoittimet
Steve Woolam – viulu
Tuottajat: Roy Wood ja Jeff Lynne

Lue lisää:
ELO:n historiikkia ei ole toistaiseksi kirjoitettu (6/2015) kattavaksi kirjaksi asti, mutta Roy Woodin elämäkerrallisen lisäksi CD-uusintajulkaisut ja kokoelmat ansaitsevat maininnan hyvin toimitettujen liitevihkojen ansiosta.

Electric Light Orchestra: Flashback (Sony Music, 2000). 3CD ja 43-sivuinen kirja.
The Electric Light Orchestra: The Electric Light Orchestra (Harvest, 2003). CD + 24-sivuinen vihko.
The Move: Looking On (Salvo, 2008). CD ja 16-sivuinen vihko.
The Move: Message From The Country (EMI, 2005). CD ja 16-sivuinen vihko.
Pajuniemi, Matti: Aamunkoiton portit – progressiivinen rock 1967–1979, 384 sivua. (Suomen musiikkikirjastoyhdistys, 2013).
Van der Kiste, John: Roy Wood – The Move, Wizzard And Beyond, 164 sivua. (Amazon KDP, 2014).

ELO and Jeff Lynne kotisivu
Roy Wood kotisivu

Tuomas Pelttari

The Electric Light Orchestra: The Electric Light Orchestra (1971).

The Electric Light Orchestra: The Electric Light Orchestra (1971).

No-Man: Together We’re Stranger – eteerisen popin lähteellä

No-Man: Together We’re Stranger (Snapper Music, Kscope, 2003)

No-Man: Together We're Stranger julkaistiin alun perin vuonna 2003. Albumi on yhtyeen viides.Brittiläisten Tim Bownessin ja Steven Wilsonin kokoonpano No-Man perustettiin 80-luvun puolivälin jälkeen. Nelihenkiseksi kasvanut yhtye muovautui 90-luvun aikana lopulta duoksi, jonka levytyksissä on ollut mukana tunnettuja muusikkoja.

Dancen ja triphopinkin soundeja kokeillut bändi tunnetaan nykyään voimallisesta dream popista, jota koristavat verkkaiset perkussiot ja Bownessin raukea ääni. Wilsonin  monista kokoonpanoista No-Man on jäänyt aivan syyttä Porcupine Treen ja Blackfieldin varjoon.

Wilsonin (s. 1967) eteerinen instrumentaatio ja Bownessin (s. 1963) lauluääni ovat olleet loistokas yhdistelmä alusta asti. Jo vuonna 1990 julkaistu single Days In The Trees herätti median huomion. Yhtyeen ensimmäinen albumi Loveblows & Lovecries julkaistiin 1993. Seuraavana vuonna ilmestynyt Flowermouth oli jo astetta mietteliäämpi kokonaisuus, jolla olivat mukana Robert Fripp ja Mel Collins.

Viides albumi Together We’re Stranger tuntuu varmaotteisen bändin taideteokselta. Musiikki on kuulasta, täynnä kirkkautta. All The Blue Changes ja albumin koko A-puoli leijuu hiljalleen ilmassa kuin suuri saippuakupla. Carl Gloverin valokuvat ja design tukevat tunnelmaa täydellisesti. Isommalla kokoonpanolla No-Man toimii myös livenä.

Bowness laulaa totutusti varsin tunteisiinkäyvästi, ja yhdessä perkussioiden kanssa tunnelma kasvaa osiaan suuremmaksi. B-puolen lähes leirinuotiomaisesti alkava Photographs In Black And White muuttaa puolivälissä muotoaan ja ponnistaa kohti kohtalokasta loppua. Sävellykset paljastavat piilossa olevat rikkautensa.

* * *

Huomaamattomista tunnelmanvaihdoksista heijastuu 90-luvun alkupuolella hajonnut Talk Talk, jossa tuottaja Tim Friese-Greene ja laulaja Mark Hollis saivat aikaan hämmästyttäviä äänimaisemia. Erityisesti yhtyeen viimeiseksi jäänyt studioalbumi Laughing Stock (1991) on paikoin lähellä No-Manin soundia. Together We’re Stranger kuulostaa siltä, että vuosien musiikilliset ponnistukset taiteen eteen kannattivat. Harvempi instrumentaatio palkitsee. Vähemmän on enemmän.

Tim Bowness – laulu
Steven Wilson – instrumentit

Ben Castle – klarinetti, bassoklarinetti, huilu
David Picking – trumpetti, electronics, lyömäsoittimet
Michael Bearpark – kitara
Stephen Bennett – noise, urut, lautanen
Peter Chilvers – Space Bass, bassokitara
Roger Eno – harmoni
Tuottajat: Steven Wilson ja Tim Bowness

* * *

Together We’re Stranger julkaistiin alun perin 2003 (Kscope). LP-painos julkaistiin kaksi vuotta myöhemmin (Tonefloat, 2005). Kannattaa etsiä kirjastosta myös kahden levyn versio (CD+DVD) vuodelta 2007. Uusi painos sisältää albumin 5.1-versiona.

No-Man pitää määrittelemättömän pituista taukoa, mutta sekä Wilson että Bowness tekevät soolouraa. Wilsonin neljäs albumi Hand. Cannot. Erase. julkaistiin helmikuussa 2015. Bowness kolmas soololevy Stupid Things That Mean The World seurasi heinäkuussa.

Katso DVD:
No-Man: Mixtaped, 201 min. (No-Man, 2009).

No-Man kotisivu
Tim Bowness kotisivu
Steven Wilson kotisivu

Tuomas Pelttari

No-Man: Together We're Stranger (2003).

No-Man: Together We’re Stranger (2003).

Bruce Springsteen: The Rising – ihmisen uskosta huomiseen

Bruce Springsteen: The Rising (Columbia, 2002)

Bruce Springsteen (s. 1949) on yhdysvaltalaisen rockmusiikin uskottavimpia musiikintekijöitä. Debyyttialbuminsa vuonna 1973 julkaissut “The Boss” on edelleen yksi maailman seuratuimmista live-esiintyjistä. Bruce Springsteen & The E Street Bandin konsertista tulee aina iso tapahtuma. Vuoden 2002 kenties merkittävin tapaus oli The Rising – The E Street Bandin paluu albumikantaan.

Bruce Springsteen: The Rising (2002).Yhdysvaltohin 11.9.2001 kohdistuneet terrori-iskut vaikuttivat maailmaan ja eritoten yhdysvaltalaisiin syvästi. Bruce Springsteen oli yksi niistä, jotka eivät katkeroituneet. Hän keskittyi tunteisiinsa ja kokosi legendaarisen kokoonpanonsa ensimmäistä kertaa albumintekoon sitten levyn Born In The U.S.A.

Newjerseyläinen Springsteen kuvaa kappaleissaan usein pienen ihmisen tunteita. Voimakastahtoinen heartland-rock on osa Springsteenin tavaramerkkiä, samoin herkempi folkmaisempi ote. Lauluntekijän poikkeuksellinen taito tuo musiikkiin optimismia ilman imelyyyttä.

Syyskuun 11. päivän terroriteoista jäi monen ihmisen sydämeen möykky. Springsteen ottaa möykystä kiinni ja auttaa sen käsittelyssä. The Rising siivilöi ahdistusta asettumalla suoraan menetyksen kokeneen kokemukseen, henkilökohtaisten tunteiden sisään. Lauluntekijä luottaa ihmiseen, joka nousee tuskan hälvennyttyä taas jaloilleen. Surumielinen pohjavire on selvä, mutta niin on musiikin voimakin. Albumin nimikappale kuvaa hyvin uskoa huomiseen ja yhteiseen hyvään.

Albumi on täynnä totisen herkkiä hetkiä. Yksi riipaisevimmista jaksoista on kolmen raidan jatkumo levyn keskivaiheilta. Empty Sky kertoo rakkautta ja tasa-arvoa janoavasta ihmisestä, joka ei voi uskoa ihmisen pahuuteen. Seuraava raita Worlds Apart on dramaattinen siirto. Miten rauhoittavalta tuntuu kuulla voimakkaan etnovireen virta keskellä Springsteenin itkettävää paatosta. Tätä ei usko lukemalla. Se pitää kuulla. Let’s Be Friends (Skin To Skin) korostaa maailman kansojen tarvetta yhteinäisyyteen. Kuulostaa kornilta, muttei ole.

The Risingin springsteenmaisen huolittelematon levynkansi on huomattavasti ensivaikutelmaa hätkähdyttävämpi. Liekehtivin kirjaimin tehty pylväs viittaa suoraan tuhoutuneisiin WTC-torneihin. Artistin nimi lävistää rakennelman samoilta kohdin mihin lentokoneet törmäsivät. Springsteenin musiikki kulkee läpi tunteittemme näinkin.

Bruce Springsteen – laulu, kitara, huuliharppu
Garry Tallent – bassokitara
Max Weinberg – rummut
Steven Van Zandt – kitara, mandoliini
Nils Lofgren – kitara, banjo
Roy Bittan – kosketinsoittimet, piano, mellotroni, urut, syntetisaattori
Danny Federici – urut
Clarence Clemons – saksofoni
Patti Scialfa – laulu
Soozie Tyrell – violin
Jane Scarpantoni – sello
Asif Ali Khan & Group – laulu
Tuottaja: Brendan O’Brien

The Rising (CD ja 2LP) julkaistiin alun perin kesällä 2002. Vuotta myöhemmin ilmestyi myös Tour Edition (CD+DVD -painos). Springsteen konsertoi ensimmäistä kertaa Suomessa kesäkuussa 2003, ja The Risingin raitoja kuultiin Helsingin Olympiastadionilla kahtena peräkkäisenä päivänä. Springsteenin levytysura jatkui pienieleisempään albumiin Devils & Dust,ilman E Street Bandiä.

Tuomas Pelttari

Bruce Springsteen kotisivu

Levyhyllyt:
Springsteenin albumit
Greetings From Asbury Park, N.J. (1973)
The Wild, The Innocent & The E Street Shuffle (1973)
Born To Run (1975)
Darkness On The Edge Of Town (1978)
The River (1980)
Nebraska (1982)
Born In The U.S.A. (1984)
Tunnel Of Love (1987)
Human Touch (1992)
Lucky Town (1992)
The Ghost Of Tom Joad (1995)
The Rising (2002)
Devils & Dust (2005)
We Shall Overcome: The Seeger Sessions (2006)
Magic (2007)
Working On A Dream (2009)
Wrecking Ball (2012)
High Hopes (2014)

Lue lisää:
Carlin
, Peter Ames (Jaana Iso-Markku, kääntäjä): Bruce, 576 sivua. (Otava, 2013. Pokkaripainos: Otava, 2014).
Carlin, Peter Ames (Boo Cassel & Thomas Andersson, översättning): Bruce, 517 sidor. (Bonniers, 2012).
Cross, Charles R.: Backstreets. Springsteen – The Man And His Music, 223 sivua. (Sidgwick & Jackson, 1989).
Deardorff, Donald L.: Bruce Springsteen – American Poet And Prophet, 175 sivua. (Scarecrow, 2014).
Flanagan, Bill (Jussi Niemi, kääntäjä): Rockia sydämestä, 576 sivua. (Otava, 1988).
Gambaccini, Peter: Bruce Springsteen, 153 sivua. (Omnibus, 1985).
Humphries, Patrick & Hunt, Chris: Bruce Springsteen – Blinded By The Light, 176 sivua. (Plexus, 1985).
Marsh, Dave (Pekka Markkula, kääntäjä): Bruce Springsteen – rocktähden tarina, 255 sivua. (Fanzine, 1983).
Marsh, Dave (Tomi Pulkkinen & Pekka Markkula, kääntäjä): Bruce Springsteen – pomon tarina, 670 sivua. (Like, 2008).
Marsh, Dave: Bruce Springsteen. Two Hearts – The Definitive Biography 1972–2003, 696 sivua. (Routledge, 2004). Julkaistu aiemmin kahtena teoksena: Born to run ja Glory days.
Mäkijärvi, Esa: Pomon lumo – Bruce Springsteenin tarina, 215 sivua. (Arktinen banaani, 2014).
Sandford, Christopher: Springsteen – Point Blank, 446 sivua. (Little, Brown and Company, 1999).
Springsteen, Bruce (Ilkka Rekiaro, kääntäjä): Born To Run – omaelämäkerta, 543 sivua. (Otava, 2016).
Springsteen, Bruce: Songs, 341 sivua. (Virgin Books, 2003). Mukana sanoitukset myös levyltä The Rising.

Bruce Springsteen: The Rising (2002).

Bruce Springsteen: The Rising (2002).